Opitko lukemaan ja kirjoittamaan varhain?

Opitko lukemaan ja kirjoittamaan ennen kouluikää ja minkäikäisenä? Jos kyllä, niin näkyykö se nyt jotenkin aikuisuudessa? Oletko esim. kirjallisesti lahjakas, luetko ja kirjoitatko paljon, opiskelitko pitkälle tms.?

 

Opin lukemaan vasta koulussa. Siitä huolimatta olen aina lukenut paljon ja luen edellen (no ajan salliessa tietysti). Olen kouluttautunutkin aika pitkälle, mutta en koe olevani kirjallisesti lahjakas (se luovuus puoli on vähän hukassa )

 

4-vuotiaana opin lukemaan.

En enää kirjoita paljon (jos palstaa ei lasketa ) mutta nuorempana kirjoittelin, ja yksi haaveammateistani oli toimittaja. Luen kyllä paljon ja nopeasti.

Koulunkäynti/opiskelu on sujunut ihan hyvin ilman sen suurempaa panostusta, nyt reilu 30 v iässä amk:ssa olen elämäni ekoja kertoja joutunut lukemaan kokeisiin.

 

Opin lukemaan neljävuotiaana ja tuottamaan kirjallista tekstiä viiden vanhana. Ekan päiväkirjani olen aloittanut viisivuotissynttäreillä Mä tykkään lukea paljon ja eskari-ikäisenä kahlasin läpi Neiti Etsiviä ja ala-asteen ekoilla luokilla Nummelan ponitalli -sarjaa. Kääntöpuoli oli tietysti siinä,että ekaluokalla kun muut opettelivat lukemaan,niin mulle piti järjestää jotain muuta tekemistä ja usein olinkin sit seuraamassa toisen ja kolmannen luokan äidinkielen tunteja. Menestyin hyvin ylioppilaskirjoituksissa ja sanallinen tunneilmaisuni on ehkä hieman vahvempaa kuin sellaisilla joille äidinkieli tuottaa vaikeuksia. Eli siis ilmaisu ja kirjallinen tuotto on vahvoilla,mutta muuhun en nää tuolla olleen vaikutusta. Matemaattisissa aineissa olen surkea

 

Opin lukemaan ja kirjoittamaan 4-5 -vuotiaana, 5-vuotiaana olin jo kirjeenvaihdossa serkkuni kanssa ja hän on jopa säästänyt näitä kirjeitä! En ollut koskaan hoidossa kodin ulkopuolella, en käynyt edes missään kerhossa, eikä siihen aikaan ollut vielä eskaria. Me kaikki sisarukset opimme lukemaan ennen koulun alkua (olen nuorin ja tavasin vanhempien sisarusten aapisia). Olen aina kirjoittanut ja lukenut paljon, ja teen sitä edelleenkin. Ilmaisen itseni paremmin kirjoittamalla kuin puhumalla. Ja olen yliopistosta myös valmistunut kertaalleen, toinen yliopistollinen tutkinto on viittä vaille valmis.

 

4v opin lukemaan.

Amk-tutkinto + yliopistossa kursseja, kirjoitan osittain työkseni. Luen paljon, uskon olevani kirjallisesti lahjakas. Tosin olen muutenkin luova. Koulutuksella ei mun mielestä ole mitään merkitystä asian kannalta, mulle koulu oli helppoa ja pidemmällekin oliin voinut kouluttautua, mutta työt tuli eteen mielenkiintoisempina.

 

Opin lukemaan ja kirjoittamaan vasta koulussa. Silti olen aina ollut intohimoinen lukija ja koulun ainekirjoitukset eivät koskaan tuntuneet kokeilta vaan lähinnä harrastukselta. Opiskeluni jätin lukioon, sairaanhoito-opistoon ja ammattikorkeakouluun. Kirjoittamista en siltiole vielä hylännyt...haaveilen ajasta, kun voisin ryhtyä kirjoittamaan tutkielmia ja artikkeleita itseäni kiinnostavista asioista. Haikein mielin, mutta iloisena ja ylpeänä, katselen esikoistani, jonka tulevaisuuden työ on kirjoittaminen. Ei sillä ehkä leipää pöytäänsä tienaa, mutta saa ainakin toteuttaa lahjakkuuttaan.

