Pakko kirjoittaa, kun en saa unta ja ahdistaa

Kello on jo puoli kolme ja pitäisi nousta vähän ennen seitsemää. Ei tässä tule kuin n. 4 tunnin unet. Mutta kun en saa millään unta. Olokin on ihan kummallinen, varmaan väsymyksestä johtuen. Ahdistaa ja panikoinkin koko ajan (paniikkihäiriö).

 

älä sitä unen määrää murehdi.
alat vain nukkumaan.
juot vaikka jotain, ja menet vain nukkumaan tyytyväisenä levosta, jonka ehdit saada.

 

Niin, älä kahvia ihan vielä keitä kun se väsy tulee sitten myöhemmin vasta.

 

älä sitä unen määrää murehdi.
alat vain nukkumaan.
juot vaikka jotain, ja menet vain nukkumaan tyytyväisenä levosta, jonka ehdit saada.

Yritän, mutta kun outo olo estää nukahtamisen, siis mulla on jotenkin kevyt/epätodellinen olo, ja kelaan sitä koko ajan mielessäni. Ja kelloa kyttään... Tavallaan ei edes väsytä yhtään, vaikka tuntuukin kuin olisin puoliunessa. Kaiken lisäksi yöunet jääneet lähiaikoina muutenkin lyhyiksi, kahtena edellisenä yönä nukuin n. 6 tuntia, mikä on ihan liian vähän mulle. Ahdistaa...

Huomenna olo on taatusti ihan rättiväsynyt.

 

Yritän, mutta kun outo olo estää nukahtamisen, siis mulla on jotenkin kevyt/epätodellinen olo, ja kelaan sitä koko ajan mielessäni. Ja kelloa kyttään... Tavallaan ei edes väsytä yhtään, vaikka tuntuukin kuin olisin puoliunessa. Kaiken lisäksi yöunet jääneet lähiaikoina muutenkin lyhyiksi, kahtena edellisenä yönä nukuin n. 6 tuntia, mikä on ihan liian vähän mulle. Ahdistaa...

Huomenna olo on taatusti ihan rättiväsynyt.

Mä tiedän tuon tunteen ja minulle auttoi kun sain nukahtamis lääkettä, imovanea hain lääkäriltä, luulen että sinullekin se auttaisi jos on jatkuvaa tuo valvominen.

 

Mä tiedän tuon tunteen ja minulle auttoi kun sain nukahtamis lääkettä, imovanea hain lääkäriltä, luulen että sinullekin se auttaisi jos on jatkuvaa tuo valvominen.

Onko tällainen kevyt/epätodellinenkin olo tuttua sulle?

Puoli neljää lähestyy... Ei tule mitään.

 

Onko tällainen kevyt/epätodellinenkin olo tuttua sulle?

Puoli neljää lähestyy... Ei tule mitään.

On todellakin, se on juuri sitä ja en tiedä misk iunilääkkeet auttoi siihen mutta ei ole ollut sen jälkeen sitä oloa ja olen nukahtanut illalla silloin kun pitää että saa riittävästi nukkkua yön aikana.

 

Niin lisäisin sen vielä että ei pelkästään imovanea kirjoittanut vaan sain muuta lääkettä siihen rinnalle ja se teki alkuun pariksi viikoksi hassun olon, ei sekavaa mutta ihmeellisen olon ja kun säännölllisesti niitä syön niin ei ole muuta kuin normaali unirytmi, lomilla ja vapaapäivinä en ota ollenkaan kun ei ole mitään kiirettä nousta ylös ja tiedän että voin nukkua sitten ennen töitä univelkani pois jos tarve vaatii. Toivottavasti tämä auttoi.

 

On todellakin, se on juuri sitä ja en tiedä misk iunilääkkeet auttoi siihen mutta ei ole ollut sen jälkeen sitä oloa ja olen nukahtanut illalla silloin kun pitää että saa riittävästi nukkkua yön aikana.

Voitko kuvailla oloasi vähän tarkemmin? Mulla on nimittäin sellainen jotenkin oudon leijuva olo, siis ihan kuin ei olisi kroppaa ollenkaan (joo, kuulostaa tosi oudolta). Päivisinkin on samanlainen olo, mutta vähän lievempänä. Ja tätä oloa jatkunut jo kohta 3 kk. En valvo joka yö ihan näin kauan, mutta päin mäntyä on ollut unirytmi jo useamman kuukauden. Pitäisi varmaan mennä lääkäriin, alkaa jo tulla todella epätoivoinen olo tästä kaikesta...

 

Voitko kuvailla oloasi vähän tarkemmin? Mulla on nimittäin sellainen jotenkin oudon leijuva olo, siis ihan kuin ei olisi kroppaa ollenkaan (joo, kuulostaa tosi oudolta). Päivisinkin on samanlainen olo, mutta vähän lievempänä. Ja tätä oloa jatkunut jo kohta 3 kk. En valvo joka yö ihan näin kauan, mutta päin mäntyä on ollut unirytmi jo useamman kuukauden. Pitäisi varmaan mennä lääkäriin, alkaa jo tulla todella epätoivoinen olo tästä kaikesta...

