Paatosta äitiydestä ja siitä kuinka kaikki muut ovat parempia

Olen temperamenttinen ihminen ja samoin ovat lapsenikin (2). Tunnen vastaavasti perheitä joissa mies käy töissä ja harrastuksissa aamusta iltaa ja äiti on kotiäitinä 3 tai 4 lapsen kanssa ja tuntuu että aina on pitkämielinen ja kärsivällinen. Koskaan ei edes korota ääntä. Toki näen heitä vaan puistossa tai naisten yhteisissa kokoontumisissa mutta siltikin. Ja kun toiset mammat aina puhuvat näiustä että he ovat niin täydellisiä äitejä; koti aina siisti ja aina tuoksuu pulla ja ruoka jne jne. Tulee aika huono olo itselle.

Tuoksuu meilläkin ruoka ja kakut koska olen intohimoinen ruuanlaittaja ja leipuri, mutta en kyllä sitä missään kuuluta tuolla puistossa. On meilläkin siistiä mutta pääasiassa meidän lapset sotkee yleensä perässä kun siivoan. Meidän lapset yleensä nahistelee ja riitelee keskenään yhtä lailla kun välillä leikkivät yhdessä tuuminkin nätisti.

Nyt iski kauhee morkkis vaan. Odotan kolmattani ja alkua mennään ja hormonit hyrrää. Tuli vaan yhtäkkiä sellanen olo että millä perusteella jota kuta pidetään parempana äitinä kuin toista. Nimittäin juuri kerran juttelin yhden hyvän ystäväni kanssa jonka kanssa on kaikkea koettu kun on tunnettu toisemme peruskoulusta saakka.. Meidän yksi yhteinen ystävä on jo 4 lasta saanut ja kaiketi vielä viidennen aikovat tehdä. Ja ystäväni aina muistaa kehua kuinka mahdottoman hyvä äiti tuo toinen on, ihan luontainen äiti. No tekeekö se siitä luontaisen äidin kun mies käy päivät töissä ja illat kittaa kaljaa sohvalla? Ja meidän yhteinen kaveri hoitaa yksi lapsilaumansa, kolme koiraa ja omakotitalon hoidon. Höh sanon minä. Musta on ainakin ihanaa että mun mies ottaa osaa kaikkeen, siivoilee, viettää aika lasten kanssa kotona ja ulkona jne.

Ja mulla on morkkis että miksi en ole yhtä hyvä kuin muut. Onkohan tää jotain hormonijuttua taas.

 

No et oo sitten törmännyt muhun. Musta tuntuu, että mä vaan valitan aina. Vaikka kotona ois ihan perussiistiä, niin silti mätän negatiivista huttua kanssaolijoiden kestettäväksi... Ne on ne hormonit vaan. Sullakin. Et siis todellakaan ole huono äiti.

 

Puistossa on helppo puhua. Eri asia kun pääsisi kärpäseksi kattoon katselemaan näitten täydellisten äitien kotiin. Saattaisi ihan yhtäläisesti tulla esiin purkkiruokia, riitelyä, äänen korottamista ja sekasotkua. Mun kaverit kyllä on ihan rehellisiä, joskus vituttaa, joskus ei, mutta kukaan ei väitä olevansa täydellinen.

 

omituinen aloitus. toisaalta kehut itseäsi koko ajan ja lapsiasi sivulauseessa (mulla hyvä mies ja minäkin olen himokokkaaja mutta en kehu itseäni) silti väität että et pidä itseäsi yhtä hyvänä.

 

Minulle on muodostunut mielikuva, että ihmiset pitävät parempana äitinä sellaista, joka kykenee tekemään asioita joihin arvostelija itse ei kykene. Ei mulla ole tapana kuuluttaa puistossa mitään sen kummempaa, mutta jos me ollaan lähdössä pullaa leipomaan niin saatanpa tuon mainitakin.

