no me ollaan molemmat uskossa. Perheen arjessa se näkyy ajankäyttövalinnoissa (esim käydään kirkossa, perhekerhossa, lastenmessuissa jne). Lapsella on hengellisiä lasten kirjoja kuten lasten Raamattu, luemme iltarukoukset ja ruokarukoukset. Ja tietysti juhlapyhinä asiasta jutellaan lapsille myös siitä kristillisestä näkulmasta (eli jouluna Jeesuksen syntymästä jne).
Me eletään kyllä ihan tavallista arkea noin muutoin
Mies käy miestenhengellisessä piirissä, minä joskus naisten vastaavissa, tapaamme uskovia ystäviä, joiden kanssa jutellaan kaikesta ja voi rukoilla yhdessä. Raamatunluku on mulla nyt jääny vähiin kun pienet lapset eli sellaista omaa hartauden tai pidempää rukoilun hetkeä ei juurikaan ole. Tietysti arjen lomassa voi myös rukoilla, eikä se erityistä aikaa tai paikkaa vaadi...bussimatkalla jne.
usko on luonnollinen asia ja pyrimme välittämään lapsille kuvan Jumalasta rakastavana ja huolehtivana ja turvallisena...