Onko tulevaisuutta?

Laitoin tännekin, jospa joku viitisisi kommentoida.

Mieheni on ajoittain todella vastuuton. Viimeinen reilut puoli vuotta ollut erityisen raskaita. Yhteiselämää takana jo 10v ja lapsia 2. Kolmas syntyy näinä päivinä. Reilu puolivuotta sitten mies aloitti uhkapelaamisen, jonka "lopetti", kun jäi kiinni pelattuaan isot summat rahaa. Ennen kiinnijäämistään olimme ottaneet isohkon lainan rakentamista varten.
Sen jälkeen minä olen hoitanut raha-asiamme, hän saa vain "käyttörahaa". Tämä on myös hänen toiveensa, ei kai luota itseensä.

Joskus aikaisemmin mies teki riidoissa katoamistemppuja, mutta nyt oli tuon puoli vuotta katoamatta, kunnes vajaa pari viikkoa sitten häipyi yöksi riidan jälkeen, kun asia oli jo mielestäni selvitetty. Asiasta puhuttiin ja mies tuntui ymmärtävän, ettei voi jatkaa tuollaista käytöstä. Viime perjantaina teki saman tempun ja nyt oli poissa 2,5 vrk. Tämä riita tosin jäi kesken, kun ei keskustelemalla päästy eteenpäin. Mies kuitenkin häipyi salaa, kun olimme lasten kanssa ulkona. Sunnuntaina palasi reissultaan, ja vaikka tekstasin, ettei tule tänne, jos ei ymmärrä vastuutaan ja käytöstään. Miehellä oli kuitenkin vielä uho päällä, kunnes yöllä myöhään pyysi anteeksi ja sanoi tykkäävänsä musta ja haluavansa elää meidän kanssa. Eilen mulla oli kuitenkin katkeruus päällä ja odotin mieheltä keskustelua aiheesta. Siihen ei pystynyt, vaan alkoi sanoa, että hän saa tehdä mitä vaan, että mä olen liian hyvä hänelle. Eli yritti saada oikeuden vastuuttomuudelleen. Yhdessä haluaisi kuitenkin jatkaa. Yöllä sitten lupasi kasvaa aikuiseksi ja hoitaa kotitöitä enemmän tämän viikon, lopettaa tupakoinnin ja uhkapelit ja käyttäytyä muutenkin asiallisesti ja olla mun tukena jatkossa. Uho oli kuitenkin illalla/yöllä kova ennenkuin lupasi ja yritti vierittää syyn häipymisistään mun kontolle.

Taloudellinen tilanne on ihan ok, jos rahankäyttö on vastuullista. Minä olen töissä myös (paitsi nyt äityislomalla.) Tarkoitus on luultavasti palata töihin vanhempainvapaan ja ehkä parin kk:n hoitovapaan jälkeen (2 lapsi aloittaa koulun vuoden päästä.) Uusi talo on valmis ja elämä muuten mallillaan. Mies on "normaalisti" mukava ja huolehtiva, tekee kotitöitä ja touhuilee lasten kanssa. Riitatilanteissa homma vaan menee totaalisen yli, millään ei ole mitään väliä. Mua alistaa(haukkuu, ivaa, veetuilee, syyllistää) niissä tilanteissa 7-0 ja silti odottaa mun käyttäytyvän "nätisti". Vieraissa en usko käyneen eikä häipymiset ole viinan syytä, ei siis aina mene ryyppäämään.

Nyt mulla on edelleen äärettömän paha olla, mutta yritän olla jankkaamatta asiaa tänään. Mies laittaa juuri ruokaa ja imuroi eli yrittää siis. Mies meni töihin loman jälkeen eli on päivät pois ja mä lasten kanssa kotona odottelen synnytystä. Olen mäkin siis kotitöitä tehnyt (kaupassakäynti, vadelmien pakastus, pyykkien ja astioiden pesua, päiväruoka.) Mä en saa nukuttua, jos mieli on kovin paha.

Masennuksesta mies on ajoittain vihjaillut jo silloin puoli vuotta sitten ja nyt uudestaan. Välillä en ainakaan huomannut mitään. Apua ei suostu hakemaan.