On sama tunne välillä ei koko ajan ja en tiedä mistä se johtuu mutta ainakin unilääkkeet ja muut auttoi siihen, sain mirtzapiinia imovanen lisäksi siitä tuli se outo tunne pariksi viikoksi, ja aiemmin oli just se tunne että ei ollut ihan läsnä omassa kehossa kun peiliinkin katsoi niin tuntui että kuka se on tuossa kuvassa, riittävä uni ja se tieto että saa nukkua silloin kun haluaa auttoi todella paljon mutta en tiedä onko se jotain paniikkihäiriötä tai jotain mistä johtuu tuo eraantumisen tunne, kuitenkin riittävä uni auttoi ja olen ollut ihan suht.koht. järjissäni sen jalkeen.

 

Eikö sua nukuta, vai huolettaako jokin asia? Mulla unettomuus menee kausissa, välillä nukun hyvin, mutta nyt on taas kausi että en.. kuudelta on herätys ja töihin lähtö, ei hyvä

 

[QUOTE="aappa";23359061]Eikö sua nukuta, vai huolettaako jokin asia? Mulla unettomuus menee kausissa, välillä nukun hyvin, mutta nyt on taas kausi että en.. kuudelta on herätys ja töihin lähtö, ei hyvä [/QUOTE]

Et sää sitten ole paljoa kerennyt nukkua.

 

Onko tämän ketjun muut kirjoittajat vielä hereillä?

 

Mä kävin puolen viiden jälkeen nukkumaan ja heräsin kuudelta.. Väsyttää, mutta yllättävän vähän. Olisin kyllä mielelläni nukkunut pitempään..

 

Sain unenpäästä kiinni sitten siinä puoli neljän aikoihin, kun sain vähän rauhoiteltua itseäni. Herätys 6:45, ja nyt on kyllä surkea olo. Väsyttää, heikottaa ja voin pahoin... Toivottavasti tänä iltana saisin unen paremmin.

 

Sain unenpäästä kiinni sitten siinä puoli neljän aikoihin, kun sain vähän rauhoiteltua itseäni. Herätys 6:45, ja nyt on kyllä surkea olo. Väsyttää, heikottaa ja voin pahoin... Toivottavasti tänä iltana saisin unen paremmin.

Voi sua. Lueskelin äsken sun yöllisiä viestejä. Itselläni on paniikkihäiriö ja noi sun kuvaamat olot kuulostaa niin tutulta...

Voimia!

 

Se leijuva ja epätodellinen olo johtuu tod.näk. unen puutteesta, joka on seurausta sitten vaikka mistä. Stressistä? Ahdistuksesta? Kokemuksen syvällä rintaäänellä sanon, että marssit lääkäriin ja kerrot kaikki oireet, tuntemukset jne. Saat pieniä nappeja ja jonkin ajan kuluttua alat voida paremmin. Se, kauanko kestää riippuu monesta asiasta, joten älä odota mitään 2 viikon ihmettä, anna itsellesi aikaa. Mutta se helpottaa kyllä, olen itse kokenut.

 

Kiitos kaikille, jotka jotain tänne kirjoittivat. Enää en ole valvonut noin myöhään, mutta helposti menee klo 1-2 asti. En tiedä tarkkaan, mistä ahdistus johtuu, mutta jostain se vain kumpuaa... Vuoden alusta asti ollut panikointia ja ahdistusta enemmän kuin ikinä. Jotenkin tuntuu, että tämä valvominen johtuu siitäkin, kun mulla ei ole enää kunnon motivaatiota mennä nukkumaan ajoissa, niin kuin entisessä elämäntilanteessa oli.

Pakko oli taas saada vähän purkautua. Voimi muillekin, jotka samasta ongelmasta kärsivät.

 

Täälläkin yksi paniikkihäiriöinen kukkuu ylhäällä! :wave:

Mulla masennuksen suurin oire tällä hetkellä on ahdistus, joka tuppaa voimistumaan iltaisin. Lääkkeet on tujut ja vie kyllä yöksi tajun, mutta se odottelu ennenko nukahtaa - se on pahinta.

Silloin tällöin ahdistus muuttuu paniikiksi siitä ettei jaksa elää ja itsetuhosuuttaki on satunnaisesti ollu, vaikka en enää aikoihin oo "kuolemanvaarassa" ollukaan.

Mutta pelko siitä että alkaa ahistaa aiheuttaa stressiä mikä pahentaa nukahtamisvaikeuksia.
Veikkaan että sullaki se ahistus pahenee just siksi ko stressaat sitä että saatko nukuttua vai et ja montako tuntia.

Oon huomannu että ahistus tulee useimmiten yksin nukkuessa. Jos mies on kotona ni vaikka valvosinki pidempään niin nukahtaminen onnistuu paremmin ko joku näyttää mallia. Ja jos tulee paha olla niin tökin sitä sen verran että vaihetaan pari sanaa ja yleensä helpottaa.

Mielenkiintonen ilmiö tuo leijuva olo, mulla on just toisinpäin; koko keho tuntuu kauhean raskaalta ja väsyneeltä ja ahistaa niin hiivatisti että toivoo enemmän ko mitään muuta että uni tulis ja katkasis sen pahan olon.

Oon niin samassa jamassa etten pysty antamaan mitään neuvoja, anteeksi.
Vertaistukea voin toki tarjota, tiiän suurinpiirtein miltä tuntuu.

 

Mä taas oon aina kärsinyt pakkotarkistelusta, AHDISTAA, enkä kykene töihin, saan kuulla kaikenlaisia valituksia, kun en kykene kertomaan sairaudestani ihmisille, mutten paranekkaan. Onko muita tästä ahdistavasta sairaudesta kärsiviä? Tämä on järkyttävä sairaus!

 

Dongxi - Kiitos viestistäsi. Ikäväähän tuo on, mutta mukava kuitenkin tietää, etten ole yksin tämän kanssa. Voimia sulle!

Pakko-oireinen - Tiedän miltä susta tuntuu, mulla kun sattuu olemaan paniikkihäiriön lisäksi myös OCD. Ahdistavia kaikki tarkistelut ym.

Edelleen tulee valvottua pitkin öitä saman ongelman takia. Ei niin kauan kuin tuolloin, mutta en millään saa unta kuin vasta keskiyön jälkeen. Leijuva olokin on koko ajan päällä.

 

Olin muuten jo ehtinyt unohtaa, miten vaikea oli saada unta nuorempana, lapsettomana. Pelkäsi, että jos nyt ei tule uni, ei ehdi nukkua tarpeeksi ja on liian väsynyt koulussa/töissä. Ja jos ei seuraavana yönäkään tule uni, mitä jos sekoaa, tulee hallusinaatioita...

Ne vaikeudet katosviat kyllä lasten myötä. Aina on niin väsynyt, että uni tulee vaikka seisoisi päällään.

 

Kuulostaa tutulta tuo leijuva olo ja unettomuus. Leijuva olo saattaa viitata dissosiaatiohäiriöön tai voihan se olla tuota paniikkihäiriötäkin. Lääkärissä käynti kuitenkin kannattaa, saat vaikkapa unilääkkeitä ja saat niiden avulla nukuttua. Kun saa nukuttua, pääkin selvenee. Minulla on ollut tuota dissosiaatiohäiriötä ja paniikkihäiriötäkin jonkinlaista. Kyllä se vielä helpottaa, puhun kokemuksesta :hug:

 

Mulla on käynyt mielessä toi dissosiaatiohäiriö. Pelottaakin, jos mulla on se, eikä lähde ikinä pois. En halua elää koko loppuelämääni tässä tunteessa . Mutta tuon puhkeamiseen tarvitaan kai jokin lapsuuden trauma? Mulle ei tule mieleen sellaista. En myöskään haluaisi alkaa syömään mitään lääkkeitä, koska olen kamppaillut tähänkin asti ihan kohtuuhyvin paniikkihäiriön (ja OCD:n) kanssa.

Voitko kertoa enemmän omista leijumistuntemuksiatasi? Tuntuuko susta myös siltä kuin "mieli leijuisi ilman kroppaa"? Ja paheneeko sullakin leijuva olo väsyneenä?

Toivon todella että helpottaisi.

 

Mulla on käynyt mielessä toi dissosiaatiohäiriö. Pelottaakin, jos mulla on se, eikä lähde ikinä pois. En halua elää koko loppuelämääni tässä tunteessa . Mutta tuon puhkeamiseen tarvitaan kai jokin lapsuuden trauma? Mulle ei tule mieleen sellaista. En myöskään haluaisi alkaa syömään mitään lääkkeitä, koska olen kamppaillut tähänkin asti ihan kohtuuhyvin paniikkihäiriön (ja OCD:n) kanssa.

Voitko kertoa enemmän omista leijumistuntemuksiatasi? Tuntuuko susta myös siltä kuin "mieli leijuisi ilman kroppaa"? Ja paheneeko sullakin leijuva olo väsyneenä?

Toivon todella että helpottaisi.

En nyt ole ihan varma tuosta traumasta, mulla sellaisia on, mutta ei välttämättä kai kaikilla? Saa korjata jos joku tietää. Googlella löytyy myös tietty tietoa, en nyt jaksa alkaa päivittämään tietojani.


Tuntuu, tosiaan siltä että mieli leijuu ilman kroppaa. Joskus oli sellaisia tuntemuksia, että raajat eivät olleet kiinni kehossa vaan leijuivat siinä vieressä. Liekö tuo jo jonkinlaista psykoottista oirehdintaa, en tiedä. Väsyneenä se varmasti pahenee, joten nukkuminen olisi tärkeää. Mitähän muuta... No, tuo leijuminen on jännä ja pelottavakin tunne, mutta sitä ei kannata säikähtää. Sille löytyy kyllä yleensä ihan järkevä selitys, kuten tuo dissosiaatiohäiriö.


Oletko käynyt missään lääkärissä, psykiatrilla tms? Kannattaa hakeutua hoitoon, saat selityksen oireillesi ja apua! Voimia :hug: