onko taaperoni normaali

onko taaperoni normaali
Täällä yksi hysteerinen äiti kyselee.... 1v pojallani on monia outoja juttuja käytöksessään... Esim konttaa ees taas useamman minuutin ajan. Lopettaa kyllä, mutta ei ihan helposti. Vispaa käsillään TODELLA paljon ja ilmeilee samalla oudosti. Tämän saan helposti loppumaan mutta pian taas aloittaa uudestaan. Ehdoton lempileikki on renkaiden pyörittely. Tämä oli aikaisemmin lähes pakon omaista, löysi asunnostakin KAIKKI pyöritettävät asiat.

Ovatko nämä normaaleja piirteitä? Neuvolassa kohautettiin olkapäitä, kun ei ole poissaoleva ja liikkeet ovat selvästi tahdon alaisia. Minä alan olla jo hermoraunio. Onko lapsellani asperger?

Vauva on tosi sosiaalinen ja halailee, nauraa ja on hyvin kontaktissa. Kävelee ja juuri oli vierastuskausikin. Apua oikeesti.

 

1-vuotiailla on paljon hassuja ominaisuuksia.. Kaikki on heille niin uutta että saattavat käyttäytyä tosiaan omituisesti kun kokeilevat taitojaan

 

En tiedä noista muista, mutta meidän lapsella on myös pakkomielle noiden renkaiden pyörittämiseen. Lapsi hiulaa esim pikkuautoja eestaas ja tuijottaa intensiivisesti renkaideb liikettä.

 

Älä tommosista stressaa.

 

Ei välttämättä mitään aihetta huoleen, relaa

Meidän 8 kuisella vauvalla on ihme pakkomielle PALLOIHIN tai siis kaikkiin pyöreisiin esineisiin.. konttaa ihan täysiä "hullun" kiilto silmissä hakemaan jos vaan näkee jonkun pallon, ihan sama mitä muita leluja olisi tarjolla...ottaa käteen ja tuijottaa sitä kuin hypnotisoitu...

 

Juu mäkin jouduin takavarikoimaan pahiten pakkomiellettä aiheuttavat lelut. Saattoi puolikin tuntia ainoastaan pyöritellä sen yhden lelun rengasta.

Eniten oon huolissani just tuosta ees taas konttauksesta. Se vetää siis päivittäin 2-10kertana sitä parin metrin matkaa edes taas parin minuutin ajan. En tiedä kauanko jatkaisi jos en kääntäis lopulta mielenkiintoa muualle.

 

[QUOTE="help";29239263]Juu mäkin jouduin takavarikoimaan pahiten pakkomiellettä aiheuttavat lelut. Saattoi puolikin tuntia ainoastaan pyöritellä sen yhden lelun rengasta.

Eniten oon huolissani just tuosta ees taas konttauksesta. Se vetää siis päivittäin 2-10kertana sitä parin metrin matkaa edes taas parin minuutin ajan. En tiedä kauanko jatkaisi jos en kääntäis lopulta mielenkiintoa muualle.[/QUOTE]

Ehkä lapsi vain uteliaana miettii ja tutkailee sitä liikerataa ja pohtii eteenpäin menemisen ihmettä.
Mielestäni tuo käsien vispaaminen oudoilla ilmeillä oli ehkä ainoa vähän oudolta kuulostava juttu. Mutta sekin voi olla joku lapsen mielestä hauska juttu.

 

[QUOTE="help";29239263]Juu mäkin jouduin takavarikoimaan pahiten pakkomiellettä aiheuttavat lelut. Saattoi puolikin tuntia ainoastaan pyöritellä sen yhden lelun rengasta.

Eniten oon huolissani just tuosta ees taas konttauksesta. Se vetää siis päivittäin 2-10kertana sitä parin metrin matkaa edes taas parin minuutin ajan. En tiedä kauanko jatkaisi jos en kääntäis lopulta mielenkiintoa muualle.[/QUOTE]

Miksi et vaan anna poikasi kontata edes takaisin? Anna hänen tutkia maailmaa omalla tavallaan. Enemmän pidän huolestuttavana sitä, että puutut lapsen tekemisiin vaikka siihen ei ole mitään tarvetta. Siis siitä ei aiheudu lapselle eikä kenellekään muulle mitään haittaa. Ehkä tuo edestakaisin konttaus menisi nopeammin ohi jos sitä saisi tehdä rauhassa sen aikaa kun haluaa?

