opiskeleva äiti

Ajattelin kysyä teiltä onko kukaan teistä saanut lapsen opiskeluaikanaan ja jatkanut opiskelua lapsen kanssa? Miten onnistuu ja mikä on vaikeaa?
Itse aion jatkaa opiskelua esikon synnyttyä jos suinkin se onnistuu. Olen juuri aloittanut yliopiston eli opiskeluvuosia riittäisi vielä pitkälle tulevaisuuteen, jos vaan suinkin haluaa.
Yrittää aion, jos tuntuu ylivoimaiselta, niin ainahan voi lopettaa. Mutta kertokaa kokemuksia jos niitä on

 

Minä opiskelen toista vuotta yliopistossa. Oon nyt raskaana viikolla 20+4 ja se on jo nyt vaikuttanut paljon opiskeluun. Mulla oli niin paljon pahoinvointia etten oo voinut melkein koko syksynä käydä luennoilla. Oon just alottanut käymään taas ja maha alkaa olla sen verran etten kohta enää halua mennä. Käyn sitten tenteissä jos saan kotona luettua vielä ennen vauvan tuloa.

Huolettaa kyllä tuo valmistuminen kun nyt oon jo nyt tippunut tahdista ja ois tosiaan se 4 vuotta vielä jäljellä. En oo ees miettinyt milloin palaan taas koulun penkille mutta se on varmaa että aion jatkaa. Opiskelen juuri sitä mitä haluan ja se onneksi motivoi. Mutta alkuperäiseen kysymykseen mulla ei oo vastausta, olen vain samassa tilanteessa =)

 

Mulla on kaveri ainaki ihan hyvin onnistunut jatkamaan yliopisto-opintoja, (oli melki 1,5vuotta äippälomalla välissä ) vaikka on vielä kaiken lisäksi yh ja suku asuu kaukana eli samassa kaupunkgissa ei ole lapsenhoitoapua. Tietenki se vaatii enemmän suunnittelua ja itsekuria.. Ja siihen pitää varautua että opiskelu voi viivästyä ihan vaikka siksi että lapsi sairastuu just pahaan aikaan eikä ole vaihtoehtoja kun pitää hoitaa kotona kun ei voi päiväkotiinkaan laittaa....

Että :hug: tsemppiä! Kyl siinä on moni äiti ennenki onnistunut, vaikeaa varmasti, muttei mahdotonta!

 

Itse aloitin opiskelut kun odotin jo esikoista, syyslukukauden ehdi opiskella ennen äitiyslomaa. Olin vuoden pois. Lapsi oli 10kk kun laitettiin osapäivähoitoon ryhmikseen ja kaikki meni loistavasti. Sen jälkeen olemme vaihtaneet paikkakuntaa ja täällä hän on ollut tämän syksyn perhepäivähoidossa, ikää nyt 1v9kk. Ja on viihtynyt tosi hyvin. Muiden lasten esimerkki on kehittänyt lastamme kauheasti ja oppiminen käy paljon nopeammin kun on muita lapsia ympärillä mallia näyttämässä.

Nyt odotan toista kesällä syntyväksi ja ehdin siis opiskella vielä kevään. Sitten olen ainakin syksyn taas poissaolevana, ja yritän jo keväällä palata koulun penkille (monimuoto-opiskeluna), jos saadaan vauvan hoito järjestettyä.

Itse en ole nähnyt opiskelua mitenkään ongelmana, se on vaan järjestelykysymys. Onpahan lapset sitten tehtynä kun palaan työelämään. Meilläkään ei ole sukua saati paljoa ystäviä, jotka voisivat katsoa lasten perään, vielä täällä uudella paikkakunnalla, mutta aina ne asiat jotenkin järjestyvät kun ei ota turhaa stressiä.

