Pahaa oloa muilla?

Moi! Aattelin tänne purkautua muutamalla rivillä, jospa jollain muullakin on samanlainen olo. Lyhyesti: oon 3v lapsen yh ja kahestaan ollaan päivät kun oon työttömänä ja hermot on kireellä! Hermostun pienistäkin jutuista lapselle vaikka hän ei mitään normaalia pahempaa tee ja siitä tulee itelle kauhee olo jälkeenpäin :'( ! Nytkin oon ikävöiny häntä kun on isällään viikonlopun ja kaduttaa viime viikkoset purkaukset.. Ensin ootan että saan levätä kun isä-viikonloppu lähestyy ja sitten on kauhee ikävä kun hän ei oo kotona . Tiedän että tää mun paha olo johtuu työttömyydestä ja kotona olemisesta, päivät on kuiteski niin samanlaisia lapsen kanssa. Ohjattuun leikkitoimintaan olen häntä vienyt, siinä saa pari tuntia omaa aikaa käydä asioilla mutta sekin loppuu kohta. Syksyksi ilmoitin hänet jo päiväkerhoon jos ei töitä ala löytyyn. Työnhakukaan ei enää kiinnosta kun ei tärppää vaikka kuinka moneen paikkaan olen hakenu! Onko muilla samanlaista tilannetta? Olen jo miettinyt terapiaan hakemista mutta eihän sinne viikonloppuisin pääse ja arkena en saa lapselle hoitajaa.. Jospa sitten yritän kun kerhot alkaa.. Neuvolastako sitä keskustelu-apua kannattaa kysyä vai mistä? Kiitos

 

Mä sain neuvolan kautta lähetteen psykologille. Tosin mulla oli silloin motiivina eroaminen ja siihen liittyvä' ahdistus ja epävarmuus.
Ei se nla lääkäri aluks tienny mihin olis mut laittanut, mutta kun asiaa siinä aikamme ihmeteltiin, niin sanoi sitten, että laittaa lähetteen psykalle, mutta voi kestää hetken, ennen kun pääsen sinne. Runsaan kuukauden päästä sain ajan ja kyllä muuten helpotti, kun sain uutta näkökulmaa ongelmiini.
Kannattaa siis ainakin kysyä neuvolasta (ja vaatia apua, jos suhtautuvat nuivasti!)

 

Ehkä kannattais hakea osapäivähoitopaikkaa lapselle. Omat lapset aloittaa hoidon, vaikka omista töistä ei tietoa. Ovat toki vain 1-2 päivää viikossa, mutta pakko näin. Muuten alkaisin kans kohtelemaan lapsia huonosti tms. koska olen erosta tosi masentunut. Mulla erosta kuukausi vasta ja tunne tekeväni näin oikein lapsille. Täällä kyllä töitä ihan kiitettävästi tarjolla, joten tuskin kauaa oon työttömänä.

 

Hei Helmerinalle! Ja muut =)
Tuo kuulosti todella tutulta, aivan kuin oma elämäni..
Itsekkin olen tällä hetkellä työttömänä ja 3v pojan kanssa kahdestaan päivät kotona.
Väilillä hermot on todella kiereällä. Meillä on yö rytmikin vähän kääntynyt, illalla hirveä tappelu nukkumaan menosta ja sitten menee myöhään, itse sitten olen koneella hetken että saisi edes jotain tehdä rauhassa, ja aamulla nukutaan pitkään.. Tiedän, tuohon pitäisi saada muutos..
Pojalla hirveä uhma menossa ja kaikki purkaa minuun, hakkaa, potkii ja haukkuu.. Isälleen on kuin enkeli sillon kun siellä on.
Me ei pystytä käymään yhtään missään, koska poika ei tottele minua yhtään.. Kaupassa käyntikin on joskus ihan mahotonta..

Itsellä on monesti aivan kauhea olo siitä, että välillä korottaa pojalle ääntä.. Ja välillä tunnen itseni kaikella tapaa epäonnistuneeksi pojan kasvatuksessa.. Monesti meinaa tulla itku..

Itsellä erosta on jo sen verran aikaa, että se ei sillä tavalla enää ahdista.. Mutta oli tätä kyllä silloinkin ja sillon tunsin itseni vielä enemmän ahdistuneeksi, ei pystynyt nukkumaan ollenkaan jne..

Saa laittaa YV:tä jos haluaa vaihtaa ajatuksia =)