Ja miten se on kehumista (joku kommentoi) jos sanoo, että on intohimoinen ruoanlaittaja? Minulle se on vain mieltymys, harrastus siinä missä muutkin tekemiset, kuten sitten se kodinhoito. Tykkään siististä kodista, tykkään leipoa. Jos joku muu ei tykkää, tartteeko hänen alkaa motkottaa "täydellisyydestä" minulle?

 

Minulle on muodostunut mielikuva, että ihmiset pitävät parempana äitinä sellaista, joka kykenee tekemään asioita joihin arvostelija itse ei kykene. Ei mulla ole tapana kuuluttaa puistossa mitään sen kummempaa, mutta jos me ollaan lähdössä pullaa leipomaan niin saatanpa tuon mainitakin.

Ja miten se on kehumista (joku kommentoi) jos sanoo, että on intohimoinen ruoanlaittaja? Minulle se on vain mieltymys, harrastus siinä missä muutkin tekemiset, kuten sitten se kodinhoito. Tykkään siististä kodista, tykkään leipoa. Jos joku muu ei tykkää, tartteeko hänen alkaa motkottaa "täydellisyydestä" minulle?

ei, kun minusta ap pitää itseään parempana kuin nuo, joilla mies on pois, silti väittää muuta.

 

Puistossa on helppo puhua. Eri asia kun pääsisi kärpäseksi kattoon katselemaan näitten täydellisten äitien kotiin. Saattaisi ihan yhtäläisesti tulla esiin purkkiruokia, riitelyä, äänen korottamista ja sekasotkua. Mun kaverit kyllä on ihan rehellisiä, joskus vituttaa, joskus ei, mutta kukaan ei väitä olevansa täydellinen.

En ole ikinä kuullut kenenkään väittävän itseään täydelliseksi. Siitä "täydellisyydestä" vaan jotkut kettuilevat toisille jatkuvasti. Huono itsetunto?

 

Minulle on muodostunut mielikuva, että ihmiset pitävät parempana äitinä sellaista, joka kykenee tekemään asioita joihin arvostelija itse ei kykene. Ei mulla ole tapana kuuluttaa puistossa mitään sen kummempaa, mutta jos me ollaan lähdössä pullaa leipomaan niin saatanpa tuon mainitakin.

Ja miten se on kehumista (joku kommentoi) jos sanoo, että on intohimoinen ruoanlaittaja? Minulle se on vain mieltymys, harrastus siinä missä muutkin tekemiset, kuten sitten se kodinhoito. Tykkään siististä kodista, tykkään leipoa. Jos joku muu ei tykkää, tartteeko hänen alkaa motkottaa "täydellisyydestä" minulle?

ei, kun minusta ap pitää itseään parempana kuin nuo, joilla mies on pois, silti väittää muuta.

En kyllä käsitä, mistä noin tulkitset. Tosin en ymmärrä aptakaan, jonka mielestä se, millainen mies on, kertoo jotain jonkun äitiydestä? Jos joku viihtyy niin, ettei mies arkeen osallistu, niin sou..?

Kyllä minuakin ketuttaisi jos miehestä ei olisi arjessa apua, tunnen useammankin ihmisen joilla se lastenhoito on melkein sitä 24/7. Enpä itse viihtyisi siten, mutta jos joku viihtyy niin ei se ole multa pois.

 

Onko se hyvän äidin mitta että pulla tuksuu ja koti on puhdas?? Ihan älytöntä! Meillä ei tuoksu pulla ja ruoan teen kyllä joka päivä sekä lapselle että meille aikuisille. Mies on töissä ja minä olen kotona, mutta silti yhdessä siivoillaan aina iltaisin, minä tietenkin siivoan päivän aikana eniten mutta kyllä mieskin tykkää jotain tehdä kun tulee kotiin. Mielestäni olen hyvä äiti ja mieheni on sellainen joka ei tykkää makoilla sohvalla iltaisin vaan tykkää puuhailla kotihommia.
Olen aina ihmetellyt näitä "super äitejä".
Joskus meilläkin saattaa olla sekaisempaa jos on kiireinen päivä, mutta ei haittaa.