Meillä molemmilla olisi halu elää yhdessä, mutta vaikeaa tuntuu olevan

 

Kuulostaisi siltä että miehelläsi on joku "ongelma", josta hän ei ehkä kehtaa sinulle puhua ja purkautuu näinä katoamisina ongelmatilanteissa. Masentumisesta voi olla vaikea puhua (itselläni oli raskaudenjälkeinen, enkä osannut siitä kellekkään kertoa) varsinkin jos elämä noin päällisin puolin on mallillaan. Oletko saanyt selville missä miehesi on nämä ajat kun on "kadoksissa"? Joskus pitkänkin yhdessäolon jälkeen voi olla asioita mitä toisesta ei tiedä, jos mahdollista niin koittakaa lähentyä entisestään ja jutella tuntemuksistanne ja elämästä yleensä. Kaikkea hyvää teidän perheelle, toivottavasti asiat järjestyvät parhainpäin!

 

Eipä tunnu hyvältä että 10 vuoden jälkeen ei voi ihmiseen luottaa jonka kanssa on hankkinut kaksi, kohta kolme lastakin. Tuntuu miehesi olevan perin lapsellinen, hakevan oikeutusta juomiselleen ja huonolle käytökselleen. Sinä taidat olla liian kiltti ihminen ja annat tilanteen jatkua. Miehen on haettava apua että tilanne laukeasi.

Tuntuu kuin sinulla olisi miehessäkin yksi lapsi huollettavana jos täytyy käyttörahatkin antaa. Vaikea on ketää neuvoa mitä tehdä missäkin tilanteessa, mutta minä olen sen verran itsekäs etten voisi tuollaista menoa katsoa.

Lapset oppii käytösmallin omilta vanhemmiltaan ja minä ainakin haluan että omat lapseni oppivat rehellisyyteen ja toista ihmistä kunnioittamaan. Anteeksi pitää voida antaa, mutta jossain kulkee se hienonhieno raja milloin loppuu ymmärtäminen.

Sinun tilanteesi tuntuu todella pahalta kun olet vielä viimeisilläsi ja tämän ajan pitäisi olla sitä onnellista odotusta ja syntymä iloinen yhdessä odotettu tapahtuma. Mutta tiedän että sinä iloitset lapsesta vaikka olisit itseksesi. Voimia ja onnea koitokseen.

 

\

Kuulostaisi siltä että miehelläsi on joku "ongelma", josta hän ei ehkä kehtaa sinulle puhua ja purkautuu näinä katoamisina ongelmatilanteissa. Masentumisesta voi olla vaikea puhua (itselläni oli raskaudenjälkeinen, enkä osannut siitä kellekkään kertoa) varsinkin jos elämä noin päällisin puolin on mallillaan. Oletko saanyt selville missä miehesi on nämä ajat kun on "kadoksissa"? Joskus pitkänkin yhdessäolon jälkeen voi olla asioita mitä toisesta ei tiedä, jos mahdollista niin koittakaa lähentyä entisestään ja jutella tuntemuksistanne ja elämästä yleensä. Kaikkea hyvää teidän perheelle, toivottavasti asiat järjestyvät parhainpäin!

Kyllä mä aika tarkkaan tiedän, missä on luurannut, kun on kadoksissa. Ei siis useinkaan ryyppäämässä, mutta joskus sielläkin. En siis epäile vieraissakäyntiä ja mielestäni en ole liian luottavainen.

Luulen häipymisen tosiaan johtuvan siitä, että ahdistuu niin paljon riidasta, jossa ei tunne pärjäävänsä sanallisesti. Ja ehkä siitä, jos kokee, ettei saa riitaa sovittua, vaikka yrittää. Olen aika hyvä suustani, mutta en siis tahallani ilkeile tai alenna toista riidassakaan.
Mies sanoikin eilen, että jotkut vetää turpaan, kun eivät pärjää, mutta hän häipyy. Se vaan tuntuu hassulta, kun häipyy vasta sitten, kun pahin on ohi, riita joko selvitetty tai muuten kesken, muttei ole pahimmillaan.

 

\

Eipä tunnu hyvältä että 10 vuoden jälkeen ei voi ihmiseen luottaa jonka kanssa on hankkinut kaksi, kohta kolme lastakin. Tuntuu miehesi olevan perin lapsellinen, hakevan oikeutusta juomiselleen ja huonolle käytökselleen. Sinä taidat olla liian kiltti ihminen ja annat tilanteen jatkua. Miehen on haettava apua että tilanne laukeasi.

