Onko täällä muita aikaisin puhumaan oppineiden vanhempia?

Itseäni hämmästyttää lapseni aikainen kielellinen kehitys. Hän sanoi ensimmäisen sanansa jo 3 viikon iässä, se oli äi-ti ja käytti sitä huutaessaan ja komennellessaan jo silloin ainoastaan kun hänellä oli nälkä (imetän) tai halusi muuten syliini/ seuraani. Eli selvästi ymmärsi/ ymmärtää sen merkityksen. Nykyään usein toistelee sitä muutenkin minut nähdessään. Konsonanttiäänteitä (rakastaa sanoa ärrrrrrr ja tätä pitää leikkiä hänen kanssaan usein sanomalla sitä itsekin ) ja tavuja on tullut myös aika päiviä sitten ja yrittää matkia kaikkia mahdollisia sanoja mitä hänelle sanotaan ja siinä usein onnistuukin. Esimerkiksi aivan oikein lausuttuna ovat tulleet jo mm. näl-kä, Ari, että, loppu (jonka hän kuuli itse videolta ja toisti). Helistin oli eli ja lamppu la-ppu, jota toisteli 5-6 kertaa sen jälkeen kun olin sen ensin sanonut.

Onko tämä kuinka tavallista? Olen hämmentynyt, koska olen kuvitellut puhumaan oppimisen tapahtuvan paljon myöhemmin ensimmäisen ikävuoden loppupuolella. Tyttö on muutenkin tosi seurustelevainen ja hymyileväinen ja moni on sanonut, että vaikuttaa paljon vanhemmalta. Mm. neuvolatätimme muistaa aina iän väärin kun ei ole katsonut papereista. Luulee 3-4 kk ikäiseksi vaikka tyttö oli viimeksi käydessämme vasta 2 1/2 kk. Tyttö on nyt siis vieläkin vajaa 3 kk.

On myös ollut tosi jäntevä jo syntyessään ja kannattanut hyvin päätään, eikä ole suostunut olemaan sylissä "vauva-asennoissa", paitsi aivan vastasyntyneenä, vaan nousee istumaan tai haluaa seisoa sylissä kasvot kasvoja kohden. Monet ovat olleet sitä mieltä, että ei vielä voi istuttaa tai seisottaa sylissä, mutta minkäs teet kun alkaa huutamaan heti kun yrittää makuuttaa. Kannattaa itsensä hyvin noissa asennoissa eikä tarvitse paljonkaan tukea. Virkeänä ollessaan seisoo sylissä täysin omilla jaloillaan pitkän aikaa, eikä tarvitse kuin huolehtia käsillä, ettei pääse kaatumaan mihinkään suuntaan. Mahallaan ei tosin tykkää olla ollenkaan (johtuneeko masuvaivoista joita on ollut jo muutaman päivän ikäisestä, tosin helpottaneet merkittävästi Cuplaton -tipoilla). Kerran kierähtikin jo puolivahingossa mahalta selälle. Myös tämä on melko hassua ja ehkä osittain myös sen takia luullaan vanhemmaksi, vaikka on muuten kyllä ihan ikäisensä kokoinen pituuden/ painon suhteen. Onko tästä kokemusta?

 

Ei pahalla, mutta 3 viikon ikäisellä ei ole aivokapasiteetti niin kehittynyt että hän osaisi puhua.
Hän taitaa olla sinun esikoisesi? =)
Mun lapset ovat osanneet kääntyä suhteellisen aikaisin, esikoinen kannatti päätään jo synnytyssalissa (sitä ei koskaan tarvinnut tukea), ja heitä on aina luultu ikäistään vanhemmiksi. Esikoiseni puhui parin kolmen sanan lauseita yksivuotissynttäreillään, ekat sanat (ihka oikeat sellaiset) tuli joskus 8 kk iässä. Sitä ennenkin toki äänteli, ja sattumalta saattoi päästää suustaan jotain sanoiksi tulkittavaa, mutta en hetkeäkään luullut että hän osaisi ihan oikeasti puhua.

