Osallistuisitko??

Osallistuisitko keskenmenon saaneiden vertaistukiryhmään?? Tai osallistuisitko johonkin muuhun vertaisryhmään??

Minä tässä pähkäilen opinnäytetyön aihetta (sosionomi). Jonkun vertaistukiryhmän perustaminen kiinnostaisi. Itse olen kokenut keskenmenon rv 11 kaksi vuotta sitten, joten se tuntuisi jotenkin omakohtaiselta.

Olisi kiva kuulla teidän mielipiteitä. Osallistuisitko? Mitä toivoisit käsitteltävän? Millasita tukea tarvitsisit? Ehdotuksia otan vastaan. Tietysti, jos keksit jonkun muun opinnäytetyön aiheeksi sopivan aiheen, niin olisin tosi kiitollinen.

 

Nostelempa vielä. :attn:

 

Henk.koht. en osallistuisi. Km:n sain jouluna ja olen toki sitä surrut ja puhellut ystävilleni, mutta en varmaankaan olisi lähtenyt mihinkään ryhmään. Tosin olen muutenkin luonteeltani sellainen, etten välttämättä jaksaisi kuunnella kaikkien muiden murheita omieni lisäksi (ehkä vika siinä, että itse olen th-alalla ja töissä kuuntelin asiakkaita kaikki päivät?). En oikein tiedä, millaisia alasi opinnäytteet tapaavat olla, mutta voisiko aiheen tiimoilta ajatella jotain tutkaria siitä, MITÄ km:n kokeneet kaipaavat? Vai onko liian yleinen aihe? Nythän on se keskenmenokirjakin tullut ja sikäli aihe ajankohtainen. Tuntuu, että meillä kaikilla km:n kokeneilla jossain määrin kurjia kokemuksia th-henkilöstön suhtautumisesta ts. empatian puutteesta, ehkä siihen liittyen jokin opasvihkonen? Jokin opas km:n kokeneille, mitä tukea ja mistä olisi saatavilla? Nää nyt on vaan heittoja...

 

Osallistuisin melko varmasti. Juuri vertaistukea kaipasin itse eniten keskenmenoni jälkeen th-ammattilaisilta saamani faktatiedon lisäksi. Koin, että olisi ollut lohdullista saada jutella saman kokeneiden kanssa ja kuulla, että tästä selviää ja lapsia saadaan myös keskenmenon jälkeen. Toki täällä palstoilla voi jakaa kokemuksiaan ja saada tukea sitäkin kautta, mutta mielestäni oikeata jutustelua naamatusten se ei voita. Opinnäytetyön aiheeksi vertaistukiryhmän perustaminen on mielestäni loistava ajatus! Näkökulmaa en kuitenkaan osaa ehdottaa, kun en alaasi niin hyvin tunne, mutta ajatus itsessään on kehittelemisen arvoinen. Kirjallisuuttahan keskenmenosta on hämmästyttävän vähän tarjolla, joten siltäkin kantilta katsottuna opinnäytteesi voisi olla aivan uraauurtava työ!

 

:'( itselläni todettiin keskeytynyt keskenmeno maanantaina rvkolla 11+4. Kärsimme lapsettomuudesta ja tämä pieni enkelivauvamme oli kauan kaivattu ja hoidoilla alkuun saatettu. Kaipaisin todella tässä tilanteessa vertaisryhmää, jossa olisi samassa tilanteessa eläviä. Keskenmeno on aina tragedia, mutta uskon, että vain lapsettomuudesta kärsivät voivat täysin ymmärtää mitä käymme läpi..

Ehdottomasti kannatan ideaa, varsinkin kun itselläsi on omakohtainen kokemus asiasta! t.sosionomi, sairaanhoitaja itsekin

 

:hug: ja voimia Enkelivauvan äidille! Itselläni myös keskeytynyt keskenmeno rvkolla 20 tammikuussa, pieni enkelityttömme oli ollut kuolleena jo muutaman viikon, kun saimme kuulla surullisen uutisen :'( Meille myös keskenmeno oli valtava järkytys, olimme toivoneet lasta jo pitkään. Saimme ensiapua neuvolasta terkkarilta ja sairaalassakin lääkkeellisen tyhjennyksen yhteydessä meille tarjottiin kriisiapua, mutta siinä järkytyksen keskellä emme osanneet ottaa sitä vastaan. Näin jälkeenpäin olen ajatellut, että sairaalassa joku ammattiauttaja olisi saanut pyytämättäkin tulla keskustelemaan kanssamme, ainakin minä olin siinä tilanteessa sen verran tolaltani, etten tajunnut omaa parastani. Vertaistuki olisi fyysisen toipumisen jälkeen kuitenkin ollut tervetulleinta. Kuten Enkelivauvan äitikin, uskon, että vain lapsettomuudesta kärsivät tai keskenmenon kokeneet todella ymmärtävät, mistä tässä on kyse. Ehdottomasti itse osallistuisin tukiryhmään. Toivottavasti pidät kiinni hyvästä ideastasi ja teet opinnäytteesi meille kaikille niin tuskallisesta ja tärkeästä aiheesta.