Onko teillä mielikuvitusta? Tarinoi palstalaisesta! :) (hyvällä mielellä)

  • Viestiketjun aloittaja kertokaahan
  • Ensimmäinen viesti
Olipa kerran lauma harmaita ihmisiä. He tekivät hyökkäyksen mammapalstalle. Aamu viideltä nousivat sinne päivystämään. Isonnuslasi kourassa kirjoituksia syynäsivät. Siinä kuin huomaamattaan he mässäsivät karkkia, jätskiä limukkaa. ja paisuivat kuin ilmapallot ja lensivät kauas avaruuteen
 
Mä kirjotin susta illalla kuvauksen mutta kun painoin lähetä-nappia niin se hävis. Kännykkä tekee kyllä tepposia, tai sit painoin jotain väärää kohtaa. :(

No mä yritän muistella mitä siinä oli. Susta mä kuvittelisin myös samanlaisen hoitoalaa liippaavan tarinan, mutta kokeillaas kävisikö seuraava...tämä on vähän vaikeuksista voittoon-tarina.

Riltva-Liisa on railakas 52-vuotias rouva Nastolan maalaiskunnassa (oliko semmosta :D). Hänen koko nimensä on Aina Ritva Liisa, mutta hän pienenä häpesi vanhahtavaa nimeään ("mummojen nimi!") niin että vaatimalla vaati lähipiiriään kutsumaan häntä Ritvaksi. Ihmisten puheissa Ritvasta sukeutui Ritu, Räsäsen Ritu.

Ritun lapsuus meni Nastolan maisemissa Lahden itäpuolella. Hän oli lapsuudessaan aikamoinen poikatyttö. Vanhemmat olivat toivoneet kahden tyttären jälkeen kolmannesta lapsesta poikaa, ja pettymys oli suuri kun kolmaskin lapsi oli tyttö. Eivät vanhemmat sitä koskaan Ritulle ääneen sanoneet, mutta Ritu aisti sen varsinkin isänsä olemuksesta.

Ritu olikin siskoksista se, jonka isä otti mukaansa kauppa-autokierrokselle pitkin Nastolan kyliä. Milloin hän osallistui auton huoltoon, milloin toimitti tavaroita autoon. Hänen äitinsä oli myyjänä paikallisella T-kaupalla ja isosiskonsa olivat äitinsä apulaisina myymälässä, ja kasvoivat tiiviimmin yhdessä äitinsä kanssa.

Nuoruusaika oli Ritulle vaikea. Isompien siskojen alkaessa katsella poikia sillä silmällä hän häpesi koko naiseksi kasvamista, hän vaati että hänen hiuksensa pidetään lyhyenä ja hän halusi lainata äidiltään väljiä vaatteita. Isälleen hän kertoili kauppareissuilla joskus ahdistuksestaan, mutta eihän isälle nyt kaikkea voinut kertoa.

16-vuotiaana Ritu päätti eräänä päivänä, että hän alkaa sukeutua naiseksi siinä missä muutkin tytöt. Lauantai-ilta oli lähestymässä, ja Ritu kähersi hiuksensa raudalla ja varasti isosiskoltaan huulipunaa, ja vaivihkaa meni polkupyörällä nuorisoseurantalolle iltamiin. Pimenevässä illassa muut nuoret huomasivat Ritun muuttuneen olemuksen ja voi sitä naureskelun määrää kylän pojilla, "mikä tuo Ritukin nyt yrittää olla". Niin siinä kävi että Ritu karkasi häpeissään talolta ja vannoi ettei koskaan enää vilkaisisi miehiin päin.

Mutta hänen peräänsä juoksi Mustosen Jaana. Jaana oli kasvanut ainoana tyttönä lapsikatraasta ja isänsä oli viinaanmenevä, joten hän ymmärsi Ritua hyvin. Mutta Jaanan myötä Ritun alamäki alkoi. Jaana seurusteli pari vuotta vanhemman Teuvon kanssa salaa, ja tutustutti Ritun Teuvon kaveriin Heikkiin. Nelikko alkoi viettää vapaa-aikaansa yhdessä ja usein he karkasivat Hessun karva-Opelilla Lahden kapakoihin.

Seuraavista 5-7 vuodesta Ritu ei jälkikäteen muista mitään, valokuviakaan ei paljoa ole siltä ajalta jäänyt. Ritun vanhemmat eivät jaksaneet katsella tytön toilailuja joten Ritu muutti Hessun kanssa Lahteen pieneen yksiöön. He saivat kolme lasta. Hessu oli töissä postinkantajana, sai sieltä potkut varastettuaan arvokkaita kirjelähetyksiä ja mies alkoi juoda entistä enemmän.

Oli vuosi 1984 ja Ritu katseli turtana Sarajevon olympialaisia. Sitten hän tokaisi Hessulle: "Se on joko pullo tai minä, valitse. Ei tuommosta miestä ole lastenkaan hyvä katella." Hessu valitsi ensimmäisen.

Ritu muutti Hollolan Salpakankaalle kaksioon lasten kanssa ja haki töitä Lahden Sokokselta. Pian hän pääsi ruokapuolen kassalle töihin, lapset naapuritalon perhepäivähoitajalle ja päivät menivät kuin sumussa töiden ja lasten hoitamisen välillä. Hessu kävi välillä rymistelemässä Ritun ovea ja huutelemassa Ritun parvekkeen alla, mutta Ritu ei lasten takia uskaltanut avata ovea. Myöhemmin Ritu kuuli, että Hessu sai surmansa puukkotappelussa.

Työkaverit näkivät että Ritu oli katkeamispisteessä ja myymälässä vietettiin iltaisin kassaa laskiessa pitkiä toveja Ritun kertoessa tilanteestaan. Eräänä päivänä myymälävastaava Seija tuli Ritun luo, ja sanoi hiljaa: "Kuule, siulla tuo pää kun näyttää toimivan kuin laskukone, niin mikset pyrkisi myymälävastaavaksi? Minä olen jäämässä kolmen vuoden päästä eläkkeellekin..."
Silloin Ritun elämässä syttyi valo.

Seuraavana keväänä Lahden kauppakouluun (en tiedä mikä koulu siellä silloin oli) otettiin 25 hakijaa. Yksi Ritun kanssa opiskelemaan päässeistä oli Pekka, komea ja pitkä mies, lihamestarin poika Kärkölästä, joka haaveili kauppiaan urasta. Ritun sukat pyörivät jaloissa aina Pekan nähdessään ja pian aukesi puhelinlinjat Kärkölään päin. Seuraavana kesänä vietettiin pariskunnan häitä.

Nykyisin Ritu ja Pekka asuvat Nastolassa, sillä Pekka sai sieltä K-marketin kauppiaan pestin. Ritu on myymälävastaavana Sokoksella Lahdessa ja odottaa tyytyväisenä eläkepäiviä muutaman vuoden päästä. Pariskunnalla on komea talo järven rannalla, ja tulevaisuudensuunnitelmissa siintää muutto Espanjaan, jahka viimeisetkin lapset lentävät pesästä...
I´m stunned. I haven`t got words for this.

Mut hei, en mä nyt kuitenkaan niin vanha ole!
 
PG harmaana
[QUOTE="vvieras";29587051]Professional griefer on pieni venäläissyntyinen nuori nainen, jolla on mustat paksusankaiset silmälasit. Hän on hyvin fiksu ikäisekseen eikä pidä siitä, että häntä aliarvostetaan. Asuu poikaystävänsä kämpillä kattohuoneistossa, jonka sisustus on aavistuksen vihreään ja liilaan päin suuntaava. Hän viihtyy pimeässä hämärässä miehensä kainalossa pelkissä alishousuissa ja isossa yöpaidassa. Aina välillä hän raahautuu kaksplussaan ja kun ei löydä mitään kiinnostavaa, pelaa simsiä.

Hän tekee freelancerhommia graafisella alalla ja on muun muassa toiminut myös peligraafikkona. Hän kirjoittaa blogia masennuksestaan, jossa usein kuvia hänen kahvikupeistaan. Hän onkin kahviaddikti ja unihäiriöinen. Alkoholia hän ei nykyään nauti, koska kyllästyi jo siihen vaiheeseen.

Hän ei ole suunnitellut tulevaisuuttaan kovin pitkälle vaan elää hetkessä ei usein muista minkäikäinen on, ei edes vuosikymmentä. Lapsia on joskus miettinyt, mutta koska haahuilee ja elää hetkessä ei oikeen osaa ajatella niitä.

Yllään hänellä on usein jotain rentoa ja vähän synkkääkin. Armeijanvihreä on hänen tavaramerkkinsä ja korkokenkiin hän ei koske.[/QUOTE]


Aww, aika hyvä :D Väärä ala, en bloggaa surullisia asioita ja väärät lempivärit/sisustusvärit, mutta muuten aika passeli :) Peukku!
 
Kais on oikealta nimeltään Kaija, 31-vuotias, tällä hetkellä kotiäitinä viihtyvä vaalea, hiukan pisamainen nainen. Kaija syntyi pieneen maalaiskylään, suurehkon maatilan kolmanneksi lapseksi. Hän oli iltatähti, vanhempiensa ja isompien veljiensä silmäterä ja päivien valo. Siellä maalla hän sitten vietti suojattua, onnellista elämää perheensä ja suuren ystäväjoukkonsa kesken vailla mitään tietoa maailman pahuuksista. Tulihan niitä pieniä pettymyksiä tietenkin, joskus koulun discoissa ei oikea poika tullutkaan pyytämään tanssimaan ja niin edelleen. Mutta oikeastaan Kaijan elämä oli hyvää ja syvää. Onnellista. Vanhempiensa odotusten mukaisesti Kaija meni lukioon ja pärjäsi siellä hyvin vaikkei mitään suurta intohimoa tuntenutkaan opintoja kohtaan. Vanhojen tansseissa Kaija kimmelsi salin kauneimpana tyttönä, niin ajatteli moni. Eikä kyse ollut vain nuoruuden viehättävyydestä tai onnekkaasti perityistä ulkoisista, hyvin herkistä piirteistä vaan siitä sisäisestä kauneudesta jota hän aina hehkui. Kaija oli aina kaikille ystävällinen ja kohtasi lähimmäisensä iloa tiukkuen.

Sitten koitti se päivä kun lukio loppui ja jonnekin oli mentävä. Mutta vieläkään ei mitään suurta intohimoa mihinkään tiettyyn alaan ilmaantunut. Kaija sitten haki läheisen suurimman kaupungin yliopistoon opiskelemaan kasvatustieteitä. Tietenkin hän loistavilla kyvyillään pääsi sisään ja niin oli edessä muutto. Suurta haikeutta tuntien Kaija lähti lapsuudenkodistaan jossa sukupolvenvaihdos hänen vanhimmalle veljelleen oli lähestymässä ja jätti vanhentuneet vanhempansa maaseudun rauhaan. Kaijan oli kovin vaikea tottua kaupungin hektiseen elämään. Oli bileitä ja bailuja, menoja ja meininkejä, opiskelua ja chillailua mutta Kaija ei oikein löytänyt paikkaansa meluisten, haalaripukuisten opiskelijoiden joukosta. Opinnotkaan eivät oikein tuntuneet siltä miltä olisi pitänyt. Maaseudun rauhallista, yksinkertaisempaa elämää oli ikävä.

Saadakseen iltoihinsa jotain täytettä Kaija meni töihin paikalliseen Saleen. Siellä hän tarjosi iltaisin vanhemmille ihmisille sellaisia iloisia, lämpimiä kohtaamisia joita kovin harvoin kaupunkiympäristössä yksinäisille eläkeläisille on tarjolla. Kaija hymyili aina, tervehti asiakkaita iloiten ja auttoi mielellään ostosten pakkaamisessa ja tavaroiden löytämisessä. Kaija ei oikeastaan heti huomannutkaan, että kauppaan leipiä kuskaava Niko oli iskenyt häneen silmänsä. Kukapa voisikaan olla iskemättä silmäänsä noin suloiseen otukseen! Mutta niin siinä vain kävi, että ujo mutta kauniisti hymyilevä leipäkuski viimein rohkeni pyytää Kaijaa treffeille. Ja Kaijahan lähti! Ensimmäiset treffit eivät olleet ihan perinteiset; nuoret menivät pyöräilemään tarkoituksenaan tehdä picnic-retki kaupungin ulkopuolelle. Mutta sade yllätti ja he päätyivät huoltoaseman kahvilaan! Siellä aika kuitenkin sujahti ohi merkillisen nopeasti ja neljän tunnin istuskelemisen jälkeen huoltoaseman kahvilan työntekijät ajoivat heidät viimein ulos. Tuo retki kuitenkin uusittiin seuraavana kauniina päivänä ja silloinkin he huomasivat että juttu ei loppunut millään. Ja aika pian he tulivat ajatelleeksi, että kenties juttu ei loppuisi heidän suhteessaan ikinä vaan sitä riittäisi vuosiksi ja vuosiksi eteenpäin.

Pari aloitti kiinteän seurustelun. Kaijan mielestä oli ihanaa kokata Nikolle, ja yhdessä kaikkea ihanaa sitten maisteltiin, aika usein kynttiläillallisen merkeissä. Aika pian pariskunnan haaveissa alkoi siintää omakotitalo maalla, kenties lapsetkin. Kahden vuoden kuluttua tapaamisesta heidät viimein vihittiin ja häitä tanssittiin Kaijan kotitilalla. Niko rakensi heille kauniin valkoisen talon riittävän kauas Kaijan kotitilasta mutta tarpeeksi lähelle vanhaa ystäväpiiriä. Vuosien varrella perheeseen syntyi neljä lasta joista ensimmäinen oli poika ja loput tyttöjä. Kaija nautti suunnattomasti osastaan perheen äitinä, kasvattajana ja huolenpitäjänä. Kaija harrastaa pienimuotoisesti sisustamista ja heidän kotinsa onkin aina hyvin kaunis ja tyylikäs, jos ei nyt kuitenkaan ihan tip top vaan ennemminkin sellainen tavallisen lapsiperheen koti jossa elämisenkin jälki joskus näkyy. Ja Niko saa edelleen silloin tällöin kynttiläillallisiaan... :heart: Ja nyt.. katsellessaan joskus pihalla jo itsekseenkin leikkiviä lapsiaan Kaija miettii kesken jääneitä kasvatustieteen opintojaan. Niitä hän ei taida haluta jatkaa mutta mielessä on alkanut siintää haave puheterapeutin ammatista... joskopa vain.... :rolleyes:
 
Lispetti aka Elizabeth von Appelgren on reilu parikymppinen lapseton seurapiirikaunotar joka on aikansa kuluksi on tullut tänne mammapalstalle, lähinnä siksi kun hänellä on ammattilaisgolfari-miehensä kanssa ns. yritys päällä.

Elizabeth surffailee miehensä pelireissujen aikataulun mukaan ympäri maailman pintaliitopaikoissa ja harrastaa fittnesiä ja shoppailua. Ompa hänellä pari tuttua vielä Suomessakin, mm. tämä laulajatar Erin joka pykäsi oikein biisinkin kuunneltuaan Elizabethin luennointia lastenkasvatuksesta (lapsettomathan tämänkin parhaiten tietävät)

[video=youtube;TF_hhyjk-TI]https://www.youtube.com/watch?v=TF_hhyjk-TI[/video]
 
Nämä on niin hyviä =) Tulee ihan hyvälle mielelle näitä lukiessa =) Jos joku jaksaa ja viitsii niin minustakin saa kirjoittaa!
nuusa on kaunis, pienikokoinen ja siro punahiuksinen nainen, jonka pitkät leiskuvanpunaiset hiukset herättävät huomiota mihin tahansa nuusa meneekin. Hiusten loimuava väri on aito, ja se korostaa nuusan vaaleaa pisamaista ihoa. Ja kuin kaiken kruununa nuusan silmät smaragdivihreää hohtavat timantit.

