Onko tämmösen perheen järkeä tehdä toinen lapsi?!

Isää ei kiinnosta kuin autot ja niiden rassaaminen, äiti ei jaksa laiskuuttaan hoitaa ensimmäistäkään lastaan.

Esikoislapsen on kasvattanut täysin hänen mummonsa, heillä on omat rituaalit ja lapsi pitää mummoaan jo ihan äitinään. Lapsen omat vanhemmat eivät ole saaneet lasta nukkumaan ikinä esimerkiksi päiväunille, vaikkei se paljoa olisi vaatinutkaan. Lapsi asuu mummonsa luona, isä tulee aamupäivästä lapsen kanssa mummolaan ja jättää lapsen sisälle, itse menee autotalliin seisoskelemaan ja rassaamaan autojaan tai millon mitäkin.
Äiti käyttää vapaapäivänsä makaamiseen tai ihan johonkin muuhun kuin lapsen kanssa olemiseen. Lähtee esimerkiksi siskonsa luokse tai laittaa miehen ja lapsen lähtemään mummolaan...

Ja tuo "äiti" kehtaa puhua minulle toisen lapsen hankkimisesta... Mummo kärsii kohta burn outista! On vanhentunut vuodessa varmaan 5vuotta ja verenpaineet on nousseet...

 

No mikä on Sinun roolisi tuossa kuviossa?

 

Tämä lapsi siis käy oikeastaan pelkästään nukkumassa yöunet oikeassa kodissaan...

 

Ja tuo "äiti" kehtaa puhua minulle toisen lapsen hankkimisesta... Mummo kärsii kohta burn outista! On vanhentunut vuodessa varmaan 5vuotta ja verenpaineet on nousseet...

Onko tuo mummon oma vai ulkopuolisen näkemys asiasta?

 

Minun roolini ei ole mikään. Tässä pohdin, kuinka voisin hienovaraisesti vihjata tälle äidille siitä lapsen hankkimisesta... Käy lähinnä sääliksi mummoa, hän kärsii ihan selkeästi, eikä ole enää nuorikaan... En minäkään tee lapsia siksi, että muut saisivat ne hoitaa minun puolesta.

 

Tämä mummo on minun aika hyvä ystävä... On kyllä monet kerrat sanonut ettei enää jaksa kantaa isoa lasta ja väsyy lapsen kanssa niin nopeasti. Jokainen päivä tuntuu kuulemma ihan työpäivälle...

 

Minun roolini ei ole mikään. Tässä pohdin, kuinka voisin hienovaraisesti vihjata tälle äidille siitä lapsen hankkimisesta... Käy lähinnä sääliksi mummoa, hän kärsii ihan selkeästi, eikä ole enää nuorikaan... En minäkään tee lapsia siksi, että muut saisivat ne hoitaa minun puolesta.

Oletko ihan varma tuosta kärsimisestä?

Muuten kuvio vaikutti omalaatuiselle. Jäin miettimään palasia jotka tuntuvat puuttuvan tarinasta...

 

Minun roolini ei ole mikään. Tässä pohdin, kuinka voisin hienovaraisesti vihjata tälle äidille siitä lapsen hankkimisesta... Käy lähinnä sääliksi mummoa, hän kärsii ihan selkeästi, eikä ole enää nuorikaan... En minäkään tee lapsia siksi, että muut saisivat ne hoitaa minun puolesta.

Jos lapsi on tosiaan koko ajan muualla kuin omassa kodissaan, kyllä siitä voi ihan suoraankin sanoa. Jos se kuitenkin on vain sinun näkemyksesi tilanteesta, en sanoisi mitään.

 

Tämä mummo on minun aika hyvä ystävä... On kyllä monet kerrat sanonut ettei enää jaksa kantaa isoa lasta ja väsyy lapsen kanssa niin nopeasti. Jokainen päivä tuntuu kuulemma ihan työpäivälle...