 

En jaksa asiasta lähteä tappelemaan. Jos asian ovat todenneet muutkin ihmiset kuin sinä ja omat sukulaisesi, se lienee turhaa. Haluaisin vain kuulla muiden mahdollisia tietoja /kokemuksia aiheesta.

 

Juu ei mullekaan mee läpi, että noin pieni puhuis... Vahingossa saattaa kyllä "sanoa" sanoilta kuulostavia.

Onhan se ihanaa olla innoissaan ja ihastella oman pienokaisen kehitystä, mut ei kannata innostua liiottelemaan... Hulluks vielä leimaavat.

 

joo tuohan on aivan hullua. mun poika on heti kannattanut itse päätään, alle 3 kk iässä oppinut kääntymään ja 5 kk iässä oppinut istumaan ilman tukea ym. on ollut tooosi jäntevä aina ja luultu ikäistään vanhemmaksi. mutta ei ton ikänen ikinä puhuis

 

mä peesailen muita vastauksia, pakko oli lukea muutaman kerran toi et eka sana 3 vkon iässä, siis täh B) as if

 

Meillä neiti sanoi ekat sanat 8 kk iässä ja nekin oli amppu (lamppu), okke (fokke, koiramme), lo (kello) ja äittä (äiti). 1,5v puhui jo monenen sanan lauseita, et ei meillä tään aikasempaan. Kävelemään lähti 10kk iässä. Nyt täällä köllii 3kk neiti ja sieltä tulee kyllä vaan ökkö, kolikolikaikai, örrö.... ja nyt treenataan vasta tota kääntymistä.

 

Joo-o, ja lehmät lentää

 

peesailen kans kaikkia.

 

Kyllähän sanoja kuulee jo pienen vauvan suusta jos haluaa. On meilläkin muutamaan otteeseen tullut äi-ti -tavut peräkkäin. Eilen "sanoi" selvästi Kalle ja kaverin vauva kuulosti kerran sanoneen nakki (2,5 kk). Mutta eihän noin pieni vielä tietoisesti osaa laittaa äänteitä oikeaan järjestykseen, saati sitten että ymmärtäisi niiden merkityksen.

 

Jep joo... Tätähän tää on jos yrittää keskustelufoorumeilta mitään kysyä. Kommentteja kyllä satelee, vaan tietoa/ kokemusta ei kellään.

En ole väittänyt, että lapseni olisi nero tai että hän tosiaan edes ymmärtäisi tapailemiensa sanojen merkityksen, lukuunottamatta tota äitiä, jota hokee tossa nytkin kun haluaa huomiotani. Tai päivittäin kun vaihdan vaippaa tai on nälkä tai puuhailemme jotain yhdessä. Muihin ihmisiin hän ei sanaa liitä koskaan.

Otsikko oli ehkä hieman harhaan johtava koska tarkoitin kielellistä kehitystä ylipäätään, en vielä varsinaista puhumista (paitsi siis tuo eka sana). Kielelliseen kehitykseenhän kuuluu jo äänteet, jokeltelu, tavujen muodostus ja sanojenkin muodostus ilman että välttämättä ymmärtää niiden merkitystä.

Suurimmaksi osaksi kysymys on sanojen matkimisesta, jotka hän kyllä lausuu aivan oikein ja toistaa useampaan kertaan eri tilanteissa kun ne kuulee jonkun muun sanovan, joten kysymys ei ole siitä että ne vaan kuulostaisivat siltä, miltä niiden haluaisi kuulostavan. Eikä näitä matkittuja sanoja tai äiti -sanaa ole kuulleet vain "oman pikku kullannupun" vanhemmat tai sukulaiset vaan tyttöä tavanneet muutkin ihmiset, joilla ei ole ainakaan mitään syytä kuulla muuta kun kuulevat. Toistan vielä, että niiden merkitystä hän ei varmasti vielä ymmärrä.

