Palstalta luettua: Mammat kiroavat kun joutuvat pitämään vastasyntyneen vauvan vierihoidossa

Meidän sairaalassa onneksi sai viedä vauvan kansliaan, jos halusi yöllä nukku ja samoin suihkun ajaksi. Minä tuumin, että nukun nyt kun vielä on mahdollisuus. Otin ns. pehmeän laskun vauva-aikaan. Lisäksi kun tuolla kakkosella oli ongelmia sokereiden kanssa, ettei sitä imettääkään saanut, niin helpompi sen oli olla siellä kansliassa silmälläpidettävänä.

 

Mun mielestä toi sairaalassaoloaika ei ole mitenkää verrattavissa siihen et sit ku pääsee sairaalasta kotiin, niin lasten isä on kotona ja auttaa hoitamaan vauvaa niin et äiti saa nukkua ja levätä synnytyksen jälkeen. Ja kun se sairaalassaolo ei ole mitään ilmaista, niin kyllä mä ainakin jos koen tarvetta, niin vien vauvan yöksi tai vaikka seuraavaksikin ni sinne vauvalaan, että saan nukuttua. Enkä koe siitä mitään huonoa omaatuntoa. Enkä mä jätä lapsiani millonka muulloinkaan tuntemattomien huonetovereiden tai muiden kadullakulkijoiden kanssa. En luota ihmisiin. Hoitajat erikseen, kun ne on sielä töissä ja niillä on joku vastuu miten niiden kuuluu toimia. Mut en luota niihin huonetovereihin jotka mahdollisesti on mun kans samassa huoneessa, joten en jätä vauvaa sinne suihkun ajaks- kuten en puhelinta enkä lompakkoo jne, muutaku lukittuihin kaappeihin. Vien vauvan joko vauvalaan tai sit jos mies sattuu sillon olemaan siel niin miehen kans sit et pääsen suihkuun. Ei se mieskä sielä voi aamusta iltaan asti olla kun on kaks aiempaakin lasta, jotka pitää ruokkia ja joilla on päiväunirytmit ja tommoset.

 

Mä olin vuorokauden synnytyksen jäljiltä aivan hajalla, sekä henkisesti ja fyysisesti, ja niin vaan vauva tyrkättiin ekana yönä viereen, vaikka olin sellaisessa kunnossa, että vessaan en saanut mennä yksin, koska olisin saattanut pyörtyä. En pystynyt liikkumaan sängyssä kipujen takia, joten soittelin yöllä kelloa, että "viitsittekö tulla kääntämään vauvan toiselle puolelle.." Muutaman tunnin vauva oli kansliassa yhtenä yönä, kun huoneessani oli mamma, joka oli ilmeisesti opamoxeista niin sekaisin, että haahuili huoneessa ja oli kaatua vauvakopan päälle. Ihanuutta lisäsi se, että multa ei tullut maitoa (alkoi vasta kotona) ja silti eräs yöhoitsu tuumasi,että tänä yönä opetellaan imetys! Jep, kun olin siihen mennessä valvonut neljä yötä. Silloin tuli itku. Oi niitä aikoja tosiaan...

 

mie taas surin, kun vauvaa vietiin jatkuvasti pois että saisin nukuttua (raskausmyrkytys). pisti kateeksi, kun huonekaverilla oli vauva jatkuvasti vierellä vaikka oli kipeä ja sektioitu. päädyin muuten hoivaamaan tätä naapurin vauvaa, kun kämppis meni suihkuun ja pieni alkoi itkeskellä... sainpahan edes jonkun vauvaa paijata, kun en kerran omaani

 

Näitä lukiessa tulee väkisinkin mieleen että taidan sittenkin olla onnekas kun ei ole tarvinut synnyttää vaan olen sektioiden jälkeen saanut olla hyvässä kunnossa ja kykenevä hoitamaan vauvaani...

 

Mä olin vuorokauden synnytyksen jäljiltä aivan hajalla, sekä henkisesti ja fyysisesti, ja niin vaan vauva tyrkättiin ekana yönä viereen, vaikka olin sellaisessa kunnossa, että vessaan en saanut mennä yksin, koska olisin saattanut pyörtyä. En pystynyt liikkumaan sängyssä kipujen takia, joten soittelin yöllä kelloa, että "viitsittekö tulla kääntämään vauvan toiselle puolelle.." Muutaman tunnin vauva oli kansliassa yhtenä yönä, kun huoneessani oli mamma, joka oli ilmeisesti opamoxeista niin sekaisin, että haahuili huoneessa ja oli kaatua vauvakopan päälle. Ihanuutta lisäsi se, että multa ei tullut maitoa (alkoi vasta kotona) ja silti eräs yöhoitsu tuumasi,että tänä yönä opetellaan imetys! Jep, kun olin siihen mennessä valvonut neljä yötä. Silloin tuli itku. Oi niitä aikoja tosiaan...

