Onko vielä toivoa - keskenmennyt keskenmeno vai väärä hälytys???

Hei,

Olen 29-vuotias ja ensimmäistää kertaa raskaana (vuosien odottelun jälkeen). Viimeiset kuukautiset alkoivat 27.3 ja plussasin raskaustestin 16.5. En ollut osannut odottaa raskautta, joten siksi "myöhäinen" testi. Lähdin heti plussauksen jäkeen työmatkalle, jolloin neuvolasta kehoitettiin käymään esim. yksityisellä ultrassa, koska oli epävarmaa millon palaan omalle paikkakunnalle julkisen terveydenhuollon piiriin.

Perjantaina 23.5 kävin yksityisellä ultrassa ja raskausviikkoja piti olla kasassa 8. Lääkäri esitteli iloisena hienolta näyttävän "vauvan" ja kertoi että kaikki näyttää oikein hyvältä ja oikealta. Olin onnesta soikeana.
Sitten yllättäen lääkärin ilme muuttui ja hän sanoi että kyseessä ei ole mitenkään rv 8 vaan rv 6, eikä sydänääniä näy. Lähes puolen tunnin ultraamisen jälken, hän ilmoitti "vauvan" kuolleen raskausviikolla 6 ja kirjoitti minulle lähetteen Kätilöopistolle. Lähetettä kirjoittaessaan lääkäri kuitenkin jatkuvasti äänen ihmetteli, miten kaikki kuitenkin näyttää muuten todella hyvältä ja oikealta...

Kävin kätilöopistolla: heidän diagnoosinsa rv 6+2, kaikki näyttää olevan muuten kunnossa, mutta raskausviikot eivät täsmää edellisiin kuukautisiin ja sydän ääniä ei kuulu. Minulta otettiin HCG-arvo perjantaina ja uusi maanantaina (ero selviää huomenna28.5). Perjantain testissä 12 000 ja risat.

Odottavan aika on pitkä ja hirveä määrä tietoa on tullut googletettua.
Kuukautiskiertoni on pitkä ja välillä saattaa jäädä kuukautiset välistä ihan muuten vaan, joten munasolun irtoamisaika saattaa hyvinkin poiketa standardikaavasta. Mitään oireita keskenmenoon viitaten ei ole ollut (ei vuotoa eikä kovia kipuja)

Muutama kysymys, johon en ole onistunut googlettamaan vastausta:

- pitäisikö raskausoireiden kadota tai vähentyä, mikäli alkio/sikiö kuolee kohdussa? (minulla edelleen todella arat ja turvonneet rinnat, vatsa turvoksissa ja ruoansulatusvaivoja yms)

- milloin sydänäänet pitää varmuudella näkyä ultrassa?

- miten tarkkoja ultralla tehtävät rv-arviot ovat?

- pitääkö normaaliraskaudessa rv 6 näkyä ruskuaispussi?


Mikäli jollain samasta aiheesta kokemusta, kuulisin mielelläni...
Järjenlähtö alkaa olla lähellä tämän epätietoisuuden ja odottelun kanssa.

Kiitos etukäteen.

 

Voih sulla on kurja tilanne ku pitää epätietoisuudessa elää. Mulla on vastaavanlainen kokemus joka kyllä osottautui valitettavasti oikeaksi. Menin ultraan vk.8+ ja lekuri katteli ja näki vaan ruskuaispussin ja sikiön aiheet, sanoi viikkoja enentään 6. Odottelin viikon ja eiku takas. Kokoajan oireet jatkui. Vaavi ei ollut kasvanut ja sain lähetteen kaavintaan. Sun tapauksessa toivotan tsemppiä ja koeta jaksaa. ruskuaispussi muuten pitäis kyllä näkyä vk6. :hug:
Sydänäänet pitäis näkyä vk 6+, , mulla näkyi kun esikoista odotin. Ja ultralla tehtävät rv, arviot on aika hyvin pitäneet paikkansa.