 

Minä opin myös lukemaan ja kirjoittamaan 4-vuotiaana. Vieläkin on tallessa ensimmäisiä päiväkirjoja, joissa lukee mun nimi ja 4 v. Se vain ihmetytää, että eipä tuo mitenkään kovin paljon näy nykyelämässä. Kyllähän minä sujuvasti kirjoittelen niitä näitä, mutta en harrasta kirjotitamista enkä kirjoittele mitään pidempiä tekstejä. En myöskään lue kovin paljon. Kyllähän minä koulussa pärjäsin aika hyvin, mutta töitäkin tein kohtalaisesti sen eteen. Ja yliopistosta valmistuin ihan normiajassa (5 vuotta). Alaa vastaavia töitä olen tehnyt heti valmistumisesta lähtien.

Mutta jotenkin on aina tuntunut, että olen lahjakkuudelta jotenkin tasapaksu. Ei mitään erikoisia vahvuuksia, enkä missään mitenkään kauhean hyvä. Tuo aikaisin lukemaan oppiminen onkin ainoa erikoistaito, jonka keksin itsestäni, mutta ei siitäkään mitään erikoisempaa hyötyä ollut sitten.

Ei sillä, että minun pitäisi löytää itsestäni jotain erityisvahvuuksia, kun aika hyvin pärjään näinkin. Mutta silti, tylsää olla aina vain keskiverto...

 

Opin lukemaan 4-vuotiaana itsekseni ja ekaluokkaa (jossa piti istuskella kun muut opettelivat tavaamaan) lukuun ottamatta koulunkäynti on ollut aina superhelppoa. Olen myös erittäin nopea lukija ja käsitteellinen ajattelu ja kokonaisuuksien hahmottaminen ovat selviä vahvuuksiani. Ja olen opiskellut kolme ylempää akateemista loppututkintoa yhteensä reilussa viidessä vuodessa. Toisaalta avaruudellinen hahmottamiskykyni on aivan surkea eli eksyn ostoskeskuksessakin. Ja arjen asioissa olen erittäin hajamielinen

Ongelmana peruskoulun aikana oli kuitenkin se, etten koskaan oppinut tekemään työtä - pärjäsin tunneilla istumalla ja kuuntelemalla tai pikaisella lukaisulla. Omaa kognitiivisesti lahjakasta lasta (oppi esim. kirjaimet 2-vuotiaana ja hahmotti tekstistä sanoja 3-vuotiaana mutta herkkyyskausi meni jo ohi) en ole kannustanut lukemaan yhtään ja ei onneksi ole oppinut vielä viisivuotiaana kunnolla lukemaan

 

Ei sillä, että minun pitäisi löytää itsestäni jotain erityisvahvuuksia, kun aika hyvin pärjään näinkin. Mutta silti, tylsää olla aina vain keskiverto...

Tasapaksu ja keskiverto olen minäkin aina ollut. Vasta nelikymppisenä löytyi kaksi erityisvahvuutta, joista toisella "vaurastun" ja toisella "köyhdyn". Lopputulos on edelleen tasapaksuus ja keskivertoisuus

 

Oppinut lukemaan ja kirjoittamaan vasta koulussa; lukutaito hyvä ja nopea, koska olen aina lukenut paljon. Kirjoittamisessakaan ei ongelmaa.

