pahantuulinen mies

Mitä tehdä? Tuntuu sille, että mies on melkein aina pahalla tuulella ja ärsyyntynyt. Tuntuu myös sille, että hän ei edes yritä olla ärsyyntymättä, tai jos yrittää, ei onnistu. Tälläkin viikolla neljästä illasta yksi on sujunut niin, että ei ole tiuskinut tai hermostunut mistään. Olen yrittänyt kysyä mistä johtuu, mutta kunnon vastausta ei tule, vain "olethan sinäkin pahalla tuulella". Näin onkin, menen pahalle tuulelle siitä, että toinen ärsyyntyy helposti eikä ole valmis selittämään mistä se johtuu, käyttäytyy vaan ikävästi. Yritän kuitenkin aina kysyä mikä mättää ja puhua, mutta sekin taitaa lähinnä ärsyttää ja sitten minäkin alan "kypsyä". Meillä on kolme lasta, joten meno ja hulina on taattu joka ilta. Jos vika on minussa, niin kertoisi edes, että mikä. Voi toki olla, että elämäntilanne on väsyttävä, omaa aikaa ei juuri ole. Mielestäni se ei vaan ratkea hermoilemalla. Olen yrittänyt myös sanoa sitä, että pitäisi osata nauttia tästäkin hetkestä, vaikka lapset onkin rasittavia usein. Kymmenen vuoden päästä he eivät ole enää pieniä, kurja sitä on muistella niin, että oltiin aina väsyneitä ja pahalla tuulella. Mikä neuvoksi? Olemme kumpikin väsyneitä välillä, mutta tuntuu sille, että miestä tämä rasittaa enemmän ja se purkautuu omaan perheeseen, mikä mielestäni ei ole kovinkaan hyvä asia. Enkä todellakaan kuvittele olevani syytön, muuta kun siitä miehestä ei saa mitään kunnollista irti. Sitäkin olen miettinyt, että onko tuo järjestelmällistä toimintaa, että saa minut muuttamaan lasten kanssa, että minä teen sen lähtöpäätöksen eikä hän ole siitä sitten vastuussa, vaan voi sanoa, että sinä lähdit... Eilen hän oma-aloitteisesti lajittele pyykit. Sanoi sen sitten, "että katsos nyt, eikä tästäkään tullut kiitosta." Siihen vastasin, että eihän minuakaan kukaan täällä kiittele, vaikka koko ajan teen jotakin. Siitähän se sitten alkoi... oin esille sen, että jos minä en pesisi pyykkiä niin ahkeraan, ei täällä kellään olisi puhtaita vaatteita jne... Minä olen se, joka vaihtaa lakanat oma-aloitteisesti, minä olen se joka tuulettaa matoto ja peitot ja tyynyt, minä olen se, joka huolehtii siitä, että lapsilla on vaatteita, minä olen se, joka muistaa päiväkodin lelupäivät, lasten kouluasit yms.... No tätä kaikke en hänelle sanonut, mutta tälle se vaan tuntuu ja kiitokseksi pahantuulisuutta ja lasten kiukuttelua.

 

Voi, niin tutulta kuulostaa! :hug: Mutta sellaista se varmaan on kun on pieniä lapsia. Meilläkin kolme lasta ja iltaisin kauhea hulina päällä. Tuntuu, että se meidän parisuhteen paras aika ei ole ihan käsillä just nyt...Mutta koitetaan vielä jaksaa ja katsotaan mitä tulevaisuus tuo! :/

 

Hei, hyvät ihmiset!

Hankkikaa ihmeessä hoitoapua (vaikka MLL:n hoitaja) ja ottakaa itsellenne kahdenkeskistä aikaa! Ei kukaan vanhempi jaksa eikä parisuhdekaan parane, jos itse vaan aina väännetään vuodesta toiseen.

Meillä on viisi muksua ja tällä hetkellä pyrimme päästä kerran viikkoon kahdestaan noin kolmeksi tunniksi menemään. Mitäkö teemme? Pelaamme sulkapalloa tai kävelemme lenkin ja menemme sitten syömään kaupungille tai käymme uimassa jne.
Itsekkyyttäkö? Niin, tervettä itsekkyyttä. Kauan mekin vängättiin sitä, että itsehän ne muksut on hoidettava...mutta ei se ole järkevä ajatusmalli!

Siis liikkeelle ja parisuhdetta hoitamaan!
Puhuminen on paras lääke kaikkiin ongelmiin!

 

Hei, hyvät ihmiset!

Hankkikaa ihmeessä hoitoapua (vaikka MLL:n hoitaja) ja ottakaa itsellenne kahdenkeskistä aikaa! Ei kukaan vanhempi jaksa eikä parisuhdekaan parane, jos itse vaan aina väännetään vuodesta toiseen.

Meillä on viisi muksua ja tällä hetkellä pyrimme päästä kerran viikkoon kahdestaan noin kolmeksi tunniksi menemään. Mitäkö teemme? Pelaamme sulkapalloa tai kävelemme lenkin ja menemme sitten syömään kaupungille tai käymme uimassa jne.
Itsekkyyttäkö? Niin, tervettä itsekkyyttä. Kauan mekin vängättiin sitä, että itsehän ne muksut on hoidettava...mutta ei se ole järkevä ajatusmalli!

Siis liikkeelle ja parisuhdetta hoitamaan!
Puhuminen on paras lääke kaikkiin ongelmiin!

 

Onko mahdollista, että miehellä olisi sutinaa muualla tai ihastus tms.?
Itse käyttäydyin ärtyisästi miestä kohtaan, kun olin ihastunut toiseen. Oli aivan sama, mitä mies teki, niin aina sain "riidan" aikaiseksi.

Yrittääkö ärtyisyydellä pitää sua etäämmällä?

 

Miten sen saa selville? Tuskin ainakaan kysymällä.

 

Tutulta kuulostaa tuo alkuperäisen teksti. Meillä mies on ollut AINA huonolla tuulella aikaa ennen lasta ja nyt lapsen syntymän jälkeen.
Mitään en saa hänestä irti, vaikka kuinka yritän kysyä. Riitaa meinaa tulla helposti, mutta nyt olen ottanut sen linjan että en lähde mukaan sanaharkkaan vaan olen mielummin kommentoimatta asioita.
Monesti olen miettinyt, että miksi alunperinkin jäin roikkumaan suhteeseen mikä ei toimi. Nyt siitä irtautuminen on sata kertaa vaikeampaa kun on pieni lapsi. :headwall:

 

Kyseessä voisi olla myös masennus, varsinkin jos muut oireet täsmäävät. Itse kärsin ko. asiasta vuosia (ehkä nuoruudesta asti) ennen kuin tajusin hakea asiaan apua. Jotenkin ne oireet alkoivat tuntua ihan "normaalilta olotilalta" kun niitä oli tarpeeksi kauan ollut. Tajusin tilanteeni vasta kun huomasin mitä käytökseni aiheuttaa läheisilleni. Onneksi sain asiaan apua ja liittoni toivottavasti vielä pelastettua.

 

Kiitos Borat, ja kaikki muutkin. Olen myös miettinyt masennusta, mutta ei aavistustakaan siitä, kuinka voisin miestäni auttaa. Muuta naista ei ole, sen hän on vakuuttanut ja sen uskon.

 

Meilläkin vastaava tilanne kuin ap:lla. Miehestä ei saa irti mikä mättää. Me olemme saaneet hoitoaopua, viime aikoina runsaastikin, mutta hullummaksi menee. Mietin sitäkin, olisiko kuvioissa mukana joku muukin, no ainakin alko.

Sitä sanotaan, että kriittisin aika erolee on 2. lapsen syntymä. Kurjaa tosiaan lapsi muutaman kk. Nyt näyttää rerolta, ei puhu mistä kiikastaa ja miten korjata tilanne.

 

Anna mä arvaan.
SÄ mäkätät kotitöistä, makaat kotona tai #&%?$!* palkalla töissä.

Miehes käy töissä ja roikkuu velat niskassa ja maksaa kaikki.

Pieni vinkki: Uhkaa vielä erolla niin
miehes tajuaa nostaa kytkintä.

Ei sillä ole uutta akkaa, mutta jatka tota rataa niin pian on.

 

\

Hei, hyvät ihmiset!

Hankkikaa ihmeessä hoitoapua (vaikka MLL:n hoitaja) ja ottakaa itsellenne kahdenkeskistä aikaa! Ei kukaan vanhempi jaksa eikä parisuhdekaan parane, jos itse vaan aina väännetään vuodesta toiseen.

Meillä on viisi muksua ja tällä hetkellä pyrimme päästä kerran viikkoon kahdestaan noin kolmeksi tunniksi menemään. Mitäkö teemme? Pelaamme sulkapalloa tai kävelemme lenkin ja menemme sitten syömään kaupungille tai käymme uimassa jne.
Itsekkyyttäkö? Niin, tervettä itsekkyyttä. Kauan mekin vängättiin sitä, että itsehän ne muksut on hoidettava...mutta ei se ole järkevä ajatusmalli!

Siis liikkeelle ja parisuhdetta hoitamaan!
Puhuminen on paras lääke kaikkiin ongelmiin!

Mutta entäpä kun mies ei HALUA minnekään kahdenkesken?Vaikka kuinka ehdottelee mitä,niin haluaa olla vain kotona. :/
Vinkkejä,mites parisuhdetta voi hoitaa kun toinen ei omasta puolestaan ole valmis tekemään mitään?

 

Meillä kärttyukko asunut vuosia.Olen ajatellut että meidän isi on koko suomen pahin kärttyilijä.Hermot menee kaikesta herkästi.Lasten huuto, jopa puhelimensoiminen , mun kotityövaatimukset, miltei kaikki ärsyttää.Ei taida olla asiaa mikä ei ärsyttäisi..Itse sain tarpeekseni ja panin pisteeen tilanteelle, joko mies hankkii apua selvittääkseen mikä ärsyttää tai minä lapsineen muutetaan pois ihan tosissaan.Se että kuuntelee toisen räyhäämistä ja hermoilua vuoskausia menee jo henkisen väkivallan puolelle ja koko perheen kaikki oleminen on kireää ja ahdistavaa, ei tiedä koskaan millä päällä herra on.Jos hänellä huono päivä, kaikilla muillakin sitten on.Ei ole oikein!Onneks meillä mies itsekin on tajunnut ettei halua olla aina hankala ja on halukas selvittämään asian..katotaan miten käy.Mitenkä ihana ois tulla töistä kotiin kun ei tarvitse pelätä kenenkään kireilyä...Sitä päivää odottaen.

Voimia sulle, meitä samassa tilanteessa olevia löytyy muitakin.

 

Itse ostin parisuhdekirjan (Pelasta parisuhteesi, nelosen tohtori Philin) ja sen avulla aloin ihan itekseni miehen tietämättä tutkia parisuhdetta. Nyt näyttää jo paljon paremmaltaa, joten sitä suosittelisin.

 

mulla oli juuri tuollainen poikaystävä. joka tiuski ja raivostu millon mistäkin. jos vaikka erehdyin soittamaan väärään aikaan..kun ei ollut näköpuhelinta niin vaikeahan se on tietää että koska saa soittaa ja koska ei. olisi pitänyt olla ajatustenlukija.kyllä mullakin kaikenlaista tuli mieleen että onko miehellä toinen tai eikä välitä musta mutta kun tällästä kysyin niin siitäkin mies raivostui. eli kommunikointikin oli aivan mahdotonta. kaikenlisäksi tämä mies inhoaa kaikkien muiden lapsia paitsi omiaan ja eläimiä vihaa yli kaiken. tulee vaan mieleen että voisiko tälläisillä miehillä olla jonkinlainen persoonallisuushäiriö,narsistinen sellainen.
sillä tiedän että on olemassa myös toisenlaisia miehiä..

 

\

Anna mä arvaan.
SÄ mäkätät kotitöistä, makaat kotona tai #&%?$!* palkalla töissä.

Miehes käy töissä ja roikkuu velat niskassa ja maksaa kaikki.

Pieni vinkki: Uhkaa vielä erolla niin
miehes tajuaa nostaa kytkintä.

Ei sillä ole uutta akkaa, mutta jatka tota rataa niin pian on.

Anna mun nauraa! Meillä on sama tilanne, kuin ap:llä. Mies makaa kotona ja jos on duunissa, niin #&%?$!* palkalla. Minä olen töissä hyvällä palkalla, teen kaikki kotityöt ja maksan velat yms. Mies kehtaa vielä haukkua, että löytäis koska tahansa paremman naisen. Siitä vaan! Tuleepahan mulle halvemmaksi!

 

\

Anna mä arvaan.
SÄ mäkätät kotitöistä, makaat kotona tai #&%?$!* palkalla töissä.

Miehes käy töissä ja roikkuu velat niskassa ja maksaa kaikki.

Pieni vinkki: Uhkaa vielä erolla niin
miehes tajuaa nostaa kytkintä.

Ei sillä ole uutta akkaa, mutta jatka tota rataa niin pian on.

Huh huh, mitä tekstiä ja ilmeisesti? aikuiselta, kypsältä ihmiseltä. Meillä hieman samanmoinen tilanne kuin ap:lla. Molemmat työssäkäyviä ihmisiä ja kaikki maksetaan fifty-fifty. Melkoista potaskaa päästit, vai oliko kyseessä mauton provo??? :headwall:

 

Mutta eikös se usein mene niinkuin äijä kirjoittaa. Miehellä voi olla täysin päinvastainenen näkemys tilanteesta kuin vaimolla. Kun kuuntelee vaimon kertomusta tilanteesta ja kuulee miehen näkemyksen, niin sitä voi ulkopuolinen ihmetellä, että onko tässä kyse edes samasta perheestä.

Kerran olen ollut kuulemassa tällaisesta eronneesta parista, sillä vaimon sisko oli läheinen kanssani. Työkaveriksi sattui miehen alivuokralainen. Kun kuulin alivuokralaisen kertomuksen siitä, miten hirveä vaimo oli ollut ja ihmettelyt siitä, että miten mies oli millään voinut kestää häntä niinkään pitkään, olin aivan ihmeissäni. Oma mielikuvani vaimosta oli taas ollut se, että hän oli hyvä (työssäkäyvä) äiti ja vaimo, eikä mitään vikaa missään. Mies taas oli viilettäjätyyppi. Varmasti puutteita oli oikeasti molemmista, mutta kummankaan kertoma tuskin oli koko totuus asiasta.

Vaikea on vaimon ja miehen olla tietoisia missä mennään ja mitä toinen ajattelee perheen tilanteesta ja elämästä, jos kommunikointi ei toimi keskenään.