Päätättekö yhdessä kaikki isommat hankinnat puolison kanssa?

  • Viestiketjun aloittaja Liekkiö
  • Ensimmäinen viesti
Liekkiö
Eli jos esim. olet vaihtamassa autoasi niin kysytky puolisosi mielipiteen asiaan? Vai teetkö päätöksen itse siitä minkä ja millaisen auton ostat itsellesi?

Minkä suuruisen ostoksen uskallat tehdä ilman toisen siunausta? Tuo olisi oikeastaan ollut oikeampi otsikoksi, mitä tuo minkä laitoin.
 
Viimeksi muokannut ylläpidon jäsen:
öriöriöri
Yhteisillä rahoilla ostetut tietysti sovitaan yhdessä.

Autot ym omat tavarat ostetaan "ilman lupaa", ainakin mies tekee niin :D Itse varmaan kuitenkin kysyisin mieheltä ja hänen tutuiltaan neuvoja auton ja tietokoneen sun muiden ostamiseen. He kuitenkin ovat jonkin verran enemmän perehtyneitä siihen mikä on hyvä ja mikä ei.

Harvemmin isoja ostokisa tekisin tuolleen ex tempore. Mutta oiskohan 500€ sellainen raja jolla voisin repäistä ilman että juttelisin kotona asiasta ensin.
Tosin esim. koirat maksoivat sen 1000-1500€/kpl, ja ne nyt ostin vähän niin kuin ilman siunausta. Tai ei mies kieltänytkään, mutta kyllä ne olisi kotiin tullut vaikka hän olisikin yrittänyt pistää vastaan... :rolleyes: :D
 
Wvierass
Tietysti yhdessä mietitään hankinnat, koska ne koskettavat molempia. Esimerkiksi auton ostossa molempien mielipide on tärkeä, koska molemmat käyttävät autoja. Kodinhankinnoista keskustellaan myös. Aika vähissä on sellaiset isommat hankinnat , joista ei keskustella yhdessä. Tällaisia voisi olla esim. moottorisahan ostaminen tai jotkut tietokonejutut. Tämä ei ole mikään rahakysymys, vaan pyrkimys on, että saadaan tehtyä parhaat hankinnat.
 
Ei voi sanoa, että päättäisimme yhdessä. Yleensä ilmoitamme toiselle kun olemme ostaneet jotain että tuli tämmöinen hankittua. Viimeksi esim. mieheni kertoi ostaneensa asunnon jo puoli vuotta aikaisemmin. Molemmat ostaa omat autonsa mielensä mukaan ilman toisen mielipidettä, koska itsehän niillä ajamme eikä toinen.
 
rdcq
Kyllä ja ei. Ei ole mitään summaa joka yli menevistä pitäisi neuvotella tai joista automaattisesti neuvotellaan. Autoa käytää molemmat ja enemmän tuo puoliso tietää autoista kuin minä joten varmasti siitä neuvotellaan. Myös talo on yhteinen ja kyllä niistä neuvotellaan yhdessä jos joku huone tms kaipaa remottia tai on hankittava uusi sohva jne.
 
Kyllä ja ei. Ei ole mitään summaa joka yli menevistä pitäisi neuvotella tai joista automaattisesti neuvotellaan. Autoa käytää molemmat ja enemmän tuo puoliso tietää autoista kuin minä joten varmasti siitä neuvotellaan. Myös talo on yhteinen ja kyllä niistä neuvotellaan yhdessä jos joku huone tms kaipaa remottia tai on hankittava uusi sohva jne.
Meillä on vähän samoin. Toisaalta, kyllä mä olen ostanut maaleja, maalannut seiniä, sisustanut yms ilman miehen mielipidettä ja suostumusta... Mutta esim nyt kun ollaan tekemässä isompaa remonttia niin yhdessä ollaan mietitty ja suunniteltu.
Tuntuisi kyllä hassulta jos mun täytyisi saada miehen lupa / suostumus / siunaus auton ostolle. Mun käyttöönhän se tulee. Meillä on kummallakin oma auto. Voidaan lainata ja lainataankin toistemme autoja, mutta itselleen saa ostaa sellaisen auton kuin itse tykkää. Ja rahat riittää.
 
viera.s
Auto on aika huono mittari, koska niitä on niin eri hintaisia. Suhteemme alkuaikoina mies osti yli 30 000 € auton ilman siunaustani ja siitä olin kyllä kiukkuinen, koska säästöille olisi ollut myös yhteisiä suunnitelmia. Se onkin ainut auto joka on ostettu suhteemme aikana ja edelleen meillä, joten asia ei ole usein ajankohtainen. Mies kyllä keskustelee myös työsuhdeautovalinnoistaan nykyään kanssani ja hyvä niin, molemmat niillä kuitenkin ajaa (minä toki vähemmän) ja kaikki perheen yhteiset reissut tehdään niillä.

