Onks tää epävarmuus yleistäkin???

Mä en tajuu, miks koko ajan pyörii päässä onks kaikki vauvalla hyvin.. Siis kun kaikki on mennyt tähän asti tosi hyvin, mitään erikoista ei oo ollu. Raskaus alkoi heti ku jätin pillerit pois ja olin tosi onnessani. Mut joku ihme pelko mulla on et kaikki ei meekään hyvin. Kävin niskapoimu-ultrassa ja sielläkin kaikki näytti hyvältä. Mulla on menossa viikot 17+1 eikä vauvan liikkeet tunnu vielä joten asia pyörii koko ajan mielessä. Tää on mun toinen raskaus, ensimmäinen oli siis noin 5 vuotta sitten ja kaikki meni ihan hyvin loppuajan raskausmyrkytystä lukuunottamatta. Myrkytys johti sit lopulta kiireelliseen sektioon, mut kaikki meni ok. Tosin mun äiti sairasti silloin syöpää ja oon miettinytkin että meniköhän se odotusaika silloin äidin vointia surressa ja raskaus vähän siinä sivussa. Nyt on enemmän aikaa "murehtia" ja miettiä kaikenlaista.... Onko teillä muilla samanlaisia huolia ja tuntemuksia??

 

Ehdit seuraamaan nyt enempi, johtuu varmaan siitä. Mulla yksi vauva kuoli ja seuraavassa raskaudessa seurasin kaikkia tuntemuksia ja miloloin tuntui tuolta milloin tältä.
Olin varma, että vauvalla, jokin hätä. Ihan normaaleja tutemuksia, kun on vaikeuksia takana ne herkistää.

 

Tottakai sitä on huoli vauvasta aina oli mikä oli.
Koita rentoutua ja iloita pienestä ihmeestä sun masussa.

 

Mä ainakin huolehdin koko raskauden ties mistä, takana yksi keskenmeno ja tuossa onnistuneessakin oli alussa vuotoja. Vieläkin, vaikka vauva on syntynyt täysiaikaisesta raskaudesta terveenä ja voi kaikin puolin hyvin, huolehdin välillä kaikesta mahdollisesta ja pelkään pahinta. Nukkuvaa vauvaa esim. pitää käydä välillä aina kattomassa, tarkistan että hengittää.

Luulen, että se on joillain naisilla sisäänrakennettuna, huoli persiissä koko ajan. Ja tietenkin tieto lisää tuskaa, eli vanhempana ja tietoisempana kaikista uhkaavista vaaroista huolehtii enemmän.

Koita rentoutua, mäkin koitan. Kyllä se kaikkien todennäköisyyksienkin valossa on niin, että kaikki menee oikein hyvin.

 

Täällä odotellaan esikoista ja mä en ainkaan pystynyt täysin rinnoin nauttia odotuksesta aluksi, kun olin koko ajan niin huolissani vauvan voinnista. Mullakaan ei ollut mitään syytä huolehtia, niska-poimissakin kaikki oli ok.Neuvolan jälkeen oli aina pari päivää ok, kun oli kuullut sydänäänet, sitten taas huoli lisääntyi..

Kaikki kuitenkin muuttu, kun aloin kunnolla tuntemaan vauvan potkuja joka päivä ja on ihana tunne kun tietää että vauva on kunnosssa. Oon oikeesti pystynyt sen jälkeen nauttimaan tästä raskaudesta ja maha-asukista.. Varmaan helpottuu sullakin, ku alat liikkeet tuntemaan, mukavaa odotusta,

Aurora 27+jotain

 

AIka normaaliahan tuo on, varsinkin just silloin kun on "liikaa" aikaa miettiä kaikenlaista. Jos rupeaa liikaa ahdistaa, niin kannattaa ottaa neuvolassa puheeksi tai puhua jollekin muulle, ettei mene ihan sairaalloisen ahdistuksen puolelle. Ja kyllähän joillakin saattaa laueta esim. paniikkihäiriö raskauden aikana.