Tuntuu kuin sinulla olisi miehessäkin yksi lapsi huollettavana jos täytyy käyttörahatkin antaa. Vaikea on ketää neuvoa mitä tehdä missäkin tilanteessa, mutta minä olen sen verran itsekäs etten voisi tuollaista menoa katsoa.

Lapset oppii käytösmallin omilta vanhemmiltaan ja minä ainakin haluan että omat lapseni oppivat rehellisyyteen ja toista ihmistä kunnioittamaan. Anteeksi pitää voida antaa, mutta jossain kulkee se hienonhieno raja milloin loppuu ymmärtäminen.

Sinun tilanteesi tuntuu todella pahalta kun olet vielä viimeisilläsi ja tämän ajan pitäisi olla sitä onnellista odotusta ja syntymä iloinen yhdessä odotettu tapahtuma. Mutta tiedän että sinä iloitset lapsesta vaikka olisit itseksesi. Voimia ja onnea koitokseen.

Mies ei siis useinkaan edes juo reissullaan, tai ei mun mielestä ainakaan lähde ryyppäämisen takia. Enkä mä ole varmaankaan liian kiltti, aika tiukka olen ja sanon asiat aika terävästi.
Mies ei normaalisti ole mun mielestä lapsellinenkaan, vaan kantaa vastuunsa hyvin, mutta uhkapelaamiseen ratkettuaan ei halua (enkä mäkään) ottaa sitä riskiä, että pelaa kaikki rahat.
Riitatilanteissa vaan menee niin yli sen touhu, luulen, et ahdistuu niin paljon, jos ei osaa selvittää riitaa heti. En usko miehen pahuuttaan tai ilkeyttään häipyvän, vaikka musta se tuntuu kauhean alistavalta.

Lasten mallista mäkin olen kovasti huolissani. On kauheaa, jos oppivat vempuloiksi sen takia, kuinka isä käyttäytyy riidoissa. Ja eivät opi normaalia tapaa selvittää ristiriitoja eli keskustelua. Itse olen kyllä lapsille kovasti (ehkä liikaakin) korostanut rehellisyyden merkitystä. Ja pidän itsestäänselvyytenä lasten kanssa muiden kunnioittamista. Ja ainakin toistaiseksi tuntuisi oppi menevän perille.

Juuri nyt tuntuu liian rankalta ajatukselta erota, kun ei yhtään tiedä milloin vauva syntyy. Ja kynnys eroon on iso, kun juuri muutimme uuteen taloon, jota mulla tuskin olisi varaa yksin pitää. Ja muuttoa en edes harkitse ennen vauvan syntymää.

Ja kun molemmilla tuntuu olevan halu olla yhdessä kun "normaalisti" menee hyvin, vaikka joudunkin kantamaan nykyään taloudellisen vastuun.

 

Hei kyllä se taitaa olla nyt niin että mies tarvitsee työkaluja selvitäkseen riidoista ja vastoinkäymisistä. Enää ei auta ettei halua apua vaan yksinkertaisesti sitä on haettava.

Ihminen on siitä mukava että se oppii koko elämän ajan. Eli vaikka nyt tuntuukin siltä ettei miehellä ole keinoja selviytyä niin hän voi oppia miten toimia rakentavasti eri tilanteissa ja sinä voit tukea häntä siinä. Aina sanotaan että keskustelkaa, ja se onkin hyvä neuvo, mutta silloin miehellä ei saisi olla mahdollisuutta paeta kesken kaiken. Hänelle tekee hyvää nähdä että asiat voi selvittää perinjuurin ja siihen ei kuole.

VAIKEUDET VOIVAT OLLA UUDEN MAHDOLLISUUDEN ALKU.

Kaikkea hyvää teille ja toivon sydämmestäni että saatte asiat selvitettyä

 

