Onko tässä enään mitään -parisuhteesta-

Ollaan oltu miehen kanssa jo 12 vuotta yhdessä.
Välillä mennyt paremmin ja välillä huonommin.
Koskaan en ole edes ajatellut muita miehiä, eikä tietääkseni mieskään.
-joskaan en voi olla siitä ihan varma-
viime aikoina on tuntunut todella ahdistavalta ja siltä etten ole onnellinen, ettei tämä toimi.
Meillä ei ole minkäänlaista läheisyyttä. Ei pusutella, halailla ja seksiäkin on n. 2-4 kertaa kuussa.
En siis saa läheisyyttä, jota olen alkanut kaipailemaan.
Olen jutellut tästä miehelleni, mutta mikään ei ole muuttunut.
Hänestä kaikki ok, mutta turhia riitoja hänkin harmittelee.
En pysty olla mieheni lähellä jos hän on juonut kaljaa, koska minua alkaa etoamaan todella pahasti se haju.
Mies kuitenkin ottaa joka harjoituksen/pelin jälkeen kaljan-pari ja myös viikonloppuisin.
Tänään meidän piti tulla yhdessä kotiin ja mies lupasi jättää kaljan ottamatta. Oli siis pelissä.
Vähän ennen pelin loppumista sanoi, ettei minun kannata häntä odotella kun menee vielä puoli tuntia. Kello oli jotain kuusi. Sitten kun lähdin, mies sanoi vain, että tulee sitten 9 kinttaalla. menee siis kaljalle taas.
Klaja on tärkeämpi kuin minä, eikä tule puolitiehen vastaan.
En tiedä mitä tehdä. Olen niin pettynyt.
Tulee jo mieleen, että pitäisikö minun hakea läheisyyttä jostain muualta. Olen huomannut että kelpaisin kyllä muille, vaikken miehelleni kelpaakaan ja mies saa minut tuntemaan itseni todella kamalaksi, koska ei halua minkäänlaista läheisyyttä kansssani.
Olen umpikujassa. osaako joku auttaa....
Voiko tästä enään suhde korjaantua?

Pitkä sepustus. Kiitos jos joku jaksoi lukea.

 

\

Koskaan en ole edes ajatellut muita miehiä, eikä tietääkseni mieskään.
-joskaan en voi olla siitä ihan varma-

Jos on mies ajatellu muita miehiä ni eikös vastaus ole siinä
:kieh:

 

Tarkoitin tietysti, että muita -miehen kohdalla siis naisia-

 

Kuulostaa siltä että olette yhdessä mutta elätte eri elämää tai ainakin miehesi tuntuu menevän omien halujensa mukaan.Kyllä mielestäni parisuhteessa tulee arvostaa ja ottaa toisen toiveet huomioon,tässä tapauksessa sinun.Kannattaisi vielä kerran yrittää puhua miehellesi miltä susta tuntuu,jos ei vieläkään tajua niin eipä siinä kai sitten muua auta kun ottaa etäisyyttä.En muuten ymmärrä tota että pelien jälkeen pitää lähtee kaljalle,just kun on kuntoiltu...

 

Kuulostaa niin tutulta omassa parisuhteessa. Tosin ei ongelmia olusen kanssa, mut läheisyyden puuttuminen ahdistaa ihan älyttömästi! Minä olen jo hieman nojautunut toisaalle vaikka tiedän ettei ole mikään ratkaisu.

 

Itse olin 15v parisuhteessa, josta viimoset 3v oli 'sisko ja sen veli'-meininki eli ei seksiä tai edes minkäänlaista hellyyttä. Asuttiin vaan saman katon alla ja syötiin samasta jääkaapista. Sittenpä erottiin ja se on ollut hyvä päätös molemmille. Meillä ei onneksi ollut lapsia. Ennen eroa keskustelimme yhden illan aikana kaikki asiat ja ajatukset -halki poikki ja pinoon-. Siinä sitten lopputuloksena oli toteama, ettei meidän välillä ollut enää intohimoa eikä rakkautta, vain tottumuksen tuomaa yhdessäoloa ja ystävyyttä.

 

Minä kävisin vieraissa, ei ole ruoho vihreämpää aidan toisella puolella mutta saisit kaipaamaasi huomiota ja läheisyyttä.

 

Jotenkin tutunoloinen tilanne teillä. Sen vaan sanon, että jos mies ei vähennä tuota kaljan juomista, tulee se olemaan ikuisesti teidän "riitanne" ja kokemuksesta tiedän, ettei se ole mikä tahansa "pikku juttu" vaan iso ongelma suhteessa jolle on todellakin tehtävä jotain.
Jos ainoa ratkaisu on sinun lähtösi suhteesta tee se! Et tule koskaan pitämään kaljan juojasta, eikä sinun tarvitsekaan.

 

Voi kuule, oikeesti on jo toistavuotta siitä kun viimeksi rakasteltiin

Me emme kumpikaan vaan jaksa ajatella edes sitä
elämämme on ollut jonkun aikaa todella raskasta, meillä on paljon ollut huolia ja ihmismetetyksiä.

Mies hoitelee asiat suihkussa, ja minä myöskin
ollaan silti parhaat kaverit ja lapsemmekin ovat meille niin tärkeitä kuin
vaan voi olla.

Me nauretaan hyvin paljon ja itkemme myöskin yhdessä
olemme kokeneet niin paljon kaikkea, ettei seksi enää ainakaan nyt maistu kummallekkaan.

Ollaan oltu yhdessä heinäkuussa 20 vuotta
ja saman ajan myöskin naimisissa.

Lapsia kolme ja keskenmenojakin kolme

Tullaan silti hyvin perheen kanssa juttuun =) =)

 

Mahdanko olla idealisti...

Uskon rakkauteen.
Omassa suhteessamme olemme huomanneet ilmiön"vuoroin rakastetaan". Joka tarkoittaa sitä, että jompi kumpi rakastaa vuoroin aina vähän enemmän toista. Tällä hetkellä minä olen se joka on umpirakastanut, sillä mieheni elämässä ei ole oikein tilaa rakastaa minua.(Hänellä on mielessä lähisukulaisen sairaus). Niin minä sitten rakastan häntä tämän yli.

On ollut aika jolloin hän rakasti minua niin paljon, että piti suhdettamme yllä yksin. Minä en häntä halunnut, ahdisti, kuristi ja olin tukehtua.
Jos hän ei olisi ottanu p****a vastaan, emme olisi nyt yhdessä.

"Perus rakkaus" säilyy huonojenkin aikojen yli, pitkän suhteen salaisuudet ovat yhdessä koetut ongelmat(niistä selviäminen) ja se ettei molemmat lakkaa rakastamasta samaan aikaan.

Hyvä, että vaadit hellyyttä ja selvität tunteitasi miehelle. Harvoin meistä kukaan tietää mitä toisen päässä liikkuu. Toivon, että teidän asianne selviävät.