Ootteko vaaleita ja viileitä vai tummia ja tulisia??

Minkäs tyyppisiä mammoja täällä joukossamme on? Mikä ilostuttaa ja mikä sapettaa?

Itse olen tumma mutten niin tulinen. Aika perusrauhallinen mamma. Itse iloitsen tavallisista asioista ja perheen yhteisestä ajasta ja tietty lapsista.
Harrastuspuolella iloa elämään tuo käsityöt ja liikunta silloin kun siihen on mahdollisuus sekä tuo hassu koira, joka on jo vuoden asunut meillä

Sapettamaan alkaa joskus kun on yliväsynyt niin kommentit että sähän oot äiti, kyllä äidit jaksaa. Ihan niin kuin äitien ei tarvitsisi koskaan nukkua kunnolla.

 

Mie olen kanssa enemmän tummaan päin.... ja kyllä sillä lailla aika tulinen, että mm. mies saa kuulla ajoittain napakkaakin palautetta. Kun sen mielestäni ansaitsee. Pidän myös "kulmakunnan" mukelot kurissa ja nuhteessa, jos meidän talon eteen tulevat tekemään tyhmyyksiä. Mm. mopopojat olen kerran lennättänyt kauemmas pärisyttämään, kun olin vauvamme juur suurella vaivalla saanut nukkumaan.... :|
Nuorempana olin vahvasti sitä mieltä, että en ikinä halua miestä itselleni enkä lapsiakaan. Nyt kahden lapsen äitinä en voisi kuvitellakaan elämää ilman perhettä. Rakastan lapsiani yli kaiken, heidän kehityksensä seuraaminen on ollut elämäni ilo - ja välillä rasitekin- viimeiset vuodet. Olen nauttinut elämästäni kotiäitinä, vaikka välillä valitan sitä, että on rankkaa ja olen väsynyt. Pois en silti tätä aikaa vaihtaisi!
Eniten ehkä harmittaa se, että kotiäitejä ei arvosteta yhtään. Työkavereiltakin, joita ajoittain tapaan, kuulee kommentin,:" että mitäs lomalainen??" Juu, yhtä lomaa ja ruusuilla tanssiahan tää on!

 

Täällä on yks väliin putooja. Eli tollanen tummanvaalee.
Pinna on pitkä, mutta sitten, kun se katkeaa niin se sitten katkeaa kunnolla. Tätä ei onneksi tapahdu kovinkaan usein.
Ja täytyy yhtyä teidä puheisiin, tuosta äitiydestä ja kotiäitiydestä, kyllä ne on rajat meilläkin "lomalaisilla", kumpa saisi ne neljä paria käsiä ja silmät selkään ja vuorokauden pituus enemmäksi kuin vain 24tuntia.
Mutta silti en äitiyttä muuhun vaihtais =)
"Henkireikäni" ovat puutarhan laitto ja käsityöt, joihin käytän kaiken se vähäisen "ylimääräisen" ajan mitä päivässä jää käytettäväksi ja sitten kun kellahdan sänkyyn niin joku hyvä kirja kainaloon, niin unohtuu kaikki maallinen (tai ainakin melkein).
Mutta yleensä olen sellainen tasasen tappava ja vähään tyytyvä äiti-ihminen

 

minä olen vaalea, tutussa seurassa räiskyvä, iloinen, vilkas ja villi. Vieraassa seurassa taasen aika pidättyväinen. Olen myös tunteellinen, pyrin tutustumaan mahdollisimman hyvin ympärilläni oleviin ihmisiin, työtovereihinikin, ja sitten kiinnynkin heihin ihan liikaa. Fiksuksikin on sanottu, ja ammatissa käytän ahkerasti korvien väliäni. Tsemppaan myös ihmisiä sekä työssä, että kotona, se vain tapahtuu luonnostaan ja pyrin luomaan hyvän yhteishengen. Hyvässä porukassa viihtyy paremmin.

Rakastan lapsiani aivan valtavasti, ja työssäkäyvänä äitinä yritän sitten iltaisin antaa lapsilleni paljon, yhteinen harrastus meillä on uiminen, siellä sitten käydään koko perheen kera. Minulla on myös aivan ihana mies.

