Paluu lapsettomuushoitoihin pikkukakkosta yrittämään, vol 2

Oysin Hannu Martikainenhan on tehnyt tutkimusta yhden alkion siirtäminen vs. useamman alkion siirtäminen. Tulosten mukaan yhden alkion siirron saaneilla päästiin synnytyksiin lähes 42 %:ssa tapauksista munasolun keräystä kohden. Vastaava osuus oli kahden alkion siirron saaneilla 37 %. Prosenttiosuuksissa on huomioitu alkioiden pakastaminen ja myöhempi siirto. Raportissa mainittiin, että useissa maissa siirretään yhä koeputkihedelmöityksen yhteydessä kohtuun useampia alkioita kerrallaan raskauden mahdollisuuden lisäämisen ja kustannusten pienentämisen toivossa, vaikka selkeä tutkimusnäyttö aiheesta puuttuu. Eli aivan yksiselitteinen tämä asia ei ole.

Meille myös kerrottiin, ettei näin nuorille kahta alkiota yleensä siirretä. Siksi vähän ihmettelinkin, että meillä kaksi on kuitenkin pakastettu yhteen olkeen ja kuulemma yleensä siirretään silloin molemmat. Ehkä se toinen on niin huonolaatuinen, ettei sillä katsota olevan toivoa ollenkaan.

 

Vitsi kun menee pulkusen sekasin kuka menee missäkin
Kaikkea hyvää Aleksalle siirtoon! Mulla siis ikää jo 38v. ja silti kunnallinen lääkäri sanoi, että ehdottomasti vain yksi siirretään aina Itse olisin halunnut kaksi, ja varsinkin nyt kun pois jouduttiin pari huonompaa heittämään, kun niitä ei voitu pakastaa.

Briitalle huomiseen punktioon voimia! Toiv. tulisi hyvä saalis, joka jatkaa kehitystä!

Joku-raja vitsi tiedän niiiiin ton tunteen, "ekalla yrittämällä onnistuttiin" argh!!! Että ottaa päähän ja raivostuttaa!!!

Hui Tiiku... Sulla on ollukki aika kaameita olotiloja. Mulla oli vaan havaittavissa masennuksen poikasta epäonnistumisen jälkeen Koitahan jaksaa, katse vaan eteenpäin!

Muille myös tsemppiä ja valoista/iloista joulun odotus aikaa. Jospa ensi vuosi olis meidän kaikkien se the vuosi Nyt se plussaputki taas pian päälle

 

Briitan ja Aleksan kuulumisia täällä jännätään :heart:

Mä en vain pääse irti tästä MÄ HALUAN LAPSEN -pakkomielteestä. Kuvittelin sen laantuvan taas hoitojen välissä, mutta ei! Se pyörii päässä lähes koko ajan vaikka tiedän, etten voi tehdä asialle yhtään mitään. Mies unohti koko asian jotakuinkin samantien kun testi näytti negaa ja on sillä mielellä että palataan asiaan sitten maaliskuussa. Tiedän että se ei jaksa kuunnella mun valitusta, joten yritän olla kotona hiljaa, mutta mä en vain pääse irti tästä ahdistuksesta, joka iskee vähän väliä Jotenkin oon koko ajan lapsenteko-moodissa, vaikka mitään yritystä ei tuu olemaan ennen kevättä. Miten tästä pääsee eroon?

Millaisia variaatioita teillä muilla on muuten ollut hoidoissa? Siis onko jotain muutettu, kun hoito on epäonnistunut? Meillä on tähän asti kaikissa hoidoissa ollut lyhyt kaava, puregon+orgalutran+pregnyl+luget, ja nyt vasta lääkärinkin totesi, että joitain pitäisi muuttaa, kun ei oo mennyt ihan putkeen... Ei kuitenkaan keksinyt oikein muuta kuin puregonin vaihdon Menopuriin (jota sitäkin kyllä itse ehdotin). Onko jotain ideaa mitä muuta pitäisi osata vaatia? Pitkää kaavaa lääkäri mietti, mutta ei ollut kuitenkaan oikein varma sen hyödyistä, eikä netistä googlaillut tuottaneet niin paljon positiivisia kokemuksia, että välttämättä siihen haluaisin lähteä. Ongelmana siis on, että munikset ei kasva ja ne on fragmentoituneita (=huonolaatuisia).

 

Tiedän niiin hyvin tuon pakkomielteen. Mä en vain osaa suhtautua tähän asiaan rennosti. Olen kanssa tehnyt sen tietoisen päätöksen, etten hirveästi miestä tällä mun pakkomielteilyllä rasita. Se ottaa kaiken niin rennosti. Mua mietityttää jo nyt, jos ei koskaan saadakaan sitä toista lasta. Olen selvitellyt passin onnistusmisprosentteja ja sillä yrittänyt hillitä innostumistani. Pelkään, että nega ottaa todella koville. Odotukset ovat korkealla, kun viimeksikin ensimmäisestä onnistuttiin, mutta samaisesta syystä tuntuu, ettei nyt voi tulla plussaa.

Jännittää vähän huominen ultra. Mulla on aika kovia menkkakipuja ja alaselkä ihan tulessa kuten supistusten aikaan ja kuitenkin alkukierto menossa. Tuntuu, ettei kaikki ole kunnossa. Kohdunulkoinenkin kävi mielessä, vaikka testiä en ole tehnyt kuukautisten alkamisen jälkeen.

 

Siirrettiin yksi alkio! Ainoa, joka siirrettävissä oli, eikä tietenkään mitään pakkaseen edelleenkään. Nyt pitkän viljelyn hyvä puoli: eilen oli kaksi alkiota yli muitten, 11- ja 13-soluiset. Jos siirto olisi tehty eilen, olisi ehdottomasti valittu ne. Viimeisen vrk:n aikana molemmat niistä olivat fragmentoituneet ja heittäneet lusikan nurkkaan. Eilen (4. päivänä) vasta kolmipäivävaiheessa ollut sen sijaan siirrettiin tänään morulana - blastoksi asti ei ehtinyt, kun oli vähän tuollainen hämäläinen.

Kuten Kirsi, olin huojentunut, ettei lopulta tarvinut päättää siirretäänkö yksi vai kaksi. Ja Kirsille vielä terveisiä, että mun tutuissa yksi pariskunta sai icsi:llä tasan kaksi alkiota. Ensimmäisestä lähti raskaus jo tuoresiirtona, nyt toisesta tuli plussa pas:ina. Kyllä joillakin voi tärpätä jokainen yritys.

Joku_raja, luulen, että tuota tutkimusta selittää se, että jos siirretään vain yksi, alkiot ovat todennäköisesti hyvälaatuisia. Huonolaatuisten kohdallahan kahden siirto otetaan vasta puheeksi - kuten meillä - ja huonolaatuisilla onnaa ylipäätään huonommin.

Neitoperho, kyllä meillä hoitoja muutettiin heti ekan kerran jälkeen, kun mun munisten laatuongelmat siinä tuli todetuiksi. Kuulostaisi olevan aika samat ongelmat teillä kuin meilläkin. Meillä muuten Puregonin vaihto kokonaan Menopuriin vähensi munissaldon määrän kolmestatoista neljään… Onnistuneessa hoidossa ja tässä yrityksessä on mukana molemmat ja sen lisäksi heti ensimmäisenä pistettävä pitkäkestoinen (7 vrk?) Elonva-injektio, joka on kuulemma aika uusi tuote. Mutta sit yks juttu on tämä tuki-Pregnyl, joka mulla nytkin on. Eli varsinaisen irrotuspiikin jälkeen vielä piinikselläkin pistän pienen annoksen Pregnyliä kolmen päivän välein neljästi. Piinis venyy pitkäksi, koska Pregnyl antaa valeplussaa, mutta niin venyy sekin aika, jonka kohdun limakalvo säilyy siinä tilassa, että alkio voi kiinnittyä.

 

Aleksan, Brittan ja Smirgin uutisia täällä odottelen...opcorn:

 

Ja kappas, pirskatin kännykkä näytti Aleksan päivityksen vasta omani postattua. Isot peukutukset siirretylle sissille ja turkasen paljon vauvaliimaa matkaan!

 

Kiitokset kaikkille tsempityksistä! Olette ihania! :heart:

Punktio takana, jee. Olin eilen illalla aivan epätoivonen, kun olin varma ettei mitään tulla saamaan. Kaikki oireet loppuivat kuin seinään. Tuskin sain nukuttua ja sen vähänkin näin painajaisia...

Punktio sujui hyvin. Olin selvästi kivuttomampi kuin edellisellä kerralla. Saaliiseen olen tyytyväinen: kuusi solua. Vasemmalla olisi ollut vielä kaksi hyvää rakkulaa, mutta niitä ei voinut edes yrittää ottaa, koska munasarja oli niin pahasti kohdun takana. Voi kumpa ne ja siimahännät olisivat löytäneet toisensa ja labrassa kävisi kunnon kuhina! Huomenna on sitten se seuraava etappi, kun kuulemme mikä hedelmöittymistilanne on. Mutta positiivista on se, että tällä synerala, puregon, pregnyt -kombolla (+siirron jälkeen se kolmas keltarauhashormonilääke eli vastaava kuin lugestron) saatiin selvästi parempi tilanne aikaiseksi kuin viimeksi lyhyellä kaavalla.

Aleksa, täällä jännätään sinun tilannetta. Miten meni??

Tiedän niin tuon pakkomielteen. Minullakin on pyörinyt tämä lapsiasia päässä taas yötä päivää viime keväästä lähtien. Tuntuu, että jää välillä esikoinenkin tämän toiveen varjoon, kun murehtii tätä tilannetta. Ei ole hyvä juttu se. Kumpa osaisi nautta tästä hetkestä...

-Briitta, tänään punktiossa

 

Aleksa olikin päivitellyt tilannetta samaan aikaan! Hienoa, nyt sulla on kyytiläinen matkassa!! Huippua! Minä uskon ja toivon, että teillä on nyt hyvä mahdollisuus saada uusi perheenjäsen maailmaan!

 

Mainitsinko, että mun testipäivä on 24.12.?

Mulle tulee jännät päivät tässä heti kohta. Edellisessä onnistuneessa hoidossa tunsin alkioitten kiinnittymiset ihan selvästi 7. ja 9. päivinä hedelmöittymisestä. Ne olis sit jo huomenna ja kaksi päivää siitä eteenpäin, kääk… Jos tällä kertaa ei tunnu mitään, näyttää huonolta. Ens viikon lopulla sit joko menkat tai haamua, luulen.

Koska siirto, Briitta..?

Aleksa, pp 0

 

Voi apua mikä testipäivä Aleksa! Mulla oli esikoisen testipäivä 22.12 ja jännitin tuleeko elämäni paskin vai parhain joulu. Toivon sinulle parasta joulua! Miltä sinusta alkion kiinnittyminen on tuntunut?

Mulla ekassa raskaudessa kiinnittymisen aikoihin tosi "höpö" ja hervoton olo. Edellisessä siirrossakin oli ja siitä olin varma että jotain on tapahtunut. Harmi, että tyyppimme ei jaksanut tarrata kunnolla, mutta ainakin seuraavan kerran osaan toivoa hulvatonta olotilaa

Mulla oli pakkomielle pahimmillaan ennen esikoista. Ajatus lapsesta ei jättänyt hetkeksikään rauhaan, kaikki mitä tein piti suunnitella ehkä mahdollista onnistumista ajatellen vaikka olo olikin aika epätoivoinen. Se, että oon jauhanu tästä asiasta kaikille ympärilläni ja jopa mediassa kyllästymiseen asti, on helpottanut oloa. En osais kuvitellakaan jos pitäisi selitellä esim. juomattomuutta tai salailla negatiivisia tuntemuksia. Onneks ihmiset ympärillä on ollut ymmärtäväisiä ja parhaita tukijoita miehen jälkeen <3

Niin kovasti toivon kaikille onnistumisia ja kepeitä ajatuksia ilman stressiä - me ollaan ansaittu ne!

 

Mahtavaa Aleksa ja Briitta! Nyt pidetään molemmille peukkuja kovasti.

Aleksa, tuossa tutkimuksessa on montakin vaikuttavaa seikkaa maintsemasi lisäksi. Kun alkioita siirretään vain yksi kerrallaan, saadaan useampi yrityskerta ja sitä kautta parempi tulos. Ja toisaalta kun verrataan synnytyksiin johtaneita raskauksia eikä vain pelkkiä plussia, karsiutuu suurempi osa juuri kaksosraskauksia pois niiden suurempien riskien takia.

 

Aleksalle alkuun hurjasti onnea alkion saamisesta kyytiin. Toivottavasti jouluna on hyvä testitulos!
Hyvä, ett Briitan punktio oli helppo! Joko huomenna siirto?
Mitenkä Frangipanin ultra?
Mä luen täällä joka päivä kuulumisia, mutta niin vilkasta on, etten muista miten kelläkin on vaiheet menossa.
Omaa masua. Kävin just ultrassa ja siellä se sentin mittanen möykky kölli. Sydämen sykkeenkin näin. Hassua oli kun mies ei ollut mukana, mutta kuva onneksi on.. Pelottavan luottavainen olo on nyt. Toiv ei tuu pettymyksiä!

Smirg 7+2

 

Smirg, ihana kuulla noin hyviä uutisia! Onnittelut vielä kerran!

Meillä on siirto huomenna. Äsken tuli tieto, että kuudesta solusta oli kolme hedelmöittynyt. Toivottavasti kaikkia alkavat jakaantumaan. Olisi hienoa jos saisimme edes jotain pakkaseen. Parashan tietysti olisi ettei enää mitään pakastealkioita tarvittaisi vaan lopullinen tärppi tulisi huomisesta siirrosta. En oikein edes uskalla toivoa sellaista. Mikäli huomenna siirtoon päästään, niin testauspäivä taitaa olla tapanina.

-Briitta, huomenna siirtoon

 

Melinda, se kiinnittyminen oli (silloin kaksi vuotta sitten) sellainen rauhallinen, pistemäinen menkkatuntemus, joka alkoi vaivihkaa voimistua niin, että havahduin hetken päästä kuulostelemaan sitä, mitä nyt sit satuinkin olemaan tekemässä. Sit se tuntui jonkun verran voimakkaana pienen hetken ja alkoi sitten taas hiljentyä. Menkkamainen tuntemus vain siinä mielessä, että menkkakipujen pohjalta osasin paikallistaa sen kohtuun. Mikään kipu, äkillinen vihlaisu tai nopea nipaisu se ei ollut. Alkoi tyhjästä ja hiipui olemattomiin hetken päästä. Mitään sellaista en ollut tuntenut sitä ennen enkä sen jälkeen.

Ei tuota tietysti ole tullut lääkärille mainittua, eiköhän sieltä tulisi vastaukseksi, että kiinnittymistä ei voi tuntea. Ainakaan toistaiseksi ei ole nyt tuntunut mitään :/

 

Huonoja uutisia ultrasta. Nyt olikin jostain syystä vuorossa hitaampi munasarja ja näin ollen munarakkula ihan liian pieni eikä ovulaatio ehdi tulla ajoissa joulutaukoa ajatellen, jos tulee ollenkaan. Lääkärin mielestä munarakkula ei välttämättä ole edes kehittymässä, mutta aiemmin olen kyllä saanut molemmilta puolilta ovisplussaa, se vain tulee niin kovin myöhään tältä puolelta. Ehkä niin myöhäiseltä ovulaatiolta ole edes mahdollista raskautua, ehkä lääkäri tarkoitti sitä.

Jokatapauksessa eniten tympäisi se, ettei ollut se lääkäri, joka yleensä näitä asioita hoitaa ja jolle aika oli varattu vaan joku, joka oli ihan ulallla kaikesta eikä näin ollen osannut sanoa juuta eikä jaata mihinkään. Sanoi vielä, että ehkä seuraavassa kierrossa voisi ihan oikea erikoislääkäri katsoa. Niin ehkäpä tosiaan voisi... Taas tuli sellainen tunne, että nämä asiat ovat niille niin mitättömiä, että voi kenet tahansa laittaa katsomaan. Meillä tämä asia vain on niin kovin suuri.

Anteeksi vuodatus ja oma napa. Ottaa vain niin päähän.

 

Iso halaus täältä, joku_raja. Sama on niin monesti käynyt mielessä, että eikö noissa hommissa olevat ihmiset tajua, että meille asiakkaille nämä ovat elämän ja kuoleman kysymyksiä. Että okei, he ovat vain töissä siellä, mutta meille tämä on vähän eri juttu. Hirveästi arvostaisi sitä, jos joskus tuntuisi, että hoitavalla puolella pelattaisiin tosissaan samaan maaliin asiakkaan kanssa.

 

Tässä prosessissa ei tarvittais kyllä hoitajien ja lääkärien osalta enempää paskaa niskaan.

Mulla tuli äsken puhelu että hcg enää 6 eli hyvin laskenut. Ja, että pitäisi pitää kaksi, KAKSI!, välikiertoa ennen seuraavaa yritystä. Ensin olin varautunut, että jes jo seuraavasta voi heti yrittää. Ei, tyhmä kemiallinen. Sitten hoitaja sanoi, että yksi kierto välissä. Okei ymmärrän, kropan pitää huilata. Mutta mikä tää 2 juttu on? Itkettää ja suututtaa. Olin taas sinut ajatuksen kanssa, että seuraava yritys venyy tammikuulle (jos kierto ei veny järjettömiin). Sanoin hoitajalle, että aika perseestä toi juttu niin sen jälkeen hoitajan puheen sävy muuttui inhottavaksi. Kohta saan varmaan puhelun, että kolme kiertoa pitää odottaa kun olen niin vaikea asiakas. Ja tämä vuoto mikä nyt on loppumassa ei ole kuulemma kuukautisvuotoa vaan keskenmenovuotoa. Inhoon mun kohtua.

No katotaan mitä sain valituksella aikaiseksi - lupasivat soittaa jatkosta vielä tällä viikolla.

 

Melinda mä niin tiedän ton tunteen, kun pitää noita pirun välikiertoja olla!! Mulla on nyt ollu näitä sessioita vissiin jo 3! Odottavan aika kun on niin pirun pitkä, oli tilanne mikä tahansa...

Smirg ihanaa kuulla, että masuasukki on voimissaan!! :heart:

Aleksa oireita tai ei, sovitaan et nyt tärppäs!

Briitta tsemppiä siirtoon!

joku_raja :hug:

Toivottavasti muistin kaikki! Täällä on niin ihanan aktiivista porukkaa, et en pysy enään perillä kun kerkii vain pikasesti käydä vilkasemassa!!!

Omaa napaa vielä pikkasen... Eilen kävin kaiken kiireen keskellä hakemassa yhden (sen viimeisen!) 6-soluiseksi jakautuneen, yön yli kehittyneen pakkaskaverin matkaan... Testipäivä ois sit kivasti 23.12 ja tuloksen saan joko samana päivänä tai sitten vasta 27.12! Ehkä joudun tällä kertaa turvautumaan apteekin testeihin

Lääkäri oli jälleen todella miellyttävä! Oli ihan ymmärtäväinen, kun ei itsellä oo kovin paljoo luottoo tänkään kerran onnistumiseen. Oli muutenkin rauhallista koko osastolla, olin kuulemma ainoa siirrossa kävijä eiliselle Jos tää homma menee taas puihin ni sit onkin edessä puolen vuoden jonotustauko.... Mikä saattaa olla ihan hyvä hengähdyspaussi! Jos sit kävis yhtä hyvä tuuuri, kun Smirgillä

 

Onpa taas tapahtunut! Onnea Smirg hyvistä ultra-uutisista, Aleksalle tsemppiä piinailuun, kuten myös Mizzelle! Ei tässä perässä pysy..
Ja joo, samaa, ottaa päähän kun ajatukset pyörii vaan lapsen saamisessa ja nimenomaan siinä että MITEN elämä jatkuu jos sitä lasta ei saa! Se on niin mieletön Tarve ihmisellä ettei sitä korvaa mikään..kauhea ajatus jos ei ikinä..sit kuitenkin nää hoidot tuo lohtua ja toivoa mutta ne negat vetää niin maton alta. Kauheeta tosiaan ku täällä oli niitä joulutestaajia..mä varmaan leikkisin mielessäni raskaana olevaa joulun yli ja testaisin vasta tapanina..ettei mene joulu pilalle jos on nega..se ois hirveetä. Se eka viikko negasta oli mun mielestä se vaikein.

 

No tota, Iitu, mulla se veritestipäivä on jouluaatto, mutta ei mun menkat ennenkään sinne testiin asti ole odottaneet. Edellisistä hoidoista joko menkat tai haamu on näkyneet jo viikon päästä tästä hetkestä. Että ehtii sitä negaa sulatella aattoon mennessä. Ja ei näin epävarmaan yritykseen olisi tullut edes lähdettyä, jos oltaisiin kovin jouluihmisiä, mutta me vissiin toivotaan että menis pyhät vaan nopsaan ohi ja palais arki.

Melindaa kyllä jostain rangaistaan - perusteliko ne kahden kierron karenssia jollain? En ymmärrä logiikkaa. Ja toi on kyllä niin kuvaava toi "Inhoon mun kohtua". Ymmärrän hyvin. Mä melkein inhoan mun munasoluja, niillä ei ole mitään syytä olla sekundaa, kun mä olen ehkä maailman tervein ihminen enkä vielä edes vanhin.

ON: Ei tuntunut kiinnittymistä tänään, mutta muutama päivä sillä alkioraasulla vielä on järjestäytyä ja toimia odotetusti. Tietysti jos nyt kuusi muuta kaveria ehti sekoilla jakaantumisissaan ja fragmentoitua yön yli pilalle, niin kuinka suuret kuvitelmat pitäisi olla siitä, että tämä yksilö pysyisi kunnossa edes siihen asti, että pystyisi kiinnittymään..? Olen kovasti miettinyt, että jos se kiinnittyisikin mutta keksisi tehdä sen yöllä, heräisinkö tuosta Luge-koomasta sen tuntemaan. Sen sijaan sääressä tuntuu paraikaa hentoinen pistos - lieneekö kiinnittymässä sinne?

 

Ihanaa Smirg! Onnea!

Briitalle menestyksekästä siirtoa huomenna!

Mizze paljon tarroja & meheviä limoja

Melinda, ihan kurjaa :-(
Samoin joku_raja, tosi inhottavaa tuollainen :-(

Aleksa 1000xkiitos sun viimeisestä lauseesta, nauroin aivan kippurassa :-D
Ei oo paljon naurattanut viime päivinä, joten suurkiitos <3

Mä olen myös jotenkin erityisen pakkomielteinen lapsiajatuksineni ollut koko viikon negan jälkeen. Vollotan kaikki automatkat duuniin ja takas. Verenpaineoireet on pois, mutta taidan alkaa tajuta etten kestä tähän hetiperään uutta hoitoa :-( sekin suututtaa ihan apinana. Tajuan niin hyvin tuota vihaan mun hylkivää kohtua ja kituliaita muniksia. Vihaan endoa ja kiinnikkeitä.

Tiiku13, perjantaina hoidonsuunnittelu

 

Onpas täällä vilkasta, ei meinaa perässä pysyä...

Smirg onnea ultrakuulumisista

Briitalle tsempit siirtoon ja paljon tarrasukkia!

Melindalle pahoittelut. En kyllä ymmärrä tuota kahden kierron taukoa minäkää...