Jos isoäiti ei enää halua hoitaa lasta, niin hänen on se vanhemmille sanottava.
Ehdottomasti.

 

Yritä rohkaista tätä ystävääsi sanomaan suoraan lapselleen, että tuo tilanne käy yli hänen voimiensa.

 

Niin... Asiaa on vihjailtu perheelle vaikka millälailla ja suoraankin on "hoitaja" sanonut, ettei jaksaisi. Mutta tämä pariskunta ei näytä ymmärtävän. Mummo kun on varmaan antanut niin monta muutakin asiaa heille periksi, joten tuntuu että nämä ovat tottuneet siihen pieneen vastaanhagoitteluun ja tietävät hänen antavan loppujen lopuksi periksi.

Veikeää on kyllä se, miksei kukaan tahdo ikinä uskoa että tämä on totta, että tämä on muka ihan mahdotonta ja minun omaa mielikuvitusta.

En minä huvinkseni tälläistä keksisi, eikä ole tapana huhupuheiden perusteella tehdä kauheita johtopäätöksiä.

 

Niin... Asiaa on vihjailtu perheelle vaikka millälailla ja suoraankin on "hoitaja" sanonut, ettei jaksaisi. Mutta tämä pariskunta ei näytä ymmärtävän. Mummo kun on varmaan antanut niin monta muutakin asiaa heille periksi, joten tuntuu että nämä ovat tottuneet siihen pieneen vastaanhagoitteluun ja tietävät hänen antavan loppujen lopuksi periksi.

Veikeää on kyllä se, miksei kukaan tahdo ikinä uskoa että tämä on totta, että tämä on muka ihan mahdotonta ja minun omaa mielikuvitusta.

En minä huvinkseni tälläistä keksisi, eikä ole tapana huhupuheiden perusteella tehdä kauheita johtopäätöksiä.

Missä ja ketkä? Ei sinua tässä ainakaan lytätty mitenkään. Mutta näen, ettet voi tälle asialle mitään. Jos mummo suostuu lasta hoitamaan eikä saa sanotuksi mitään, ei se ole sinunkaan asiasi, jos kyseessä eivät ole ystäväsi tai sukulaisesi.

 

No jos tuo asia on noin kuin kerrot (mitä vähän epäilen...) niin ei tietenkään ole järkeä tehdä toista lasta. Selvä kai se. Muut vaan ovat aika kykenemättömiä päättämään toisten lasten tekopuuhista, että sinänsä turha tuota täällä vatvoa.

Ja sekin on mahdollista, että kuvailemasi tilanne on "väritetty"..

 

Tuollainen lienee normaalia melkein missä vaan paitsi suomessa. Venäjällä Italiassa, Itä-euroopan maissa, japanissa, etelä-euroopassa jne.

usein lukenut lehdistä juttuja, joissa mummo hoitaa lapsen ja äiti hoitaa itseään tai ehkä käy töissä.

 

Mua häiritsi tuo oletus että äiti tekee vielä enemmän väärin kuin isä, että ainakin äidin nyt pitäs lasta hoitaa...Toivottavasti vaan kuvittelin. Mutta ei ole reilua mummoa kohtaan.

 

Mä tiedän 2 vastaavaa tapausta, toisesta tehty ilmoitus ja sosiaalityöntekijä käynyt katsomassa kun lapsi on ollut kotona, todennut että lapsella on kaikku hyvin ja jatkanut matkaa. Näissä tapauksissa molemmat tosin yksinhuoltajia ja tämä jolla sossu on käynyt, odottaa toista lasta, eri miehelle, jonka kanssa ei enää ole yhdessä. En ymmärrä mikä hinku tehdä lapsia jos ei pystytä huolehtimaan.

 

Ei ole väritetty tarina... Voin sen paljastaa, että näen näitä ihmisiä pari kertaa viikossa, mieheni ja tämä "mummo" myöskin kertovat mulle tapahtumista ja toilailuista todella usein. Tämä hulttio ukko käy meillä varmaan 3kertaa viikossa ja tämän perheen olen tuntenut läheisesti sen 5vuotta.

