Onko täällä sellaisia ettei pysty yhtään säästämään pahan päivän varalle?

Kaikki kuukauden rahat menee vuokraan ja muuhun pakollisiin menoihin. Kädestä suuhun taktiikalla.

 

[QUOTE="vieras";27843826]Eipä ole tainneet sun tulot paljoa elintasoon vaikuttaneet. Sä vaikutat just sellaiselta, joka pusekee muksuja muutaman vuoden välein että saa olla kotona.[/QUOTE]

Kyllähän jokainen euro kotiin päin on aina plussaa, joten kyllä ne ovat ihan mukavasti siihen vaikuttaneet.

Eikä meidän lapset kyllä ole syntyneet muutaman vuoden välein. Taitaa sun tiimarinvihkosi olla nyt vähän päivityksen tarpeessa.

[QUOTE="vieras";27843879]Lisään vielä, että tosi reilua antaa miehelle "mahdollisuus" jäädä kotiin, kun itsellä ei ole edes työpaikkaa odottamassa. Vai väitätkö tosissasi, että sua odottaa työpaikka jossa palkka samanlainen kuin miehelläsi? [/QUOTE]

Kyllä mulla on työpaikka odottamassa. Se samainen paikka, jonne olen tehnyt sijaisuuksia tässä kotona ollessani. Palkkataso ei ole sama, kuin miehelläni, mutta kuka on sanonut, ettemme pärjäisi pienemmilläkin tuloilla?

Jos sun on noin paha olla, että pitää kuluttaa aikaa koneella istuen, jollekin randomille tyypille päätä aukoen, niin kannattaa tehdä siihen elämään jonkinlaisia muutoksia. Jospa sitä kautta säkin muuttuisit hieman positiivishenkisemmäksi? Olis helpompaa itelleenkin.

 

On ihan totta, ettei kotona haittaa, jos paita on jo parhaat päivänsä nähnyt. Mutta en mä silti kyllä päivästä toiseen haluaisi kulahtaneella vaatekerralla kotona olla. Juuri nyt mulla on jalassa ns. koticollarit, koska en aio tänään nokkaani ulos ovesta työntää, mutta en mä tosiaan 24/7 haluaisi olla ihan resuisen näköinen. Edes kotona.

Tuo nyt sitten jo selittääkin, jos sulla on kaupungilla yms. käyntiä hyvin vähän. Mä käyn useamman kertaa viikossa ihmisten ilmoilla, joten aika harvassa ovat nämä kotipäivät, jolloin puen ne koticollarit päälle.

Toppapukua en omista, mutta mä voin kyllä mennä kaupungillekin sillä 10v vanhalla takilla, kunhan se on edelleen mieleinen ja siisti. En nyt ole varma löytyykö ihan 10v vanhaa takkia, mutta monta yli 5v vanhaa kuitenkin löytyy.

Tuo kulutushysteriakortti nyt tässä kohtaa oli täysin älytön veto. Jos ihminen ei ymmärrä sitä, miksi ihminen haluaa näyttää lähes 24/7 resupekalta, sen on pakko tarkoittaa sitä, että hän on kulutushysteerinen? Just.

Mitään välimuotoahan ei voi olla.

Tottakai on välimuotoja ja valtaosa niitä varmaan onkin. Mutta jos haluaa RAHAA säästöön esim 10000 euroa, on ne omat menot oltava kutakuinkin nolla. Sinä haluat näyttää hyvältä ja sen kaikinmokomin sinulle sallin, minä haluan säästää.

 

Jos sun on noin paha olla, että pitää kuluttaa aikaa koneella istuen, jollekin randomille tyypille päätä aukoen, niin kannattaa tehdä siihen elämään jonkinlaisia muutoksia. Jospa sitä kautta säkin muuttuisit hieman positiivishenkisemmäksi? Olis helpompaa itelleenkin.

Ei minulla ole paha olla, mistä tuollaista sait päähäsi? Mutta kyllähän tuollainen aika säälittävää olla, mutta sun mieheshän hakeekin iloa muualtakin niin jaksaa sitten taas elättää kotona olevaa muijaa. Hups, lipsahti

 

varmaan pystyisinkin ja aina onkin vähintään 200e pöytälaatikossa jos hätä tulee. En ole isopalkkainen 1200e jää palkkaa käteen kk 1 lapsi. Mutta haluan elää nyt. Ja ostaa jos jotain haluan

 