Itselleni tarttui silmään tuo miehesi uhkapelaaminen, joka on nyt kuitenkin "lopetettu". Vai onko? Voisiko mies kuitenkin salailla pelaamistaan ym. sinulta, jolloin hänellä on itselläänkin todella paha olla. Tällainen pahaolo voisi sitten purkautua riitatilanteessa ja etenkin jos joudutte riitelemään (tai epäilet)pelaamisesta.
Omamieheni on myös erään luokan peliriippuvainen. Meillä on ollut yksi todella vaikea jakso, ennenkuin miehen pelaaminen paljastui koko mittakaavassaan. Mieheni oli siis pitkään salaillut pelaamistaan ja valehdellut raha-asioista. Valehtelun seurauksena hän tietenkin oli koko ajan kärttyisä ja riitelimme paljon (kaikista asioista). Riitelyn aikana mies yleensä raivostui hirveasti ja sätti minua, jota hän ei ole ennen tehnyt. Kotoa hän ei sentään lähtenyt, mutta käytös oli siis todella raivokasta verrattuna aikaisempaan.
Kun sitten asiat paljastuivat, niin jouduin itsekin todella mietinnän eteen -erotako vai jatkaako? Koska meillä on yhteisiä lapsia ja asiat muuten kohdallaan, päätin että yritämme jatkaa. Tämä tietenkin tarkoitti monenlaisia järjestelyitä: raha-asiat kuntoon, miehen palkkatiliin minulle käyttöoikeus, luottokorttien lopettaminen ja mikä tärkeintä A-KLINIKALLE HOITOON HAKEUTUMINEN! Nyt on käytös kummasti muuttanut ja riitatilanteetkin voidaan hoitaa taas asiallisesti. Muutenkin mies on ollut paljon rennonpi ja mukavampi nykyään..

En tiedä oliko tästä mitään apua, mutta tulipahan kirjoitettua!

 

\

Itselleni tarttui silmään tuo miehesi uhkapelaaminen, joka on nyt kuitenkin "lopetettu". Vai onko? Voisiko mies kuitenkin salailla pelaamistaan ym. sinulta, jolloin hänellä on itselläänkin todella paha olla. Tällainen pahaolo voisi sitten purkautua riitatilanteessa ja etenkin jos joudutte riitelemään (tai epäilet)pelaamisesta.
Omamieheni on myös erään luokan peliriippuvainen. Meillä on ollut yksi todella vaikea jakso, ennenkuin miehen pelaaminen paljastui koko mittakaavassaan. Mieheni oli siis pitkään salaillut pelaamistaan ja valehdellut raha-asioista. Valehtelun seurauksena hän tietenkin oli koko ajan kärttyisä ja riitelimme paljon (kaikista asioista). Riitelyn aikana mies yleensä raivostui hirveasti ja sätti minua, jota hän ei ole ennen tehnyt. Kotoa hän ei sentään lähtenyt, mutta käytös oli siis todella raivokasta verrattuna aikaisempaan.
Kun sitten asiat paljastuivat, niin jouduin itsekin todella mietinnän eteen -erotako vai jatkaako? Koska meillä on yhteisiä lapsia ja asiat muuten kohdallaan, päätin että yritämme jatkaa. Tämä tietenkin tarkoitti monenlaisia järjestelyitä: raha-asiat kuntoon, miehen palkkatiliin minulle käyttöoikeus, luottokorttien lopettaminen ja mikä tärkeintä A-KLINIKALLE HOITOON HAKEUTUMINEN! Nyt on käytös kummasti muuttanut ja riitatilanteetkin voidaan hoitaa taas asiallisesti. Muutenkin mies on ollut paljon rennonpi ja mukavampi nykyään..

En tiedä oliko tästä mitään apua, mutta tulipahan kirjoitettua!

Mies on siis pelannut aikaisemminkin (salaa), mutta puoli vuotta sitten homma riistäytyi käsistä, ja "jäi kiinni" pelattuaan isoja summia. Sen jälkeen ei ole ainakaan muutamaa euroa enempää pystynyt pelaamaan, kun minulla on käyttöoikeus palkkatiliinsä ja näen sieltä kaikki nostot. Luottokorttinsakin on minulla. Siirrän tilipäivänä suurimman osan rahoista omalle tililleni, josta maksamme laskut. Nyt oli joitain kymmeniä euroja pelannut automaateilla, kun oli hukassa pari päivää. Tosin pelkäsin pelanneet 300e, jotka saimme äidiltään tuparirahaa.

Kun pelaaminen sillloin puoli vuotta sitten paljastui, mies suostui mukisematta muihin järjestelyihin, mutta apua pelihimoonsa ei suostunut hakemaan, vaikka rankasti painostin.

En siis usko, että tämä käytös johtuu nyt huonosta omastatunnosta pelaamisen suhteen ellei ole sitten keksinyt muita keinoja hommata rahaa pelaamiseen esim. pikaluotot tms. Joskus tosiaan pelottaa, että mitä jos onkin tuollaisiin retkahtanut. Siinä menee sitten koko perheen talous sekaisin ja mulla ei ole tietoa kuin liian myöhään.