 

Opin lukemaan hieman alle 4-vuotiaana ja olen aina lukenut paljon, edelleen siis. Olen kielellisesti ja jossain määrin myös kirjallisesti lahjakas, minulla on vahva kielitaju eikä äidinkieli tuota lainkaan ongelmia. Työskentelen nykyään kielialalla ja kirjoitan työni puolesta jatkuvasti - enimmäkseen suomea, mutta myös muita kieliä. Olen myös melko nopea lukija, en kuitenkaan mikään supernopea, koska haluan myös ymmärtää lukemaani.

 

4v ikäisenä opin lukemaan, olin myös puhunut aikaiseen jne, (karkea)motoriikassa taas olin hitaampi. lapsena ja vielä nuorenakin luin paljon, nykyisin innostun välillä ja sitten se taas jää. Peruskoulu oli helppoa mutten koskaan oikein oppinut lukemaan tai opiskelemaan niin kuin olisi pitänyt, amk-tasolle ovat opinnot jäänet. äidinkielessä kai olen suht lahjakas ollut, ainakin se on ollut helppoa. Vieraat kielet taas hankalampia ja kiinnostukseni enemmän matemaattisissa aineissa.

Esimerkiksi siskoni joka oppi vasta koulussa lukemaan ja tarvi vähän tukeakin ensimmäisten luokkien ajan, alkoi vapaaehtoisesti lukemaan kirjoja vasta aikuisena jne on nykyisin kielellisesti huomattavasti lahjakkaampi kuin minä. Loistava kirjoittamaan omalla äidinkielellä ja hallitsee hyvin nuo pari muutakin pohjoismaista kieltä, opiskellut pidemmälle jne. Kaikenkaikkiaan rakastaa kieltä ja opiskelua.

 

Olen oppinut lukemaan ja laskemaan 4-vuotiaana. Pärjännyt hyvin koulussa (ekoja kouluvuosia lukuunottamatta) ja minulla on korkeakoulututkinto. Olen ollut lukutoukka, mutta se on keskittynyt enemmän viihteelliseen tai tietokirjallisuuteen. Inhoan runoja, novelleja ja kaunokirjallisia suurteoksia. Mä nukahdan pystyyn. Mun vahvuudet ovat matemaattisissa aineissa. Kai minulla oli joskus 10 äidinkielen teoriapuoli, mutta kirjailijaa minusta ei koskaan tule.

 

Tietty lahjakkuus ei muuten aina merkitse sitä, että pitäisi tehdä sitä vahvinta puoltaan työkseen. Isäni on tästä hyvä esimerkki...on lahjakas taidemaalari, mutta koska ymmärsi, että sillä hommalla ei perhettä elätetä, valitsi ammatin, jossa kyllä sai piirtää, mutta ei niin vapaasti kuin taidemaalarina. 40% tämän hetkisistä työkavereistani ovat muusikkoja, mutta tekevät musiikkia sivutyökseen, elannon ansaitsevat tavistyöstä.

 

Mä opin vasta koulussa lukemaan ja muistan, että se oli tosi vaikeaa. Tekstauskirjaimet opin vasta ala-asteen kolmannella. Silti olin jo yläasteella yksi parhaimmista ainekirjoittajista ja muutenkin hyvä äidinkielessä, voitin jonkun kirjoituskilpailunkin. Sama tahti jatkui lukiossa.

 

En tiedä milloin opin lukemaan, mutta esikoulussa ainaki osasin lukea. Luin paljon ja kyllä se koulumaailmassa näkyikin mm ainekirjoituksissa. Kirjottelin ihan huvikseenkin tarinoita vielä teininä. Nyt on kirjottamiset jääny ja lukemiset myös turhan vähälle, tuskin olis enää taitoa kirjottaa niin kuin teininä. En ole kouluttautunut korkealle (päätä varmaan ois löytyny ihan hyvin, mutta ei motivaatiota).

