paha olla,en halua enään ikinä nukkumaan...

mulla tuo kuopus on semmoinen tohelo...
jatkuvasti lyö itsensä johonkin ,myös tarkan valvonnan alla.
3viikkoo sitten poika löi päänä aika rajusti,taju meni...lievä aivotärähdys vain kumminkin.

mulla on kova huoli jatkuvasti että mitä seuraavaksi?
huomaan nykyään vahtivan kuopusta kunnon haukan katseella,konttaus kypäräkin hankittiin...

yöllä tulee painajaiset,tuhoaa mun täydellisen perheen....
joka öisissä unissa menetän kuopukseni tavalla tai toisella,ja päivällä haukan katseeni vai kiristyy....

taidan tulla hulluksi,tai sitten olen jo täysin sekaisin....

 

mä kans näin ihan hirveitä painajaisii et millon mistäki toi mun esikoinen tippuu ja kuopuksel tapahtu muuten vaa jotai pahaa =( tiedän et ei kiva tunne,mut onneks pienet kestää kummasti kolhujakin!

 

Onko muuten elämä reilassa? Ettei mikään muu paina?

 

niinpä kai sitten,normaalia normaalia.....

 

Onko muuten elämä reilassa? Ettei mikään muu paina?

ei pitäs painaa....pelottaa vaan nuo yölliset painajaiset....ei nukkuman uskalla mennä,aamuisin 5 töihin lähtö.....aaamusin itken silmät päästäni siitä surusta minkä olen unissani saanut...

 

Voi :hug: . Voihan tollanenkin liiallisuuksiin mennä, että vois jopa joksikin häiriöksi luokitella. Mulla oli pikkusen samanlaista meidän nyt 4v neidon kanssa. Tyttö oli n.2vuotias kun mulla meni monta kuukautta sen vahtimiseen...
Kaikki alkoi siitä kun näin 2 kertaa peräkkäin sellasen unen missä meidän tyttö hukkui, ne unet oli niin voimakkaita ja se itkun ja paniikin määrä sanoinkuvaamaton että se jotenki pisti mut pelkäämään että, tytölle sattuu jotain.
Olen nähnyt vieläkin satunnaisesti niitä hukkumis unia mutta tässä viimosessa hukkuja oli kuopus :ashamed: .

Se on rankkaa tavallaan pelätä koko ajan ja jonku puolesta...
Mulla se laantui itsestään vaikka aika haukka kyllä noiden pienten kanssa olen.


Niin ja kevät meni mulla paniikin omaseen tarkkailuun että mitä kuopuksella on suussa, jouluaattonahan meillä kävi ambulanssi kun poika meinas tukehtua...

Nukkua sun pitää :hug:

 

Voi :hug: . Voihan tollanenkin liiallisuuksiin mennä, että vois jopa joksikin häiriöksi luokitella. Mulla oli pikkusen samanlaista meidän nyt 4v neidon kanssa. Tyttö oli n.2vuotias kun mulla meni monta kuukautta sen vahtimiseen...
Kaikki alkoi siitä kun näin 2 kertaa peräkkäin sellasen unen missä meidän tyttö hukkui, ne unet oli niin voimakkaita ja se itkun ja paniikin määrä sanoinkuvaamaton että se jotenki pisti mut pelkäämään että, tytölle sattuu jotain.
Olen nähnyt vieläkin satunnaisesti niitä hukkumis unia mutta tässä viimosessa hukkuja oli kuopus :ashamed: .

Se on rankkaa tavallaan pelätä koko ajan ja jonku puolesta...
Mulla se laantui itsestään vaikka aika haukka kyllä noiden pienten kanssa olen.


Niin ja kevät meni mulla paniikin omaseen tarkkailuun että mitä kuopuksella on suussa, jouluaattonahan meillä kävi ambulanssi kun poika meinas tukehtua...

Nukkua sun pitää :hug:

voi ei,toivottavasti teillä on kumminkin kaikki nyt hyvin....
abulnssilla mekin mentiin....mutta kun kaikki vaan nyt tuntuu kasaantuvan päälle.
onnin suolijutun jälkeen mikään ei oo ollu meillä normaalisti,onni on aivan villi ja kamalan tohelokin vielä....ja miten hidastaa yks vuotiaan vauhtia?

nukkua ei voi koska en haluu menettää onniani joka yö....

 

Meilläkin Onnin alku oli sellanen paniikin omanen.. 5 viikkosena sairaalassa kun ei henki kulkenu ja sit löyty ne reiät sydämestä ja ja ja jne.. Kaikkee ollu sillä ja jotenki tuntuu että sitä pitää vahtia KOKO AJAN herkeämättä. Tuntuu että poika on osottanu jo elämänsä aikana että hän ei ole kuolematon.. Äh, vaikee selittää.. :/

 

mulla tuo kuopus on semmoinen tohelo...
jatkuvasti lyö itsensä johonkin ,myös tarkan valvonnan alla.
3viikkoo sitten poika löi päänä aika rajusti,taju meni...lievä aivotärähdys vain kumminkin.

mulla on kova huoli jatkuvasti että mitä seuraavaksi?
huomaan nykyään vahtivan kuopusta kunnon haukan katseella,konttaus kypäräkin hankittiin...

yöllä tulee painajaiset,tuhoaa mun täydellisen perheen....
joka öisissä unissa menetän kuopukseni tavalla tai toisella,ja päivällä haukan katseeni vai kiristyy....

taidan tulla hulluksi,tai sitten olen jo täysin sekaisin....

mulla kans. esikoinen on nyt 3 kuukautta ja näen unta että hän kuolee, onnettomuudessa, minun virheen takia yms... tämä yönä "olin lenkillä"(unessa) ja tipuin pojan ja vaunujen kans jokeen. vaunut painui pohjaan enkä saanut vauvaani ajoissa pois.
miehen kainalo toi raskausajan painajaisiin turvan, nyt ei enää auta. pelkään olematonta kuollakseni.
pitää kai muuttaa pois joen lähettyviltä... :'(