 

Mulla oireet jatkui vielä viikon sen jälkeen, kun oli tuulimunaksi todettu (olisin ollut silloin 6+3), mutta sen jälkeen kyllä koko ajan heikkenevinä ja sitten loppuivat kuin seinään joskus 8+ viikon alussa. Tosin noi ekana tulleet jäivät vielä pitkäksi aikaa kaavinnankin jälkeen (eli nännien arkuus, vatsan turvotus yms. Kaavinta n. 9+4, kun kehittyminen oli loppunut sinne vitosviikolle) koska valitettavasti sitä raskaushormonia on aika pitkään vielä keskenmenon jälkeenkin... Se on yksilöllistä kuinka kauan ja kuinka paljon.

Ultrassa syke näkyy n. 6. viikolla, mutta kai viimeistään joskus 8. viikolla. Ultraa suositellaan tehtäväksi 7.-8. viikoilla, jotta ei jää epäselvyyksiä eli kai sen tuolloin pitäisi näkyä. ...mutta voin hyvin olla väärässä.

Ruskuaispussista en osaa sanoa. ...mulla se näkyi, mutta mulla oli tm. Helistimen sivuilta tai http://www.tekay.fi/index.php <- tuolta vois löytyä tarkemmat vastaukset. :hug:

 

Kiitos vastauksista. Elättelen vielä pienen pientä toivoa ja odottelen puhelua laboratoriosta. Puoliltapäivin pitäisi tulla tulos raskaushormonin kehityssuunnasta, joka varmasti valaisee tilannetta... huoh, kuluisipa aika nopeammin.

 

Labratulokset tulivat vihdoin. hCG-arvo ei ole noussut, päinvastoin laskenut hieman (11900).
Se siitä toivosta sitten. Tuntuu tosi pahalta.

 

:hug: Helppoa se ei ole, tiedän. Mutta vielä joku päivä aurinko paistaa ja silloin tuntuu jo paremmalta. Voimia!

 

:hug:

 

Kiitos kommenteista ja haluksista.
Maanantaina aika kätilöopistolle, jossa vielä ultraäänella viimeinen varmistus ennen keskeytystä. Mutta lienee turha enää toivoa ihmettä.
Toivon kovasti, että saisin mielummin "luonnollisen keskenmenon" tässä viikonlopun aikana, ettei tarvitsisi ottaa lääkkeitä (mitään oireita siihen suuntaan ei kyllä edelleenkään ole havaittavavissa).
Oikeastaan kyllä enemmän kuin mitään muuta toivon, että huomaisinkin kaiken olleen vain suurta väärinkäsitystä...

 

Mulla on aikalailla samanlainen tilanne, neuvolas kävin rv 9+3 ja täti totes hienosti sykkeen ja kaikki, tällä viikolla (rv11) menin ultraan ja lääkäri totesi sikiön olevan aivan liian pieni verrattuna siihen mitä on laskettu, ehkä rv6 . Pitäisi kuulemma mennä kahden viikon päästä uudelleen katsomaan ja jollei ole kasvanut on raskaus keskeytynyt ja otetaan lääkkeillä kuulemma pois. Odotus on aivan hirveän pitkää! Kierto on mulla ollut aina tosi epäsäännöllinen, varsinkin pillereiden lopetuksen jälkeen kaks vuotta sitten (n.4 menkat vuodessa), että periaatteessa ei hedelmöittymisen tarkkaa ajankohtaa oikeasti tiedetä, mutta silti lääkäri sanoi että todennäköisesti keskenmeno. Mitään oireita keskenmenosta ei mulla kuitenkaan ole missään vaiheessa ollut! Kaikki on ollut paremmin kuin hyvin... Toivotaan parasta, pelätään pahinta.