 

Hormonijuttuja toivottavasti. Tunnen kyllä paljon äitejä jotka murehtivat itsensä mahahaavan partaille sillä että ei koe olevansa yhtä hyvä kun muut äidit.

Itse olen helekatin huono ja laiska tekemään ruokaa, vielä vähemmän perustan siivoamisesta. Olen aika tarkka siitä että työn jälkeen vapaa-aika jaetaan puoliksi ukon kanssa ja meillä siis kaksi villiä lasta. Koti ei kiillä, pulla ei haise ja mukuloillekin huudan joskus pää punaisena. Silti koen olevani paras mahdollinen äiti meidän vilperteille. Kivaa meillä ainakin on =)

Niin ja hassua muuten - puistoaikaa eläessä aina tuttuja mammoja tavatessa ekaksi manattiin liian villit lapset ja sen jälkeen haukuttiin ukot - taas jaksoi päivän hyvillä mielin.

 

Niin ja hassua muuten - puistoaikaa eläessä aina tuttuja mammoja tavatessa ekaksi manattiin liian villit lapset ja sen jälkeen haukuttiin ukot - taas jaksoi päivän hyvillä mielin.

Niin mun suusta

Ja eipä meilläkään rätti kourassa olla 24/7, mukuloillekin tulee välillä ärjäistyä, ja ihan onnellisia ollaan silti.

 

Puistossa on helppo puhua. Eri asia kun pääsisi kärpäseksi kattoon katselemaan näitten täydellisten äitien kotiin. Saattaisi ihan yhtäläisesti tulla esiin purkkiruokia, riitelyä, äänen korottamista ja sekasotkua. Mun kaverit kyllä on ihan rehellisiä, joskus vituttaa, joskus ei, mutta kukaan ei väitä olevansa täydellinen.

En ole ikinä kuullut kenenkään väittävän itseään täydelliseksi. Siitä "täydellisyydestä" vaan jotkut kettuilevat toisille jatkuvasti. Huono itsetunto?

No näin mä tulkitsin tosta ap:n kirjotuksesta. Että muut väittävät olevansa täydellisiä aitejä: "Ja kun toiset mammat aina puhuvat näiustä että he ovat niin täydellisiä äitejä; koti aina siisti ja aina tuoksuu pulla ja ruoka jne jne." Okei, voihan se olla että suoraan ei ole sanottu, mutta on annettu ymmärtää jotain tällästä. Aivan se ja sama, mä väitän että täydellistä äitiä ei ole olemassa, eikä sellaisia tulekaan.

 

Puistossa on helppo puhua. Eri asia kun pääsisi kärpäseksi kattoon katselemaan näitten täydellisten äitien kotiin. Saattaisi ihan yhtäläisesti tulla esiin purkkiruokia, riitelyä, äänen korottamista ja sekasotkua. Mun kaverit kyllä on ihan rehellisiä, joskus vituttaa, joskus ei, mutta kukaan ei väitä olevansa täydellinen.

En ole ikinä kuullut kenenkään väittävän itseään täydelliseksi. Siitä "täydellisyydestä" vaan jotkut kettuilevat toisille jatkuvasti. Huono itsetunto?

No näin mä tulkitsin tosta ap:n kirjotuksesta. Että muut väittävät olevansa täydellisiä aitejä: "Ja kun toiset mammat aina puhuvat näiustä että he ovat niin täydellisiä äitejä; koti aina siisti ja aina tuoksuu pulla ja ruoka jne jne." Okei, voihan se olla että suoraan ei ole sanottu, mutta on annettu ymmärtää jotain tällästä. Aivan se ja sama, mä väitän että täydellistä äitiä ei ole olemassa, eikä sellaisia tulekaan.

Tuo "annettu ymmärtää" on sekavaa tulkintaa jota naiset harrastavat näreissään toisten puheista, joten kannattaisi ehkä vain kuunnella mitä se toinen sanoo, eikä keksiä sinne omia väittämiään?