 

\

\

Itselleni tarttui silmään tuo miehesi uhkapelaaminen, joka on nyt kuitenkin "lopetettu". Vai onko? Voisiko mies kuitenkin salailla pelaamistaan ym. sinulta, jolloin hänellä on itselläänkin todella paha olla. Tällainen pahaolo voisi sitten purkautua riitatilanteessa ja etenkin jos joudutte riitelemään (tai epäilet)pelaamisesta.
Omamieheni on myös erään luokan peliriippuvainen. Meillä on ollut yksi todella vaikea jakso, ennenkuin miehen pelaaminen paljastui koko mittakaavassaan. Mieheni oli siis pitkään salaillut pelaamistaan ja valehdellut raha-asioista. Valehtelun seurauksena hän tietenkin oli koko ajan kärttyisä ja riitelimme paljon (kaikista asioista). Riitelyn aikana mies yleensä raivostui hirveasti ja sätti minua, jota hän ei ole ennen tehnyt. Kotoa hän ei sentään lähtenyt, mutta käytös oli siis todella raivokasta verrattuna aikaisempaan.
Kun sitten asiat paljastuivat, niin jouduin itsekin todella mietinnän eteen -erotako vai jatkaako? Koska meillä on yhteisiä lapsia ja asiat muuten kohdallaan, päätin että yritämme jatkaa. Tämä tietenkin tarkoitti monenlaisia järjestelyitä: raha-asiat kuntoon, miehen palkkatiliin minulle käyttöoikeus, luottokorttien lopettaminen ja mikä tärkeintä A-KLINIKALLE HOITOON HAKEUTUMINEN! Nyt on käytös kummasti muuttanut ja riitatilanteetkin voidaan hoitaa taas asiallisesti. Muutenkin mies on ollut paljon rennonpi ja mukavampi nykyään..

En tiedä oliko tästä mitään apua, mutta tulipahan kirjoitettua!

Mies on siis pelannut aikaisemminkin (salaa), mutta puoli vuotta sitten homma riistäytyi käsistä, ja "jäi kiinni" pelattuaan isoja summia. Sen jälkeen ei ole ainakaan muutamaa euroa enempää pystynyt pelaamaan, kun minulla on käyttöoikeus palkkatiliinsä ja näen sieltä kaikki nostot. Luottokorttinsakin on minulla. Siirrän tilipäivänä suurimman osan rahoista omalle tililleni, josta maksamme laskut. Nyt oli joitain kymmeniä euroja pelannut automaateilla, kun oli hukassa pari päivää. Tosin pelkäsin pelanneet 300e, jotka saimme äidiltään tuparirahaa.

Kun pelaaminen sillloin puoli vuotta sitten paljastui, mies suostui mukisematta muihin järjestelyihin, mutta apua pelihimoonsa ei suostunut hakemaan, vaikka rankasti painostin.

En siis usko, että tämä käytös johtuu nyt huonosta omastatunnosta pelaamisen suhteen ellei ole sitten keksinyt muita keinoja hommata rahaa pelaamiseen esim. pikaluotot tms. Joskus tosiaan pelottaa, että mitä jos onkin tuollaisiin retkahtanut. Siinä menee sitten koko perheen talous sekaisin ja mulla ei ole tietoa kuin liian myöhään.

Meillä mies käytti juuri noita pikaluottoja (pitäisi kieltää lailla tuollaiset luotot) rahoittaessaan pelejään ja pelkään, että voi retkahtaa niihin uudestaankin selkäni takana. Peliriippuvainenhan ei ajattele juurikaan tekonsa seurauksia, vaan kuvittelee, että saa aina jollain velat maksettua. Tietysti kuvittelee, että se suuri voitto tömähtää kohdalle. Minä asetin avioliiton jatkumisen ehdoksi myös tuon hoitoon hakeutumisen ja menimmekin ekalle klinikkakäynnille yhdessä. Tekee ihan hyvää miehelle, että joku ulkopuolinenkin taho ravistelee vähän todellisuuteen. Pelaajathan usein vähättelevät riippuvaisuuttaan, siis kuvittelevat selviävänsä ilman apua, vaikka näin ei todellisuudessa ole.

No toivottavasti teillä asiat selviävät kuitenkin parhain päin!