 

Kurja, että sullakin Tiiti tuo kaamea odottelu edessä. Tsemppiä
:hug:
Itse tulin juuri kätilöopistolta - sikiö ei ole kasvanut lainkaan sitten viime käynnin, eikä sydänääniä vieläkään kuulunut. Sain lääkkeet mukaan, ja seuraavaksi yrityksenä tyhjentää kohtu.
Toivon todella, että sulla Tiiti on parempi onni ja kaikki on hyvin.
Mullakin kuukautiskierto on tosi epäsäännöllinen, eikä tarkkaa hedelmöittymisajankohtaa voitu laskea. Siksi piti odotella tuo kiduttava 1,5 viikkoa, jotta nähtiin onko sikiö kasvanut lainkaan. Mullakaan ei ole olllut mitään keskenmenoon viittavia oireita, siksi tapahtunutta oli aluksi vaikea uskoa. Tosin parin viime päivän aikana kaikki raskausoireet ovat kadonneet kokonaan.

Pidän sulle peukkuja Tiiti, voimia :hug:

 

Pahoitteluni uc1! Mullakin oli tässä keskenmeno taannoin. Raskausoireita riitti ja rinnatkin kasvoi monta kuppikokoa. Mulla oli jo 12. raskausviikko alkanut ja olin kunnallisessa np-ultrassa, kun havaitsivat tämän tuulimenon, eli vastasi juuri jotain 6+ tai alle. Ei siis mitään sydämen sykkeitä. Ei sitä vaan mistään pysty arvaamaan etukäteen. Jos oikein tarkkaan ajattelee, niin ehkä kohdun kasvukipuja ei ollut yhtä paljon kuin mun aiemmissa normaaleissa raskauksissa. Mutta itse ainakin olen aikamoinen optimisti loppujen lopuksi ja koko ajan luulin, että kaikki on hyvin.

Mutta tsemppiä kovasti! Toipuminen ottaa aikaa ja vaatii voimia - ole armollinen itsellesi ja sure silloin kun siltä tuntuu. Toivottavasti pian pääsette taas yrittämään uudelleen ja toivotaan sitten onnea matkaan!!

 

Kirjoittelin tänne parisen vuotta sitten Matami Mimmin nimellä. Silloin yritimme neljättä lasta ja kaksi kertaa sain ultrassa kuulla, että sydänääniä ei enää löydykään. Ensimmäinen viikolla 17 ja toinen viikolla 18. En luopunut toivosta ja nyt vieressäni tuhisee kolmen kuukauden ikäinen pieni poika. Sen lisäksi aiempien raskauksien välissä olen saanut kaksi alkuraskauden keskenmenoa. Pelko on ollut läsnä kaikissa raskauksissani ja pahin oli tämä viimeinen. Onneksi kaikki tällä kertaa meni hyvin ja sain vielä tämän ihanan pojan. Muistan silti edelleen lähes päivittäin ne synkimmät hetket viimeisen keskeytyksen jälkeen. Toivon voimia kaikille saman kokeneille!

 

Hei,

Ajattelin minäkin kertoa kokemuksiani: mulla omasta mielestä oli eilen noin 7. viikko ja noin hiukan alle viikon ollut ruskeaa vuotoa. Eilen sitten ultrassa todettiin, että ei ainakaan voi olla viikko 7. Siellä näkyi ruskuaispussi. Lääkäri epäili noin viikkoa neljä. Mutta mitään ei vielä tehty, kun lääkäri ei voinut olla varma, onko kyseessä keskenmeno vai ei kun en ollut aiemmin käynyt ultrassa ja ei voitu verrata...eli nyt odottelen 25.6 saakka, kunnes pääsen toiseen ultraan. On tämä kauheaa. Rinnat ovat yhä kipeinä, mutta lueskelin tuossa juuri teidän viestejä, että oireet säilyvät, vaikka keskenmeno olisi tullut...joten ei tässä paljon toiveilla.
Tämä on mulle neljäs keskenmeno, muut tulleet paljon myöhäisemmässä vaiheessa. Mutta en silti halua luopua toivosta, että joskus onnistuisin saamaan lapsen tähän maailmaan.
Tästä keskustelupalstasta saa paljon tukea omaan tuskaan.
Voimia teille kaikille

