Opiskelevia äitejä?

\

Mä opiskelen toista AMK-tutkintoa. Tällä kertaa sosionomiksi. Kun esikoinen syntyi olin opiskellut vuoden ja ajattelin että nyt siis välivuosi. SYksyllä (poika oli 1,5kk) alkoi kuitenkin opiskelut taas maittamaan niin, että ajattelin, että jos nyt pari kurssia suorittaisin. Lopulta suoritin KAIKKI paitsi musiikin, liikunnan ja harjoittelun. Onnistui, koska mies opiskeli myös ja sillä oli aika vähän koulua (niin mullakin kontaktia) ja joskus kävi kaverit tai mummo hoitamassa vauvaa. Aluksi vauva oli koulussa mukana, yleensä nukkui luokan perällä vaunussaan, sattui onneksi olemaan tunnit samaan aikaan vauvan päikkäreiden kanssa. Hyvin se onnistui! Ei ollut liian rankkaa. En olisi kyllä tiennyt, miten olisin saanut ajan kulumaan, jos en olisi koulua samalla käynyt. Nyt piti elokuussa mennä tekemään harjoittelu alta pois, mutta olikin niin paha raskauspahoinvointi, etten voinutkaan mennä. Sen teen marras-joulukuussa, kun muu luokkamme on toisessa harjoittelussa (josta minä saan osan hyväksi luettuna, kun olen työskennellyt alalla ennen). Nyt poika on päiväkodissa ja minä koulussa (alkoi eilen..tosin tänään ja huomenna vapaapäivät). Ajattelin vielä tammikuussa suorittaa opintoja (jos kaikki menee hyvin raskaudessa), sitten jään äippälomalle (la 26.2). Äippälomalla aion tehdä opinnäytetyötä.

Että meillä ainakin onnistui hyvin opiskeleminen äitiyslomalla. Mutta jos mies ei olisi opiskellut silloin myös, en varmaan minäkään olisi voinut. Tai tosin olin kyllä jo valmiiksi selaillut avoimen yo:n tarjontaa, että siellä varmaan olisin jotain suorittanut iltaisin...

Olen juuri aloittanut sosionimiopinnot amk:ssa. Olen 25 ja haaveilen myös perheestä. Kiva kuulla, että niiden yhdistäminen on onnistunut!

 

\

Mulle tuli ensimmäinen vauva kun olin opiskellut vuoden ammattikorkeakoulussa. Pelotti ja jännitti tosi paljon tulla takas kouluun ja mietein että onnistuuko opiskeleminen vauvan kanssa. Kyllä se onnistuu ja mulla lähti itse asiassa paremmin koulu käyntiin ja sain kaikki rästityöt tehtyä. Kotona sanoin että tarvitsen lukurauhaa ja onneksi mun mies ymmärsi sen ja antoi mun rauhassa lukea. Eli mies katsoi meidän pikku poikaa silloin kun olin lukemassa. Nyt olen saanut toisen lapsen ja palannut takaisin koulun penkille. Aluksi oli kans kaikenlaisia ajatuksia että mahtaako onnistua mutta hoitopaikka on hyvä ja enää olis jäljellä puolitoista vuotta opiskelua eli eiköhän se tästä taas lähde hyvin käyntiin. Kova ikävä on aina lapsia mutta lasten tekee hyvää olla hoidossa. Pääsee vanhempi poikakin leikkimään saman ikäisten kaverien kanssa.
Joten halusin sanoa että kyllä opiskelu onnistuu lasten kanssa kun vaan on niin päättänyt. Kyllä tämä joskus voi olla rankkaakin mutta sellaista elämä on. Kyllä niistä selviää.

Ihana kuulla! Missä lapsesi ovat hoidossa? Onko hyvää hoitopaikkaa vaikea löytää? Kun jotenkin tuntuis tosi hurjalta laittaa ihan pieni päiväkotiin. Siellä on niin paljon ihmissuhteita ja hälinää eikä työntekijöillä tunnu olevan aikaa. Omat vanhempani asuvat kaukana. Miestä kiinnostaisi ehkä hoitaa lasta kotona, niin ainakin sanoo nyt. Tiedä sitten, onko se rahallisesti ollenkaan mahdollista? Onko? Siis elämme kyllä aika yksinkertaisesti, menot ei ole suuret.

 

aloitin lähihoitaja opinnot 18.9..iltakoulutuksena, kolme iltaa viikkossa pitäisi näyttäytyä koululla ja etätehtäviä loput.tyttö on 9kk ja isällä(emme asu yhdessä)mummilla tai ummalla hoidossa kun olen koulussa.työn tekokin pitäisi aloittaa kymmenellä tunnilla viikkossa ensi v-lopusta lähtien..

 

Jos tästä mitään apua on niin opiskele tyytö hyvä ensin.
Kyllä se koulu odottaa. Olet paremmin läsnä lapsiesi elämässä kun olet heidän kanssa pienenä.
Lähempänä koulu ikää se ei enää ole niin vaikeaa ja kaipaavat enemmän ikäisiään. Itselläni ei ole vaihtoehtoja.
Opiskelemaan oli mentävä jos meinaa töitä saada ja lainat maksettua.
Kadun tätä koko lopun elämääni, mutta yritän olla lasteni kanssa aina kun mahdollista ja tehdä kolu työt ennen kotiin menoa.
Toivottavasti lapset isompana ymmärtävät valintani.
Itse en ymmärrä vieläkään miksi omat vanhempani laittoivat minut hoitoon heti kun mahdollista ja työ oli aina tärkein.
Toitotan vaan itselleni etten ole samanlainen...

 

:attn: nostan tätä kun ihmisiä kuitenkin kiinnostaa opiskelun ja perheen yhdistäminen! niin minuakin