Tsemppiä opiskeleville mammoille! :flower:

 

Opiskelun ja lapsenhoidon yhdistäminen onnistuu aivan hyvin, ainakin jos on itsekuria. Minä sain viime vuonna vauvan, olin vuoden kotona ja tänä syksynä palasin opintojen pariin yliopistolle. Sain viime vuonna tehtyä kivasti tenttejä pois alta äitiyslomalla, ja muutaman iltakurssinkin onnistuin tekemään (kun sellaisia kerrankin oli tarjolla). Mies oli luentojen ajan kotona vauvan kanssa, tentteihin sitten luin päiväuniaikoina. Musta on tosi hassua, etten ole opiskelukavereita jäljessä opinnoissa paljon yhtään, vaikka olinkin vuoden poissa. Tosin olen kai niin tehokas, että olisin varmasti ilman äitiyslomaa valmistunut vuotta ennen kavereitani.
Syyskuussa palasin kokopäiväisesti koulunpenkille ja yksivuotias lapsemme aloitti päiväkodissa. Kivasti on sujunut tämäkin, vaikka välillä oon tosi väsynyt kun on pitkiä päiviä ja vielä pitäisi kotona jaksaa opiskella. Onneksi ensi vuonna on jo helpompaa, kun aloitan gradun tekemisen, eikä ole muita kursseja aikaa viemässä.

 

no itse sain vauvan 12 päivää lakkiaisten jälkeen ja aloitin sairaanhoitajaopinnot ammttikorkeakoulussa kun lapsi oli 1v 2kk ja oli rankkaa, en olisi pärjännyt niin työläiden opintojen kanssa ellei mies olisi ollut kotihoidontuella. Nyt odotan toista lasta ja opintoja takana 1,5v. Jatkan äitiysloman jälkeen eli ensi elokuussa kun vauva on n.8-9kk... Ja se tulee kyllä olemaan rankkaa.. kun on vielä toinen parivuotias lisänä. helppoa ei ole, mutta kannattaa yrittää, jos ei halua että opinnot venyy kovin myöhään. Tsemppiä!

(mulla on vaikeuttanut paljon se, että sairaanhoitajaopinnoissa on erittäin paljon pakollisia oppitunteja yms.. ja harjoitteluja joissa pitää olla sitsemältä aamulla jo osastolla vaatteet vaihdettuna jne.. eli on ollut paljon järjesteltävää kun pois ei voi jäädä, pahimmassa taoauksessa yhdenkin yksittäisen tunnin voi joutua korjaamaan vasta seuraavan vuosiluokan tunnilla, eli siksi on hankalaa huolehtia että kaikki tulee tehtyä kun pois ei VOI olla,..

 

Musta tuntu, että Tilsun teksti kuvas aika hyvin mun tekstiä paitsi että olen nyt kolmannen vuoden opiskelija. Syksy meni ihan mönkään yökkäillessä (viikkoja nyt 17+3) ja nyt olis sit kauhee kiirus saada jotain aikaiseksi ennen kuin on pakko jättää koulu ainakin vuodeks.
Täytyy ottaa asia kerrallaan ja keskittyy vauvan tultua sataprosenttia siihen ja perhe-elämään muutenkin. Mittaan tilanteen uudestaan, kun olisi "aika" taas jatkaa opiskelua..
Monimutkainen tilanne opiskelijalle kuitenkin on. Musta ittestäni tuntuu, että on pakko hankkia ammatti. Lukio ei pitkällä tähtäimellä riitä, jos jättäis opiskelut kesken.
Raha on myös yksi kysymys opiskeluaikana lapsen saannille. En välttämättä pysty tarjoamaan kaikkea sitä, mitä muut lapset saavat (esim. tavaroiden ja kodin muodossa).. mutta rakkautta tuleva ihme saa roppakaupalla!! :heart:

 

Kiitos vastauksista kaikille!
Mulla on sinänsä tähän asti sujunut hyvin, että ei ole ollut niin paljoa pahoinvointia tai muita vaivoja jotka olis estäneet opiskelun. Ja sitten kun vauva syntyy, aion rauhassa katsoa mitä teen. Vauvan hyvinvointi menee joka tapauksessa opintojen edelle. Mutta ehkä helpottaa kun miehellä on aika joustavat työajat ja rahallisestikin varmaan pärjätään kun edes toinen on palkkatöissä.
Mutta jaksamista kaikille tuleville ja nykyisille opiskelija-äideille!

 

Aikoinani olen opiskeluni (lukio+ avoin yo+ amk+ osittain yo) suorittanut sen jälkeen kun olen lapset maailmaan saattanut. Lisäksi olen ollut melkein kokoajan töissä ja ihan hyvin on sujunut. Sellanen varotuksen sananen kuitenkin, että koska aika on todellakin lasten kanssa kortilla niin täydellistä suoritusta ei kannattane koululta odottaa; saati stressata muutamaa ykköstä Minä valmistuin kuitenkin ihan kohtuullisilla arvosanoilla. Nyt olen taas lähdössä opiskelemaan (alkaa vuodenvaihteessa) ja vauva syntyy toukokuulla. Teen opintoja mitä ehdin ja ja jaksan kun olen vauvan kanssa kotona.