 

Onko teillä kenelläkään seurattu oletettua tuulimunaa ja huomattu tapahtuvan kehitystä?
Mulla ensimmäisessä ultrassa ei ollut ruskuaispussia eikä alkiota. Lääkäri epäili kohdunulkoista tai tuulimunaa. Toisessa ultrassa kohtuun oli ilmestynyt ruskuaispussi ja pieni alkio, mutta ei sykettä. Nyt odottelen kolmatta ultraa jossa varmistuu kuinka käy. Lääkäri sanoi jo viime ultrassa että voisin ottaa kohduntyhjennyslääkkeet heti, mutta halusin vielä kerran varmistaa, ja hoitajakin siinä sanoi lääkärille että olihan kehitystä tapahtunut. Niin mulla on sitten ens viikolla taas aika...

 

Kirjoittelin tänne parisen vuotta sitten Matami Mimmin nimellä. Silloin yritimme neljättä lasta ja kaksi kertaa sain ultrassa kuulla, että sydänääniä ei enää löydykään. Ensimmäinen viikolla 17 ja toinen viikolla 18. En luopunut toivosta ja nyt vieressäni tuhisee kolmen kuukauden ikäinen pieni poika. Sen lisäksi aiempien raskauksien välissä olen saanut kaksi alkuraskauden keskenmenoa. Pelko on ollut läsnä kaikissa raskauksissani ja pahin oli tämä viimeinen. Onneksi kaikki tällä kertaa meni hyvin ja sain vielä tämän ihanan pojan. Muistan silti edelleen lähes päivittäin ne synkimmät hetket viimeisen keskeytyksen jälkeen. Toivon voimia kaikille saman kokeneille!

Hei! Anteeksi, että utelen, mutta oliko sinulla siis kaksi peräkkäistä keskenmenoa viikoilla 17 ja 18? Meillä kävi nyt toukokuun lopulla toistamiseen niin, että vauvamme todettiin kuolleeksi raskauden puolivälin tuntumassa, ensimmäisellä kertaa viime marraskuussa oli viikkoja tasan 21 ja nyt jälkimmäisessä 21+4. Ensimmäisellä kertaa ei löydetty syytä, nyt en vielä tiedä. Kovasti mietimme, vieläkö uskallamme vauvaa yrittää, oli niin kamalaa toistamiseen kokea samanlainen tilanne. Löytyikö sinulla keskenmenoille mitään syytä? Hienoa, että te vielä menetysten jälkeen saitte vauvan! :hug:

 

Rinja - täällä toinen jolla ruskeaa vuotoa ja iso, iso epätoivo valtaa mieltä. Olen toukokuusta ollut tuolla lapsettomuuspuolella ja eka ivf-menossa. Plussa todettu toukokuun lopussa ja nyt torstaina eka ultra, jossa näkyi syke (6+3). Tuhnua tullut ja nyt sitten tänä aamuna kunnolla ruskeaa vuotoa. Miten Rinja sulla on kommentoitu tuota vuotoa? Miten muilla - onko useimmilla se ollut keskenmenon merkki? Että on musta päivä ja pää sekasin :/

 