Tykkään lukemisesta, matkustamisesta ja vieraista kielistä, taiteesta, ja nyhrään minäkin mielelläni tuolla puutarhassa, tykkään virkata ja tehdä ristipistoja, kutominenkin on kivaa, mutta käsitöitä en oikein ennätä tekemään.

 

Tumma ja tulinen. Yleesä olen iloinen ja innostunut mutta väsyneenä sitten taas todella kiukkunen ja lyhytpinnainen.
Teen suuriakin päätöksiä nopeasti, menin naimisiin kun oltiin tunnettu miehen kanssa neljä viikkoa siitä on reilut kaksi vuotta ja nyt meillä on poika 1v3kk. Mies on nigerialainen ja ei ollut kaikille ihan helppo sulattaa tätä meidän tahtia.
Ennen kun poika synty luin todella paljon, nyt saattaa mennä kuukausi per kirja. Tykkään kutoa ja tehdä ristipistoja ja joku päivä opettelen vielä virkkaamaan.
Suurin ilonaihe on tietysti poika ja ehkä eniten ärsyttää se ettei aika riitä millään. Jos päättää illalla istua sohvaan ja katsoa telkkaria rauhassa niin pyykit jää sitten silittämättä.

 

Täällä JONKIN SORTIN PUNAPÄÄ Tosin viime aikoina oon saanu todella tummanruskean hiusvärin tarttumaan,ettei tule oranssia vivahdetta läpi...Olen rauhallinen kuin viilipytty,mutta sitten joskus harvoin kun on sanottavaa,sanon kyllä suoraan!!!

Kotiäippänä on hurahtanu neljän lapsen kanssa 9 vuotta ja tästä ajasta oon nauttinu ihan kybällä.Tää on miun juttu!Välillä on tietty huonompiakin päiviä,ettei asiat ota sujuakseen,kaikilla kiukkua ja väsyä,mut ne menee sitte asenteella,että tänään oli nyt tällasta

Työni aliarvostus ärsyttää,moni kun tuntuu luulevan,et äipät vaan nostaa jalat pöydälle ja kittaa kahvia.Mut tosiasiassahan meillä ees mitää kahvitaukoja!Joskus ilmoitan muksuillekii,että "lakisääteinen",niin johan on jollai vaipanvaihto tai pylly pyyhittävänä tai jonkin sortin tappelu tai läksyissä ongelma tai jotain!!!

Oon tällanen tasasen tylsä arki-ihminen,rakastan tätä rumbaa ja sitä kun päivät menee aina samalla tavalla.Jos aikaa on,ihan vaan teen käsitöitä eli yleensä neulon,virkkaaan,ompelen,kirjon ja kangaspuutkin miulla on,mutta ne aiemmin lähinnä lasten kiipeilypaikkana,joten purin ne varastoon odottamaan parempia aikoja.Juuri käsitöistä saan voimaa tähän arkeen.Aina on mielessä sata seuraavaa jutskaa,minkä haluaisin väsätä!!!

Muuta en elämältä vaadi.Oon tällanen perustyytyväinen.On mukava koti,terveet lapset,koen kotiäitiyden palkitsevaksi työksi(jatkan varmaan perhepäivähoitajana sitte joskus) ja kun saa vielä hyvää ruokaa ja jonkunlaiset yöunet,niin elämä rullaa.

Ainut miinus on,että mies lähti,erosin tammikuussa.Nautin kyllä kotirauhasta,mutta joskus ois kiva,kun ois toinen aikuinen jakamassa tätä kaikkea.Ja kun kuopuksen kasvamista seuraan,tulee haikea olliko siinä miun viimeinen vauva,käveleekö elämääni enää koskaan miestä...jossain vaiheessa tulee ikä vastaan ja enemmän lapsia olisin toivonut,vaikka kiitollinen olen toki näistäkin neljästä

 

Todella ulospäinsuuntautunut ihminen kaikenkaikkiaan.

Tarvitsen ympärilleni ihmisiä ja säpinää. Innostuin ajatuksesta toisesta lapsestakin vasta kun sain kuulla, että kaksi ystävääni ovat raskaana.

