Paluu lapsettomuushoitoihin pikkukakkosta yrittämään, vol 2

Soitin äsken klinikalle, jatkoviljelty alkio ei selvinnyt, eli pakkanen tyhjä. Kaikki alkaa alusta 3. Icsi odottaa.

Onko pääkaupunkiseutulaisia yksityisellä hoidoissa olevia? Sinne seuraavaksi.

 

Pahoittelu halit Popcorn <3 On tää niin jostain ja syvältä! Millon meinasitte jatkaa uudella Icsillä? Ootteko ollu julkisella? Mä en asu pääkaupunki seudulla, mutta siellä ollaan yksityisellä Felicitaksessa käyty. Suosittelen!

 

Tervetuloa uusille! =)

Popcorn78, isot pahoittelut negasta. Me ollaan hoidossa Helsingissä, Graviditas-klinikalla. Voin lämpimästi suositella!

 

Joo, julkisella ollaan oltu, mut olin niin pettynyt Naistenklinikan toimintaan, että yksityiselle mennään, maksoi mitä maksoi. Onnistunut hoito tehtiin Tyksissä.

 

Voi ei Popcorn Alusta aloittaminen on kyllä joka kerta niin kertakaikkisen masentavaa! Mutta jotenkin sitä aina viikkojen kuluessa jaksaa taas lähteä siihen rumbaan uudestaan. Paljon voimia sinne!

Onpas Melindalla nyt pitkä piinailu! Pidetään peukkuja, että raskaus olisikin jatkunut kaikesta huolimatta. On tietty aina myös se kohdunulkoisen riski mutta ei se kovin todennäköistä taida olla. Milloin pääset uudestaan verikokeeseen?

Joseliini: onpas julkisella pitkä joulutauko :O Ottaa päähän kyllä tollaiset. Mulla on seuraava kierto epäonnistuneen IVF:n jälkeen aina venähtänyt parilla päivällä niin, että nimenomaan ovulaatio tulee myöhään. Eli ovulaatiotestejä tekemällä on suht hyvin pystynyt ennustamaan sen "epänormaalin" kierron pituuden.

 

Popcornille halaustsempit. Lähtöruutuun putoaminen on arsesta.

Ja Joseliinille toivotaan niin pitkää kiertoa, että aikataulut natsaisivat. Ei me siis sen vuoksi muuten yksityisellä olla, etteikö julkinen puoli enää meitä hoitaisi, vaan koska ei haluta odotella. Mun ikääni manattiin jo silloin kaksi vuotta sitten, nyt on 38 täynnä. Ja me ollaan myös sellaisella yksityisellä, joka on Helsingin Felicitaksen kanssa kimpassa, eli toimenpiteet käydään tekemässä Kampissa.

Aleksa, 7. piikityspäivä

 

Ihan mahoton vilske on täällä eilen ja tänään käynyt! Tosiaan putoaa kyllä kärryiltä, jos liian kauan lorvii muissa hommissa. Mahtavaa!

Höh, onpa kurja kuulla, että tärppejä ei kuitenkaan tullut vaikka vaikutti niin lupaavalta. Ciram pahoittelut negasta! Onneksi teillä on siellä pakkasessa alkioita! Toivottavasti niistä neljästä on se the onnekas, joka tarraa matkaan. Tsemppiä! Vuoden päähän ajatteleminen tuntuu tosiaan todella lannistavalta… :hug:

Kirsi ja Veea tervetuloa mukaan porukkaan! Olettekin samaa ikäluokkaa kuin minä ja Aleksa.

Kirsi toivottavasti onnistutte pakkaspoikasilla heti joulukuussa. Montako hoitoa te ennätitte käydä läpi ennen kuin viimeksi tärppäsi?

Veea, onko sinulla huomenna, perjantaina, punktio? Mikä on olotila?

Aleksa, kanssapiikittäjä (hah hah, onpas vitsikästä), pahoittelen etten ole ihan selvillä tästä terminologiasta. Mulla alkoi siis vasta eilen piikittelyt ja punktio on tosiaan sitten vasta itsenäisyyspäivän jälkeen. Onko sinulla nyt siis todennäköisesti ensi viikon torstaina? Minulla on ultrat maanantaina ja torstaina. Minulla on myös se Pregnyl 5000 iu:ta. Puregon menee nyt 275 ja kolmen päivän jälkeen annos on 200. Koetetaan nyt kasvatella hyvä joukko laadukkaita palluroita! … jep jep, helppohan se on sanoa. Mikä sinulla on olotila?

