Paha masennus

Elikkä tilanne on sellainen että olen 8kk ikäisen pojan äiti. Koko raskauden ajan kärsin masennuksesta, en uskaltanut lähteä ulos asunnosta koska pelkäsin että ihmiset arvostelevat mahaani,osittain kärsin myös "ihmis kammosta", eli pelkään olla ihmisten kanssa tekemisissä. Lihosin montakymmentä kiloa. Synnytyksen jälkeen olo vain paheni iso maha ja muu läski ovat tuhonneet ulkonäköni lopullisesti. Arpia on ympäri kehoa ja ovat pahan näköisiä, kaikkea olen niihin yrittänyt mutta mikään ei auta.En uskalla enään pitää normaaleja vaatteita, toppeja tiukkoja farkkuja, vaikka olenkin laihtunut omiin mittoihin, roikkuu tuo ruma iho joka paikassa. Pelkään että en riitä edes omalle miehelleni, vaikka hän on sanonut että minussa ei ole vikaa, olen eri mieltä.Omasta mielestäni olen maailman rumin ihminen ja loppuelämä mennyt pilalle raskauden takia.Lastani rakastan yli kaiken, en kadu lapsen tekoa päivääkään mutta en ollut tietoinen että en tule enään ikinä olemaan normaalin näköinen..Olen vasta 20v, ja harmittaa katsoa muita samanikäisiä jotka ovat normaalin näköisiä.Emme ole mieheni kanssa edes kihloissa koska mies haluaa elää päivä kerrallaan eikä miettiä tulevaa, pelkään että tämä kaikki johtuu vain siitä että en riitä ja vaihtaisi minut heti pois kun toinen sopivampi tulee tilalle.
Olen ihan umpikujassa, montakertaa olen kuolemaakin miettinyt,lääkkeetkään ei auta, ei myöskään juttelu koska kukaan ei ymmärrä tätä oloa mikä itselläni on. Muut vain sanovat että "olet kaunis, turhaa tuollaista edes mietin".Voiko tätä ooa enään korjata millään?

 

Voi korjata, älä edes mieti muuta. Ja sinulla on syytä korjata! Sinulla on mies, joka ei ole jättänyt, sinulla on lapsi, joka TARVITSEE eniten maailmassa juuri sinua. Et voi sysätä sitä vastuuta nyt kenellekään muulle. Ulkonäkö ei ole tärkein asia maailmassa, vaikka nuorena se saattaa siltä tuntua. Harrastatko mitään liikuntaa?

 

Harrastan lenkkeilyä koiran kanssa. ennen kävin myös koiranäyttelyissä kun sain siitä iloa elämään, nyt omistan koiran jonka kanssa ei voi käydä missään koska käyttäytyy hyvin agressiivisesti. Olen halunnut toista koiraa mutta miehelle ajatus on myrkkyä, hän ei koirista niin paljoa välitä. Lapsen kanssa olen päivisin ulkona, käydään kahvilla ja kaupoilla. Sekin on ratkaiseva tekijä että minulla ei ole kavereita.

 

Joo, se on tosi ratkaiseva tekijä, jos tuntuu, ettei ole kavereita. Mutta hei, ei se kaikilla muillakaan niin sosiaalista elämä ole. Ja harvaa tullaan hakemaan neljän seinän sisältä. Voisitko tuota koiraharrastusta jollain konstilla elvyttää, älä miehen mielipiteestä välitä. Jos se sinua piristäisi, niin koko perheen etuhan se on, pitää tehdä just sitä mistä saa iloa. Sieltä voisi löytyä myös samanhenkisiä ystäviä?

 

mutta tuota koiraharrastusta en pääse toteuttamaan muutakun sillä toisella koiralla. Ja toista koiraa ei voi ottaa ennekun mies siihen suostuu. Lapsi menee kuukauden päästä jo päivähoitoon, sain tänään iloisen puhelun että sain työpaikan.Jos se auttaisi piristämään.

 

Mä en usko, että mitkään koiraharrastukset pahaa masennusta rauhoittaa...päinvastoin, suurempi stressihän sulle tulee, jos otat vielä toisen koiran tänhetkiseen tilanteeseen! Itelläni on masennusvaltainen kaksisuuntainen mielialahäiriö ja syön masennukseen ja ahdistukseen lääkettä ja käyn psykiatrisella hoitajalla seurannassa. Tilanne on myös siinä mielessä sama, että asun kaupungissa, jossa mulla ei ole kavereita. Mutta niin vaan oikea diagnoosi ja lääke on päästäneet mut pahasta (kun vauvan ollessa 5 kk iski masennus ja ahdistus toden teolla päälle).

 

no itselläni ei ole lääkkeet auttanut, monia lääkkeitä on yritetty ja on tullut entistä huonompi olo

 

Monilla oikean lääkkeen löytämiseen menee aikaa.. toisille niistä ei ikänä ole mitään hyötyä. Jokainen on niin erilainen...
Jos yhtään tiedät mikä tuottaa elämässi iloa niin panosta siihen.. jos se on oikeasti uusi koira ja sen myötä harrastaminen ei mikään saisi tuota estää.
Itsellä masennusta ja koira on ollut kyllä elämän suola.. pitänyt liikkeessä, lohduttanut, kuunnellut...

 

Synnytyksen jälkeisen masennuksen takana on alhainen estrogeenitaso. Monella estrogeeni pysyy alhaalla niin kauan, kuin imettää ja estorgeenin taso saattaa vastata vaihdevuosista kärsivän estrogeenitasoa. Käykääpä kaikki synnytyksen jälkeisestä masennukseta kärsivät mittauttamassa estrogeenitasonne. Luontaisia estrogeenejä saa mm. Femi Soyasta, jota myydään myös tavallisissa ruokakaupoissa.