Onko täällä muita, joita ei siedetä?

Onko täällä ihmisiä, joilla on sopeutumisvaikeuksia missä tahansa, työssä, elämässä, tuttavapiirissä, suvussa. Yksinkertaisesti siksi, että itsestä tuntuu siltä kuin olisi muille ihmisille liikaa käsiteltäväksi. Tai liian vähän eli jäät huomaamattomiin. Sinusta ei pidetä.

Sitten on niitä muutamia, jotka sinua sietävät. Eikä oikein itsellekään ole valjennut miksi niin on, mikä tekee näistä muutamista ihmisistä niin paksunahkaisia että jaksavat sinua sellaisena kuin olet.

 

Luulen, että olemme kaikki sellaisia joista joku tykkää ja joku taas ei.

 

Luulen, että olemme kaikki sellaisia joista joku tykkää ja joku taas ei.

Totta kai. Ei kaikista tarvitse tykätä, toimeen olisi hyvä yrittää tietysti tulla jollain tapaa, mutta tykätä ei tarvitse. Mutta en nyt tätä tarkoittanut ihan sinällään.

 

juu, ruma naama, jonka vuoksi kaikki on liian jotakin luonteessa. naaman pariksi sopisi vaan hillitty ja uhrautuvainen luonne. kun on add, niin ei vaan jaksa ja saa p-skaa niskaan jatkuvasti. surullista ja rasittavaa.

 

Siedetä ja "siedetä"...

Oma suku nyt on se mikä on, eli veri vettä sakeampaa ja sen takia niin hankalaa .

Mutta joo, vaikka mulle on sanottu, että olen sosiaalinen ja tulen toimeen kaikkien kanssa, niin itse en suinkaan niin aina asioita ja tilanteita koe. Tunnen todella vahvasti ns. kemiat eli huomaan nopeasti keidenkä kanssa tulen toimeen ja keidenkä kanssa en. Joidenkin kanssa vain juttu ja ajatusmaailma loksahtaa vaivatta paikoilleen, sitten on heitä joiden kanssa ei kirveelläkään.

Mutta - mulle riittää, että elämääni on siunaantunut ne muutamat ihanat minua jopa ymmärtävät ihmiset, arkienkelini :heart:, jotka arvostavat minua tällaisena kuin olen. Muutoin yritän kehittyä ihmisenä, jotta oma vajaavaisuuteni ei estä asioiden selvittelemisiä ja eteenpäin viemisiä.

 

Suvaitsevaisuus tekee joistain sellaisia, että sinua jaksavat/sinusta pitävät
Ihan tässä omakehua ajattelin harjoittaa; minulla on "hivenen erikoislaatuinen" hyvä ystävä, jolla on ajoittain suuriakin vaikeuksia ihmissuhteissaan ja hänet käsitetään usein väärin.
Itsekkin häneen toisinaan turhaudun, varsinkin jos käynnissä on hyvin "riehakas" kausi, jolloin hän vetää kovilla kierroksilla tunne-elämässään. Näinä kausinaan hän on hyvin tuomitseva muita kohtaan ja etsii kaikesta jotain vikaa ja valiteetavaa. Mutta minä jaksan, koska ne jaksot menevät ohi ja hän on minulle tärkeä ja läheinen ystävä. Viihdyn myös mainiosti hänen seurassaan "laimeampina" kausina.
Mikä sinusta mielestäsi tekee vaikeasti kestettävän ihmisen?

 

Töissä törmännyt tuollaiseen ihmiseen. Kaikkia alkoi vituttamaan heti kun edes näki hänet. Kukaan ei tullut toimeen hänen kanssaan. Yleensä vika on kyseisessä ihmisessä itsessään mutta eivät näe sitä itse.

 

Siedetä ja "siedetä"...

Oma suku nyt on se mikä on, eli veri vettä sakeampaa ja sen takia niin hankalaa .

Mutta joo, vaikka mulle on sanottu, että olen sosiaalinen ja tulen toimeen kaikkien kanssa, niin itse en suinkaan niin aina asioita ja tilanteita koe. Tunnen todella vahvasti ns. kemiat eli huomaan nopeasti keidenkä kanssa tulen toimeen ja keidenkä kanssa en. Joidenkin kanssa vain juttu ja ajatusmaailma loksahtaa vaivatta paikoilleen, sitten on heitä joiden kanssa ei kirveelläkään.

Mutta - mulle riittää, että elämääni on siunaantunut ne muutamat ihanat minua jopa ymmärtävät ihmiset, arkienkelini :heart:, jotka arvostavat minua tällaisena kuin olen. Muutoin yritän kehittyä ihmisenä, jotta oma vajaavaisuuteni ei estä asioiden selvittelemisiä ja eteenpäin viemisiä.