Popcorn, pahoittelut sekä negasta sekä tyhjästä pakkasesta :hug: On niin lannistavaa, kun tietää, että kaikki vaiva, kiusa ja piina on taas edessäpäin. Onneksi tämä ihmismieli on niin ihmeellinen, että jotenkin sitä vaan saa itsensä kammettua uuteen hoitoon ja tsempattua vielä lähes hurmostilaankin. Tsemppiä!

Haave, mikä on tilanne? Minulla on sama ongelma, että endo on tehnyt pahoja tuhoja. Vasen munasarja on jo täysin poissa pelistä, koska sinne on liian hankala päästä ja oikeastakin on nyt löytynyt endoa. Kamala ja kavala tauti! Onneksi te saitte ne kolme solua pakkaseen!

Joseliini, nuo julkisen pitkät tauot ovat kyllä tosi tympeitä. Täällä on sama homma, että joulutauon jälkeen siirtoon pääsisi vasta helmikuussa… Minäkin olen päättänyt, että jos tämä hoito ei tuo tulosta, niin seuraavaksi mennään yksityiselle. Tämä liukuhihnahoito ei sovi minulle yhtään. Meiltä vaan on lähimmälle yksityiselle klinikalle matkaa noin 130 km – toki se ei kyllä siellä Etelä-Suomen leveysasteilla taida olla matka eikä mikään.

Neitoperho, oletko vieläkin pitänyt testit kaapissa? Huh, mikä itsekuri sinulla on!

Melinda!!! Plussa!! Oletko ollut yhteydessä klinikalle? Nyt kaikki peukut pystyyn! Olisipa mahtavaa, kun lukemat olisivat vahvistuneet!

Kuinka Athenais ja Frangipani jakselevat? Paksusti, niinhän?

-Briitta, poistuu piikittämään päivänä nro 2

 

Eipä ne yksityisetkään aina nyt niin paljon parempia ole. Mulla on kokemusta kahdesta yksityisestä klinikasta Helsingissä ja molemmista on jäänyt vähän rahastusfiilis. Meidän tilanne on vähän erilainen kuin monella muulla noiden syöpähoitojen takia, mutta silti tuntuu että kovin yksilöllistä palvelua ei oo saanut, vaan kaikilla mennään samalla kaavalla ja halutaan tehdä kalliita tutkimuksia ja kokeita joka välissä,vaikka nyt on aika selvää, missä meidän ongelma on. Kerran sanoin, että emme aio ottaa enää lisää kokeita, jotka tuntuvat turhilta, kun rahavaranto ei ole pohjaton ja vastaus oli, että "aina voi siirtyä julkiselle jos ei kerran rahaa ole..." Ja kaikki ylimääräiset jutut, tyroksiinin, gonapeptyl ja menopur on pitänyt itse googlata ja vaatia. Mutta ehkä oonkin liian vaativainen

En oo vielä testannut, nyt on kuitenkin vasta pp8 ja todennäköisyys nähdä joka tapauksessa se pelkkä tyhjä valkoinen kolo on liian suuri. Niin kauan kuin ei testaa, voi kuvitella olevansa raskaana Huomenaamulla sitten...

 

Täällä sit jännätään Neitoperhon ja Popparin huomisia testejä! Ja voi huima Melinda tuota sinun tilannetta..nyt kaikki sormet pystyssä että siellä vain vauveli hieman äitiään huijailee:heart:

 

Tosiaan surullisia näin monet negauutiset, kyllä on monessa kodissa ollut apeat ajat taas. Valitettavan tuttuja useimmille ekalta kierrokselta. Tänään törmäsin yllättäen pitkällä raskaana olevaan naiseen (kolmas lapsi tulossa) enkä tiennyt miten olisin suhtautunut siihen, mukava, ventovieras ihminen. Alkaa taas ahdistaa muitten raskaudet.

Komppaan Neitoperhoa, meillä ei ole kokemusta kuin tästä yksityisestä mutta liukuhihnalla ollaan kyllä sielläkin koettu olevamme, meidän kohdalla on tehty ihan pöyristyttäviä mokia (meidät unohdettiin siitä lahjasolujonosta vuodeksi) ja mm. olen itse joutunut pitämään huolen, että saan määräyksen niihin lääkkeisiin joita hoitosuunnitelman mukaan olisin tarvimassa. Henkilökunta unohtaa toistuvasti kenelle puhuu (tän kakkoskierroksen alussa sain lämpimät paluutoivotukset tyyliin "tällä kerralla onkin paljon helpommat hoidot edessä", kunnes muistutin, että mehän ei muuten sit koskaan saatu mitään pakkaseen, joten alusta aloitetaan taas) jne. Ainoa hyvä puoli on nopeus; meidän kolme aiempaa ivf:äämme olivat viidessä kuukaudessa ohi.

Mikä tuo sun miehen syöpäjuttu on, Neitoperho? Meillähän lahjasiittiöt käytössä sen takia, että mies sairasti aikanaan syövän (joka ei ollut genitaalialueella).

Briitta, aika samoissa mennään, sulla vaan on pienemmät annokset ja pitkä kaava. Mulla ei siis ollut sumuja vaan menkkojen alkaessa piikkiä vaan suoraan. Mulla myös ultra maanantaina, ja silloin päätetään, milloin punktio tehdään. Se on ymmärtääkseni meillä viimeinen ultra ennen punktiota. Ja ainakin eilen siis lääkäri piti todennäköisempänä punktiopäivänä torstaita kuin maanantaita. Mulla piikit alkoi pitkäkestoisesta Elonva-ruiskeesta, jonka lisäksi tänään meni 150 yksikköä Menopuria ja Orgalutran. Huomenna astuu kehiin vanha ystävämme Puregon myös 150 yksiköllä, kun Elonvan vaikutus lakkaa. Puregonin määrää on laskettu vähän, ettei tulis sitä hyperiä niinkuin viimeksi. Eli huomisesta eteenpäin sit kolme piikkiä illassa taas, jiihaa

Tiedättekö, me ei tulla pääsemään edes siirtoon tällä kertaa. Ei ne tule kestämään mitään blastoviljelyä, ei meidän alkiot.

 

Briitta Ensimmäinen (mutta toivottavasti ei viimeinen) raskaus saatiin aikaan ensimmäisestä tuoresiirrosta, eli melkein voisi sanoa että helpolla päästiin.

Me ollaan hoidossa yksityisellä. Aloitettiin hoidot, kun itse olin 35 v., mies 40 v., joten ajattelimme, että meillä ei ole aikaa jonotella siellä julkisella puolella. Olemme olleet kyllä klinikkaamme erittäin tyytyväisiä. Hyvin pitkälle on saanut sanella itse, miten haluaa hoitojen etenevän. Me siirryimme ivf:aan ensimmäisen inseminaation jälkeen. Se kun on kuitenkin niin paljon tehokkaampi hoitomuoto. Rahaa tähän tietysti menee PALJON, mutta hoito on kuitenkin niin paljon parempaa, että sen ihan mielellään maksaa. Tarjottiin minulle mahdollisuutta päästä julkisellekin puolelle esikoisen synnyttämisen jälkeen, mutta halusin pysyä yksityisellä hoitojen nopeuden takia.

 