Meillä oli tänään se suunnittelukäynti ja reseptit sain onneksi jo nyt lugeja lukuun ottamatta. Pääsee hyödyntää lääkekaton. Suunnitelma meni uusiksi viime kerran hurjan rakkulamäärän vuoksi. Seuraava hoito tehdäänki lyhyellä kaavalla. Yhden kierron joudun vielä odottelemaan. Primoluteilla ajoitetaan vuoto tammikuun lopulle ja siitä sit vk 8 ois punktio. Tässä jännätään miten menee ku mies on leikkausjonossa ja kahen kuukauden sisällä pitäis leikkaus tapahtua, toivottavasti ei mene päällekkäin.

 

Briitalle tsemppiä huomiseen siirtoon!

Ja Mizzelle onnea piinailuun! Toivotaan, että teidän vikasta tärppää :heart:

Melinda: tiedän miten paljon toi odotus ottaa päähän Me ei olla mitään muuta tehtykään koko syksy kuin odotettu. Mutta toisaalta oon ite pohtinut, että nää meidän tän vuoden hoidot tehtiin ehkä kuitenkin liian kiire aikataululla, eikä munasarjat kerenneet palautua riittävästi ja siksikin munissaldo on ollut niin huono. Viimeisin hoitokin tehtiin suoraan edellisen, keskeytetyn hoidon perään. Nyt olin miettinyt ensin yhtä välikiertoa, mutta päädyin kuitenkin siihen kahteen, että ei pilata tätä vikaa mahista liialla kiirehtimisellä. Voi olla että sillä ei oo mitään vaikutusta, mutta ainakin on sekin keino yritetty... Meillä pidettiin kemiallisen jälkeen 2kk tauko, mutta siihen oli syynä lähinnä kesäloma, enkä muista että 1kk pidemmästä pakkotauosta olisi ollut puhetta.

Voi ei joku_raja Eikä tarvitse pyydellä anteeksi. Eiköhän täällä jokainen ole vuorollaan vuodattanut kaikkea.

Mä tunsin myös ihan selvästi sen kiinnitymisen esikoisen yrityksestä, sanoi kuka mitä tahansa. Sellainen suht. kovakin menkkamainen kipu, ei niinkään terävä, ja kesti pari tuntia. Mutta mä nyt huomaan yleensäkin kaikki ovulaatiot jne, mitä kaikki ei kuulemma tunne. Mutta en olisi Aleksa huolissani, vaikka mitään ei tunnukkaan. Voihan se tosiaan tapahtua yölläkin Ja toisaalta kivut voi johtua ihan jostain muustakin niin kuin mun edellinen yritys todisti. Jatkossa en kyllä kuulostele yhtään kipuja tai muita oloja, jos vielä piinailemaan asti päästään (helpommin sanottu kuin tehty kylläkin).

Hyvin kiteytetty Tiiku mun tuntemukset. Suututtaa tämä koko tilanne ja itkettää epäonnistuminen. Vihaan näitä hoitoja ja silti odotan, että tulisi jo kevät että päästään jatkamaan.

 

Josko nyt vähän paremmalla mielellä kommentoimaan.

Onnittelut Smirgillesydämen sykkeestä! Se on aina yhtä ihanaa nähdä odotuksen jälkeen.

Mizzelle onnea piinailuun. Toivotaan, että tärppää ja pysyy matkassa.

Melindalle pahoittelut. Kaikkein ärsyttävintä näissä hoidoissa on ainainen odottelu. Meidän ohjeissa passeja voi tehdä jokaiseen kiertoon, mutta aina muuten on juuri tuo kaksi välikiertoa joka tilanteessa. Eli siis punktion, kemiallisen ja keskenmenon jälkeen.

Mulla alkoi vähän toiveet nousta lääkärin karusta tuomiosta huolimatta. Itse laskeskelin, että aiempien kiertojen mukaan ovulaatio osuisi keskiviikolle eli päivän liian myöhään, mutta nyt parissa viimeisessä kierrossa ovulaatio on näkynyt jo edellisenä iltana, kun olen huvikseen testannut. Ivf-hoitajan mukaan se riittäisi, joten pidetään vielä peukkuja pystyssä. Toisaalta mietin, että miksi sitä pitää aina nostattaa toiveita ja pettyä sitten uudestaan. Parempi kun vain uskoisi, ettei tästä kierrosta päästä siirtoon.