No, ensin kun ne alkoivat siis noin viikko sitten, sanoivat kun soittivat, että täysin normaalia. Jos lisääntyy, niin sitten pitää soittaa uudelleen. No, sitten lisääntyi ja soitin ja sitten pääsinkin siis ultraan, josta kerroin edellä. Ei kukaan ole voinut sanoa mitään varmaa.SEllaista tämä elämä on. Ja kun olen lukenut nyt pari päivää näitä ihmisten kokemuksia, niin on kyllä niin erilaisia kokemuksia kaikilla, että mitään ei voi sanoa.
Siellä sairaalassa oli kyllä ERITTÄIN FIKSU nuori naislääkäri. Hän siis oli sitä mieltä, että vaikka keskenmenon todennäköisyys on suurempi kuin sen,että ei ole kesken, niin silti halusi, että katsotaan vielä 10-15 päivää. Todella fiksu ihminen. Ei halunnut tehdä virhettä ja kenties abortoida elävää sikiötä.
Mutta eihän tämä odottelu kivaa ole. Silti olen sitä mieltä,että lääkäri teki oikein kun laittoi takaisin kotiin ilman toimenpiteitä.
No, tämä vuoto on jatkunut....välillä ei muka mitään, sitten yhtä-äkkiä onkin aika paljon...ja nyt välillä muuttunut jo punaisemmaksi....
Eli valmistaudun pahimpaan.
Kuten kerroin, tämä on mulle jo neljäs, jos siis on. Ehkä ne kokemukset ovat kouliinnuttaneet minua vastaanottamaan tämän surun. Vaikka miksi minun pitää aina kokea näitä suruja? Aiemmat keskenmenot ovat olleet paljon paljon pidemmällä ja ne ovat todella rankkoja, sillä vauva on niin lapsi jo silloin. Viimeinen laskettiin ennenaikaiseksi synnytykseksi. Lapsi ei kuitenkaan kestänyt hengissä synnyttyään. Viikkoja oli noin 24. Se oli kamalinta mitä ikinä olen elämässäni kokenut.
Paljon haleja sinulle Meikku. Sulla on näkynyt syke, joten sulla on hyvät mahdollisuudet!!
:hug:

 

Voi Rinja! - en pysty edes kuvitteleen millaista se on ollut, pitkälle ehtineen raskauden keskeytyminen tai niin kuin sanoit ennenaikaisen synnytyksen kohdalla tapahtunut lapsen menetys. Itkua vaan tulee. Mies just totesi, että jos kerta menee kesken niin onneksi edes näin alussa. Ja tässä osasin olla samaa mieltä.

Olen nyt vähän hukassa, kun en tiedä mihin soittaisin maanantaina - olin yksityisellä ivf:ssä, mutta klinikka aloitti juuri kesätauon. Mulla olis 3 viikon päästä eka neuvolakäynti, joten ehkäpä siis soitan sinne (kätilö siellä vaikutti onneksi tosi mukavalta) ja kysyn apua.

Voimia Rinja ja muutkin, jotka täällä olette!! - tämä se on se yksi rankimmista palstoista mitä on... viikko sitten ehdin jo miettiä että milloin sitä uskaltaisi tuonne odottavien osastolle siirtyä, mutta ehkei sit ihan vielä...

 

Ja vielä, en malta olla kyselemättä sulta Rinja lisää - onko näille aiemmille keskenmenoille löytynyt mitään syytä? Varmasti lapsi, joka on jo viikolla 24 on tutkittu, mutta selvisikö mitään? Oliko sulla koskaan aiemmissa raskauksissa mitään vuotoa? :hug:

 

Hei Meikku!

Kiitos voimien toivotuksista. On kyllä ihana tämä palsta, jossa on ihmisiä, jotka tosiaan ymmärtävät näitä juttuja. Joillekin kaikki on niin helppoa. Sitä ei voi tajuta, mitä keskenmenokin voi tarkoittaa. Vaikka kyllä kai ihmiset yrittävät tajuta, mutta vertaistuki on aina vertaistuki.
Niin. Kaikille ei näitä viitsi edes kertoa. Niille, joilla on kyky ymmärtää.
Se ensimmäinen...siitä on jo aikaa...yli kymmenen vuotta! Olin viikolla muistaakseni 16. Ainakin se oli juuri se viikko, jolloin tehdään lapsivesipunktio. Minulle siis tehtiin se. Samana päivänä tuli keskenmeno. Alkoi lapsivedellä. Löydettiin sellainen juttu, että istukka oli ironneessa tilassa. SAnoivat, että punktio vain vauhditti varmaa keskenmenoa. Lapsi oli normaali. POika.
Toinen tuli viikolla 19. Siinä taisi olla hyvin niukkaa vuotoa jossain kohdin. Ainakin juoksin lääkärissä, sen muistan. Se alkoi sitten kivuilla eli supistuksilla ja sairaalassa ei voitu enää muuta kun odottaa, kumpaan suuntaan se menisi ja poishan se tuli. Istukasta löytyi kömpelöitä verisuonia tai jotain sen tapaista. Muistan, kun lääkäri sanoi puhelimeen, että onni , että nämä tällaiset menevät kesken. Lapsi olisi ollut vammainen. Silloin se tuntui tosi ilkeältä. Lapsesta ei muistaakseni löytynyt vikaa. Ja eivät osanneet sanoa minulle edes sen sukupuolta!

Sitten pidin muutama vuotta väliä, kunnes uskalsin yrittää uudelleen. Niin, se lapsi siis meni niin pitkälle,että 24 tuli täyteen. Muistan,että viikon 19 jälkeen uskalsin jo toivoa. En muista, oliko siinä verenvuotoa aiemmin. Ehkä jotain tihkua. Taisin käydä tarkistuttamassa siinäkin pari kertaa. Sitten se lopullinen alkoi verenvuodolla. Ja taas sairaalaan kun mentiin, ei mitään muuta tehty kuin odoteltiin, mihin suuntaan lähtee kehittymään. Ja sitten oli pitkä yö ja lapsi sitten syntyi. Lääkäri nimitti sen ennenaikaiseksi synnytykseksi, sillä lapsi oli elävä kohdussa.
Tähän ei löydetty syytä. Lapsi oli normaali. Epäilyjä oli mm. kohdunkaulan heikkoudesta. Sanoivat, että seuraavan kerran pitää kiinnittää asiaan huomiota.
NÄistä on jo vuosia.....

Mutta nythän minun keskenmenoni alkoi jo ekoilla viikoilla. Luulin, että ongelmani alkavat vasta keskiraskaudessa.
Aiemmsisa keskenmenoissa/synnytyksessä ei missään muistaakseni ole ollut sellaista vuotoa kuin esim. minulla nyt. Olen melko varma, että minulla on mennyt kesken. Vuoto on välillä niin paksua ja siellä on hyytymiä.
Olen todella onnellinen, että tämä keskeytys alkoi näin aikaisin.
Nyt menen tämän jälkeen kunnon tutkimuksiin, missä selvitetään, voiko minua jotenkin lääketieteellisesti auttaa. Nyt alkaa olla jo todennäköisyys niin suuri, etten ilman kunnon selvityksiä uskalla yrittää. Minut olisi pitänyt paremmin tutkia jo silloin viimeisen epäonnisen jälkeen. Nyt kyllä saavat tutkia kaiken mahdollisen.

 

No niin...Tulihan käytyä tänään siellä ultrassa ja huonoja uutisia sain...
Kehitys oli jäänyt viikolle n.5 ja lääkkeillä nyt koitetaan tyhjentää kohtua. :'( :'( Juhannusaattona sit cytotecit... :'(

 

Voi kuinka surullista, pahoitteluni.......... :'(

Oma vauvani syntyi muutama viikko sitten rv 20+0. Cytoteceilla käynnistettiin. Lääkkeen vaikutuksen alkamiseen meni tunteja ja odottelu oli raskasta, mutta lohdutukseksi voin sanoa, että kivut loppuivat kun pikkuinen syntyi ja istukka tuli ulos, helpottava tunne. Tuntuu vaan niin kovin turhalta ne supistukset ja kivut, kun kuollutta elämää joutuu synnyttämään.... Muista pyytää kunnon kipulääkkeet varmuuden vuoksi ja joku pitämään kädestä kiinni 24/7. Voimia

 

:hug: Voimia ja osanottoni teille Sandrah ja Oxford.
Jos olette lukeneet minun kokemuksiani, tiedätte, että minun on helppo myötäelää tunteitanne. Lapsen menetys on suuri asia, mutta siitäkin "pääsee yli" tai oikeastaan pääsee elämään eteenpäin, sen voin sanoa. Suru on vain käytävä läpi, sitä ei saa koteloittaa. Sen jälkeen on vapaa uuteen elämään.
Oletteko tutustuneet taiteilija Frida Kahloon? Hänhän sai monta keskenmenoa eikä hänen elämänsä ollut muutenkaan helppo. Minua itseäni on auttanut lukiessani hänen selvitytymistarinaansa.
Voimia , lämpimiä halauksia!! :hug:

 

Kiitokset teille ja osanottoni muille tällaista kokeneille... :heart: :hug:

 

Kirjoittelin tänne parisen vuotta sitten Matami Mimmin nimellä. Silloin yritimme neljättä lasta ja kaksi kertaa sain ultrassa kuulla, että sydänääniä ei enää löydykään. Ensimmäinen viikolla 17 ja toinen viikolla 18. En luopunut toivosta ja nyt vieressäni tuhisee kolmen kuukauden ikäinen pieni poika. Sen lisäksi aiempien raskauksien välissä olen saanut kaksi alkuraskauden keskenmenoa. Pelko on ollut läsnä kaikissa raskauksissani ja pahin oli tämä viimeinen. Onneksi kaikki tällä kertaa meni hyvin ja sain vielä tämän ihanan pojan. Muistan silti edelleen lähes päivittäin ne synkimmät hetket viimeisen keskeytyksen jälkeen. Toivon voimia kaikille saman kokeneille!

Hei! Anteeksi, että utelen, mutta oliko sinulla siis kaksi peräkkäistä keskenmenoa viikoilla 17 ja 18? Meillä kävi nyt toukokuun lopulla toistamiseen niin, että vauvamme todettiin kuolleeksi raskauden puolivälin tuntumassa, ensimmäisellä kertaa viime marraskuussa oli viikkoja tasan 21 ja nyt jälkimmäisessä 21+4. Ensimmäisellä kertaa ei löydetty syytä, nyt en vielä tiedä. Kovasti mietimme, vieläkö uskallamme vauvaa yrittää, oli niin kamalaa toistamiseen kokea samanlainen tilanne. Löytyikö sinulla keskenmenoille mitään syytä? Hienoa, että te vielä menetysten jälkeen saitte vauvan! :hug:

Vähän myöhään tulee kiireiden keskeltä tämä vastaus. Keskenmenot viikoilla 17 ja 18 sattuivat peräkkäin. Ensimmäisellä kertaa otettiin kudosnäyte sikiöstä ja minusta itsestäni erilaisia kokeita verestä...toksoplasmoosi ym. Mitään syytä ei löytynyt. Toisella kerralla olin niin turta ja sekaisin surusta, että kielsin kaikki tutkimukset. Jälkeen päin ajateltuna ei kovin järkevää toimintaa, mutta eipä ollut olotilakaan silloin kovin järkevä! Molemmilla kerroilla oli tihkuvuotoja, joita lääkäri ei pitänyt vaarallisina, vaikka itse olisin halunnut asiaa tutkituttaa. Tässä onnistuneessa raskaudessa alkoivat taas samanlaiset tihkuvuodot viikolla 23 ja silloin otettiin näyte ja siitä löytyi streptokokki, johon sain antibiootin. Streptokokki tosin tapaa tulla uudelleen ja näin kävi minullekin. Silloin sitä ei enää lääkitty vaan sain noin neljä tuntia ennen synnytystä antibioottia tipan kautta suojelemaan vauvaa streptokokilta.