Nuusaa luullaan usein näyttelijäksi, laulajakasi, jonkinsortin taitelijaksi, sillä nuusaa hehkuu sellaista karismaa ja vahvuutta, joka huokuu nuusan koko lyhyestä varresta.

Nuusa on kuitenkin matematiikanopettaja. Yläasteella. Nuusaa luullaan usein koulun oppilaaksi pienen kokonsa vuoksi. Sekä koulun opettajat, että oppilaat ovat aina ensin ennakkoluuloisia kohdatessaan nuusan ensikerran. Tuoko tyttönen opettaja. Matematikkanopettajiin kohdistetaan aikalailla stereotypioita ja nuusa rikkoo ne kaikki.


Nuusan avattua suunsa kukaan ei enää kohdista epäilyä ammattitaidosta. Nuusalla on ilmiömäinen kyky vetää kaikkien huomio puoleensa ja saada kaikki kuuntelemaan. Nuusa rakastaa, todella rakastaa matematiikkaa ja saa penseimmänkin oppilaan kuuntelemaan. Nuusa saa puisevan ja vaikean matikan heräämään eloon. Alunperin nuusaa kutsuttiin koulussa neiti derivaatta logaritmi hypotenuusa, mutta sitten se on aikojen saatossa lyhentynyt nuusaksi. Nuusa käyttää nimeä itsekin jo itsestään koulussa.


Nuusan oikea nimi on Noora Nurminen. Nuusa on sinkku, seurustellut aikoinaan useamman vuoden yliopistolla tutustumansa Jeren kanssa, mutta Jere oli liian mustasukkainen ja ei kestänyt nuusan saamaa huomiota ja se kariutti heidän suhteensa. Nuusa elää yksin, mutta ei ole yksinäinen. Nuusalla on paljon ystäviä ja kissat. Nuusalla on kaksi kissaa, valkoista persialaiskissa Tangentti ja Kateetti. Kissat ovat nuusalla hyvin rakkaita, ja hän todella panostaa niiden hyvinvointiin. Kissat ovat nuusalle se perhe, jota hänellä ei ole. Sillä hivenen nuusa on alkanut tuntea oloaan haikeaksi. Ystävät ovat vakiintuneet, häitä on tanssittu ja lapsia on syntynyt.


Sellainen pieni, kaihertava kaipuu on, vaikkei yksinäiseksi oloaan nuusa koekaan. Mutta Jeren jäljiltä ei nuusa ole halunnut kohdata ketään. Ei ottaa ketään vakavasti. Joskin nykyisin nuusa käy kissanruokaostoksilla Mustissa ja Mirrissä joka tiistai. Sillä samaan aikaan siellä on aina vaalea, ruskeasilmäinen , lämminhymyinen mies. Eero, jonka kanssa nuusa on viimeisten ostosreissujen jälkeen jäänyt juttelemaan. Vielä kumpikaan ei ole kehdannut ehdottaa tapaamista muualla kuin kaupassa ja sen oven ulkopuolella. Mutta ensi tiistaina nuusan oli tarkoitus kysyä, olisiko mukavampi jatkaa juttua läheisessä kahvilassa, kun kaupan ovien ulkopuolella. Kevät on tulossa ja kollit ulvovat maaliskuussa.



hurjasti virheitä, mutta en jaksa korjailla.
 
Viimeksi muokattu:
  • Tykkää
Reactions: Lispetti

Yhteistyössä