Muistaakseni minulle on sanottu myös jotain sosiaalisuudesta painottamatta kykyä tulla kaikkien kanssa toimeen. Ja kuten sinäkin, minäkin arvostan niitä ihmisiä, jotka minua jaksavat. Niitä, jotka minua ymmärtävät tai eivät ymmärrä, mutta eivät varmaan niin välitä siitä ymmärtävätkö.

 

Täällä yksi sivustaseuraaja!

 

Suvaitsevaisuus tekee joistain sellaisia, että sinua jaksavat/sinusta pitävät

Mikä sinusta mielestäsi tekee vaikeasti kestettävän ihmisen?

Hyvä kysymys. Kai niitä on mikä tahansa luonteen/persoonallisuuden/temperamentin piirre, joka korostuu niin paljon että se vaikeuttaa huomattavalla tavalla sosiaalista kanssakäymistä muiden kanssa tai sopeutumista ympäristöön. En osaa oikein muuten vastata.

 

[QUOTE="Ccc";29466732]Töissä törmännyt tuollaiseen ihmiseen. Kaikkia alkoi vituttamaan heti kun edes näki hänet. Kukaan ei tullut toimeen hänen kanssaan. Yleensä vika on kyseisessä ihmisessä itsessään mutta eivät näe sitä itse.[/QUOTE]

Mikä se vika sitten on?

 

Minä. Useimmat ei tykkää. En osaa miellyttää. Musta tykkää yleensä vahvat persoonat jotka ei tarvi pönkitystä. Esim. vaikka elämää jo nähneet naiset 60-70v.

 

[QUOTE="v ieras";29466776]Täällä yksi sivustaseuraaja![/QUOTE]

Hei sinullekin Sivustaseuraaja Tervetuloa.

 

Täällä myös yksi, jota suvussa siedetään, mutta joka muuten on aika lailla yksin elämässä. En tiedä mistä se johtuu. Tietysti joku haluaa sanoa, että minusta. Mutta onko todella niin?

En saa pidettyä yllä ystävyyssuhteita naisiin. Minulla ei ole äitiä, ei mummoa eikä ketään "aikuista" naista elämässä tukena. Isä on, ja aviomies. Teen kai jotain, mikä naisia ärsyttää. En kuulu mihinkään ystäväpiiriin, en olenkoskaan esim juhlinut synttäreitä ystäväporukan kanssa.

Tulen unohdetuksi hyvin nopeasti. Minun kanssani myös riidellään jotenkin mielellään, ihan kuin antaisin viestin, että kestän sen. En kyllä kestä... haluaisin olla tärkeä ja pidetty, mutta kuten sanottua, tasan ei mene nallekarkit.

 

En tiedä miten muut kokevat asian, mutta minä ymmärrän ja koen asian niin että minussa on liikaa energiaa, liikaa vauhtia, liikaa ääntä, liikaa puhetta, liiallista vaihtelua tunneskaalassa, liikaa keskittymättömyyttä, liikaa suunnittelemattomuutta. Käyn siis ihan selkeästi toisten hermoille. Minä en oikein sovi mihinkään sellaisena kuin olen ja yritän hillitä itseäni koko ajan. Olen rasittava.

 

Kai minunkin sukulaiset sietää minua, kun ovat oppineet tuntemaan minut. Minun onnekseni :heart:

 

En tiedä miten muut kokevat asian, mutta minä ymmärrän ja koen asian niin että minussa on liikaa energiaa, liikaa vauhtia, liikaa ääntä, liikaa puhetta, liiallista vaihtelua tunneskaalassa, liikaa keskittymättömyyttä, liikaa suunnittelemattomuutta. Käyn siis ihan selkeästi toisten hermoille. Minä en oikein sovi mihinkään sellaisena kuin olen ja yritän hillitä itseäni koko ajan. Olen rasittava.

Kuulostaa rasittavalta vaikka itsessäni osittain samaa "vikaa". Työkaveri on joskus leikillään (?) diagnosoinut miunt aspergeriksi, mutta sellainen en ole. Joskus olen tehnyt ADHD-testin netissä ja siinä olen saanut melko korkeat pisteet, mutta en usko että minulle mitään erityistä diagnoosia annettaisiin. Pärjään hyvin useimmissa ihmissuhteissa.

 

Minä koen myös, että olen liikaa jotakin. Joskus joku on sanonut, että olen liian jaksavainen (lasteni kanssa). Koen myös joskus, että olen liian energinen ja liian viitsiväinen joissain asioissa ja että se ärsyttää muita. Joku sanoim että häntä sietää vain vahvat persoonat ja olen huomannut itsestäni saman. Ne harvat ihmiset jotka elämässäni ovat mukana, ovat vahvoja, sellaiaia, jotka eivät kaipaa muiden hyväksyntää.

 

Luulin, että ei siedetä palstalla ja ajattelin ilmottautua

 

En tiedä miten muut kokevat asian, mutta minä ymmärrän ja koen asian niin että minussa on liikaa energiaa, liikaa vauhtia, liikaa ääntä, liikaa puhetta, liiallista vaihtelua tunneskaalassa, liikaa keskittymättömyyttä, liikaa suunnittelemattomuutta. Käyn siis ihan selkeästi toisten hermoille. Minä en oikein sovi mihinkään sellaisena kuin olen ja yritän hillitä itseäni koko ajan. Olen rasittava.

Täällä toinen samoja piirteitä omaava. Joudun välillä hillitsemään pursuilevaa intoani, ja hidastamaan puhetulvaani, että muut pysyvät perässä. Puhuessa hyppelen asiasta toiseen, ja toisinaan en viitsi soittaa joillekin kavereilleni, kun tiedän olevani rasittava.

 

Mä olen huomannut yhden asian:

Jos juoruat muista, sut hyväksytään. Jos et juorua, muut pitävät sua tylsänä, muiden juttujen vakoilijana joka ei anna itsestään mitään, jonain tyhmänä joka ei ymmärrä miten tyhmästi se juoruilun kohde käyttäytyy jne.

En halua juoruta. Mutta vaikeaa on olla menemättä mukaan. Yritän puhua sen "pakollisen"juoruilun eikä enempää.

 

En tiedä miten muut kokevat asian, mutta minä ymmärrän ja koen asian niin että minussa on liikaa energiaa, liikaa vauhtia, liikaa ääntä, liikaa puhetta, liiallista vaihtelua tunneskaalassa, liikaa keskittymättömyyttä, liikaa suunnittelemattomuutta. Käyn siis ihan selkeästi toisten hermoille. Minä en oikein sovi mihinkään sellaisena kuin olen ja yritän hillitä itseäni koko ajan. Olen rasittava.

No jaa, nyt vasta luin tuon. Rauhoitu ennen kuin menet ihmisten ilmoille, kuuntele muita ja myötäile muita.

 

En tiedä miten muut kokevat asian, mutta minä ymmärrän ja koen asian niin että minussa on liikaa energiaa, liikaa vauhtia, liikaa ääntä, liikaa puhetta, liiallista vaihtelua tunneskaalassa, liikaa keskittymättömyyttä, liikaa suunnittelemattomuutta. Käyn siis ihan selkeästi toisten hermoille. Minä en oikein sovi mihinkään sellaisena kuin olen ja yritän hillitä itseäni koko ajan. Olen rasittava.

Kuulostaa todellakin rasittavalta. Mutta ei se tarkoita sitä, että sinusta ei pidettäisi. Mä menin kuvailemasi kaltaisen miehen kanssa naimisiin, hänellä on adhd. Välillä hänen seuransa tuntuu suorastaan uuvuttavalta, mutta se, että mä tarvitsen aina välillä siitä vähän vapaata, että saan rauhassa vetää henkeä ilman että kukaan hölöttää koko ajan vieressä, ei tarkoita sitä, että mä en hänestä pitäisi, tai että "sietäisin" häntä. Niin rasittavia kuin ne tietyt piirteet välillä onkin, niin seurallisuus, puheliaisuus, impulsiivisuus ym. ovat kuitenkin samalla myös niitä asioita, miksi hänestä niin paljon pidän.

 

Mikä se vika sitten on?

siinä ettei ite siedä muita.

 

Kuulostaa todellakin rasittavalta. Mutta ei se tarkoita sitä, että sinusta ei pidettäisi. Mä menin kuvailemasi kaltaisen miehen kanssa naimisiin, hänellä on adhd. Välillä hänen seuransa tuntuu suorastaan uuvuttavalta, mutta se, että mä tarvitsen aina välillä siitä vähän vapaata, että saan rauhassa vetää henkeä ilman että kukaan hölöttää koko ajan vieressä, ei tarkoita sitä, että mä en hänestä pitäisi, tai että "sietäisin" häntä. Niin rasittavia kuin ne tietyt piirteet välillä onkin, niin seurallisuus, puheliaisuus, impulsiivisuus ym. ovat kuitenkin samalla myös niitä asioita, miksi hänestä niin paljon pidän.

Kyllä minusta on varmaan vaikea pitää. Mietin, että annan usein myös aika tyhjäpäisen kuvan itsestäni ihmisille.

Eniten sopeutumisvaikeuksia tuntuu olevan työelämässä. Etenkin naisvaltaisissa työpaikoissa tuntuu olevan enemmän sääntö kuin poikkeus seläntakana puhuminen ja nauraminen, ulosjättäminen ja väheksyntä. Ei tulla sanomaan suoraan (siis ilman tarkoitusta loukata tahallisesti, vaan ihan rehellistä suoraan kysymistä minulta tai sanomista suoraan). Yritän pinnistää viimeisen viikon ihan ajatuksella, että se on ohi. Taidan hautua tänne sisälle loppukevääksi miettimään mistä hitosta löydän paikkani, jossa minua kestettäisiin edes sellaisena kuin nyt, yrittäessäni käydä puoliteholla jotta muut selviytyvät minusta hengissä.