Muuten tietysti riippuu myös taloustilanteesta. Rakennamme parhaillaan ja koska säästöt on käytetty siihen, minulla ei edes ole ylimääräistä niin paljon, että voisin tehdä yli 500 € hankinnat keskustelematta miehen kanssa, koska ne edellyttäisivät sumplimista laskujen maksussa. Rakennusprojektiin liittyen mies tekee parin-muutaman tonnin päätöksiä ominpäin, mutta yhteiseen asumisviihtyvyyteen liittyvät asiat keskustellaan yhdessä. Siis vaikkapa takan ja sisämateriaalien valinta, talotekniikkaan liittyvistä hankinnoista ei niin tarvi keskustella, mitä nyt toki yhdessä päätettiin lämmitysmuoto yms. suuremmat ratkaisut.

Ei siis ole niinkään summasta kiinni, vaan siitä, vaikuttaako ratkaisu jollain tavalla myös parisuhteen toiseen osapuoleen. Joko niin, että ostettava asia on myös toisen käytössä tai niin, että säästöjen käyttäminen ao juttuun vaikuttaa perheen talouteen ja/tai yhteisiin suunnitelmiin. Jos ei vaikuta, vaan toinen käyttää vaan ylimääräisiä rahojaan omiin hankintoihinsa, ei tarvitse keskustella.
 
nojaa
Päätetään ja ei päätetä yhdessä. Kyllä aika pitkälle isommat hankinnat omaan asuntoon keskustellaan. Mä vähän epäilen aina omaa "makuani" tai siis sitä, että näyttääkö tavara yhtä hyvältä kotonakin ja että tuleeko varmasti ostettua omaakin silmää miellyttävä huonekalu. Joten senkin takia tulee kysyttyä miehen mielipidettä, ettei sitten tule hankittua jotain, mikä ärsyttäisikin sitten toista osapuolta. Kun yhteisestä kodista on kyse, mielestäni jokainen saa olla osallisena siinä, mitä sinne valitaan. Suurin piirtein sama maku meillä onkin.

Miehellä on oma yritys, joten hänen hankintoihinsa en puutu. Yleensä hän kuitenkin keskustelee, mitä sinne suurempaa pitää hankkia.

Minun auton uusimista ollaan moneen kertaan jo puhuttukin miehen kanssa, mutta rahatilanne kun on nyt sellainen, että vanha auto pelaa vielä. Miehellä on oma autonsa, josta hänkin keskusteli että aikoo vaihtaa, mutta en mä siihen sen kummemmin puuttunut.

Eli kyllä me isommista asioista keskustellaan, mutta lopullisen päätöksen tekee se, ketä asia enemmän koskee. Salassa toiselta ei isoja päätöksiä tehdä.
 
En ole niin tyhmä, että menen ja ostan auton, jonka haluan...koska mun valintakriteerit auton suhteen on lähinnä koko, väri ja ulkonäkö muodon osalta. Eikä näillä kriteerein vissiin kannata autokaupoille lähteä? :D

Mä olen meidän perheessämme se, joka ns. määrää kaapin paikan. Ja auton värin. Mutta kaapin sisältöön ja auton teknisiin ominaisuuksiin on miehellä kuitenkin sanavaltaa ;)

Reilu vuosi sitten vaihdettiin auto isompaan. Olin kertonut, että haluan tila-auton, jonne mahtuu minä, mies, 4 lasta ja 3 koiraa. Käytiin koeajamassa muutamaa autoa ja olisin halunnut erään sellaisen hienonvärisen...mutta mies ei lämmennyt haluamiselleni, koska se hienonvärinen oli pieni tila-auto ja miehen mielestä me tarvittiin iso tila-auto.

Mä en halunnut isoa, koska en saa sitä taskuparkkiin ja se isompi oli hinnaltaan tuplat, eikä meillä mun mielestäni ollut siihen varaa. Taskuparkkiasiaan miehellä ei ollut ratkaisua antaa, mutta raha-asiaan oli, sillä hän kertoi säästötilillä olevan melko paljon enemmän rahaa, kuin mitä olin luullut (tiedän säästötilistä, mutta en ole sen saldoa kysellyt). Mies lateli myös jotain "autokieltä", jonka tiimoilta se kallis oli parempi siitä, tästä ja tosta syystä.
Joten siihen autoon sitten päädyttiin. Ja hyvä niin. En edelleenkään saa sitä taskuparkkiin, mutta se on ihanan iso noin niin kuin muutoin. 3 turvaistuinta menee keskipenkille ilman mitään ongelmaa ja jalkatilaa on huikeasti. Ja myös koirien häkki mahtuu autoo heittämällä...ja mukaan mahtuu koko perheen ja koirien lisäksi vielä kauppakassitkin :)

Jos ostoslistalla on koira (tai hevonen), niin tuolloin puolestaan mies ymmärtää olla ottamatta asiaan kantaa ja hän jättää kaikki päätökset mulle. Hänellä kun ei ole juuri mitään hajua siitä, että millainen sen elukan pitää olla, jotta se täyttää ne kriteerit, mitä minä siltä vaadin. Me voidaan kyllä yhdessä sopia siitä, että milloin on sopiva hetki uudelle eläimelle, mutta kaikesta muusta päätän itse. Eläin maksaa tasan sen, mitä se maksaa. Ja sen siitä maksan. Toki se pankkitilin saldo määrittelee maksamisiani melko voimakkaasti, mutta eläimet eivät yleensä tule meille extempore, vaan pitkän pähkäilyn tuloksena, joten tarvittavan summan ehtii kyllä haalimaan kokoon :)

En oikein osaa sanoa, että minkä suuruisen ostoksen uskallan tehdä ilman toisen siunausta. Kun periaatteessa voi tehdä ihan minkäsuuruisen ostoksen tahansa. Harvemmin se on siitä summasta sinänsä kiinni...siis tarkoitan sitä, että vaikea kuvitella, että meille koskaan tulisi sanomista siitä, että olen miehen mielestä ostanut jonkun liian kalliin jutun, johon meillä ei olisi ollut miehen mielestä varaa.

Mä pystyn ja kykenen ihan itse tsekkaamaan ja laskemaan, että mikä on tilin saldo ja mihin mulla on varaa. Mulla ei ole tapana tehdä mitään överiostoksia, joten ei mun tarvitse sen kummemmin pyytää mieheltä lupaa ja siunausta ostoksiini, ostosten summaa ajatellen.

Ja sama pätee myös toiseen suuntaan. Auton kohdalla olin sitä mieltä, että meillä ei ole siihen varaa, mutta miehellä olikin asiasta parempaa tietoa...rahaa oli. Joten ei siinä sitten mitään ongelmaa ollutkaan :)
 
Meillä lähes kaikki päätetään yhdessä, koska se jolla sattuu olemaan rahaa niin maksaa laskut+ ruuat yms, niin pitää vähän tietää mikä toisen tilanne on. Olen toki lahjaksi ostanut yli 100€ juttuja, mutta yleensä joku 50 e on jo keskusteltava juttu kun mies opiskelee Ja minä kotona lapsen kanssa niin ei hirveästi ylimääräistä ole.
 
"Sanna"
Olen ostamassa itsellen n. 15 000 euroa maksavaa autoa. Kyllä olen keskustellut myös miehen mielipidettä asiaan, koska ajamme välillä toistemme autoilla. Muutamaa ehdokasta mies ei hyväksynyt, mutta löysimme lopulta molempia miellyttävän vaihtoehdon. Itse saan sanoa myös kantani miehen auto-ostoksiin.

Harrastusmenoihin ei puututa. Miehellä on useiden tuhansien eurojen arvoisia harrastusvälineitä ja ne hän on ostanut itsekseen. Mainitsi kyllä etukäteen, että aikoo sellaisia hankkia.
 
Outlet harmaana
Minulla ei ole mitään pakkoa tai tarvetta konsultoida miestä missään ostoksissa, edes autossa. Itse päätän ja rahoitan. Samoin mies. Silti keskustellaan hankinnoista, yhteisistä ja omista, koska halutaan tehdä niin ja kuulla myös sen toisen mielipide.
Vaatteet ostan itse, samoin harrastusvälilneet. Tosin niihin harrastusvälineisiinkin saattaa mies ottaa kantaa, kun harrastukset on pitkälti yhteisiä ;)
 
meillä
Yhdessä mietitään mitä tarvitaan ja mitä ostetaan. Viimeksi ostimme tila-auton ja etelänmatkan yhdessä, etelänmatkan valintaan sai osallistua myös isommat lapset. Ei olla mitään shoppailijatyyppejä, joten kysyin miehen mielipiteen kun olin törsäämässä 100€ tunikaan rahaa (siis ei olisi tarvinnut kysyä, mutta kun turhake ja itsellä kova paikka pistää tuollaiseen rahaa...). Jos toinen jotain haluaa, niin kyllä se sen saa, mutta yleensä meillä ei tällaisia haluamisia juuri ole, paitsi mulla ehkä nuo elämysmatkat :D Ei meillä ole varsinaisesti omia autojakaan, vaikka niitä onkin 2. Avaimet säilytetään avainkaapissa. Mies on ostellut soittimia ja törsännyt niihin, mutta aina kysyy, ehkä enemmänkin haluaa keskustella siitä, että onko tämä nyt tarpeellinen jne, kun on samanlainen kuin minä noiden turhakkeiden ostamisen suhteen ;) Eli siis summa summarum, vaikka ei ole "pakko" kysyä, niin meille se on luontevaa. Isommat hankinnat tehdään yhdessä, koska ne on yhteisiä hankintoja (ei ole esim. omia autoja).
 
No me kyllä ihan ruokaostoksista lähtien myös sovitaan ostokset yhdessä. Loppupeleissä päätän kyllä suurelta osin että mitä sieltä kaupasta kannetaan mutta ilmoitan kuitenkin aina etukäteen mitä olen ostamassa jotta mies voi sanoa oman mielipiteensä asiaan. Meillä kuitenkin rahatilanne on sellainen että ei sitä mitä tahansa heräteostoksena vaan ostella. Siis kyllä mies saattaa ostaa jonkun pikkulimun tai muuta työpäivän aikana ja joskus ostan hänelle jonkun pikkulahjan tai lapsille jotain mikä maksaa alle 5€ jne, mutta en esimerkiksi kahvilaan tai pikaruokalaankaan kävele ilman että mies tietää. Laskut maksan minä sen tililtä jolla on rahaa sillä hetkellä. Meillä on siis 100% yhteiset rahat ja molemmat tietää mihin ne menee.

Isommissa ostoksissa käy usein niin että yhdessä päätetään että ostetaan vaikka imuri/auto. Minä sitten vertailen imurien/autojen ominaisuuksia ja hintoja ja saatan kysyä mieheltä mielipidettä vaikka parin parhaan välillä. Joskus hänellä on mielipide, joskus sanoo että "päätä sä". Ja sit se ostetaan.
 
Nyt esimerkiksi miehen autoon on talvirenkaat etsinnässä. Olemme laittaneet viestiä Ranskaan, Saksaan, Englantiin ja Ruotsiin niihin liikkeisiin mitkä mainostavat sivuillaan kyseistä rengasta ja pyytäneet tarjoukset kotiin toimitettuna. Kyseessä on kuitenin yli 1000e ostos, joten mielestäni asia on ihan asiallista hoitaa yhdessä.
 
res hra majuri
Nyt esimerkiksi miehen autoon on talvirenkaat etsinnässä. Olemme laittaneet viestiä Ranskaan, Saksaan, Englantiin ja Ruotsiin niihin liikkeisiin mitkä mainostavat sivuillaan kyseistä rengasta ja pyytäneet tarjoukset kotiin toimitettuna. Kyseessä on kuitenin yli 1000e ostos, joten mielestäni asia on ihan asiallista hoitaa yhdessä.
Keski-Euroopan talvirenkaat ovat aivan eri tuote.
 
"M33"
Jos ostan omilla käyttörahoillani kahden tonnin fillarin, jonka huollan ja varastoin itse, en kysele muiden mielipiteitä. Pyörä ei vaikuta muiden elämään mitenkään, joten muut eivät saa asiassa sananvaltaa.

En kuitenkaan toisi uutta sohvaa asuntoomme, vaikka saisin sen ilmaiseksi, ennen kuin olen varmistanut, että sohva on myös vaimoni mieleen. Huonekalut kun vaikuttavat meihin molempiin, joten meidän molempien on saatava vaikuttaa niiden valintaan.

Kyse ei siis ole rahasta vaan siitä, miten päätös vaikuttaa kenenkin elämään.
 
  • Tykkää
Reactions: chef
V.ieras
No, mies tilas uuden auton, eikä kyllä juurikaan neuvotellu mun kanssa....väritpivetta kysyi :) ja toivomani värin sainkin!
Aina monesta neuvotellaankin, mut osataan molemmat tehdä hankintoja myös ilman toisen siunausta
 

Yhteistyössä