Ymmärrän kyllä että väsyttää jos monta valvottua yötä takana. Mutta mielestäni kuitenkin tuo yöhoitajan tokaisu on ollut ihan asiallinen, hänellä olisi ollut aikaa ohjata sinua ja yöaikaan tapahtunut imetys edistää sitä maidontuotantoa / sen alkamista mitä parhaimmin (ylläpitää prolaktiinitasoa).
------------
Nyt varmaan porukka hyppää silmille, mutta pitääkö se lapsen ruokinta tai sen yrittäminen aloittaa vasta kotona kun sairaalassa nukutaan?
(juu ei tuu kaikilta maitoa joko lainkaan tai sit vaan tarpeeksi, mutta lähtökohtana jos ajatellaan että yleensä tulee ja se vierihoito on yksi ratkaiseva tekijä sen imetyksen aloituksessa)

 

Näitä lukiessa tulee väkisinkin mieleen että taidan sittenkin olla onnekas kun ei ole tarvinut synnyttää vaan olen sektioiden jälkeen saanut olla hyvässä kunnossa ja kykenevä hoitamaan vauvaani...

Epäilemättä.

 

Ymmärrän kyllä että väsyttää jos monta valvottua yötä takana. Mutta mielestäni kuitenkin tuo yöhoitajan tokaisu on ollut ihan asiallinen, hänellä olisi ollut aikaa ohjata sinua ja yöaikaan tapahtunut imetys edistää sitä maidontuotantoa / sen alkamista mitä parhaimmin (ylläpitää prolaktiinitasoa).
------------
Nyt varmaan porukka hyppää silmille, mutta pitääkö se lapsen ruokinta tai sen yrittäminen aloittaa vasta kotona kun sairaalassa nukutaan?
(juu ei tuu kaikilta maitoa joko lainkaan tai sit vaan tarpeeksi, mutta lähtökohtana jos ajatellaan että yleensä tulee ja se vierihoito on yksi ratkaiseva tekijä sen imetyksen aloituksessa)

Kun sain kotona olla ihan rauhassa vauvan kanssa, niin maidon tuotanto alkoi kuin itsestään. Hoitsulla olisi pitänyt olla sen verran tilannetajua, että olisi jättänyt mut rauhaan. Mä olen sitä mieltä, että painostaminen imetykseen jopa esti mun maidontuotannon käynnistymistä siellä sairaalassa. Se on muutenkin (ainakin mulle) stressaava ympäristö, ja sitten vielä yötä myöden opetellaan imetysotteita ja kävin pumppaamassakin silmät ristissä joskus puolenyön jälkeen. Juu, ei ole ikävä takaisin sinne.

 

Kun sain kotona olla ihan rauhassa vauvan kanssa, niin maidon tuotanto alkoi kuin itsestään. Hoitsulla olisi pitänyt olla sen verran tilannetajua, että olisi jättänyt mut rauhaan. Mä olen sitä mieltä, että painostaminen imetykseen jopa esti mun maidontuotannon käynnistymistä siellä sairaalassa. Se on muutenkin (ainakin mulle) stressaava ympäristö, ja sitten vielä yötä myöden opetellaan imetysotteita ja kävin pumppaamassakin silmät ristissä joskus puolenyön jälkeen. Juu, ei ole ikävä takaisin sinne.

Ok, saanko kysyä vielä miksi koit ohjauksen painostamisena?

 

Ok, saanko kysyä vielä miksi koit ohjauksen painostamisena?

no siksi, että se tapahtui joskus kahden aikaan yöllä. Ja tosiaan unettomia öitä oli jo takana muutenkin.

 

Hirveesti kuulee vieläkin näitä juttuja et km:n saaneet yms. laitetaan synnyttäneiden osastolle ja onhan se aika karua.. Vaikka toki ymmärrän senkin ettei rahat meinaa riittää kaikkeen, mut silti..
Eikä tuo varmasti ole juuri synnyttäneen äidinkään mielestä mikään herkullinen tilanne.. : /

täällä myös ovat sekaisin synnyttäneet, raskaanaolevat & muut gynegologiset potilaat... miehen ex-vaimolla kun oli ollut kohdun ulkopuolinen raskaus, niin leikkauksen jälkeen tämä oli kärrätty synnyttäneiden sekaan ja sitten oli vielä lääkäri (kirurgi? ) tullut käsillä näyttämään että " näin pitkä sikiö".. :O

 

Jos sulla on huonekaveri, sovit että hän katsoo lasta kun menet suihkuun lapsen nukkuessa jos taas ei ole niin jätä oven raolleen jotta kuulet jos lapsi huutaa..

mä en ainakaan muiden kersoja ala synnärillä vahtia, hoitajat on siellä sitä varten

 

Mä taas en halunnut luopua vauvasta hetkeksikään, vauvan seuran ansiosta jaksoin olla sairaalassa ne päivät, jotka oli pakko olla. Ja joo, en minäkään nukkunut neljään vuorokauteen oikeastaan yhtään, kävin vaan niin ylikierroksilla, oli 30 astetta lämmintä ja oli meluisa kolmen hengen huone...