Olen omin silmin nähnyt kun tämä äiti yritti esimerkiksi nukuttaa (silloin)8kk vauvaansa vaunuihin, käveli 100metriä ja alkoi jo kiukutella miehelle ja raivota ettei lapsi nuku!! Ei muuta kuin mummo vaunujen aisanpäähän ja menoks.. Äiti ei edes viitsi yrittää mitään. Sama on sisälle nukuttamisen kanssa, tämä äiti jaksaa olla lapsen kanssa 5-10minuuttia makuuhuoneessa, niin jo alkaa hirveä huuto ja kiukkuaminen "vittu älä sitten nuku, ole minun puolesta vaikka koko päivä valveilla". Minä näen noita tilanteita, koska tämä perhe tai isä ja lapsi ovat joka päivä mummolassaan ja minäkin vierailen siellä n.1-2kertaa viikossa.

Sama hälläväliä periaate heillä on muidenkin asioiden kanssa, laskut jätetään maksamatta, siivoavat kerran kuukaudessa(?), kissanhiekkalaatikot tursuaa paskaa, sisällä haiseekin ihan kauhealle ja "äiti" tekee jotain ruokaa ehkä kerran kuukaudessa. Niin... EIhän heidän tarvitse kotonaan siivota tai muutakaan, kun eivät edes asu siellä, muuta kuin käyvät yön nukkumassa...

Mä vain tunnen niin suurta vihaa heitä kohtaan heidän lapsensa vuoksi ja "mummon" takia. Mistään ei viitsitä ottaa vastuuta ja silti halutaan perustaa perhe... On käynyt monta kertaa mielessä, että ajatteleekohan tuo nainen mitään eteenpäin? Kuvitteleekohan taas että se uusi vauva pysyisi ikuisesti vauvana eikä siihen liittyisi mitään "työtä", vauva vaan olla köllöttelisi, sille ei tarvisi vaihtaa vaippaa ikinä tai muutakaan...

Pystyykö tuollaisesta tilanteesta tekemään sossuun ilmoituksen?

 

Pystyykö tuollaisesta tilanteesta tekemään sossuun ilmoituksen?

No eipä siinä taida olla sossuun ilmoitettavaa, jos lapsella kaikki kuitenkin mummon kanssa hyvin.
Ihmetyttää, että miksi hän ei muuta tilannetta, jos ei siitä pidä...?

 

Mummeliisa, sanoisinko että tossun alla tai vastaavaa... Hänen poikansa on yli 30vuotias ja törmäsimpä eräspäivä siihen, kun mummo sanoi "pitää kuoria Erkille perunat, kun ei hän tykkää tuosta makaronilaatikosta".

Mummo arvostaa puheissaan eri asioita... Minun mielestä tilanne on mennyt siihen, että hän on alistunut ikuiseen passaajan rooliinsa, eikä uskalla sanoa vastaan.

Niin hirveästi hän vannoo ja manaa, ettei varmanakaan tule toista lasta enää hoitamaan, että saavat ihan itse opetella... Mutta katsotaanpa vaan, ehkä pari kuukautta voi mummo pysyä kovana, mutta alkaa sitten jo taas tähän luonnolliseen "teen kaikki kaikkien puolesta" -rooliin.

Mua ei sitten pätkääkään haittaa, vaikka minut tunnistettaisiin tästä tekstistä ja vaikka itse tämä perheen "äiti" löytäisi tämän kirjoituksen. Saisipahan pohtia asiaa hiljaa mielessään...

Mutta siis, mummo on kyllä sanonut minulle ihan ääneen ja todennut sen monta kertaa, ettei ole todellakaan tyytyväinen asiaan. Pitäisi nyt vain päänsä ja laittaisi sen perheen tosissaan hoitamaan omat tekosensa.

