Parasta synnytyksessä

Tällaiseen aiheeseen näkyi olevan tarvetta. Aloitetaan ihan uusi ketju niin ei tarvitse noita arkistoja kaivella. Eli vähätelkää kipuja ihan rauhassa, ehdottakaa lievityksiä muillekin.

 

Mä en voi sanoa muutakuin, että parasta oli että poikani ja minä selvittiin siitä teurastuksesta. Näin. Kaunistelematta :'(

 

Siis tuo on just sitä mitä en kaipaa tältä ketjulta tuo negatiivinen ajattelu.

Minusta parasta oli rajaton suihkuttelu kuumalla vedellä höyryn keskellä avautumisvaiheessa, rauhallinen kohtelu kätilöiltä joka toi itselle varmuuden tunteen, oma vapaus synnytyssalissa suhteessa kiireelliseen synnytykseen/leikkaukseen.

Ihanaa oli saada lapsi heti syliin itse nostettuna (jakkaralla synnytetty), kun napanuora vielä sykki polven päällä Siitä asetelmasta oli hieno lähteä luomaan katsekontaktia!

 

hmm..parasta oli se kun loppui jumalattomat tuskat ja sain pojun syliin =) ja epiduraali oli taivaallinen,kätilöt ystävällisiä

 

ihanat lääkärit, hoitajat ja kätilöt!!!
todellakin arvostan heidän työtään, ja meillä vissiin osui joka mutkassa ne parhaat!
Mahtava paikka tuo NKL!

Tietysti kaiken yli menee se hetki kun näkee ja saa oman vauvan syliin... ei sitä voi kuvailla.

 

Aivan ihana kätilö, missään vaiheessa mulle ei tullu epätoivoinen olo, kätilö jaksoi olla niin iloinen ja positiivinen. Epiduraali avasi taivaan ja loppu oli synnytyksestä nauttimista. Mulle synnytys oli kokonaisuudessaan ihana kokemus, eipä niitä avautumiskipujakaan näin jälkeenpäin muista! :heart:

 

\

Siis tuo on just sitä mitä en kaipaa tältä ketjulta tuo negatiivinen ajattelu.

Minusta parasta oli rajaton suihkuttelu kuumalla vedellä höyryn keskellä avautumisvaiheessa, rauhallinen kohtelu kätilöiltä joka toi itselle varmuuden tunteen, oma vapaus synnytyssalissa suhteessa kiireelliseen synnytykseen/leikkaukseen.

Ihanaa oli saada lapsi heti syliin itse nostettuna (jakkaralla synnytetty), kun napanuora vielä sykki polven päällä Siitä asetelmasta oli hieno lähteä luomaan katsekontaktia!

Anteeks :ashamed: Onneksi olkoon helposta synnytyksestä :hug: Halusin vain tuoda esiin sen että vaikka kuinka miettis, kaikissa synnytyksissä ei ole mitään positiivista. Itselläni oli se, että poika on elossa ja terve, sillä se on sen synnytyksen jälkeen ihme.
Tuleepahan vaihtelua galluppiin...ei ole sitten kopiovastauksia
Lisään positiivisuuteen se, että vaikka mieslääkäri nauroi kun huusin kivusta ja torui minua niin POSITIIVISTA oli se, että vaikka leikattiin JA repesin ties mistä, mies oli TAITAVA ompelemaan! :wave: Myöhemmin jälkeä kehuttiin. Se on todella hyvä asia että alapää saatiin nätisti kasaan.

 

Parasta synnytyksessä on se, että saa luottaa sairaalan ammattitaitoiseen henkilökuntaan kriisien varalta ja oman kroppansa tuntemuksiin. Edellisten välityksellä on itsellä koko ajan hallinnan tunne ja voi keskittyä ihan täysin lapsen odotukseen ja viimeisiin hetkiin ennen hänen tapaamistaan.

En voisi kuvitella synnytystä esimerkiksi autossa; tuntemukseni olisivat varmasti ihan erilaisia synnytyskokemuksia kohtaan ilman lääketieteen läsnäoloa (vaikka en sitä suuremmin hyödyntänytkään kuin ponnistusvaiheessa).

Ja tietenkin se on uskomaton tunne, kun lapsen pää on ulkona ja vielä pitäisi lantio työntää ulos. Vaikka se kipu on mitä (sillä sitähän minä en enää muista kun voin jo nähdä vauvan), niin se jää rekisteröitymättä ja purkautuu korkeintaan äännähdyksinä suusta. Kiire on päästä toivottamaan vauvaa jo tervetulleeksi ja kyyneleet ovat silmissä yhteisen suorituksen tehtyämme

 

Musta synnytys on vähän niinkuin pitkä ja epämukava matka johonkin. Ei se olo ahtaassa lentokoneessakaan aina häävi ole, mutta mieli on silti korkealla, kun tietää mihin on menossa.

Eli parasta on saada vauva syliin

 

Ponnistusvaihe! Ei mainittavia kipuja, ei kuuma eikä kylmä, vaan juuri sopiva olo. Ponnistelin rauhassa 23 min ja sain tytön rinnalleni. En koskaan unohda sitä, kun pieni tummatukkainen tyttäreni makasi siinä itkien jonkin aikaa sekä täristen (taisin kyllä itsekin täristä jännityksestä ja onnesta..) Synnytyskertomuksessa luki: "Lapsi syntyi kauniisti klo 15.23." Kaunis tapahtuma se olikin

 

lopputulos :heart:

 

Se helpotuksen tunne, kun sai elävän lapsen pois kohdusta ja omasta kehosta (sektio, syy raskausmyrkytys). Kun tiesi, ettei enää tarvinnut miettiä liikkeitä ja syömisiä ja omaa olotilaa, kun vauva oli sillä tavalla "turvassa". Ja se tietoisuus siitä, että sai kantaa raskauden loppuun asti (takana keskenmeno).

