Voi elämä...En päästä.
Mutta pakko myöntää, että pidän kovasti jos joku muu päästää koiransa lasten kanssa leikkimään. Meillä kun ei enää voi olla omaa koiraa... ja pienet kuitenkin moisia kovin rakastavat.
No löytyhän jotain sentään...Ei kiitos niille torakoille.
Jotenkin tuntuu että nykyaikana tällainen ajattelutapa on aika epätavallista. Hassua kun miettii sitä omaa lapsuuttaan kun koiria ja muita eläimiä oli koko ajan joka puolella. Nyt mammat repivät kiljuen lapsiaan syliinsä jos joku koira vahingossa nuuskii tai vilkaiseekaan lapsen suuntaan ja ihmettelevät vielä miksi lapset arastavat eläimiä. Huoh.En päästä.
Mutta pakko myöntää, että pidän kovasti jos joku muu päästää koiransa lasten kanssa leikkimään. Meillä kun ei enää voi olla omaa koiraa... ja pienet kuitenkin moisia kovin rakastavat.
edelleenkin laki kieltää koirien tuomisen lasten leikkipuistoihinEn irrallaan pitäisi mutta koira voisi istua tai maata vierelläni kytkettynä. Vaikkapa jossain sivussa penkillä ym.. Siitä tuskin on mitään haittaa edes koiravihaajille ja tässä tapauksessa koiraa saisi halukkaat lapset paijata.
En irrallaan pitäisi mutta koira voisi istua tai maata vierelläni kytkettynä. Vaikkapa jossain sivussa penkillä ym.. Siitä tuskin on mitään haittaa edes koiravihaajille ja tässä tapauksessa koiraa saisi halukkaat lapset paijata.
kannattais varmaan opettaa lapsia ettei ne pelkäis.Mun lapset pelkää koiria tosi paljon et mä todella toivoisin,et koiria ei ollenkaan tuotaisi sinne leikkipuistoon.
Kannattaisi varmaan, joo. Laki sattumoisin kuitenkin kieltää koirien tuomisen leikkipuistoihin. Rautalangastako tää nyt pitää joillekin vääntää..kannattais varmaan opettaa lapsia ettei ne pelkäis.
Mahtava neronleimaus, jota kukaan ei varmaan koskaan ole tullut edes ajatelleeksi. Se pelon poisopettaminen ei kuitenkaan onnistu sellaisilta vanhemmilta, jotka pelkäävät koiria itsekin.kannattais varmaan opettaa lapsia ettei ne pelkäis.
Minä traumatisoiduin tällaisesta lapsuudesta pysyvästi, kun vapaana juossut koira (jonka omistajaa ei luonnollisesti näkynyt mailla eika halmeilla) tuli rähisemään minulle vihaisesti, kun olin postilaatikolla hakemassa postia. Olin tuolloin 9-vuotias ja nyt 27-vuotiaana en edelleenkään osaa olla irrallaan olevan koiran seurassa, ellei koiran omistaja tai joku muu henkilö ole paikalla. Jos olen ihan yksin silloin, kun jostain nurkan takaa ilmestyy yhtäkkiä irtokoira ilman omistajaa, menen aivan paniikkiin. Niin että terkkuja vaan sille tyypille, jonka koira säikäytti minut: kiitti vitusti.Hassua kun miettii sitä omaa lapsuuttaan kun koiria ja muita eläimiä oli koko ajan joka puolella.