 

Muistan,kun ensimmäinen lapseni syntyi,yrittivät hoitajat puoli väkisin viedä vauvaa kansliaan yöksi jotta mä saan nukkua rauhassa.
Mä koin sen ahdistavana ja tein kyllä selväksi,että tyttäreni nukkuu kanssani kuten nukkuu sitten kotonakin.
Kakkosesta mulle tehtiin samassa sairaalassa melko kärkkäästi selväksi,että heillä suositaan vierihoitoa vaikken ollut edes sanallaakaan maininnut,että olisin lastani heidän huomiinsa yöksi työntämässä.
Huonetovereita mulla oli kolme ja kertaakaan en yöllä heidän vauvojen itkuihin herännyt,jostain kumman syystä vain siihen oman lapsen ääntelyyn havahtui.

Ja kyllä mäkin muistan mitä tuskaa ensimmäisen jälkeen oli sängystä nousu,vessassa käynti ym kun tikkejä oli aika runsaasti,mutta tiesin,ettei mua kukaan kotonakaan pahemmin auta joten parempi alusta asti oli opetella itsekseen pärjäämään.

Henkilökohtaisesti en tuomitse ketään joka vauvansa jättää yksi hoitajille ja tahtoo levätä itse,koska kaikki synnytykset ja jokainen ihminen ovat erilaisia ja jokainen kokee asiat erilailla,mutta ittellä ei tullu mieleenkään luopua siitä vastasyntyneestä nyytistä hetkeksikäää,kun syntymää oli jo niin odotellutkin.
Ja todella toivon,ettei nää äidit jotka useampana yönä siel sairaalassa tahtoivat yönsä nukkua rauhassa ja veivät vauvansa muiden hoidettavaksi ole niitä jotka tuomitsevat toiset äidit ,kun se muutaman kk päästä antavat yhdeksi yöksi vauvan mummon tai jonkun muun hoiviin jotta saavat nukkua yön rauhassa tai vaikka vain olla...

 

Mulla vauva oli yöt hoidossa, samoin suihkussakäynnin ajan. Halusin nauttia sairaalassa pitkistä suihkuista enkä uskaltanut jättää vauvaa yksin. Muuten vauva oli kanssani. Kyllä, halusin nukkua yöt rauhassa, sain vielä unilääkkeitäkin jopa, huh huh Vessaa ja suihkua ei sairaalassa ollut potilashuoneessa, ja mulla ei ollut huonekaveria.

Ihan tarpeeksi tuota on saanut kotona käydä pikasuihkussa ja pikapaskalla ja saanut öitä valvoa.

En ymmärrä että pitää kritisoida joka asiaa ja vetää herneitä nenään..

 

Ja todella toivon,ettei nää äidit jotka useampana yönä siel sairaalassa tahtoivat yönsä nukkua rauhassa ja veivät vauvansa muiden hoidettavaksi ole niitä jotka tuomitsevat toiset äidit ,kun se muutaman kk päästä antavat yhdeksi yöksi vauvan mummon tai jonkun muun hoiviin jotta saavat nukkua yön rauhassa tai vaikka vain olla...

Mun 3kk ikäistä vauvaa on pari yötä täällä kotona hoitanut äitipuoleni, itse olen siis myös ollut kotona. Ja mun vauva oli yöt laitoksella hoitajien kanssa. Mitä pahaa siinä jos olen halunnut pari yötä nukkua kunnolla, että taas jaksan, etten ihan pimahda väsymyksen vuoksi?

 

Mun 3kk ikäistä vauvaa on pari yötä täällä kotona hoitanut äitipuoleni, itse olen siis myös ollut kotona. Ja mun vauva oli yöt laitoksella hoitajien kanssa. Mitä pahaa siinä jos olen halunnut pari yötä nukkua kunnolla, että taas jaksan, etten ihan pimahda väsymyksen vuoksi?

En mä sanonut että siinä olis jotain pahaa..
Tarkoitin,että toivoivottavasti ne äidit joiden mielestä on ok että parin tunnin ikäinen on yön toisen hoidettavana eivät sitten myöhemmin arvostele jos parin kk ikäinen on yön toisen hoidettavana samasta syystä.