 

Puistossa on helppo puhua. Eri asia kun pääsisi kärpäseksi kattoon katselemaan näitten täydellisten äitien kotiin. Saattaisi ihan yhtäläisesti tulla esiin purkkiruokia, riitelyä, äänen korottamista ja sekasotkua. Mun kaverit kyllä on ihan rehellisiä, joskus vituttaa, joskus ei, mutta kukaan ei väitä olevansa täydellinen.

En ole ikinä kuullut kenenkään väittävän itseään täydelliseksi. Siitä "täydellisyydestä" vaan jotkut kettuilevat toisille jatkuvasti. Huono itsetunto?

No näin mä tulkitsin tosta ap:n kirjotuksesta. Että muut väittävät olevansa täydellisiä aitejä: "Ja kun toiset mammat aina puhuvat näiustä että he ovat niin täydellisiä äitejä; koti aina siisti ja aina tuoksuu pulla ja ruoka jne jne." Okei, voihan se olla että suoraan ei ole sanottu, mutta on annettu ymmärtää jotain tällästä. Aivan se ja sama, mä väitän että täydellistä äitiä ei ole olemassa, eikä sellaisia tulekaan.

Tuo "annettu ymmärtää" on sekavaa tulkintaa jota naiset harrastavat näreissään toisten puheista, joten kannattaisi ehkä vain kuunnella mitä se toinen sanoo, eikä keksiä sinne omia väittämiään?

Ei itseasiassa ole vain naisten tulkintaa. Ootko esim koskaan kuullut sanontaa "Antaa ymmärtää mutta ei ymmärrä antaa". Mutta lopetetaan tää jankkaaminen nyt tähän,tää menee niin sekavaksi että mä en enää ymmärrä ollenkaan miks tälläsestä pitää vääntää. :wave:

 

Luulen, että vika on niin ap:lla kuin minullakin on se, että ollaan temperamenttisia ja lapsetkin ovat temperamenttisia.

Kun äidillä on räiskähtävä luonne ja kantava ääni ja kun lapsi hannaa vastaan isolla metelillä nämä lempeästi hyrräävät äidit ja heitä peesailevat hahmot kuvittelevat, että temperamenttinen sitten kotiseinien sisäpuolella hakkaa ja ja retuuttaa ja on väkivaltainen lapsille, tai kohdentaa heihin järjttömiä ja älyttömiä kurinpitoja ja rangaistuksia.

Lempeästi hyrisevistä äideistä taas tulee ulkopullisille semmoinen mielikuva, että siellä kotonakin vain hyristelllään pehmoisesti eikä koskaan hermostuta..

On siis ajattelu, että jos äiti on lempeä-ääninen, hän on ns. hyvä äiti. Ja jos äiti räiskähtelee, hän on ns. huono äiti.

ja oletteko muuten huomanneet että näiden "hyvien äitien " lapset ovat useinmiten niitä, jotka tönii pienempiä ja vie lelut käsistä yms. ? Siis ei toki kaikkien, mutta yleensä ja useinmiten. Ne lapset, joita rajataan (ja jotka uhmaa tottakai) tietävät mikä on sallittua ja mikä ei, kaikki ei ole hyväksyttävää...

Eräs tuttavani on tällainen lempeä ja kärsivällinen äitihahmo. Ei korota ääntä, ei komenna, en kanna huutavaa lasta kainalossaan vaan kauniisti ja kärsivällisesti suostuttelee.. todellisuudessa tämä äiti ei saa minkäänlaista otetta lapseensa, lapsi ei tottele, eikä äidillä ole auktoriteettia tähän lapseen.
Ja todellisuudessa tämä äiti kotona hermostuu niin, että käy lapseen käsiksi. Ei tee sitä julkisella paikalla, mutta kotona. Julkisella paikalla lapsi voi vedättää ihan täysillä, koska tietää ettei siellä äiti lyö, ei huuda, ei ravistele.