ovatko kaikki kolmevuotiaat näin järkyttävän rasittavia? ei osaa päättää

Edelleenkin, ihan normaalilta uhmaikäseltä kuulostaa. On varmaan vauvana ollut ns. Helppo tapaus.

Mihin perustat tämän väittämän? ! :O

Meillä vaikeat vauvat, vaikeat uhmaikäiset jne.

 

en päästä, mutta hintana on sitten se että saan selittää kirjastoon miksi kirjoja on revitty,
hommata uudet ikkunalasit, torjua puremista ja läpsimistä, kuunella sellaista kirkumista että korvat alkaa soida.. mies on uhannut monesti antaa selkäsaunan, mutta olen estänyt

no vaikea sanoa näin ulkopuolisena kun ei tiedä tarkemmin teidän toimintatapoja.

Mutta Kyseessähän on melko tempperamenttinen lapsi(ei kaikista saa tollasia vaikka yrittäis, tiedän yhdenkin lapsen jota ei tarvinnut koskaan kieltää/rajoittaa kun ei vaan tehnyt mitään tyhmää ikinä... mutta hänen nuorempi sisarus tekee kaikennäköistä tyhmää vaikka äiti onkin hänen kanssaan johdonmukainen ja tomera).

Voin myös kertoa että mun omani on tolalnen välillä vieläkin, vaikka aika vähän nykyään. Mutta esim 5vuotiaana ja 6v oli just tollanen. Vaikka oltiin johdonmukaisia, aikuinen määräsi, rangaistukset toteutettiin, pidettiin kiinni säännöistä,keskusteltiin, kannustettiin hyvään käytökseen sai kehuja oikein toimimisesta, sai huomiota. oli tarra-palkinto systeemit ja vaikka mitä... mutta käytös oli aina vaan älytöntä. pahimmillaan pidin tunnin verran kiinni huutavasta sylkevästä ja purevasta/raapivasta, potkivasta lyövästä lapsesta. oli aika hikistä hommaa.

voi kuule kyllä oli niitä syyttäjiä päiväkodin puolelta vaikka kuin ka monta, kun ei oo kuria tms.

Perheneuvon työntekijä tuli onneksi puolustamaan meitä kokoukseen ja kun saatiin dg ja lausunnot niin loppu päiväkodin osalta meidän syyttely.


Mutta nyt aloittajalle kysymys miten reagoit kun lapsi alkaa riehuu tollein?

jos ei satuta eikä riko mitään ignooraa koko käytös(älä siis huomaa ollenkaan,teet vaan omia juttuja). jos satuttaa tai rikkoo jotain. pidä lapsesta kiinni(paitsi jos sun on mahdollista siirtää lapsi huoneeseen missä ei ole rikottavaa, siirrä sinne, sillä jos lapsella on em aisti-yliherkkyyttä niin kiinnipito pitkittää raivoa). mutta sä et kuitenkaan voi antaa periksi lapselle, et saa olla pelokas, toimit johdonmukaisesti ja rauhallisesti. ja jos ei auta sä pidät siitä lapsesta kiinni!

lapsi ei päätä koska menee ulos ja koska ei. vaan sä! ja kiukku ja raivo on vaan kestettävä. kyllä se rauhottuu kerta kerralta nopeemmin ja lopulta hyväksyy ein ilman raivoa.

Mut sitten toinen kysymys on se että onko lapsella esim. tarkkaavaisuushäiriön piirteitä?

tosin on melko normaalia että 3v on hyvinkin uhmakas.