[QUOTE="vieras";27843074]Vähän sama vika... No nyt olen yrittänyt vähän opetella itsellenikin joskus ostamaan jotain, mutta vaikeaa tuntuu olevan. Kotiäitinä olen ollut jo reilut 5v ja onnistun jopa kotihoidontuesta säästämään...[/QUOTE]

sama tääl. kun on koko ikänsä ollut ilman rahaa niin ei sitä edes osaa tuhlata. eka opintotuki, sit keikkatöitä, sit äitiysloma, kotihoidontuki. nyt osa-aikatyö, palkka käteen noin 900€ kuussa. kolmes kuukaudes säästöä tullu 1500€. et ei paha...nyt kyllä tullut myös ostettua esim uusi talvitakki ja kengät, varasin liput yhteen esitykseen, ostin lapselle vaatteita yms. ja silti rahaa jää säästöön. tuosta palkasta myös puolet ruuista ja omat laskut, mut niitä ei montaa ole, puhelin ja aku ankka.

 

Mä olen ollut kotiäiti jo yli 4 vuotta, mutta kyllä mä olen ihan yhtälailla uusia vaatteita mielestäni tarvinnut, kuin mitä ennenkin.
.

mut mikä on se määrä kuinka usein pitää saada uudet vaatteet? itse ostan uudet kengät kerran vuodessa, uudet farkut samoin, muutaman paidan. talvitakin olen ostanut viimeks 10vuotta sitten ja nyt ostin uuden, talvikengät oli 5vuotta vanhat, nyt uudet. keväällä tarvitsen kävelykengät mut edelliset ovatkin jo 7vuotta vanhat enkä kehtaa niillä kauunkiin astua. ostan vain kerralla paremmat ettei tartte joka vuosi ostaa halpoja ja huonoja viittä paria. alusvaatteet on ainoat joita tulee uusittua useammin.

mä en osta itselleni enkä lapselle uusia vaatteita joka kuukausi, edes joka toinen. vain kun tarvetta on, esim farkut on rikki, tai en omista ulkoiluhousuja. lapselle nyt muutenkin usein kirpparilta tai sit pari hieman kalliimpaa jos ulkonäkö on hyvä.

jos tahtoo säästää on mietittävä mistä se rahan ottaa pois. meillä syödään hyvin mut turha shoppaaminen on pois.

 

Säästän, olen kotosalla, mutta en silti pidä vanhoja virttyneitä/kulahtaneita vaatteita, enkä silti "shoppaile" pältiönään.

 

Opiskelija, pienten lasten yh, kaikki menee mitä tulee mutta pärjätään. Luottokorttivelkaa lyhennän eli tavallaan "säästän" sillä tavalla koska sit on pahan päivän varalle luottokortti käytettävissä. Tosin aloitin taas säälittävän 10 euroa kuussa säästötilille kampanjan.

 

Tulot tällä haavaa niin olemattomat, että ei paljoa säästöön jää. Korttiostoista menee aina euro säästötilille, mut senkin joutuu säännöllisin väliajoin tyhjentämään johonkin laskuun tms. Lisäks tykkään kuitenkin aina sillon tällön ostella jotain, lapselle vaatteita ja itellenikin. Tietty aleista yritän ostaa tai jos muuten vaan sattuu silmään joku edullinen kiva juttu. Bonukset menee s-tilille ja en muista sen kortin pin-koodia, niin sillä en maksa ja siellä tällä haavaa jotain 50-60e eli sinne menee bonukset säästöön.

 

Mä en säästä pahan vaan hyvän päivän varalle

 

Jäin parhaillaan äitiyslomalle ja tulot oleellisesti muuttuvat tässä. Palkkatulosta ja vielä äpr:stakin on mahdollista säästää, mutta ongelma tulee sitten kun putoaa kodinhoidon tuelle. Pelkät lainan lyhennykset taloudessamme on 1600€ / kk eli minun osuuteni 800€. Kotihoidontuki verojen jälkeen n. 250€, jolla ei saa katettua edes taloutemme ruokalaskua. Säästöt siis hupenevat hyvin pian, eikä näin ollen voi olla kotona kovinkaan kauaa. Niin hienosti tässä yhteiskunnassa on nää asiat hoidettu. Olemme normaalissa palkkatyössä molemmat ja vuosiansiot yhteensä n.70K€. Omakotitalo, auto ja mökki on. Mitään asumistukia tms. Ei taida saada, sossuavusta puhumattakaan! Pakollisten menojen jälkeen säästöjä jää, kun molemmat töissä. Kotiäitiys ihan jo hirvittää! Mutta ajatus, että olemme velattomia alle 40 vuotiaina ja on torppa missä asua, mökki missä viettää vapaa-aikaa, niin se auttaa jaksamaan! mihinkäs me sit niitte rahojen kans joudutaan?