Lyhyesti kerrottuna muutamme lapsen isän kanssa erilleen ensi kuussa. Tällä hetkellä menossa rv 16+. Mukanani muuttaa kaksi lasta edellisestä suhteestani. He ovat jo koululaisia. Asiat ei aina mene kuin on toivonut ja suunnitellut 
Ikinä en kuvitellut olevani joskus kolmen lapsen yh ja yhdellä vielä eri isä. En jaksa tässä nyt tarkemmin tilannetta kertoa ja pitkä on tarinakin joten ehkä ei kukaan jaksaisi sitä lukeakaan. Yhdessä kerkesimme asua reilun vuoden.
No lapset pääsevät palaamaan vanhaan kouluunsa ja vanhojen kavereiden luo ja minullakin on kaksi hyvää ystävää siinä ihan naapurissa sitten. Isä tulee kyllä olemaan mukana odotuksessa ja varmasti lapsen synnyttyäkin on mukana kuvioissa mutta erillään siis tulemme asumaan. Ystävinä koitamme jatkaa kuitenkin.
Meillä on suuri ongelma tuo tulevan isän todella kiivas ja välillä todella lapsellinen luonne. toivon että kun emme jatkossa näe joka päivä tai joka viikkokaan niin yhteentörmäyksiä sattuu vähemmän minun lasteni ja hänen välillään.
En ainakaan pikavilkaisulla löytänyt tällaista ketjua. jos löytyy muita yksin odottavia tai jotain sen tapaista (siis en ihan totaalisen yksin odota) ni kirjoitelkaahan tänne. En osaa edes kuvitella minkälaista olisi odottaa totaalisen yksin ilman minkäänlaista tukea tai kannustusta lapsen isältä. Ja muutkin saavat toki kirjoitella :wave:
pelottaa kauheasti miten kaikki tutut, sukulaiset ja työkaverit tulevat ajattelemaan asiasta. Kovin monelle en ole vielä raskaudesta kertonut. Meillähän on myös kaksi keskenmenoa taustalla ja nyt kun sitten näillä näkymin pikkuinen pysyy kyydissä kaikista vuodoista ja stressistä huolimatta ni erotaankin : / No eipä tässä auta muu kuin mennä päivä kerrallaan eteenpäin...
Ikinä en kuvitellut olevani joskus kolmen lapsen yh ja yhdellä vielä eri isä. En jaksa tässä nyt tarkemmin tilannetta kertoa ja pitkä on tarinakin joten ehkä ei kukaan jaksaisi sitä lukeakaan. Yhdessä kerkesimme asua reilun vuoden. No lapset pääsevät palaamaan vanhaan kouluunsa ja vanhojen kavereiden luo ja minullakin on kaksi hyvää ystävää siinä ihan naapurissa sitten. Isä tulee kyllä olemaan mukana odotuksessa ja varmasti lapsen synnyttyäkin on mukana kuvioissa mutta erillään siis tulemme asumaan. Ystävinä koitamme jatkaa kuitenkin.
Meillä on suuri ongelma tuo tulevan isän todella kiivas ja välillä todella lapsellinen luonne. toivon että kun emme jatkossa näe joka päivä tai joka viikkokaan niin yhteentörmäyksiä sattuu vähemmän minun lasteni ja hänen välillään.
En ainakaan pikavilkaisulla löytänyt tällaista ketjua. jos löytyy muita yksin odottavia tai jotain sen tapaista (siis en ihan totaalisen yksin odota) ni kirjoitelkaahan tänne. En osaa edes kuvitella minkälaista olisi odottaa totaalisen yksin ilman minkäänlaista tukea tai kannustusta lapsen isältä. Ja muutkin saavat toki kirjoitella :wave:
pelottaa kauheasti miten kaikki tutut, sukulaiset ja työkaverit tulevat ajattelemaan asiasta. Kovin monelle en ole vielä raskaudesta kertonut. Meillähän on myös kaksi keskenmenoa taustalla ja nyt kun sitten näillä näkymin pikkuinen pysyy kyydissä kaikista vuodoista ja stressistä huolimatta ni erotaankin : / No eipä tässä auta muu kuin mennä päivä kerrallaan eteenpäin...