Osaisko joku auttaa mua miten toimia!

Kiitos.

 

Koska viimeksi olette olleet ihan vaan kahdestaan miehesi kanssa? Auttaisikohan yhteinen aika... :hug:

 

Tuntuu aika "huvittavalta",koska minulla sama ongelma toisinpäin.Jos keksit hyvän ratkaisun viestittele. Itse pidän 100% rehellisyyttä ja uskollisuutta itselle tärkeinpänä,eli en tee asioita joita en itselleni halua tehtävän. voimia..........

 

Itse en tajua miksi kestät...OIKEASTI niitä hyviä ja todella ihaniakin miehiä ON olemassa!!
Itse eronnut vähän aikaa sitten ja tajusin vasta nyt miten olen kestänyt kamalaa miestä liian kauan!
Ja nyt treffannut aivan ihanaa lapsirakasta ja huomaavaista jne jne miestä!!

 

Niin ja todella moni asia kirjoituksessasi oli aivan kuin minun liitostani. Mies ei arvosta sinua. Ajattele myös lapsiasi, ja tietenkin itseäsi. Ole itsellesi armollisempi!!

 

Aivan kuin olisin itse tuon kirjoittanut. Meillä on 1,7v tyttö. Mies hoitaa tyttöä hyvin ja on sen kans aika paljon. itse olen palnnut elokuussa töihin ja teen 2 vuorotyötä. Meillä kans riitoja ihan pikku asiasta. Aina riidan jälkeen kaikki on miehen mielestä ok ja sama homma alkaa taas kohta uudestaan. Mikään ei muutu mitenkään. Kontrolloi joka asiassa minua. Kirjottelinkin tänne aikasemmin otsikolla" ostokset ja yhdessä päättäminen". Minussa on vika miehen mielestä. Hän mielestään arvostaa ja rakastaa minua niinkuin ennen, mutta miksi minä en koe sitä sillä tavalla. Vika on varmaan siinä, kun en ala kynnysmatoksi, pistän miehelle vastaan enkä tee niinkuin se haluaa. Ei toista saa muuttaa sellaiseksi kuin haluaa, itsellä on kans vitsit vähissä tässä hommassa, mutta silti ei sinniä ole lähteä. Haluais kaiken palaavan ennalleen, aika varmaan kasvattanut erilleen. Mut miten toiset elää loppuelämän yhdessä?! Miksi se ei voi osua omalle kohdalle?

Meillä ei ole ikinä yhteistä aikaa. Omat sukulaiset ovat kaukana, miehen sukulaisia ei ole kuin anoppi, jolle ei voi esim. viedä lasta yökylään. Ystäviä ei ole oikein sellaisia, jonne viedä tyttöä. Eikä toisaalta mies raski avata kukkaroaan, että vietettäs yhdessä aikaa ja tehtäs joatin kivaa..

Semmosta meillä...

 

Huomenta tänne! Lapset taas varhaisena herätyskellona.

Minullekin jotain tuttua tarinassasi, tosin meillä varmaan minä nalkutan kun mies jättää astiat, roskat, vaatteensa ym. minne sattuu. Kotityöt ovat 90% minun vastuullani, lapsia mieheni kyllä katsoo. Olenkin päässyt juhlimaan ja muutenkin ulos aika usein mieheni katsoessa lapsia ja on käynyt niin että olen tavannut ja ihastumassa tai oikeastaan jo ihastunut toiseen mieheen, baarissa tavattiin ja myöhemmin on nähty muutenkin. :ashamed:

Tämä toinen mies on huomaavainen, avoin ja huomioi minua hellyydenosoituksin, kehuu jopa peppuani mikä on omasta mielestäni kyllä aika iso. Minullekin on jäänyt raskauksista "pehmeyttä" ympäri kehoa. Tuntuu vain niin erilaiselta kuin mieheni joka ei juuri enää helli eikä osoita oikein mitään kiihottumisen merkkejä kanssani. Suuteluun on tämän toisen miehen kanssa toistaiseksi jääty, välillä mieli tekisi kyllä mennä pidemmällekin.

Mutta mielessäni kalvaa ajatus, että paranisiko tilanne kuitenkaan miestä vaihtamalla? Alkuinnostus kun melkein aina laantuu melko pian kun oikea arki alkaa. Oli meillä miehenikin kanssa alkuaikoina hellempää. Minulle ei enää seksi maistu mieheni kanssa niin kuin ennen lapsia, varsinkaan ilman romantiikkaa. Ajatus seksistä toisen miehen kanssa kyllä kiihottaa, varsinkin kun hän tuntuu pintatuntumalta olevan melko hyvin varustettu..

Mikä on oma tilanteesi nykyään Puolukka? Onko tapahtunut ihmeitä vai onko uusi elämä etsinnässä/löytynyt? Vuotta ei tosin ole vielä kulunut.

Onko sinulla tai teillä muilla mitään neuvoa antaa minulle...?
En oikein tiedä mitä tekisin...

 

samoja ongelmia meillä.olen itse aikamoinen nalkuttaja mutta miehestäkin on tullut NIIN ilkeä että oikeen etoo.meillä ei ole ollut kahdenkeskistä aikaa 4 vuoteen koska lapsiahan ei hoitoon viedä.kyllä mulla on mies joka pitää kiinni lapsista kaikin voimin,
pelottaa mitä tulemsan pitää jos erotaan.varmaan riivaa ja vaikeuttaa uutta suhdetta jos sellainen joskus tulisi

 

Samantyyppisessä tilanteessa olin itsekin ja kaksi pientä lasta. Paitsi lisänä oli alkoholi ja väkivalta. Mies ei arvostanut minua yhtään, piti ihan täytenä pas**na. Haukkui ja oikein kyyläsi tekemisiäni että pääsisi sanomaan jostain. Sillon myös tupakoin, valitteli että minä poltan liikaa ja alkoi kirjoittamaan paperille ylös kessuttelu ajat.. Ei se kyllä sillon yhtään naurattanut..
Mutta erosin enkä kadu hetkeäkään. Nykyään minulla on sellainen mies joka välittää yli kaiken perheestään. On hellä ja osoittaa tunteitaan päivittäin.

Aluksi kuitenkin eron jälkeen tuntuu että palaisiko yhteen exän kanssa. Tulee ihan kauhea ikävä, mutta sillon kannattaa ajatella että kaikki on kuin ennen kuitenkin. Ei ihmistä voi muuttaa, sen opin kantapään kautta. Hetken muutoksia voi tapahtua, mutta jos toinen ei ole sen luonteinen että haluaa osoittaa rakkautta enemmän kuin kerran vuodessa, niin ei se ihminen muutu.