Työni puolesta saan olla erilaisten ihmisten seurassa päivittäin ja vastapainoksi nautin suunnattomasti kotona olosta. Perhe on kaikki kaikessa ja ajaa reippaasti työn edelle.

En ole varsinaista kotiäitityyppiä, vaan enemmän citymamma joka nauttii vauvaleffanäytöksistä sekä äiti-vauvajumpista yms. riennoista. Niin ja kärrykävelyt toisten äitien kanssa ovat ihan mahtavia. +kahviloissa istuskelu.

Odotan kovasti myös ihan vaan vauvan tuijottelua, nuuskuttelua ja muuta ihan ihan rauhallista kotona tapahtuvaa äitiyden ihanuutta :heart: .

Kotonaolon vastapainoksi aion jatkaa töitä keikkaluontoisesti, heti vaan kun pystyn. Koen sen ihanana henkireikänä ja huomaan jaksavani olla taas paremmin läsnä kotona.

 

Olen tumma ja erittäin tulinen ! Miehen mielestä olen välillä liiankin kipakka ja myönnetään, että tulistun hyvin helposti. Mua ei tartte paljoa ärsyttää kun jo "auon päätäni". Autoillessa suu käy koko ajan. Ystäväni, joka on poliisi, nauroikin minulle viimeksi eilen, ettei halua ikinä joutua samaan autoon kanssani...

Mutta on minussa itse rauhallisuuttakin. Ehkä tässä vanhetessa on rauhallinen koti-ihminen päässyt enemmän valloilleen. Rakastan istua kotona telkkarin ääressä, luen kirjoja taas mielelläni ja parasta on olla perheen kanssa. Kuitenkaan en halua vain hautautua kotiin, vaan menen mielelläni ympäriinsä ja touhuan kaikenlaista.

Työni on hektistä asiakaspalvelua ja nyt nautin, että saan olla vielä vähän aikaa kotona pikku-ukon kanssa. Mutta täytyy myöntää, että välillä kaipaan semmoista kirettä ja vähän stressiäkin, mitä töissä aina on. ihan peruspositiivinen ihminen ja otan asiat semmoisina kun ne eteen tulee.

 

tumma oon ja pippurinen
ääntä lähtee kuin pienestä kylästä ja suusta tulee välillä sammakoita päästettyä :ashamed: pääsääntöisesti kuitenkin tutuille joilla tiedän olevan samankaltainen huumori.
Täysin vieraiden ihmisten seurassa olen sitten hillitty, hiljainen ja ujokin. Pahimmasta ujoudesta olen kyllä(kouluajoilta) onneksi jo päässyt eroon

Tykkään matkustelusta, urheilusta(sekä itse harrastaen että penkkiurheilusta- esim. MM-jääkiekko, yleisurheilu), tv:ta katselin ennen paljon, mutta se on tainnu vaihtuu tähän nettiin elokuvissa tykkään käydä sekä konserteissa.
Työssä käyvä.

 

Tummemman puoleinen, väsynyt ja stressaantunut tällä hetkellä :/

 

Omistan sellaset maantienväriset hiukset - jotka värjään punaisiksi, erisävyin.

Aika tempperamenttinen olen, ääntä löytyy tarvittaessa ja sammakoitakin pääsee :ashamed:, tunnollinen ja pikkutarkkakin joissakin asioissa.

Kotiäitinä olin 5 vuotta, nyt töissä ja tykkään olla, aikansa kutakin.

 

Tumma ja tulinen, vaan ikä ja lapset ovat tehneet tehtävänsä ja luonne on vähän vuosien mittaan tasaantunut. Mies on taas itse rauhallisuus, ehkä sekin on vaikuttanut avioliiton aikana =) tasaannuttavasti. Lapset ilahduttaa ja osittainen kotiäitiys. Olen ollut töistä pois pian viisi vuotta äitiys-ja hoitovapaiden takia, nyt viimeisen vuoden opintovapaalla. Perheestä ja yhdessäolosta saan voimaa ja ratsastuksesta sekä ulkoilusta. Tällä hetkellä vähän ahdistaa opiskelut eli stressaa loput tentit vielä ennen tutkinnon loppuun saamista. Mutta eiköhän siitäkin kärsivällisyydellä selvitä... :wave: