"Pakottaminen" harrastukseen

Mielipiteitä seuraavaan asiaan kaipailisin:
Kohta 3-vuotias tyttömme aloitti 2 viikkoa sitten naperofutiksen, jota oli kovasti osottanut. Eka kerralla oli treenien ekan puoliskon tosi reipas ja sitten tais tulla väsy, mutta halusi mennä seuraavalla kerrallakin. Tokat treenit päinvastoin eli alussa känäsi, mutta lopussa oli ihan innoissaan. Huomenna olis taas harkat, mutta likka ilmoitti ettei halua enää mennä. Mitä tekisitte? Me vanhempina tunnemme lapsen tietysti parhaiten ja olemme jollain tapaa sitä mieltä, että jos vain jatkamme niin innostus kasvaa.... Mutta?!?
Puistotädille meno oli vähän samanlaista alkuun ja nyt menisi sinne vaikka joka päivä! Tarhan aloituskin olisi syksyllä, joten siellähän vastaavaa ongelmaa ei voi ohittaa.

 

pakottaa ei saa. tsempata pitää, mutta lapsi (noinkin pieni) päättää itse, ja häntä on kuunneltava. keskutele, miksi ei halua mennä mutta anna hänen olla pois jos hän niin haluaa. Minun mielipide on se, että lapset harrastaa, ei vanhemmat.

 

Voisitteko tehdä sopimuksen että harrastaa ekan kauden loppuun ja sitten saa lopettaa jos haluaa?

 

Tsempattu on ja motivoitu. Ja just tollaisen sopimuksen haluaisinkin tehdä. Mitään syytä ei halua kertoa, mutta neiti on vähän semmoinen täydellisyyteen pyrkivä ja hermostuu epäonnistumisista. Siellä sitten kun ryhmässä pitää pelata ja joko itse tai sitten muut ei onnistu, niin hermot meinaa mennä! Tämän huomasin katsoessani sitä touhuilua.
On myös käynyt muskaria, joka tältä keväältä jo loppui, mutta en ole ihan varma ymmärtääkö vielä sen loppuneen. Samoin puistotäteily loppuu tän kuun loppuun mennessä ja siksi olisikn kiva, että viikkoon mahtuisi joku huippupäivä. Olisi viikolla aina joku odotettava asia...

 

Onko liian haasteellinen? Äkkiseltään tuntuu, että kohta 3vuotias on liian pieni futikseen. Voisiko harkita jotain muuta? Tuo muskari olisi varmasti parempi ja 3v siihenkin tulee lisää haasteita, kun 3v ylöspäin ovat yleensä ilman vanhempia. Itse luulisin, että futis sopii isommille 5-6vuotiaille.

 

Se on tarkoitettu -04 ja -05 syntyneille, ettei ole edes ihan nuorimmasta päästäkään. Pointtihan vaan on se, ettei muskaria tai sitä puistotätiä (jonka luen tässä harrastukseen rinnastettavaksi toiminnaksi) ole kesällä. Ja kuitenkin kun suuri osa kesää on ihan normi arkea, loma vasta loppukesällä, niin olisi kiva joku "juttu", joka katkaisee viikon. Ollen myös se odotettu kohokohta, jota muskari ja puistotäti on olleet. Mut eihän sille voi mitään, jos ei halua niin ei halua! Katsellaan, jos huomenna toinen ääni kellossa...

 

Kyllä alle 3v. on mun mielestä liian pieni ohjattuun toimintaan, joka tapahtuu ilman oman aikuisen läsnäoloa. Usein lapsi haluaa mennä, kun asiasta puhutaan, mutta sitten käy just näin, ettei haluakaan mennä, kun tajuaa että siellä pitää olla ihan yksin, kuunnella mitä pitää tehdä ja sitten ei saa tehdä sitä mitä itse haluaa. 3v. on vielä aika itsekeskeinen eikä osaa toimia isossa ryhmässä, mikäli se ei ole toistuvaa ja jokapäivästä kuten päiväkodissa toiminta on.

Mun poika (08/04) alotti viime syksynä liikuntaleikkikoulussa ja keskenhän se jäi, kun meneminen oli sellaista taistelua eikä se ollut kenestäkään enää kivaa. Yhteistunnit suju ihan hyvin, mutta yksin ei olisi halunnut mennä, vaikka kaveri oli samassa ryhmässä. Nyt kokeillaan myös futista ja ajattelin, että se voisi nyt onnistua paremmin, kun ikää on tullu tietty lisää ja voin jäädä kentän laidalle katselemaan touhua. Saa nähdä miten käy, toivottavasti ei mene taas rahat kankkulan kaivoon.

Kannattaa odottaa rauhassa, että lapsi vähän kasvaa ja kattella mitä yhteistä tekemistä löytyisi ja lapselle kyllä riittää ihan pihassa touhuilu, metsäretket, pyöräily yms. ja mikä parasta rahat säästyy!

 

Meidän lapset käyvät yleisurheilukerhossa kerran viikossa. Molemmat ovat aloittaneet sen noin 3 v "vauhtivekaroissa". He ovat olleet ihan innoissaan sinne menosta, kun hommaa on valmisteltu eli tietoa hankittu ja lapset sinne ilmoitettu.

Yleensä ovat tuossa isässä olleet vielä innoissaan harkkapäivinäkin, mutta sinne päästessä kaikki muu kiinnostaisi enemmän kuin vetäjän ohjeiden mukaan toimiminen. Tuo kaikki muu on lähinnä korkeushyppypatjalla hyppiminen, pituushyppypaikan hiekassa leikkiminen ja ihan vaan puhdas sählääminen.

Tilanne on vaatinut puhuttelua ja selittämistä. Pointtini lapsille on että harkat ovat kaukana (45 min ajomatka) enkä aio sinne körötellä, jos harkat ei lapsia kiinnosta. Hiukkaleikkejä voi harrastaa lähipuistossakin. 3 v on tämän ymmärtänyt ja seuraavat harkat ovat menneet aina paremmin, noin osallistumismielessä. Tavoitteitahan meillä ei ole, vaikka molemmilla on nyt mitaleja

Oma huomioni on että tuon ikäinen tarvitsee aika vahvan vetäjän harrastuksille. Eli jos valmentaja ei ole jämpti, lapset leviävät käsistä, varsinkin jos ryhmä on iso.

 

Ei vissiin tullu mainittua, ettei se lapsi siellä yksin ole. Kaikki vanhemmat joutuvat olemaan ihan näköetäisyydellä. Pissattamiset ja mahdolliset loukkaantumiset hoidetaan niin.
Ja rahan säästöstä: itse olin nuorempana hevosihmisiä ja niitä lähipiirissä riittää!! Äidilläni ja veljen tytöllä vieläkin hevoset ja näyttää heppahommat meidän typyä kiinnostavan, AINA... JA se se vasta rahareikä onkin, ei meidän perheen varoilla... Eli joku kiinnostava normihintainen harrastus olis kiva.
Ajattelin, et vielä nyt ainakin huomenna mennään treeneihin ja jollain porkkanalla koitetaan saada se mielekkääksi. Jos sit vieläkin tökkii, niin sit kai luovutetaan.

 

Meillä alkoi "urheileminen " kaksivuotiaana. Ei kyllä tarvinnut pakottaa toisinaan halusi mennä toisinaan ei ja kun ei halunnut niin yleensä alkoi kyllä kyselemään että koska mennään ja seuraavalla kerralla menikin sitten taas innoissaan. Eli ei se maailma kaadu vaikkei joka kerta ole paikalla. Nyttemin tyttö (4-v) käy baletissa, muskarissa ja toisinaan haluaa ehdottomasti mennä viellä liikkariin ja kun oikein namittaa äiti suostuu kerran pari kuussa viemään ratsastamaan. Meillä on ainakin että jos itse haluaa niin kaikkea saa kokeilla ja jos ei tykkää niin ei siinä mitään. Samoin mennään tään nuoremman kanssa.... tosin hänen ei nyt itse vielä osaa ilmoittaa jos ei vauvajumpasta tykkää .

 

mun mielipide on että pakottaa ei kannata, siitä tulee pelkkiä traumoja. Mutta pienellä kestää yleensä noin 5 kertaa ennen kun pääsee touhuun mukaan eli pari kertaa voitte vielä käydä koklaas mutta jos ei laps innostu ni antakaa olla ja kokeilkaa myöhemmin uudestaan.

Ja hiukan aiheen vierestä, musta on aika ihmeellistä että 3-vuotiaalle tarjotaan jotain tuollaista jo lajisidoonaista tuntiua. Musta 3-vuotiaan liikuntaharrastusryhmät tulisi kaikki olla sellaisia jossa keskitytään perusliikuntataitojen kehittämiseen. (kuten liikuntaleikkikoulussa... http://www.nuorisuomi.fi/liikuntaleikkikoulu)

 

Meidän lapset käyvät yleisurheilukerhossa kerran viikossa. Molemmat ovat aloittaneet sen noin 3 v "vauhtivekaroissa". He ovat olleet ihan innoissaan sinne menosta, kun hommaa on valmisteltu eli tietoa hankittu ja lapset sinne ilmoitettu.

Yleensä ovat tuossa isässä olleet vielä innoissaan harkkapäivinäkin, mutta sinne päästessä kaikki muu kiinnostaisi enemmän kuin vetäjän ohjeiden mukaan toimiminen. Tuo kaikki muu on lähinnä korkeushyppypatjalla hyppiminen, pituushyppypaikan hiekassa leikkiminen ja ihan vaan puhdas sählääminen.

Tilanne on vaatinut puhuttelua ja selittämistä. Pointtini lapsille on että harkat ovat kaukana (45 min ajomatka) enkä aio sinne körötellä, jos harkat ei lapsia kiinnosta. Hiukkaleikkejä voi harrastaa lähipuistossakin. 3 v on tämän ymmärtänyt ja seuraavat harkat ovat menneet aina paremmin, noin osallistumismielessä. Tavoitteitahan meillä ei ole, vaikka molemmilla on nyt mitaleja

Oma huomioni on että tuon ikäinen tarvitsee aika vahvan vetäjän harrastuksille. Eli jos valmentaja ei ole jämpti, lapset leviävät käsistä, varsinkin jos ryhmä on iso.

Tänmä jos mikä on täyttä totta. Vaikka itse puhun kyllä mieluummin tuon ikäisillä ohjaajasta kuin valmentajasta... Meidän seurassa on panostettu nimenomaan siihen että pienimmillä lapsilla on kokeineimmat aikuiset ohjaajat ja näin se ehdottomasti pitäisi aina olla.