Noiden kertomiesi asioiden perusteella ei ole mitään syytä epäillä Aspergerin syndroomaa. Ei sitä voi sulkea poiskaan. Ei tuon ikäisiä diagnosoida muutenkaan...

Nauti lapsestasi. Nauti siitä että hän on vuorovaikutuksessa kanssasi, sosiaalinen ja nauravanen. Anna hänen olla sellainen kuin hän on.

 

Pakko jatkaa vielä...

Minun poikani järjesteli kaikkia tavaroita pitkiin riveihin jo alle 2-vuoden ikäisestä. Meillä oli autot, lelut, kengät yms pitkissä jonoissa ympäri asuntoa. Sitten hän kävi siirtämässä ensimmäistä tavaraa muutaman sentin, sitten seuraavaa jne. Pitkiä aikoja meni tätä tehdessä. Itse en osannut asiasta huolestua, enkä sen vuoksi koskaan ottanut puheeksi asiaa esim neuvolassa. Äitini (terveydenhoitaja ammatiltaan) kertoi jälkeenpäin olleensa asiasta huolissaan - ihan turhaan.

Poika on nyt 10-vuotias, kaikin puolin normaali ja fiksu lapsi. Ei järjestele enää mitään Eikä hänestä tullut mitään turhan tarkkaa poikaa. Huone on melkein aina sotkuinen, nykyään kiinostaa enemmän kaverit ja urheilu kuin tavaroiden järjestely

 

Niinkai sitten... En vaan voi lakata murehtimasta. Mun mielestä noi jutut vaa vaikuttaa niin kummallisilta. :/

 

[QUOTE="help";29239338]Niinkai sitten... En vaan voi lakata murehtimasta. Mun mielestä noi jutut vaa vaikuttaa niin kummallisilta. :/[/QUOTE]

Sä oletkin aikuinen, sun tarttis ajatella nyt niin kuin 1 v lapsi, jolle kaikki on uutta. =)

 

Pakko jatkaa vielä...

Minun poikani järjesteli kaikkia tavaroita pitkiin riveihin jo alle 2-vuoden ikäisestä. Meillä oli autot, lelut, kengät yms pitkissä jonoissa ympäri asuntoa. Sitten hän kävi siirtämässä ensimmäistä tavaraa muutaman sentin, sitten seuraavaa jne. Pitkiä aikoja meni tätä tehdessä. Itse en osannut asiasta huolestua, enkä sen vuoksi koskaan ottanut puheeksi asiaa esim neuvolassa. Äitini (terveydenhoitaja ammatiltaan) kertoi jälkeenpäin olleensa asiasta huolissaan - ihan turhaan.

Poika on nyt 10-vuotias, kaikin puolin normaali ja fiksu lapsi. Ei järjestele enää mitään Eikä hänestä tullut mitään turhan tarkkaa poikaa. Huone on melkein aina sotkuinen, nykyään kiinostaa enemmän kaverit ja urheilu kuin tavaroiden järjestely

Meillä myös pojan lempipuuhaa on tuo autojen jonoon laittaminen. Sohvan selkänojalla menee kaikki pikkuautot mitä talosta löytyy. Ja sitten voi alkaa järjestyksessä kääntää niitä toisin päin.
Poika on tosi taitava palapelin rakentaja, esim nyt alle 3,5-vuotiaana tekee yksin 200 palan palapelejä.
Ap:lle, en itse olisi noista jutuista huolissani vaan antaisin toisen konttailla ympäriinsä.

 

[QUOTE="help";29239338]Niinkai sitten... En vaan voi lakata murehtimasta. Mun mielestä noi jutut vaa vaikuttaa niin kummallisilta. :/[/QUOTE]

Nyt vaan keksit itsellesi muuta tekemistä ja ajateltavaa. Ihan hyvällä sanon tämän sinulle. Minä ainakin, kun olen liian paljon kotona itsekseni lasten kanssa, teen helposti ihan turhista asioista isoja juttuja.