Hyppään tänne palstalle ihan puskista, mutta pakko oli tulla kommentoimaan yksityistä lapsettomuushoitoa. Sielläkin hoidon sujuminen ja vuorovaikutus lekurin kanssa riippuu paljon lekurin persoonasta ja kemioiden kohtaamisesta. Yksityiselläkin on lekureita, joiden tyyli ei sovi kaikille. Kävin itse hoidoissa kalliilla yksityisklinikalla Helsingissä (Felicitas) ja jotenkin alkuinnostuksen jälkeen petyin. Ensin olin tyytyväinen, kun tutkittiin asioita hyvin, mutta sitten se jatkuva rahanmeno alkoi todella nyppimään. Jatkuvasti lekuri pyysi käynnille ja tutkittiin sitä sun tätä, varsinkin kierron kartoitus heti alussa kävi hermoille, kun lekurilla sai rampata vähän väliä. Päässä alkoi kovasti raksuttaa rahastuksen maku perusteellisuuden kaapuun verhottuna. Koko hoitosuhteen ajan lekuri valitteli mun ikää, alkoi jo nyppimään. Kuulosti siltä, että hän vaan puolusteli hoitojen epäonnistumista ja ikään kuin syyllisti potilasta. Varmaan tottahan se on, mutta jokainen normaaliälynen sen ymmärtää vähemmälläkin. Ikävältä tuntuu erityisesti silloin, jos lapsen "tekemiseen" ei ole ollut ihanneiässä mahdollisuutta. Tämä pitäisi yksityisen lapsettomuuslekurin ymmärtää asiakaspalvelussaan. Kohtelu oli muodollisesti hyvää ja klinikka palveli ok, mutta lopulta, kun 3 hoitoa oli tehty ja tuloksia ei tullut, tuli viimeinen niitti mun arkkuun. Lekuri tokaisi näsäviisaasti, että no jos olisit yrittänyt lasta viisi vuotta sitten, ei hoitoja välttämättä olisi tarvittukaan. Se oli se mun herkkä kohta ja vaihdoin klinikkaa. On masentavaa kuulla koko ajan marmatusta iästä, joka vielä mulla oli silloin alle 40 v ja viimeisen hoidon aikaan tasan 40. Sitten vielä, kun olo on kolmennen Kelan tukeman epäonnistuneen hoidon jälkeen mahdollisimman surkea, saa kuulla näsäviisaan kommentin, lähdin melkein tippa silmässä kotiin ja koko paikasta jäi lopulta ikävä kokemus. Vaihdettuamme klinikkaa onnistuimme heti ja tämän lekurin kanssa kemiatkin kohtasivat. Kokemus oli aivan ihana. Paras tietämäni klinikka on Treen Ava ja silloinen lekuri Liisa todella empaattinen ja pätevä. Tosin hoitomuotokin vaihtui lahjasoluiksi, mutta rahalle sai todella vastinetta.

 

Voi hitto että on kurja Marraskuun loppu. Vaikea tässä olla positiivisella mielellä, kun mikään ei mene niinkuin haluisi. Toivottavasti saatais ees muutama plussa neitoperholta ja popcornilta!

Te jotka olette saaneet lopettaa Luget, niin teillä ei ole ollut verikoetta? Negatiivinen kotitesti/tuhrut ovat riittäneet? Erikoista kun on niin monenlaiset käytännöt.

Me aloitettiin yksityisellä ja sielläkin mokailtiin kyllä. Tunti ennen ensimmäistä inseminaatiota minulle soitettiin, ettei sitä voidakaan toteuttaa, kun hiv- ja hepatiittitestit ottamatta. Miten ne ei ollut niistä osannut huolehtia. Olin niin järkyttyny etten edes tajunnut vaatia rahoja takaisin turhista käynneistä.

Naikkarilla meno on juurikin sitä liukuhihnaa. Ollaan tyyliin närkästyneitä jos joskus uskaltautuu hieman enemmän asiasta kysellä. Ja jotenkin tuntuu ettei hoitoja räätälöidä parille vaan lätkästään samat lääkkeet kuin muillakin. Oho vaikutanpas nyt kiittämättömältä ämmältä.. On siellä ihaniakin hoitajia ollut, kai tää epätoivo tekee kyyniseksi.

Muakin alkaa ahdistaa muut raskaana olevat! Ja myöskin jotkut pikkuvauvat! Apua, hävettää! Eihän se multa oo pois, miten sitä vaan ahdistuu kun kateellisena kattoo toisten, varsinkin, kakkosmahoja/vauvoja.

Ensi maanantaina uusi verikoe ja sitten selviää paljon. Tänään soittelin klinikalle ja hoitaja vähän selvensi tilannetta. Epäili keskenmenoa. Itse en tuota termiä käyttäisi vaan kiinnitymisyritystä. Sitten sanoi myös asian joka huojensi oloani. Tähän tulee nyt
joka tapauksessa välikierto koska hormoni ollut vähän koholla. Nyt mulla ei oo kiire aikaistaa vuodon alkamista, vaan tungen Lugesteronit kiltisti maanantaihin/tiistaihin asti.

Tammikuussa uusi siirto sitten toivottavasti.

Ihana Briitta huomioinut kaikki kirjoittajat <3

Jos tästä mun räpellyksestä raskaus alkaa on turha varmaan lotota enää ikinä.

Melinda pp16

 

Nega tuli. Ei haamun haamua, vaikka kuinka yritti tihrustaa, ei edes roskishaamua. Toki on vielä aikaista testailla, mutta eiköhän tossa edes joku häivähdys väriä olisi pitänyt näkyä, jotta se tulos tuosta vaihtuisi. Tänään menkkajomotukset taas yltyivät, joten eiköhän se ollut nyt tässä. Jostain syystä en oo edes niin surullinen kuin edellisillä kerroilla. Ehkä tähänkin turtuu.

Eli samaan yritysporukkaan sitten tammikuussa oon tulossa. Nää oli meidän ainoat pakkasalkiot, joten seuraavaksi on vuorossa meidän neljäs ja vika IVF/ICSI ja sitten on luovuttava toivosta. Kova yritys olisi saada hoito alkamaan jo tän vuoden puolella, niin säästäisi 700€ lääkkeistä, mutta saa nähdä miten käy, kun luget venyttää tätä kiertoa. Käytän lugeja enää tän ja huomisen ja jos su-aamun testi on nega, niin lopetan ne siinä toivossa, että seuraava kierto ei venyisi ihan niin paljoa. PASissa ne ei kuulemma muutenkaan oo välttämättömiä.

Meidän klinikka on sitä mieltä, että pistosten pitää alkaa tämän vuoden puolella (eli kierron 2. päivä), jotta lääkkeet menee KELAn lääkekattoon. En tajua? Vaikka pistokset alkaisi uudenvuoden päivänä, täytyyhän ne silti ostaa jo ennen vuodenvaihdetta! Ja KELAn jossain paperissa luki, että lääkkeitä saa ostaa vuoden lopussa 3kk käyttöön. Mutta meidän klinikka ei suostu antamaan yhtään ylimääräistä reseptiä etukäteen (esim. orgalutran), jos ei pistokset ala tän vuoden puolella.

Aleksa: miehellä on siis syöpä (ei myöskään genitaalialueella, en halua tästä julkisesti sen enempää kertoa, mutta privaattina voi laittaa viestiä, jos kiinnostaa enemmän) ja pakastettiin siittiöitä ennen hoitoja pari vuotta sitten. Pakastus kuitenkin mokattiin (meidän loistava yksityinen klinikka taas) ja nyt niitä on liian vähän ja liian yksipuolisesta näytteestä. Ja lisää ei ole mahdollista enää saada. Niillä ollaan nyt yritetty, mutta itsellä alkaa herätä epäilys, että tuolla näyte-erällä ei voi edes onnistua. Lahjasiittiöitä oon miettinyt, mutta en oo uskaltanut miehelle edes ehdottaa. Ja se yksi hoito meillä on enää jäljellä. Toivottavasti Aleksa teidän pitkä viljely onnistuu! Toisaalta on omasta mielestäni myös hyvä, että siinä karsiutuu ne kaikista heikoimmat yksilöt niin vältytään turhilta siirroilta ja pettymyksiltä.

Melinda: meillä ei oo verikoetta lugejen lopetuksen jälkeen (tai saisi sen siis maksua vastaan, jos haluaisi, mutta mulle tuo kotitestin nega on riittävä)

Kiitokset kaikille jälleen kerran ihanista viesteistä! Sai taas aloittaa aamun itkien ja nauraen samaan aikaan, kun tietää että niin moni muukin käy läpi näitä samoja juttuja.

Neitoperho, pp9

 

Pikaisesti tässä kipujen lomasta eli vuoto alkoi sitten eilen runsastua. Kivut eivät olleet eilen mitenkään erityisen kovia, mutta tänään on mielettömät kivut päällä ja vuoto niagara tasoa.... Olin siis tehnyt testin sillon tiistaina ja ihan selvä nega, joten keskiviikkona sain luvan lopettaa luget. On kyllä täytynyt olla melkosen muhkea limakalvo sillä sen verran tuota tavaraa tulee ulos... Pakko lähteä maate taas, mulla endoa sekä suolistossa että virtsarakossa joten menkkojen aikaan tosi vaikea istua tai tehdä mitään muutakaan. En nyt pystynyt kovin tarkkaan teidän kuulumisia lukea, mutta käyn huomenna lukemassa ajatuksella jos yhtään on parempi olo. Mutta siitä huolimatta olette ajatuksissani!

 

Anteeksi kaikille kun en ole ehtinyt teidän viestejä kommentoida! Luen yleensä palstaa aamulla pikaisesti puhelimella, ja sillä ei jaksa paljoa naputella. On kyllä tosi kurja nega-aalto menossa!

Mä oon ollut tosi loppu tän viikon. Tää pitkittynyt epätietoisuus on ollut ihan kamalaa. Lähipiiristä tuli huonoja uutisia toissapäivänä, ja nekin ovat surettaneet. Eilen oli semmonen päivä, että olisin voinut vaan itkeä aamusta iltaan. Mut eihän se ole mahdollista, töissä on käytävä ja pärjättävä temppuilevien oppilaitten kanssa, vaikka miten surettais. Ja ne muuten on jaksanut temppuilla, osoittavat mieltään kun olin pitkään poissa. Eikä mulla oo ollut voimia pistää niitä ojennukseen, ens viikolla sit uusin voimin.

Kävin eilen verikokeessa, ja hcg oli ennustettavasti alle yksi. Soitin klinikalle tuloksesta ja sain samalla luvan lopettaa tukilääkitykset. Meillä pitää siis joka siirron jälkeen käydä verikokeessa. Tosin en ole aina sinne mennyt, jos oon ollut varma negasta. Puhelimessa oli joku yliempaattinen hoitaja, ja mä en kestä sellaisia. En ainakaan kesken oppitunnin. Se kyseli meidän jaksamista, kuulostin kuulemma väsyneeltä. No ihanko... Sanoin että pärjätään, ja pyysin ohjeen ja reseptin PASsia varten.

Me ollaan hoidoissa julkisella. Osa ultrista käydään oman kaupungin sairaalassa ja toimenpiteet tehdään tuolla melkein 200km päässä. Meillä on nyt kaikista kolmesta hoidosta esikoisen jälkeen jäänyt pakkaseen neljä alkiota. Edellisen hoidon neljästä yksi alkio selvisi hädin tuskin elävänä sulatuksesta, menetti siis puolet soluistaan. Ekasta ei selvinnyt yksikään. Siksi on suuri pelko, että ne eivät nytkään kestä. Syytä huonoon sulatuskestävyyteen ei ole löytynyt. Koitan nyt jaksaa uskoa ja toivoa, että edes joku kestäisi, kun tällä kertaa kaikki solut hedelmöittyivät ja jakautuivat. Jospa ne olisi edes vähän kestävämpiä, vaikka ovatkin "hivenen hitaita" (lääkärin mukaan).

En uskaltanut hoitajalta kysyä, että saadaanko me ees neljättä icsia. En olis kestänyt jos se ei kävisi. Ei meillä ole rahaa yksityiselle. Enkä ole valmis luovuttamaan.

Voimia teille pettymyksen kokeneille! Sitä luulis että tää helpottaa kun on jo yksi lapsi. Mutta ei se helpota. Tietää vaan paremmin mitä menettää.

 

Voimia myös sulle Ciram! Kyllä nämä jatkuvat pettymykset kaiken muun elämän ongelmien lisänä vielä kuluttavat tosi paljon. Itsekään en voi sietää yliempaattisuutta, enkä oo kovin monelle kertonut meidän hoidoista. En jaksaisi sitä voivottelua jota ihmisiltä tulee kun ei vieläkään ole onnistuttu ja kun kaikki on niin vaikeeta. Mutta on täällä toisaalta lukenut myös kertomuksia niistä vähän vähemmän empaattisista lääkäreistä ja hoitajista, eikä sekään taida olla hyvä.

Aleksa ja Melinda: komppaan kyllä täysin teitä tuossa raskaus- ja vauva-ahdistusjutussa. Jostain syystä kaikkien kavereiden vauvoja halutaan aina kyläillessä tunkea syliin, enkä tiedä miten hienovaraisesti pitäisi sanoa, että en kiitos kaipaa yhtä ainutta muistutusta siitä, että minä en tuollaista ole onnistunut saamaan! Katkeraahan se varmaan on, mutta minkäs sitä tunteilleen voi. Mies ei ymmärrä yhtään ajatusmaailmaani. Toistelee vain, että eihän se ole meiltä pois. Ei niin, mutta kun päivästä toiseen katselen lähimmän työkaverini kasvavaa vatsaa ja kuuntelen raskaus- ja vauva-aiheisia keskusteluita kahvipöydissä, en voi olla ajattelematta, että alkuperäisen suunnitelman mukaan olisin itsekin jäämässä kahden kuukauden päästä vauvan kanssa kotiin. Mutta kun ei onnistu niin ei onnistu!

 

Neitoperho, sano miehellesi, että jos se ajelis Ladalla ja kaikilla muilla olis Mersu, niin lohduttaisiko sitä jos sanois, että ei ne Mersut ole siltä pois. Oli typerä juttu, myönnän, mutta niin ovat näissä touhuissa monet miehetkin.

Mutta on teillä, härregyyd, ihan uskomaton tilanne, jos miehen simppojen keräys ennen syöpähoitoja on klinikan toimesta ryssitty..! Ihan oikeustoimien paikka, anteeksi jos sanon.

Niin siis silloin kun minä olin pieni oli sellainen auto kuin Lada. Ette te nuoret tietysti sellaista muista. En tiedä, mikä sitä nykyään vastaisi.

Ciramille kaikki sympatiat täältä. Hivenen hitaat on hyviä alkioita; meidän mukula oli hivenen hidas joko 6- tai 7-soluinen kolmantena viljelypäivänä, jolloin olisi pitänyt jo olla 8-soluinen Ihan off topic, minkä ikäisiä oppilaita sulla on? Vähän samalle alalle viittaa kuin jolla minä olen… Tuo oli niin naulan kantaan tuo sun lopetus, että tietää paremmin mitä menettää. Siitä tuli just mun henkilökohtainen sloganini.

 

Aleksa: Meidän alkiot oli 5-soluisia kolmantena päivänä, eli siis vielä hitaampia. Tosin, esikoinen sai alkunsa kaksipäiväisestä 2-soluisesta tai huonommin jakautuneesta 3-soluisesta.

Minä opetan kuudetta luokkaa. Ja ne on ollut ihan kamalia tän viikon. Yleensä ne on oikeesti tosi asiallisia ja ahkeria, mut just tällä viikolla on ollut kaameeta sontaa joidenkin käytös. Varmaan vaistoavat että oon ollut ihan poikki, ja tietty siihen saumaan on sit hyvä iskeä. Noh, ens viikolla sit jutellaan koulun jälkeen

 

Pahoittelut kaikille negan saaneille! Kummallisen synkkää nyt on..
Meidän klinikalla pitävät ihan ehdottomana tota veritestiä..ehkä luomuraskauksissa se ei ole niin justiinsa ku menkat sitte kertoo onko vai eikö, mutta näissä hoidoissa kun on kaiken maailman lääkkeet jotka sotkee hormoneja ja välistä puskee tuhrua sun muuta..itse pidin tosi tärkeenä varmistaa veritestillä.
Joo, ihan totta tuo että miehet ei oikein ymmärrä naisen vauvan tuskaa..sitä ymmärrettävää katkeruuden tunnetta toisten vauvoista ja raskaudesta..helposti pitävät naisia itsekkäinä. Sitte kuitenkin just kyttää tuo munkin ukko että onko naapurilla vaikka uudempi traktori tai ens talvelle hienompi lumilinko..!! Siis hoh hoijaa, sitte ei ymmärretä miten nainen kokee lapsettomuuden ja nää pitkät hoidot...

 

Meidän yksityinen klinikka luottaa apteekin testiin. Eli jos menkat alkaa ja apteekin testi näyttää negaa, Luget voi lopettaa. Kolmesta siirrosta olen käynyt yhdessä veritestissä, silloin kun plussasin.

 

Pahoittelu halit Neitoperholle <3
Toivottavasti pääsette aloittamaan vielä tän vuoden puolella uudet hoidot! Onpa ikävä tilanne, kun klinikka on ryssiny tein alkiot Tsemppiä jatkoon!

On kyllä ikävä marraskuun loppu tässä ketjussa. Olin ihan varma et jonkun oli pakko onnistua, mut ei...

Voimia Ciramille <3 Joo mä kans inhoon yliempaattisia ihmisiä, joten sen vuoksi meidän hoidoista tietää mieheni lisäksi ainostaan kaksi muuta ystävää. Oikeassa olet, että ei tilannetta helpota se, että on yksi lapsi, vaikka miehenikin yrittää asiaa minulle aina toitottaa. Sä ja ilmeisesti Aleksa2 ootte siis samalla alalla kun minä Tosin mä olen ollut hoitovapaalla vielä, mutta tammikuussa palaan töihin taas. Toivottavasti nyt tulis poikkeus tein alkioihin ja ne kestäis sulatuksen ja kohdussa loppuun asti!

Meinkin julkinen puoli luottaa kotitestiin. Jos tulee plussa niin sit veritestiin. Oispa muuten ihanaa jos tammikuussa tulis hirmu määrä plussia tänne

 

Niin osuvia noi teidän mieskirjoitukset

Joo, se siittiöiden pakastus oli aikanaan melkoinen ruljanssi, kun se tehtiin alunperin muista syistä kuin syöpähoitojen takia, eikä silloin itse tajuttu, että olisi oikeasti pitänyt pitää huolta, että se hoidetaan kunnolla, kun olisi kaikki mitä meille jää. Sen piti olla vain sellainen varmuuden vuoksi -toimenpide. Mutta sitten tuli tämä syöpä ja lisäpakastus muuttui mahdottomaksi. Jotain saatiin siis pakkaseen, mutta kukaan ei kertonut, että olisi pitänyt olla laajempi näyte ja huomattavasti enemmän, vaikka nimenomaan siitä kysyttiin klinikalta. Samalla hintaa kun olisi saanut pakastaa vaikka kuinka paljon. Naureskelivat vain, että kyllä näistä nyt ainakin yksi lapsi saadaan ja jos nyt ei suurperhettä olla perustamassa... Totuus selvisi vasta vuoden päästä kun haluttiin alkaa käyttää siittiöitä. Ja nyt sitten ollaan tässä tilanteessa että viimeistä olkea viedään ja samaa kuraa senkin oletetaan olevan :ashamed:

Taas leikittiin pihalla naapurin sisarusten kanssa ja kyllä syvältä vihlaisee, kun alkaa näyttää entistä todennäköisemmältä, että meidän lapsi ei koskaan saa sisarusta :'(

Onkohan tässä talven pimeydessä ylipäätään vaikeampi onnistua raskautumaan? Pitäisiköhän suosiolla siirtää koko homma maaliskuulle... Esikoinenkin tärppäsi vasta keväällä.

Mitäs Tiikulle kuuluu? Millon meinasit testata?

 

Ciram ja Joseliini, mä olen yläkoulussa ja lukiossa. Mulla vielä ikää sen verra, että tässä pikkukaupungissa suurin osa mammakavereista on mun netisiä oppilaita… Vähän outoa puolin ja toisin, vaikka osan kanssa tietysti tullaan hyvin juttuun kun tultiin silloin koulussakin. Mutta Joseliinin tavoinn hoitovapaalla yhä, ainakin tän lukuvuoden loppuun.

 

Meidänkin piti vielä eilen käydä veritestissä, josta ei yllätyksiä, hcg 1,8. Pyysin paperit kotiin ja varasin ajan Graviditakselta Kari Ratsulalta. Kellään kokemusta Karista? Athenais, kuka lääkäri teillä on ollut?

Melinda: Joo, naikkarilla ihan sellainen olo että kaikille lätkäistään vaan samat lääkkeet, ei tosiaankaan yksilöllistä suunnittelua. Saavat varmaan lääkefirmoilta jotain kannuksia, kun määräävät tiettyjä lääkkeitä. Kun kysyin, miksi lääkkeet pitää vaihtaa, lääkäri vaan sanoi: "onko sulla jotain sitä vastaan? Meillä vaan on tapana käyttää näitä lääkkeitä." No just! Mikä olo sulla on?

Ciram: kuin mun suusta. Just sanoin miehelleni että luulis että tää olis helpompaa kun on jo yksi, mut ei. Nyt vaan tietää miten ihanaa se olis. Sitä paitsi olis surkeaa jos esikko jäis ainokaiseksi, miehellä on iso perhe ja se on kyllä rikkaus. Ja esikko on vielä tosi sosiaalinen ja tykkää muista lapsista...

Neitoperho: hiton nega. Ootko tehnyt uuden testin? Ne on muuten Kelassa kuulemma tosi tarkkoja ton lääkekaton kanssa. Ei sais mitään määrätä yli. Mikähän toi 3 kk juttu sit on? Sen mukaanhan, esim Puregonit vois ostaa ihan hyvin, jos kerkeäis aloittaa hoidot hän vuoden puolella.

Mua surettaa että yhtäkkiä ollaankin aloittamassa jo kolmatta icsiä, vaikka olin niin asennoitunut siihen että tää kakkoshoito olis tuonut raskauden. Kun se eka meni niin hienosti. Oon kyllä niin pettynyt Naikkarin toimintaan että tekus mieli tehdä valitus johonkin. Sit oli se Lutinus-juttukin. Sitä paitsi meillä meni puoli vuotta hukkaan, kun odoteltiin pääsyä Naikkarille. Mä voisin olla melkein synnärillä jos oltais menty heti vaan yksityiselle. Mä täytän kuitenkin alkuvuodesta jo 36.