 

Meillä on vähän samaa helposti tuon justkolmevuotiaan kanssa.. Tai olis jos en pitelisi kiinni, heittäisi turvaportin taakse jäähylle, kantaisi pois pihalta ja lukitsisi ovia, kiskoisi N kertaa pois pakastimen ovelta ja kantaisi huutavaa 17kg peijoonia leikkipuistosta kun kieltäytyy lähtemästä omin jaloin. Huhhuh. Tavallaan lohdullista että muillakin on tällaista äärimmäistä uhmaa ilmassa, kun itse on ihan äimänä miten meidän jeesmiehestä on yllättäen tullut Aivan Mahdoton. No, onneksi olen toistaiseksi ollut itse vielä pahempi jääräpää ja hoitanut hommat kuten päätän, vaikka tappelua ja väkisin asioiden hoitamista tää on aamusta lähtien hampaanpesusta pukemiseen, aamiaisen syömiseen ja käsienpesuun liittyen.. Jatkuen toki ulkona siitä mihin mennään, millä, saako tehdä jotain vai ei, kuinka kauan ollaan ja miten toisia kohtaan käyttäydytään, ja niin edelleen

 

ei edes eräs ystäväni, kuuden lapsen äiti jolla kokemusta piisaa saanut lasta pysymään jäähypenkillä kun tämä oli heillä hoidossa muutaman tunnin. olin sanonut, ettei pysy jäähyllä ja ystäväni väitti että kaikki lapset pysyvät. no, eipä onnistunut ja nyt väittää että lapsella on varmaan ad/hd ja kuulovamma

 

Joutuuko siis olemaan päivät ilman ikäistään seuraa eikä pääse puistoon leikkimään? Ei ihme jos hyppii seinille jo pelkkää tylsyyttään. Miehesi on saatava väkivaltaisuutensa kuriin.

 

Mihin perustat tämän väittämän? ! :O

Meillä vaikeat vauvat, vaikeat uhmaikäiset jne.

Kun ap:n mukaan ihanasta tytöstä on tullut itse piru.

 

Joutuuko siis olemaan päivät ilman ikäistään seuraa eikä pääse puistoon leikkimään? Ei ihme jos hyppii seinille jo pelkkää tylsyyttään. Miehesi on saatava väkivaltaisuutensa kuriin.

naapurustossa ei ole ikäistään seuraa, puistoon en voi nyt viedä ennenkuin selkä paranee.
mutta päivähoidon aloittaa tuossa marraskuussa, jos sieltä saisi seuraa ja rauhottuisi

 

Anna mä arvaan, anut lapsi ja vanhemmat jo vähän varttuneempia? Sori, ei millään pahalla todellakaan.
Kuulostaa vaan jotenkin niin tutulta!
Meillä minä olen se joka pitää jöötä. Välillä huudan ja meuhkaan itsekin kun asiat ei mene niin kuin mielestäni pitäisi. Lapselle huudan mieluummin kuin lyön, tai se luunappi. Yritän myös vähentää huutamista
Meillä ongelma on se että lapsi väsymättä kokeilee rajojaan aivan taukoamatta, taitaa olla teillä sama? Olen oppinut että ihan oikeasti pitää olla kärppänä paikalla kokajan ohjaamassa sitä toimintaa. Heti kun jo näkee lapsen ilmeestä, että nyt on kokeiluhalu päällä, olla valmiina katkaisemaan se väärä toiminta.
Jossakin vaiheessa ihmettelin sitä kun poissaollessani oli kotona aivan kaaos kun mies oli lapsen kanssa kahden. Totesin sitten että eihän se ryökäle seuraa mitä se lapsi tekee vaikka istuisi ihan vieressä! Mies kun keskittyy tietokoneeseen tai TV:n katseluun ei se muuta huomaa. Lapsi saattoi vieressä leikata saksilla sohvatyynyjä!!
oikeasti lapsen kasvattaminen oikelle tavoille on toooodella rasittavaa ja puuduttavaa hommaa. Se kannattaa vaan alusta asti tehdä perusteellisesti niin on sitten jatkossa helpompaa, tai näin ainakin uskon 8)

 

Kaksi sanaa: rajaton käytös.

Gooogletapa se. Ja ota, ihminen, vastuu lapsestasi.

 

Luunapit ei auta asiaan. Lapsi ottaa kaiken mallin vanhemmiltaan. Jos isä satuttaa, miksi lapsi ei saa satuttaa (puremset)?

