Kaipaisin kokemuksianne. Minkälaista opinnot ovat teille olleet ja miten valmistaneet työelämään psykologeina. Mihin olette suuntautuneet. Millaisena koette työnne. onko mitään muuta mitä haluatte kertoa opinnoista/työelämästänne psykologeina yms.
OMA TILANTEENI
Opiskelen viimeistä vuottani ammattikorkeassa Liiketaloutta ja oikeastaan jo toisena vuonna opiskelu alkoi maistumaan ihan puulta. Entistä puisemman makuiseksi alkoi homma muuttumaan mitä pidemmälle mentiin opiskeluissa ja nyt on loppu tulos se,että opinnäytetyö pitäisi aloittaa ja motivatiot on jossain 3-4 tasolla (asteikolla 1-10)
Työharjoittelupaikka viime kesänä osoittautui ihan kamalaksi ja heräsin todellisuuteen: haluunko oikeasti tehdä töitä tällä alalla. Tätä olen miettinyt vuoden päivät ja tullut siihen tulokseen ,että tuntuu aina vain entistä enemmän siltä ,että tämä ei ole se mun juttu. Toki aion vielä valmistmisen jälkeen yrittää alalleni, mutta jos näyttää sille, että tää ei ole mun juttu niin edessä on suunnana vaihto.
Niinpä olen myös miettinyt, että no mitä mun nyt sitten pitäisi opiskella, mikä olisi sen mun ala. Psykologia kiinnostaisi, on aina kiinnostanut mutta hautasin lukiossa ollessani haaveeni, koska kävin tuolloin terapiassa. Mulla on koulukiusaamistausta peruskoulun yläasteelta josta masennuin syvästi. Mietin jo lukiossa psykologianopintoja, mutta hylkäsin ne, koska mulle sanottiin avohoidon puolella ,että mun taustalla ei ehkä olisi viisasta lähteä alaa lukemaan. Työ voisi olla mulle aivan liian rankkaa.
Mulla on ollu elämässä myös muita masennusjaksosa rankkojen elämäntilanteiden takia, mutta sanotaan ,että mulla on asiakkaana kyllä monen vuoden kokemus terapiasta ja psykologeista. Psykologit on aina vaihtuneet tiuhaan tahtiin, jopa parin kuukauden välein (ei momasta halustani vaan avohoidon tilanteen takia). Parhaita psykologeja on mun mielestä olleet ne, joilla on elämänkokemusta samoista asioista ja jotka sen takia tietää mistä puhun. Mä olen myös sellainen ihminen , joka tarvi välillä sellaista "eteenpäin" potkimista. Se semmoinen hmmmm, nii, todella mielenkiintoista jauhaaminen oli kanssani yhtä tyhjän kanssa. Toki me ihmiset ollaan erilaisia, joten ehkä tämä toimii toisten kohdalla.
Nytpä siis mietinkin, että kun tämän koulun saan loppuun, josko vaikka lukisin psykologian opintoja avoimessa yliopistossa ja katsoisin mille opiskelu maittaa. jos vaikka innostuisin niin ,että saisi perus- ja aineopinnot kasaan. Sitähän vois sitten perus- ja aineopintojen jälkeen hakea kouluun sisään.
Tämä on nyt vasta ajatuksen tasolla. Nyt tärkeämpää saattaa nykyiset opinnot loppuun. Kaipaisin kuitenkin kovasti teidän kokemuksianne asiasta.
OMA TILANTEENI
Opiskelen viimeistä vuottani ammattikorkeassa Liiketaloutta ja oikeastaan jo toisena vuonna opiskelu alkoi maistumaan ihan puulta. Entistä puisemman makuiseksi alkoi homma muuttumaan mitä pidemmälle mentiin opiskeluissa ja nyt on loppu tulos se,että opinnäytetyö pitäisi aloittaa ja motivatiot on jossain 3-4 tasolla (asteikolla 1-10)
Työharjoittelupaikka viime kesänä osoittautui ihan kamalaksi ja heräsin todellisuuteen: haluunko oikeasti tehdä töitä tällä alalla. Tätä olen miettinyt vuoden päivät ja tullut siihen tulokseen ,että tuntuu aina vain entistä enemmän siltä ,että tämä ei ole se mun juttu. Toki aion vielä valmistmisen jälkeen yrittää alalleni, mutta jos näyttää sille, että tää ei ole mun juttu niin edessä on suunnana vaihto.
Niinpä olen myös miettinyt, että no mitä mun nyt sitten pitäisi opiskella, mikä olisi sen mun ala. Psykologia kiinnostaisi, on aina kiinnostanut mutta hautasin lukiossa ollessani haaveeni, koska kävin tuolloin terapiassa. Mulla on koulukiusaamistausta peruskoulun yläasteelta josta masennuin syvästi. Mietin jo lukiossa psykologianopintoja, mutta hylkäsin ne, koska mulle sanottiin avohoidon puolella ,että mun taustalla ei ehkä olisi viisasta lähteä alaa lukemaan. Työ voisi olla mulle aivan liian rankkaa.
Mulla on ollu elämässä myös muita masennusjaksosa rankkojen elämäntilanteiden takia, mutta sanotaan ,että mulla on asiakkaana kyllä monen vuoden kokemus terapiasta ja psykologeista. Psykologit on aina vaihtuneet tiuhaan tahtiin, jopa parin kuukauden välein (ei momasta halustani vaan avohoidon tilanteen takia). Parhaita psykologeja on mun mielestä olleet ne, joilla on elämänkokemusta samoista asioista ja jotka sen takia tietää mistä puhun. Mä olen myös sellainen ihminen , joka tarvi välillä sellaista "eteenpäin" potkimista. Se semmoinen hmmmm, nii, todella mielenkiintoista jauhaaminen oli kanssani yhtä tyhjän kanssa. Toki me ihmiset ollaan erilaisia, joten ehkä tämä toimii toisten kohdalla.
Nytpä siis mietinkin, että kun tämän koulun saan loppuun, josko vaikka lukisin psykologian opintoja avoimessa yliopistossa ja katsoisin mille opiskelu maittaa. jos vaikka innostuisin niin ,että saisi perus- ja aineopinnot kasaan. Sitähän vois sitten perus- ja aineopintojen jälkeen hakea kouluun sisään.
Tämä on nyt vasta ajatuksen tasolla. Nyt tärkeämpää saattaa nykyiset opinnot loppuun. Kaipaisin kuitenkin kovasti teidän kokemuksianne asiasta.