 

Mitä sitä turhia huolehtimaan. Ja vaikka olisikin joku Asperger niin eipä sille voisi mitään tässä vaiheessa tehdä, eikä edes diagnosoida. Kuitenkin kuvaat lapsen hakeutuvan kontaktiin, mikä on aika hyvä merkki. Ja kerran saa toiminnan keskeytettyä niin eipähän ole mikään kohtausoire.

Meillä on kanssa pieni nyhvääjä. Saattaa jotain palikkaa pyöritellä käsissä tosi pitkä aikoja. Harjoittelee ajoittain takaperin kävelyä ja konttausta tooosi pitkiä aikoja putkeen. Pihaleikit on lähinnä kivien asettelua riviin, sitten niitä siirretään vähän eri kohtaan ja taas uusi rivi. Kasvoilta paistaa keskittyttyminen ja ankara mietintä, välissä tyytyväinen hymy. Enpä ole asiasta stressannut, pikemminkin kiva kun viihtyy itsekseenkin. Kuitenkin tulee välistä halaamaan äitiä ennen kuin leikit taas kutsuu. Pitää huomioida että se edestakaisin konttauskin voi olla alkuun yhtä huima tunne kuin vaikka aikuinen oppisi heittämään voltteja. Tuntuu varmaan kivalta lapsesta harjoitella niitä motorisia liikeratoja. Minä olen ollut samanlainen lapsi ja ihan normaaliksi, kai, kasvoin. Äiti kyllä epäili lähdenkö ikinä kävelemään kun harjoittelin vain päivästä toiseen kyykystä ylösnousua ja takaisin laskeutumista, sitten kun kävelemään läksin niin enpä kaatuillut.

 

[QUOTE="hmmm";29239361]Meillä myös pojan lempipuuhaa on tuo autojen jonoon laittaminen. Sohvan selkänojalla menee kaikki pikkuautot mitä talosta löytyy. Ja sitten voi alkaa järjestyksessä kääntää niitä toisin päin.
Poika on tosi taitava palapelin rakentaja, esim nyt alle 3,5-vuotiaana tekee yksin 200 palan palapelejä.
Ap:lle, en itse olisi noista jutuista huolissani vaan antaisin toisen konttailla ympäriinsä.[/QUOTE]

Onko meillä sama poika?

 

meidän kohta 1, 5 v. aika samanlainen.... pyörät kiinnostaa, makaa maassa ja liikuttaa autoa ees taas. Kiehtoo selvästi nuo renkaat. Autot ym tavarat pistetään jonoihin tai muuten järjestellään, ja juurikin esim. sohvan selkänojalle jonoon. Vilkuttaminen on kivaa, vilkuttaa molemmilla käsillä ja irvistelee ym.

 

Onko meillä sama poika?

Myös kuopukseni tuollainen pienenä. Nyt 18vee rauhallinen ja järkevä nuori mies.

 

Pitää koittaa rauhottua.. kai se on vaan niin hassua heilutella niitä käsiä ja konttailla.

 

Mun yhdellä sukulaisella on poika joka harrasti esineiden pyörittelyä ja käsien heiluttamista ja hänellä on nyt myöhemmin todettu kehityshäirö ja autismia, mutta hänellä myös paljon oireita joita teidän pojalla ei ole. Ei oppinut kävelemään, ei puhu, ei ota kontaktia jne. Joten noilla oireilla en lähtisi vielä kauheasti huolestumaan. Mutta jos asia painaisi mieltä niin varaisin ehkä ajan lääkäriltä joka osaisi/tietäisi näistä asioista.

 

Esikoiseni oli asperger-syndroomainen mutta hänellä ei ollut taaperona eikä edes leikki-ikäisenä mitään heijaamisia, ölömölöjä eikä muitakaan ihmeellisiä käytöksiä. Oli erittäin kova ottamaan kontaktia, oppi puhumaan vuoden vanhana ja oli motoriikaltaan hyvin kehittynyt. Oppi lukemaan aivan ohi mennen eikä koskaan puhunut edes kirjakieltä (kuten "kaikki assit tekevät") vaikka kielioppisäännöt olivatkin sisäsyntyisiä eli osasi automaattisesti taivuttaa sanoja, tiesi sanajärjestykset ja muut aivan itsestään.

