Pää räjähtää, sairaala ja neuvola mokas!

lapseni syntyi 4 kesäkuuta 2440g 46cm. kotiuduimme normaalisti parinpäivän päästä. (lapsi on ensimmäinen). muutaman päivän päästä tyttö alkoi menemään siniseksi välillä, väri kyllä palautui hyvin nopeasti. huomasin ensimmäisen sinistelykohtauksen mennessäni ensimmäistä kertaa neuvolaa. sanoin neuvolan tädille asiasta joka sanoi että se on aivan normaalia koska tyttö on niin pieni ja että voimme huoletta mennä kotiin. päästyäni neuvolasta menin kuitenkin suoraan tayssiin jossa sanottiin että eipä varmaan mitään vakavaa, mutta jätetään tarkkailuun. happisaturaatio oli laskenut yöllä ja tyttö tarvitsi lisä happea, jos en olisi vienyt sairaalassa sanottiin että olisi menehtynyt kotiin. seuraavana päivänä minulle soitettiin että tytöllä on kolmannen asteen aivoverenvuoto. ja kysyttiin että oliko tapahtunut kotona jotain. ihmettelin että minkä takia he sellaista kysyivät ja he vastasivat että pää olisi pitänyt ultrata kun lapsi on ollut niin pienikokoinen syntyessään, koska aivoverenvuoto on kuulemma yleinen keskosilla ja pienikokosilla. sanoin että päätä ei ole ultrattu missään vaiheessa. lääkäri joka kysyi tätä oli kvielä se joka meidät oli kotiuttanut sairaalasta.

mokauksen johdosta meille tarjottiin rahaa korvaukseksi koska oli tapahtunut suuri hoitovirhe.

miten sairaala voi kuvitella että raha korvaa sen?
onneksi tyttö on kasvanut nyt paljon ja on todella pirteä.

synnytyskin piti käynnistää raskausmyrkytyksen takia, mutta sen annettiin mennä loppuun asti ja sen seurauksena olin menettää lapseni, vaikka ultrassa nähtiin että tyttö ei kasva.

olen vain itse väsähtänyt tässä 2kertaa viikossa neuvolassa 1-3 kertaa sairaalassa ja tytöllä on jatkuva epilepsia lääkitys!

 

Voimia sulle :hug:

 

onneksi tyttö on kasvanut nyt paljon ja on todella pirteä.
tästä iloinen, ei ollut aika lähteä, vaan sai jäädä äidin iloksi. :hug:

tällaisesta neuvolatoiminnasta ei ole vastaavia kokemuksia minulla. olen kuitenkin havainnut allergiapuolessa puutteita ja äitien oirekuvausten mitätöimistä/ei oteta tosissaan. ja monesti oireet kuten vauvan huuto ja valvomiset yms. oireilut tulkitaan "normaaliksi". olisiko niin, että ei ole ammattitaitoa, ei välitetä tai sitten ajatellaan, että äidit nyt vähän on huolissaan 'turhasta'.

 

Huh huh, aika kamala juttu. Itseäni tuo asia jäi nyt mietityttämään senkin vuoksi, että meillä lapsi oli aika samankokoinen syntyessään ja myöskään meillä ei asian tiimoilta tehty mitään tutkimuksia eli päätä ei ultrattu missään vaiheessa yms. En aiemmin itsekään edes osannut ajatella tuollaista mahdollisuutta...Toivottavasti teillä sujuisi jatkossa helpommin :hug:

 

Tiedän tunteen liiankin hyvin. Meillä on pieni keskospoika jonka elämän alku oli hyvin vaikea. Pojan tulevaisuudesta ei kukaan uskaltanut ennustaa mitään. Ensimmäinen vuosi oli yhtä kontrolleissa ja neuvolassa ravaamista. Vaikka itse en enään luota tuohon neuvolan toimintaan yhtään. Eivät tienneet juuri keskosten asioista edes mitään eivätkä myöskään ottaneet minua vakavasti kun lapsen ongelmista kerroin. Kehoitti siellä vain nukkummaan päivällä niin jaksan yöllä itkevän lapsen kanssa!
Hain yksityiseltä apuja sekä pojan kontrollit tayssissa olivat myös hyväksi avuksi.
Meillä on tällä hetkellä 1v 5kk ikäinen reipas poika alun kaikesta huolesta ja vaikeuksista huolimatta.
Vaikka nyt tuntuu rankalle ja huolia riittää ihan joka päivälle niin toivon teille sydämestäni kaikkea hyvää ja voimia rankkaan aikaan.
Hienoltahan tuo kuulostaa kun teillä tyttö on kasvanut hyvin ja pirteä!