Esim että äiti saa levätä.

 

En mä sanonut että siinä olis jotain pahaa..
Tarkoitin,että toivoivottavasti ne äidit joiden mielestä on ok että parin tunnin ikäinen on yön toisen hoidettavana eivät sitten myöhemmin arvostele jos parin kk ikäinen on yön toisen hoidettavana samasta syystä.

Esim että äiti saa levätä.

oho anteeks, luin väärin! :ashamed:

 

oho anteeks, luin väärin! :ashamed:

nou hätä

 

En mä sanonut että siinä olis jotain pahaa..
Tarkoitin,että toivoivottavasti ne äidit joiden mielestä on ok että parin tunnin ikäinen on yön toisen hoidettavana eivät sitten myöhemmin arvostele jos parin kk ikäinen on yön toisen hoidettavana samasta syystä.

Esim että äiti saa levätä.

Voin ainaki sanoa oman kantani tähän, mulle se on ainakin yhdentekevää onko jonkun toisen lapsi jossain hoidossa ja millon Ja kyllä itsekin olen anopille vieny ekan kerran noi kaks isompaa ku pienempi niist oli just jotai 2kk. Joten miks tuomitsisin siitä muitakaan. :>

 

Voin ainaki sanoa oman kantani tähän, mulle se on ainakin yhdentekevää onko jonkun toisen lapsi jossain hoidossa ja millon Ja kyllä itsekin olen anopille vieny ekan kerran noi kaks isompaa ku pienempi niist oli just jotai 2kk. Joten miks tuomitsisin siitä muitakaan. :>

Juu mullekkin on aivan sama miten muut toimii.
Mutta en kuuntele suunsoittoa ja arvosteluita jos olen pari kk tytön antanut olla yön poissa jotta saan levätä,en varsinkaan äidin suusta joka on oman parin tunnin ikäisen lapsen antanut yöksi pois viereltääN

Täällä huomasin,että monet ovat antaneet lapsensa yöksi "vauvalaan" sairaalassa ja täällä samalla palstalla on monet haukkuneet niitä jotka antavat lapsensa parin kk iässä yöksi hoitoon..
Siitä vaan kyseinen asia mieleeni tuli...

 

ja vielä lisäykseks, että esikoista en vieny vauvalaan ollenkaan, toisen lapsen vein sen takia kun vierustoveri kuorsas päivät ja yöt ja mun oli pakko pitää öisin korvatulppia, enkä sitten herännyt vauvan itkuun sen takia. Pyysin hoitajia tuomaan vauvan aina tissille yöllä kun sillä on nälkä ja aamuyön syötöllä n.04 aikoihin jätin vauvan aina viereen enkä enää nukkunut sitten taas ennen seuraavaa yötä kun ei voinut kun vierustoveri kuorsas. -.- ja sitten taas iltasyötön jälkeen eli joskus puoliltaöin, vein vauvan vauvalaan, tungin tulpat korviin ja painelin huoneeseen nukkumaan sen verran mitä nyt sitten ehdin nukkua ennen seuraavaa imetystä ja jos se oli joskus neljän lähellä niin jätin vauvan taas viereen ja heräsin kokonaan. Pyysin et oisin saanu vaihtaa huonetta, mutta ei kuulema onnistunut. Ahdisti viedä vauvaa sinne vauvalaan, mut pakko oli edes vähän saada unta öisin ja tiesin et se on meidän kaikkien parhaaks, et saan edes hetken yössä nukuttua.

 

haha, toisena yönä heräsin jopa siihen, et oli kauhee ikävä vauvaa ja hain sen sieltä vauvalasta, jossa se vielä nukku. ei ollu heränny syömään. Oli pakko saada se viereen, kello oli kai sillonki lähellä neljää ja olin viimeks nähny vauvan muutama tunti aiemmin. Ei kärsinyt pitää sielä enempää ku tuli niin iso ikävä.

 

Mites minun sitten käy ,kun edessä kuitenkin tulee olemaan sektio(3 aikaisempaa syntyneet sektiolla,liian ahtaan lantion takia), kun joskus raskaana toivonmukaan olen? sektiot tehdään yleensä aamulla ja ekan päivän makaa sängyssä kuitenkin, miten sitä vauvaa sieltä sängystä syliin saa? antaako sen sitten vaan itkeä vai mikä hemmetin tarkoitus tällä uudella systeemillä nykyään on? uskaltaako niitä vauvoja sektioäiti enää edes tehdä?

 

Ja mun mielestä on tyhmää arvostella toisia tämmösissä asioissa. Eiköhän jokainen tee niinku parhaaks näkee, se mikä sopii toiselle ei välttämättä sovi toiselle. :>