Kun lapsen vie jäähypenkille, niin eihän se tietenkään sinne ekasta kerrasta jää. Kuka jäisi, koska se on tylsää ja ikävää? Lapsi palautetaan niin monta kertaa penkille, kunnes istuu sen vaadittavan ajan (n. 1 min ikävuotta kohden). Palautuksia tulee sitten vaikka se sata, mutta kun aikuinen pitää päänsä, se on lopulta lapsi joka periksi antaa. Taistelkaa vaikka sen 4h jäähypenkin kanssa, lopulta lapsi tajuaa idean.

Jäähypenkki on toistaiseksi toiminut meillä 3v ja 2v lapsilla. Nykyään riittää jo pelkkä uhkaaminen penkistä.

Lapselle pitää tuottaa myös pettymyksiä. Ei lapsi muuten opi käsittelemääm pettymyksen tunnetta ja se purkautuu raivona. Ette ilmeisesti ole vielä sanoneet lapsellenne varsin jykevästi ei? Ennen tähän ikään varttumista...
Kun aikuinen sanoo ei, se myös silloin on ei. Lapsi ei ole se perheen pää joka määrää mitä tehdään ja milloin. Se on aikuisen tehtävä ja osoita lapsellesi se, että sinä olet johtaja.

Jos lapselle toitottaa koko ajan sitä ei:tä, se myös menettää merkityksensä aika nopeasti. "Ei" menee toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, jos sitä jatkuvalla syötöllä käytetään. Kieltoja voi myös muotoilla toisella tapaa; "Antaisitko dvd-soittimen olla rauhassa ja rakentaisit vaikka duploja?", kuulostaa paljon mukavemmalta lapsen korvaan kuin "Älä koske dvd-soittimeen".
"Mentäisiinkö välillä käymään sisällä, jotta päästäisiin myöhemmin vielä takaisin ulos."

Lasta pitää muistaa myös kehua. Kehut innostavat lasta. Kun lapsi on istunut jäähynsä jäähypenkillä, siitäkin voi kehua. Kun lapsi uskoo puhetta, siitäkin kannattaa kehua. Kun lapsi tulee nätisti sisälle, muista kehua.
Jokaisesta 'oikein' tehdystä asiasta kannattaa antaa positiivinen palaute lapselle, näinollen lapselle jää positiivinen mieli tottelevaisuudesta.

 

AP : tai muutkaan - eihän lapsen käytöstä tai jonkin kasvatuskeinon tepsimistä voi mitata vaikkapa 1-10 kerralla - 'Noh, annetaan olla - ei se tepsi ' .
Tai naapurin tädin 2 tunnin kokemuksella -lapsesta jota joku muu on kasvattanut (tai jättänyt kasvattamatta) sen 3 vuotta ...
Lapselle pitää olla johdonmukainen ja looginen - pitkällä aikavälillä. Veikkaanpa että monikin noista kokeiluista tepsii - tai tepsisi - kunhan siitä pidetään kiinni.
Eli vanhemman pitäisi asia PÄÄTTÄÄ.
Ja pysyä päätöksessä!
Mun lapsi - on tosin helpompi - on kohta 5v - olen ainoa vanhempi - en ole kertaakaan hänelle oikeasti hermostunut. Kuulostaa että ainakin miehelläsi on pinna ihan liian tiukalla.
Toisaalta jos teillä on 'villinlännen menoa' päivällä - ei kai lapsi voi alkaa vieraskoreilemaan isän tultua kotiin...

Summasummarum - monikin konsti tepsii - kunhan itse olet topakka ja johdonmukainen - siis viikkoja, kuukausia ja vuosia !
Ei niin että luovutat pari kerran jälkeen ...

Nuo vaikkapa LIVin Supernannyt on muuten ihan kelpoa katsottavaa tällaisiin juttuihin!

 

[QUOTE="mamma";26854407]Anna mä arvaan, anut lapsi ja vanhemmat jo vähän varttuneempia? Sori, ei millään pahalla todellakaan.
Kuulostaa vaan jotenkin niin tutulta!
Meillä minä olen se joka pitää jöötä. Välillä huudan ja meuhkaan itsekin kun asiat ei mene niin kuin mielestäni pitäisi. Lapselle huudan mieluummin kuin lyön, tai se luunappi. Yritän myös vähentää huutamista
Meillä ongelma on se että lapsi väsymättä kokeilee rajojaan aivan taukoamatta, taitaa olla teillä sama? Olen oppinut että ihan oikeasti pitää olla kärppänä paikalla kokajan ohjaamassa sitä toimintaa. Heti kun jo näkee lapsen ilmeestä, että nyt on kokeiluhalu päällä, olla valmiina katkaisemaan se väärä toiminta.
Jossakin vaiheessa ihmettelin sitä kun poissaollessani oli kotona aivan kaaos kun mies oli lapsen kanssa kahden. Totesin sitten että eihän se ryökäle seuraa mitä se lapsi tekee vaikka istuisi ihan vieressä! Mies kun keskittyy tietokoneeseen tai TV:n katseluun ei se muuta huomaa. Lapsi saattoi vieressä leikata saksilla sohvatyynyjä!!
oikeasti lapsen kasvattaminen oikelle tavoille on toooodella rasittavaa ja puuduttavaa hommaa. Se kannattaa vaan alusta asti tehdä perusteellisesti niin on sitten jatkossa helpompaa, tai näin ainakin uskon 8)[/QUOTE]


BTW - olen varttuneempi vanhempi - ainoa vanhempi - ja mulla on se kohta 5v ainoa lapsi.
Ei ole laisinkaan AP:n ongelmia, lapsi on oikein sopuisa ja tottelee.
Toisaalta minä pidän rajoista kiinni - niistä tärkeistä !
Lapsen kasvattaminen vaatii eniten just sitä läsnäoloa ja viitseliäisyyttä...
Ja johdonmukaisuutta.

 

kuulostaapa tutulta ! meillä myös tuo esikoinen yrittää ravata sisään ja ulos, pitää tehdä selväksi ett
ollaan joko sisällä TAI ulkona. ja herkkujen kanssa on sama juttu, tyttöä saa jatkuvasti hakea pois pakastimelta
koska söisi paketin eskimoita päivässä jos saisi. hammaspesulle on vietävä kädestä pitäen,
vaattetkin välillä puettava väkisin kun meinaa lähteä ulos t-paidassa ja ilman pikkuhousuja

 

Miksi lapsi pääsee ovesta ilman lupaa ulos? Eikö ole lukkoa ovessa? Miksi lapsella on lupa mennä yksin jääkaapille/pakastimelle? Meillä ei 5-vuotiaskaan saa ottaa yksin mitään kaapista... Ja miksi lapsen ulottuvilla on kirjastonkirjoja, joita pääsee hajottamaan?? Miten pääsee suihkuun livahtamaan??Ihan vaan ihmettelen...

Meillä on kovaluonteiset 5v, 3v ja lisäksi vauva. Tiukkana saa olla todella monessa asiassa, mutta huomaan että se kannattaa. Lasten kanssa voin huoletta mennä ihan minne tahansa, osaavat käyttäytyä. Kotona yrittävät vääntää joka asiassa, mutta minä aikuisena teen päätökset ja niissä pysytään.

 

Mä en käsitä miten joku ei saa kolmevuotiasta kuriin... Itsellä on samanikäinen voimakastahtoinen tyttö (äitiinsä tullut). Raivareiden ajaksi "solmitaan" tiukasti omaan syliin ja pidetään niin kauan että rauhoittuu. Alkuun siihen meni aikaa ja usein, mutta on oltava pitkäjänteinen. Sen jälkeen olen kertonut miksi näin tehtiin ja pikkuhiljaa on lapsikin ryhtynyt tajuamaan mistä kiikastaa.

Kyllähän tuo on yrittänyt potkia ja purrakin, mutta en välitä. En päästä irti.

 

Moni on muuten löytänyt avun ihan tällaisista tulostettavista korteista Papunet - Tietoa -.

 

Luunapit ei auta asiaan. Lapsi ottaa kaiken mallin vanhemmiltaan. Jos isä satuttaa, miksi lapsi ei saa satuttaa (puremset)?

Kun lapsen vie jäähypenkille, niin eihän se tietenkään sinne ekasta kerrasta jää. Kuka jäisi, koska se on tylsää ja ikävää? Lapsi palautetaan niin monta kertaa penkille, kunnes istuu sen vaadittavan ajan (n. 1 min ikävuotta kohden). Palautuksia tulee sitten vaikka se sata, mutta kun aikuinen pitää päänsä, se on lopulta lapsi joka periksi antaa. Taistelkaa vaikka sen 4h jäähypenkin kanssa, lopulta lapsi tajuaa idean.

Jäähypenkki on toistaiseksi toiminut meillä 3v ja 2v lapsilla. Nykyään riittää jo pelkkä uhkaaminen penkistä.

Lapselle pitää tuottaa myös pettymyksiä. Ei lapsi muuten opi käsittelemääm pettymyksen tunnetta ja se purkautuu raivona. Ette ilmeisesti ole vielä sanoneet lapsellenne varsin jykevästi ei? Ennen tähän ikään varttumista...
Kun aikuinen sanoo ei, se myös silloin on ei. Lapsi ei ole se perheen pää joka määrää mitä tehdään ja milloin. Se on aikuisen tehtävä ja osoita lapsellesi se, että sinä olet johtaja.

Jos lapselle toitottaa koko ajan sitä ei:tä, se myös menettää merkityksensä aika nopeasti. "Ei" menee toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, jos sitä jatkuvalla syötöllä käytetään. Kieltoja voi myös muotoilla toisella tapaa; "Antaisitko dvd-soittimen olla rauhassa ja rakentaisit vaikka duploja?", kuulostaa paljon mukavemmalta lapsen korvaan kuin "Älä koske dvd-soittimeen".
"Mentäisiinkö välillä käymään sisällä, jotta päästäisiin myöhemmin vielä takaisin ulos."

Lasta pitää muistaa myös kehua. Kehut innostavat lasta. Kun lapsi on istunut jäähynsä jäähypenkillä, siitäkin voi kehua. Kun lapsi uskoo puhetta, siitäkin kannattaa kehua. Kun lapsi tulee nätisti sisälle, muista kehua.
Jokaisesta 'oikein' tehdystä asiasta kannattaa antaa positiivinen palaute lapselle, näinollen lapselle jää positiivinen mieli tottelevaisuudesta.

tuota muuhn en nyt jaksa puuttuu. mutta jos sä kysyt lapselta antaisitko dvd-soittimen olla rauhassa lapsi kokee sen kysymyksenä ja kysymykseen voi vastata myös en,ei. ja sitten kun lapsi otetaan pois siitä dvd:n kimpusta iskee raivo siitä että eka kysytään ja sitten kumotaan lapsen päätös!

ei myöskään kysytä mentäisiinkö käymään sisällä, sekin on kysymys. ja kysymykseen voi vastata ei.

lapselle sanotaan että nyt mennään sisälle! (toki eka varoitetaan vaikka 5min ennenmin että nyt lähdetään).

 

tuota muuhn en nyt jaksa puuttuu. mutta jos sä kysyt lapselta antaisitko dvd-soittimen olla rauhassa lapsi kokee sen kysymyksenä ja kysymykseen voi vastata myös en,ei. ja sitten kun lapsi otetaan pois siitä dvd:n kimpusta iskee raivo siitä että eka kysytään ja sitten kumotaan lapsen päätös!

ei myöskään kysytä mentäisiinkö käymään sisällä, sekin on kysymys. ja kysymykseen voi vastata ei.

lapselle sanotaan että nyt mennään sisälle! (toki eka varoitetaan vaikka 5min ennenmin että nyt lähdetään).

Jaa, meillä toimii tällänen johdatteleva 'kysymystapa'. Oikeastaanhan en kysy, että mennäänkö sisälle, vaan ilmoitan, että mennäänkö sisälle välillä jotta.... Kysymysmerkkiä ei ollut lauseen perässä juuri siitä syystä.
On toki vaikea kirjottaa lausetta kysymyssanalla jota ei kuitenkaan kysymyksenä sanota. Äänestä nuo asiat huomaa.