Kuitenkin tämäkin käsittääkseni yleensä alkaa vauvoilla vähän myöhemmin, joten olin kiinnostunut keskustelemaan niiden kanssa, joilla itsellään tai lapsellaan on kielellinen kehitys ollut aikaisessa. Niitäkin varmasti on.

Niillä joilla ei ole asiasta kokemusta, on aivan turha asiaa kommentoida tyyliin "ei voi olla mahdollista", en minäkään niin tee vain siksi ettei itselläni jostain asiasta ole tietoa/ kokemusta. Vai onko elämänkatsomuksenne niin omaan napaan tuijottava, että jos näin ei ole meillä, näin ei voi olla kenelläkään. Kukaan ei varmaan sitten voi oppia lukemaankaan alle 3 -vuotiaana, koska suurin osa sitä ei tee jne.

Tutkittu tieto lasten fyysisestä ja henkisestä varhaiskehityksestäkin muuttuu jatkuvasti, eikä mitään mitä nyt tutkimukset sanovat voi pitää kirkossa kuulutettuna vaikka viiden vuoden kuluttua. Lasten kehitys on silloin tuskin kuitenkaan muuttunut mihinkään, me vaan tiedämme siitä enemmän. Maakin oli joskus jotain muuta kun pyöreä. Itse en ainakaan ajattele, ettei vauvojen aivokapasiteetti riittäisi johonkin asiaan. Mistä sitä tietää mitä niiden päässä liikkuu, kun sitä ei voi niiltä kysyä. Tyhmiä ne eivät ainakaan ole, sen tiedän.

 

Oletpa ikäviä kommentteja tosiaan saanut.

Harvinaistahan noin aikainen kehitys tietysti on, mutta ei suinkaan mahdotonta. "Vi föräldrar"-lehdessä oli jokin aika sitten (olisiko ollut viime syksyä ) juttu eräästä ruotsalaisperheestä, jossa tytär oppi todella aikaisin puhumaan (en valitettavasti muista nyt minkäikäisenä ). Kannattaa vilkaista, jos ruotsinkieli sujuu. Lehden nettisivuilla on juttuarkisto, josta yritin artikkelia kaivella, mutta en nyt tähän hätään sitä löytänyt.

Itse olen puhunut (joitakin?) kahden sanan lauseita n 9kk ikäisenä ja kuulemani mukaan 1,5v puhe oli jo aika värikästä (varmaan tästäkin tulee muutama joopa-joo kommentti ). Äitini oli aikamoinen räpätäti, joten ainakin mallia on minulla ollut, matkimiseenhan se kaikki oppiminen kait perustuu. Oman tyttäreni kielellinen kehitys on mielestäni aika normia, vaikka sanoo mm "ei saa" (oliskohan ollut jotain sama 9kk lähtien) ja tapailee mm hyvää yötä. Meillä 3-kielinen perhe, ehkä sillä jotain merkitystä. Isästä käyttää "isänkielistä" nimeä selkeästi (nyt vajaa 10kk), äiti on tietysti äiti :heart:

Motorisesta kehityksestä sen verran, että itse käännyin selältä vatsalleni 2,5kk iässä kuten tyttärenikin. Muutenkin on kehitys mennyt aikalailla samoihin meillä kahdella, jotain geeneissä varmaan. Istuminen ja sylissä "jököttäminen" on meilläkin alkanut siinä 2-3kk hujakoilla, muuten aikalailla normin mukaan.

Jotkut jutut tulee aiemmin, jotkut myöhemmin. Ei tämä sen ihmeellisempää ole. Itse päästin taluttajan sormesta 14kk iässä, ja lukemaan opin viimeisenä luokallani, ja sekös harmitti

Hyviä jatkoja kaikille pikkuisille ja vähän isommillekin!

 

Hurjalta kyllä kuulostaa tuo, että kolmen viikon ikäinen sanois äiti Ei ole kyllä normaalia ainakaan noin nopea kehitys. Jokeltelua toki voi jo tuon ikäisenä tulla.