 

hei!
itse olin kolmatta syksyä yliopistolla, kun aloin odottaa. en kärsinyt mistään vaivoista, joten opiskelu oli hyvää ajantappamista..ei tuntunut odotus niin pitkältä, kun oli muuta mietittävää. esikoinen syntyi heinäkuun lopussa ja opintoja jatkoin heti syyskuussa. ajattelin, että teen minkä pystyn, mutta lopulta tein enemmänkin kuin "normaali" lukuvuonna. minulle opiskeluhommat oli "omaa aikaa". luin samalla kun imetin ja kirjoittelin töitä vauvan unien aikaan..hyvin sujui, kun muisti aina pihistää aikaa omaankin lepoon ja antoi armoa omille vaatimuksille. kun esikoinen täytti viime kesänä vuoden, päätin jatkaa sekä kotihoitoa että opiskelua. meillä miehellä joustava työ eli voi tulla muutaman kerran viikossa "tuuraamaan" luentojen ajaksi. koko ajan olen ajatellut, että jos lapsi kärsii mun työmäärästä, niin vähennän tai lopetan. vielä ei ole sellaista tullut mieleen.
omalta kohdaltani voin siis suositella lämimästi; opiskelu ja lapsen kanssa oleminen ovat toisilleen mainiota vastapainoa, kumpaakin jaksaa sitten hyvin. minun mielestäni on hyvä pitää kanava auki sinne opiskelumaailmaan, ettei "tipahda" ja toisaalta siellä on hyvä käydä puuhaamassa muuta, jos seinät alkaa kaatua päälle pyykkivuoren ohella...
tsemppiä opiskeluun ja odotukseen!

 

On meitä varmaan paljonkin

Itse olen nyt jo päättänyt opintoni (ainakin tällä erää, koskaanhan ei voi tietää musta ikiopiskelijasta), mutta ennen esikoisen syntymää mulla oli tilanne se, että olin tehnyt käytännöllisen puolikkaan lopputyöstäni, ja kirjallinen osuus (graduun rinnastettava maisterintutkielma eli ei kuitenkaan mikään parin opintopisteen pikkujuttu) loisti täydellisellä keskeneräisyydellään. :/ Kyllä kävi mielessä moneen kertaan, että helpompi olisi toki ollut yrittää valmistua ennen lapsen syntymää mutta toisaalta sain vähän sitä perspektiiviä väliin jääneiden muutaman kuukauden aikana, ja lisäksi oppilaitoksessani tilanne muuttui siten, että sain lopulta parempaa tukea kuin olisin saanut siinä tapauksessa, että olisin rutistanut työn kasaan aiemmin.

Niin kuin joku sanoikin, oli ainakin mulle tosi hyvä olla joku muu juttu lapsenhoidon ohella: mulla meinasi lapsen synnyttyä pukata kunnon ahdistus päälle, ennen kuin tajusin ottaa jälleen kiinni opinnoista, se auttoi. Lapsi oli kuitenkin silloin niin pieni vielä, että ei tuntunut kivalta eikä luontevalta laittaa häntä toisten hoiviin siksi aikaa, kun yritin parhaani mukaan keskittyä kirjoittamiseen. Jos mulla ei olisi lopputyön toinen osa ollut tehtynä kauan aikaa sitten ja siksi pakko saada kirjoitus valmiiksi mahd pian, olisi siis varmaan ollut parempi pitää hiukan pidempi tauko - ja huolehtia siitä, että homma olisi hyvin organisoitu, siis joku tietty päivä viikossa opiskeluun eikä onnetonta jahkaamista aina silloin ja tällöin.

Tämmöisiä mietteitä - siis pidin jonkun verran vaikeana yhdistää itsenäistä kirjoitustyötä ja lapsenhoitoa, mutta opintoja ja opiskelijoita on monenlaisia. Lisäksi mahdollisia lapsenhoitajia on erilaisia, mulle lähes ainoa vaihtoehto usein oli anoppi, ja tuntui aina vähän kiusalliselta pyytää häntä.