Kummastuttaa kovin, kun lukee näitä kirjoituksia miesten osallistumisesta lasten ja kodin hoitamiseen. Meillä on kolme lasta, minä olen kotiäiti ja mieheni käy töissä. Töiden jälkeen hän on koti-isä siinä missä minäkin kotiäiti..
Mies leikkii lasten kanssa, vaihtaa vaippoja, pukee, riisuu, syöttää, pesee, siivoaa jälkiä, lukee, laittaa nukkumaan. Hän myös usein imuroi, laittaa tiskejä, joskus kokkaakin.
Eniten niissä osallistumattomissa isissä minua ihmetyttää se, millaisen suhteen he haluavat lapsiinsa luoda? Haluavatko he tosiaan, että lapset kääntyvät aina vain äidin puoleen? Että vain äiti auttaa, antaa ruokaa, puhdistaa, lohduttaa, nukuttaa jne? Minun mieheni rakastaa lapsiaan, hän kärsisi kovasti, jos lapset olisivat etäisiä.. Miksi kaikki miehet eivät halua olla täysillä mukana pienten lastensa elämässä? Miksi ihmeessä? Ja katuvatko he sitä vielä joskus myöhemmin?
Ja miksi miehet eivät sitten välitä vaimonsa jaksamisesta? Mies usein kysyy haluanko levätä hetken tai onko niska kipeä, hierooko hän. Tai laittaa minulle välipalaa samalla kuin lapsillekin. Minusta on ihanaa, että minun jaksamisestani huolehditaan, niinhän minäkin huolehdin mieheni jaksamisesta ja koitan hänen arkeaan helpottaa ja tukea.
Yhdessä olemme lapsia toivoneet ja saaneet ja yhdessä kodin hankkineet. Miksi sitten niiden hoitaminen kuuluisi vain toiselle?
Mies leikkii lasten kanssa, vaihtaa vaippoja, pukee, riisuu, syöttää, pesee, siivoaa jälkiä, lukee, laittaa nukkumaan. Hän myös usein imuroi, laittaa tiskejä, joskus kokkaakin.
Eniten niissä osallistumattomissa isissä minua ihmetyttää se, millaisen suhteen he haluavat lapsiinsa luoda? Haluavatko he tosiaan, että lapset kääntyvät aina vain äidin puoleen? Että vain äiti auttaa, antaa ruokaa, puhdistaa, lohduttaa, nukuttaa jne? Minun mieheni rakastaa lapsiaan, hän kärsisi kovasti, jos lapset olisivat etäisiä.. Miksi kaikki miehet eivät halua olla täysillä mukana pienten lastensa elämässä? Miksi ihmeessä? Ja katuvatko he sitä vielä joskus myöhemmin?
Ja miksi miehet eivät sitten välitä vaimonsa jaksamisesta? Mies usein kysyy haluanko levätä hetken tai onko niska kipeä, hierooko hän. Tai laittaa minulle välipalaa samalla kuin lapsillekin. Minusta on ihanaa, että minun jaksamisestani huolehditaan, niinhän minäkin huolehdin mieheni jaksamisesta ja koitan hänen arkeaan helpottaa ja tukea.
Yhdessä olemme lapsia toivoneet ja saaneet ja yhdessä kodin hankkineet. Miksi sitten niiden hoitaminen kuuluisi vain toiselle?