Vasta koulussa kolmannella luokalla ollessaan huomasin että hänellä on ongelmana hahmotushäiriö ja pikkutarkkuus sekä tietynlainen järkkymättömyys.
(Toki kotikasvatuksellaankin oli osuutta, meillä kun ei koskaan lipsuittu säännöistä ja koulussa yksi opettaja taas vaihtoi mielipiteitään omien ohjeidensa suhteen vähän väliä ja tämä sai poikamme protestoimaan melkoisen rajusti )

Joten jos aspergeriutta "pelätään" niin meidän tapauksen perusteella sitä pitäisi pelätä "hienosti kehittyneen" lapsen kohdalla ; ) eikä noiden pienten hassuttelujen johdosta.

Anna pienen tutkia maailmaa rauhassa, älä suotta huolestu.

 

Mistä huomasit hahmotushäiriön?

Nyt kun olen tarkkaillut tuota poikaa niin käsien heiluttelu tulee silloin kun pojan pitäisi lähteä keksimään tekemistä. Jos tylsä hetki koittaa niin alkaa heilutella kättä ja ilveilemään sille. Sitten kun minä näytän hänelle tekemistä (eli lelua) niin hän alkaa leikkimään sillä.

 

Sä oletkin aikuinen, sun tarttis ajatella nyt niin kuin 1 v lapsi, jolle kaikki on uutta. =)

Jossain joskus sanottiin että, vauvat nauraa niin paljon, koska ovat niin innoissaan siitä että ovat olemassa. Musta toi kuvaa jotenkin hyvin sitä ajatusmaailmaa.
Eikä pieni lapsi ajattele, että enpäs nyt konttaa tässä edes takaisin, kun ei siitä ole mitään hyötyä...

 

[QUOTE="help";29240311]Mistä huomasit hahmotushäiriön?

Nyt kun olen tarkkaillut tuota poikaa niin käsien heiluttelu tulee silloin kun pojan pitäisi lähteä keksimään tekemistä. Jos tylsä hetki koittaa niin alkaa heilutella kättä ja ilveilemään sille. Sitten kun minä näytän hänelle tekemistä (eli lelua) niin hän alkaa leikkimään sillä.[/QUOTE]

Huomasin hahmotushäiriön ollessani pojan kanssa hänelle entuudestaan vieraassa paikassa, hän ei esim. osannut kävellä vessaa kohti jos välille tuli näköeste (siis toinen ihminen tms. sen "suunnistuksen" alkamisen jälkeen), vieraat portaat olivat todella hitaita kävellä kun poika ei selvästikkään luottanut näkemäänsä.

Poika ei myöskään tunnistanut ihmisiä eroon toisistaan jos tapasi heitä väärässä ympäristössä tai olivat pukeutuneet eritavalla kuin mihin oli tottunut. (nainen jolla oli aina ennen ollut suorat housut oli pojalle "uusi" tuttavuus pukeutuessaan hameeseen jne)

Kun lapsesi kerran ottaa vastaan annetun lelun ja alkaa puuhastelemaan sen parissa niin hyvinhän hän toimii. Ei näillä pienillä ole kovinkaan usein ajatuksia "taidanpa lähteä tästä seuraavaksi rakentamaan palikoilla mutta ensin ajan tällä pikkuautolla hetken vielä". Jos eivät näe jotain asiaa se ei välttämättä ole muistissa olemassakaan.

Mielikuvitus saa käden näyttämään ilveilyä kaipaavalta ; ) lapsellahan on hurja mielikuvitus ja maailma näyttää hänestä kovin erilaiselta jos vaikkapa valaistus on erilainen kuin aikaisemmin on ollut. Ei ole vielä näitä aikuisten oletuksia siitä että asiat ovat aina samalla tavalla.

 

Eikä se mun mielestä oo niin kamalaa. Ainakaan enää aikuisena. Olen 26v.