 

Minä en meinannut koulussakaan oppia lukemaan:ashamed: Ensimmäisen luokan kevätpuolelle se meni, että vähän pääsin jyvälle. Sittemmin olen pitänyt paljon kirjoittamisesta ja lukemisesta ja olin esim ainekirjoituksessa (sellaista ainetta ei vissiin silloinkaan erikseen ollut) hyvä. En ole minäkään korkealle kouluttautunut.

 

Opin lukemaan ja vähän kirjoittamaan ennen koulun alkua, olin kuitenkin varmaan melkein kuusi. Ekalla sain lukea koulun viereisestä kirjastosta lainaamiani kirjoja (ponikirjoja, neiti etsiviä etc.) kun muut opiskelivat, se oli kivaa. Kävin aina koulun jälkeen kirjaston kautta ja joko alinasin kotiin kasan kirjoja tai jäin sinne lukemaan. Kolmannella aloin lukemaan aikuisten romaaneja kun lasten puolelta ei enää löytynyt mitään jännää. Varsinkin romanttinen viihdekirjallisuus oli pop tuolloin Luin jotain Philippa Carria, V.C. Andrewsia, Sidney Sheldonia etc. Sitten löysin David Eddngsin Belgaradin tarut yms. ja Auelin Luolakarhun klaanit, ja niiden sarjojen läpilukemisessa menikin jonkin aikaa.

Ala-aste oli superhelppoa, ylaste helppo, lukiossa olin jo alisuorittaja. En koskaan lapsena oppinut tekemään työtä koulumenestyksen eteen. Enkä vieläkään ole valmistunut korkeakoulusta. En myöskään opiskele ammattiin, jossa kirjoittamistaitoja tarvittaisiin tavallista enempää.

Luen nopeasti ja olen kirjallisesti vain hieman keskivertoa lahjakkaampi. Varhain lukemaan oppimisessani on mielestäni parasta se, että se avasi mulle kirjojen maailman. Jos mulla olisi ollut vaikeuksia oppia lukemaan, en varmaan olisi ahminut niin paljoa kirjoja tai pitänyt lukemisesta yhtä paljon.

 

Lukemaan 4v ja kirjoittamaan 5v. Koulussa 1-2 luokalla oli ongelmia kasoiskonsonanttien kanssa. Luin paljon ja edelleen tykkään lukea. Sanallisesti puheissa lahjakas olin oppinut loruja jo 1v 2kk, moni oli ihmetellyt kun olin kävellyt ja puhunut hyvin. Matematiikka ok, mutta kielissä olen todella huono. Ihan normaali perustutkinto takana.

 

Opitko lukemaan ja kirjoittamaan ennen kouluikää ja minkäikäisenä? Jos kyllä, niin näkyykö se nyt jotenkin aikuisuudessa? Oletko esim. kirjallisesti lahjakas, luetko ja kirjoitatko paljon, opiskelitko pitkälle tms.?

Opin lukemaan ja kirjoittamaan 4-vuotiaana. Kyllähän se sinänsä näkyy, että olen aina ollut kirjallisesti lahjakas, lapsuudesta asti olen kirjoittanut ja lukenut todella paljon (viime vuosina lukeminen on kyllä vähän jäänyt kiireitten takia). Koulun aloitin vuotta aikaisemmin kuin ikätoverini. Ala-asteelta lukioon asti olin luokan paras oppilas. Nyt opiskelen yliopistossa.

 

Opin lukemaan ja kirjoittamaan 5-6-vuotiaana, tarkkaan en tiedä, mutta muistaakseni olin esikoulussa. Samaan aikaan opin kellonajat jne. tarkasti. Ekaluokalla sai lukea romaaneja kun muut harjoittelivat tavaamista, ja muistan kyllä, että se kirjainten ja numeroiden raapustelu harjoitusvihkoihin oli tylsää. Opiskella ei tarvinnut peruskoulun aikana lainkaan, tasainen ysin oppilas olin aina, mutta yläasteella jo kevyt alisuoriutuja.

Kouluaikana olin hyvä kirjoittamaan, kirjoitin paljon myös vapaa-aikana. Hakeuduin kuitenkin jostain syystä luonnontieteelliselle alalle yliopistoon, joten se kirjoittaminen sitten jäi. Gradun kielestä sain paljon kiitosta, koska meidän alalla keskimääräinen graduntekijä ei kirjoita kovin hyvää, saatika sitten monipuolista, äidinkieltä. Työssäni en joudu tuottamaan omaa tekstiä juurikaan, ja olen kauhukseni huomannut tekeväni jopa pilkkuvirheitä!

Olin lapsena ja nuorena myös kovin kypsä ikäisekseni, eli jutut liikkuivat aina samalla tasolla paria vuotta vanhempien tyttöjen kanssa. Kaipa se osaksi tuli siitä, että luki aina vanhemmille tarkoitettuja kirjoja jne... Ei jaksanut lasten jutut kauheasti kiinnostaa. Eikä valitettavasti myöskään koulu, koska siellä oli tylsää ja osasin jo "kaiken". Olin myös hyvä muissa kielissä, minulla on ns. hyvä kielipää, ja opin uutta kieltä helposti. Nyttemmin olen pohtinut, että jos vain olisin heti lukiossa panostanut kirjoittamiseen ja olisin päättäväisesti pyrkinyt lukemaan viestintää, mediatutkimusta, kieliä tms. kiinnostavaa, olisin nyt paljon mielenkiintoisemmassa duunissa. Mutta väkisin täytyi saada itselleen haastetta ja hakea alalle, jolla täytyi todella tehdä töitä pärjätäkseen; matemaattisesti en ole lainkaan lahjakas.

Että näin se elämä vie. Viimeiseen vuoteen en ole lukenut yhtäkään kirjaa, koska pieni lapsi on vienyt keskittymiskykyni aika tehokkaasti. En vain pääse lukemisessa alkuun. Se jopa vähän masentaa.

 

Ennen kouluikää opin lukemaan ja kirjoittamaan,oon tainnu olla 4-5v.Isosiskoni meni kouluun,niin sii samalla.
Koulussa pakottivat opettelemaan tavutuksen ym ekaluokalla,se sekoitti oppimiani juttuja.Opettajille kun ei kelvannut että tyttö on oppinut lukemaan ja kirjoittamaan väärällä tavalla.
Omaan lukihäiriön,eikä kirjoittaminen ole todellakaan vahvin alani,sen varmaan huomaa

Nyt aikuisiällä olen alanut lukea muutakin ku aku ankkaa tai nuorisolle suunnattuja lehtiä.
Muuten en juuri kirjoittele ku palstalla.
Peruskoulun jälkeen aloitin koulun ja samaan syssyyn jo lopetinkin.

 

Opin lukemaan melko pian koulun aloituksen jälkeen, olisiko siinä mennyt kuukausi. Olin yrittänyt jo kesällä niin kai siinä oli joku pohja sitten. Mutta sen jälkeen on kirjoja tullut luettua eikä loppua näy. Sain myös lukea omaa kirjaa samalla, kun muut opettelivat lukemaan =) Luen ja kirjoitan edelleen paljon.

 

Opin lukemaan ja kirjoittamaan 4-vuotiaana. Koulussa olen pärjännyt aina hyvin. Tykkäsin lukea paljon mm. Tiina-kirjoja, Viisikoita jne. Vaikka olinkin "se luokan paras oppilas", olin myös hyvin sosiaalinen. Harrastukset ja kaverit kuuluivat vapaa-aikaani; en siis ollut mikään erakko lukutoukka ! Kouluttauduin yliopistossa maisteriksi hyvin arvosanoin (en kuitenkaan täydellisin). Nyt kolmevuotias tyttäreni opettelee leikin varjolla kirjaimia, ja osaa niitä jo melkoisen hyvin.