Itse olen työskennellyt lasten parissa liki 20v, pari lasta olen tavannut, jotka 1½v puhuivat tosi hyvin. Kyllä täytyy sanoa, että kyllä minuakin ihmetyttää tuollainen vauva, joka on kuopukseni ikäinen, ja sanoo jo sanoja. On kyllä melko ainutkertaista maailmassa.

Oma esikoiseni lähti kävelemään 1v4kk, mutta eka sanansa äiti sanoi 7kk iässä ja sitä tarkoitti. Vuoden iässä sanoja oli useampi kymmen. Mínusta hän alkoi varhain sanomaan sanoja.

 

Kaksikielisissä perheissä lasten puheen kehittyminen on usein tavallsita hitaampaa. Itselläni on useita ystäviä, joiden perhe on kaksikielinen ja lähes kaikkien lapset ovat oppineet hitaasti puhumaan.

 

En tarkoita seuraavaa kommenttia loukkaavaksi, enkä halua muutenkaan kommentoida varsinaista asiaa mitenkään, tämä tuli vain mieleeni..

Meirän lapsihan sanoi ekan sanansa jo kahen viikon iässä! Kysyttiin, että onko nälkä ni sano "o".




(ja siis jotta kaikki oikeasti ymmärtäisivät, en tosissani luule lapseni puhuvan vielä.)

 

Civindal... , me täällä kaksikielisellä apikkakunnalla niin tyttö sitten sanoo näääj kun kysyy jotain (siis ei aina onnsitu kohdalleen, mutta välillä kuulostaa kuin sanoisi ei)

Ja muutoin en aikasemmin tarkoittanut kommentia mitenkään negatiiviseksi, sorry jos siltä tuntui :snotty: Sillä jokainen lapsihan on oma yksilönsä =) :flower: :flower:

 

Huokasi meidän Kerttukin puolentoista kuukauden iässä minuun kauniisti katsoen että "häiti"... no ei ole sen jälkeen mitään jutellut. Ihanaa että saat kuulla pieneltäsi sitä maailman kauneita sanaa noin varhaisista ajoista lähtien! :heart:

 

Meillä kakkonen oppi puhumaan aikaisin. Ja laulamaan myös. Oli 9kk ikäinen, kun tunnistettavasti lauloi laulua "aa aa, aa aa, allin lasta", tuota alkua siis. Reilu puolivuotias tais olla, kun tuli ekat ymmärrettävät sanat.
Meillä on videolla, kun tyttö lauloi 1v3kk:n iässä Joulupuu on rakennettu laulun kokonaan, siis 4 säkeistöä. Ja 1,5v kun oli, niin laskin et osas n.50 laulua laulaa. Osasta vain yhden säkeistön, mut useammasta monta säkeistöä. Tuossa iässä tyttö oikein imi itseensä uusia sanoja ja lauluja.
Mutta että 3vkoinen puhuisi.. No, kaikkihan on mahdollista.

 

En tarkoita seuraavaa kommenttia loukkaavaksi, enkä halua muutenkaan kommentoida varsinaista asiaa mitenkään, tämä tuli vain mieleeni..

Meirän lapsihan sanoi ekan sanansa jo kahen viikon iässä! Kysyttiin, että onko nälkä ni sano "o".




(ja siis jotta kaikki oikeasti ymmärtäisivät, en tosissani luule lapseni puhuvan vielä.)

Ihana

 

Kiitoksia vähän rakentavammista kommenteista kaikille. Onhan täällä näemmä onneksi ihan mukavaakin porukkaa...

Oli mukava kuulla MrsJ tosta artikkelista, mistähän sen vaan löytäis... Kuulosti kans kivalta toi laulaja -tyttö. Sitähän sitä oppii, mistä tykkää kovasti. Ja meidän tyttö tuntuu tosiaan tykkäävän tosta juttelusta. Olen kyllä itsekin melkoinen suupaltti ja seurallinen ja oppinut puhumaan suht aikaisin, joten lieneekö hieman perinnöllistäkin. Jutellaan molemmat miehen kanssa sille aika paljon, mutta tuskin on silti meidän ansiota moinen.

Mielenkiintoistahan sitä on seurata, ja kyllähän se kieltämättä tosi hyvältä tuntui/ tuntuu kun tyttö sitä äiti -sanaa toistelee mulle. Mutta niinhän se tuntuu varmasti kaikista äideistä, riippumatta siitä milloin lapsi sen ensimmäisen kerran sanoo.

 

Meidän poika huutaa ihan selvästi EI ja ÄLÄ!
Ja siis huutaa. Ainakin kun on oikein vihanen!
Muuten homma on öh ja pöh -linjalla.
ja ikää siis 5kk

 

mam84, meidäkin poitsu huutaa Suuttuessaan aina ÄLÄ! ja EItäkin tulee, mut älä on suosikki. tehnyt tätä jo tooosi pienestä asti.

 

meijän 1v8kk osaa vähemmän sanoja ap:n vauva.poju sanoo vain äiti ja äijä. nyt on alannu ekka(rekka) sanoon. ei pahalla mut mä en voi käsittää miten noin pieni voi muka sanoa jotain sanoja, ei mee jakeluun. en tarkota kyl loukata sua, mutta ihmettelen suuresti. mielestäni muutenki tavut tulee vasta myöhemmässä vaiheessa.

 

Nökeli ja muutkin: (en halua loukata, mutta näin sanoo realisti)
Nii-in... noh MONET vauvathan ääntelee, ja minä korjaisin Nökelin juttua siihen malliin että vauva ääntelee, ei puhu. En kuitenkaan ole tavannut vauvaasi ja en siten voi sanoa että vauvasi ei puhu. Mutta kyllähän tuo lähinnä vitsiltä kuulosti ensikäteen ja ajattelin että 3vkoa oli virhe ilmaisu ja takoituskesi ehkä kirjoittaa 3 kuukautta. Meilläkin vauva sanoi 5kk ikäisenä papa ja isä oli riemuissaan ettää se sanoo pappa, mutta luettiin että se on hyvin yleinen ensiäänne vauvalle... eli siis ne ovatr äänteitä ja ääntelyjä, eivät tiedostettua puhetta kai. Sanon minä, ei- ammattlilainen. Ja vauvat tuppaavat tehdä asioita tutuimpien henkilöiden nähden-> äiti ja isä ensimmäisenä saa kokea vauvan kehityksen ja uudet jutut! Siksi vauvasi varmaan sinulle äänteleekin 'äiti'

Onhan se ihan normaalia että 1,5vuotias lapsi juttelee niitä näitä ja tekee vaikka mitä suullaan, minä tunnen monta 9kk ikäistä jotka selvästi matkii ja ymmärtää mistä kyse. Lapset osoittavat lamppua ja sanovat lamppu ja myöskin: kato, tota 'äiti, isä ym (omalla tavallaan sanoen) Ehkä tuo 9kk ikäisenä on aikaista, mutta ei todellakaan erikoista!!!

Oma vauvani on kannatellut päätään muutaman viikon ikäisestä ja on istunut 3kk ikäisenä tuen kanssa sylissä. Nyt 7kk ja täys meininki päällä:istuu seisoo kierii, konttaa pyörähtää ympäri niin että äidin on todella vaikeaa saada edes vaipat jalkaan kun ei kaksi kättä riitä. 4 viikon ikäisenä vastasi hymyyn lähes aina ja samanikäsenä ei enää suostunut olemaan makuuasennossa sylissä vaan halusi katsella ymprilleen hartiaoilla (huh miten kipeä selkäni tuolloin oli!!)

Siis tämä fyysinen jäntevyyskin Nökelin vauvan kohdalla kuulostaa minusta suht normaalilta, vaikkakin aikaiselta. Neuvolassa minun vauvastani ei sanottau että ohhoh, onpas erikoinen tapaus, vaan että hyvin aikainen mutta normaali.

 

Kylläpäs muumimamma kirjotti fiksusti.