 

No ei se varmaan ole ihan helppoa mummonkaan mennä laukomaan totuuksia päin tuollaisen temperamenttiselta ja vastuuntunnottomalta vaikuttavan tytönhuitakkeen (=äiti) naamaa. Mummo varmaan pelkää että lapsi jää täysin heitteille, jos hän ei itse hoida lasta. Mummo voi myös pelätä välien huononemista tai jopa katkeasmista, jos tämä "äiti" suuttuu kritiikistä tai kommenteista, jossa mummo kehottaa hoitamaan itse lapsensa. Tuo isä vaikuttaa luuserilta jo lähtökohtaisesti ja sapettaa, että tällaiset ihmiset noita lapsia tekee. Joten vastaukseni on ei - ei ole mitään järkeä tehdä toista lasta tuohon perheeseen. Eugeniikka takaisin, ja tuollaisilta nips putket poikki.

 

Mummeliisa, sanoisinko että tossun alla tai vastaavaa... Hänen poikansa on yli 30vuotias ja törmäsimpä eräspäivä siihen, kun mummo sanoi "pitää kuoria Erkille perunat, kun ei hän tykkää tuosta makaronilaatikosta".

Mummo arvostaa puheissaan eri asioita... Minun mielestä tilanne on mennyt siihen, että hän on alistunut ikuiseen passaajan rooliinsa, eikä uskalla sanoa vastaan.

Niin hirveästi hän vannoo ja manaa, ettei varmanakaan tule toista lasta enää hoitamaan, että saavat ihan itse opetella... Mutta katsotaanpa vaan, ehkä pari kuukautta voi mummo pysyä kovana, mutta alkaa sitten jo taas tähän luonnolliseen "teen kaikki kaikkien puolesta" -rooliin.

Mua ei sitten pätkääkään haittaa, vaikka minut tunnistettaisiin tästä tekstistä ja vaikka itse tämä perheen "äiti" löytäisi tämän kirjoituksen. Saisipahan pohtia asiaa hiljaa mielessään...

Mutta siis, mummo on kyllä sanonut minulle ihan ääneen ja todennut sen monta kertaa, ettei ole todellakaan tyytyväinen asiaan. Pitäisi nyt vain päänsä ja laittaisi sen perheen tosissaan hoitamaan omat tekosensa.

Mummon pitäisi kyllä itse puuttua asiaan.
Tosin yhä vielä mietityttää missä määrin hän sanoo noita juttuja sinun mieliksesi/luet omia arvojasi elämästään.
Mutta kuten sanottua, hänellä valinta - ja vastuu valinnastaan.

Itse hoidan paljon lapsenlapsiani (ja aikuiset lapseni minun lapsiani) ja mielelläni hemmottelenkin kaikkia pienilä jutuilla joskus, kutakin tavallaan.
Kuorin esim vävyn perunat (vävy 31) kun se niin sitä inhoaa... enkä silti ole yhtään tossun alla.

 

Lapsen tekeminen ei ole ikinä "järkevää".

 

Niin... Tuo on kyllä totta, että mummo on niin kiintynyt jo lapseen, että pitää jo sitä vähän kuin omanaan ja pelkää että lapsen hoito jää heitteille, jos hän ei ota siitä vastuuta.

Mummolla on myös toisia lapsenlapsia, jotka jäävät vähän kuin huomiotta tuon hoitorumban takia. Toiset lapset eivät ikinä saa mummolta niin paljon huomiota kun mummolla on tämä adoptiolapsi aina hoidettavanaan. Eikä uskalla lähteä hädintuskin kyläilemäänkään, kun miettii että milloin he ovat taas tulossa lapsen kanssa jne...

Kuulin kun mummo sanoi toisen poikansa 1,5vee tyttärellekin, että "mummo tulisi mielellään joskus sinuakin katsomaan, mutta kun hänellä on aina tämä Ville hoidossa".

Enpä minä mitään asialle voi, tulee välillä (niin kuin nyt) sellaisia vihanpuuskia tuota tilannetta kohtaan...