Ja se vauvan ensiparkaisu. :heart: Ja ensihipaisu poskelle, oih!

 

...

 

Parasta? Minusta synnytys oli kerrassaan niin ihana ja tunnelmallinen tapahtuma... katottiin synnytyshuoneen ikkunasta pihalle kaunista, pimeää helsinkiä... minä ja mies, vauva oli vielä masussa. Se oli kyllä toisaalta niin ihanaa, kun ties mitä kohta tapahtuu ja mitä eteenpäin synnytys kulki niin ei sitä voinut käsittää, että kohta meitä on kolme! Muistan, kun kätilö sano, että kohta aletaan ponnistaan niin ajattelin vaan, että "eikä, kohta nään ihan oikeasti sen kuka mun masussa on monta kuukautta potkinut, ihan uskomatonta" Mulla ei ollut kipuja juuri lainkaan joten pystyin enkä siks ajattelee vähä syvällisempiä, kun supistuksesta toiseen Myös se oli ihana tunne, kun vauva tuli pihalle ja katsoin häntä ja totesin hiljaa mielessäni, että ihanaa elossa ja normaalilta näyttää! Ihanaa oli, kerrassaan!

 

Synnytys oli elämäni unohtumattomin kokemus, positiivisella tavalla kuitenkin. Synnytystä käynnistettiin neljä päivää ja itse synnytyskin kesti yli vuorokauden. Ihmeesti sitä ihminen saa voimia ja jaksamista kun on tosi kyseessä. Näin jälkikäteen ajatellen en ymmärrä kuinka olen selvinnyt koko synnytyksestä, mutta ihana muisto siitä kuitenkin jäi =)
Oli jännittävää kun sai luvan alkaa ponnistamaan ja silloin tuntui todellakin ihanalta kun sain kokeilla syntyvän lapsen päätä (ennen kun se oli tullut ulos) Sitä hetkeä en ikinä unohda kun näin pienen vauvamme ensi kertaa hämärässä synnytyssalissa ja sain hänet rinnalleni, se ihana katse mikä hänellä oli! Kyllä se kaikki vaiva todellakin palkittiin tuhatkertaisesti..

 

Koko kokemus, mutta minulla kivut eivät tainneetkaan olla pahimmasta päästä. Sitä hetkeä oli odottanut yhdeksän kuukautta, joten sen koitettua ainoa tunne oli kivuista huolimatta ilo ja positiivinen jännitys. Ja vaikka väsytti ja sattui, niin keskenkään ei halunnut jättää.
Odotan innolla toista synnytystäni ja toivon, että sekään ei rikkoisi tätä illuusiotani, että synnyttäminen on ihanaa...

 

koko paketti

 

Parasta oli tietenkin terve tyttö rinnan päällä, oma ja miehen liikutus. Ihanaa oli myös se, että pahasta synnytyspelosta huolimatta uskalsin synnyttää ja kaikki meni kivuista huolimatta hienosti, en joutunut paniikkiin tms. Aika ihanaa oli myös kätilön tokaisu ponnistusvaiheessa :"Sinuthan on LUOTU synnyttämään".

 

Se, että synnytykset ovat olleet nopeita. Ei ihan syöksysynnytyksiä, mutta avautuminen edennyt nopeasti ja todella kivuliaita supistuksia ei ole ollut tuntitolkulla. Kakkosen synntyksessä lisäksi se, että ehdittiin sairaalaan ja saliin asti

 

Vaikea sanoa, mikä oli parasta, kun koko kokemuksesta jäi niin hyvä fiilis. Kätilö oli kyllä niin mahtava persoona ja osasi niin upeasti vastata tarpeisiimme, että ehkä hänet voisi nostaa parhaaksi. Vaikka kyllä myös ammeessa köllöttely ja tietysti vauvan syliin saaminen olivat ihania juttuja.

 

\

Parasta oli tietenkin terve tyttö rinnan päällä, oma ja miehen liikutus. Ihanaa oli myös se, että pahasta synnytyspelosta huolimatta uskalsin synnyttää ja kaikki meni kivuista huolimatta hienosti, en joutunut paniikkiin tms. Aika ihanaa oli myös kätilön tokaisu ponnistusvaiheessa :"Sinuthan on LUOTU synnyttämään".

Mun mielestä sinulla on ihana kertomus. Miten hyvältä ne kätilön sanat ovatkaan täytyneet tuntua!

 

kun sai pikku prinssin rinnan päälle ja ensimmäinen parkaisu :heart:

 

Synnytys kaikkine tuskineen on loppujen lopuksi niin mahtava ja unohtumaton tapahtuma ettei sitä voi oikein sanoin kuvailla.
Siinä supistuskipujen lomassa mielessä käy monenlaista, mutta ne äkkiä unohtuu lopputuloksesta.
Se tunne mikä on synnytyksen jälkeen...pieni,avuton ihmisen alku rääkyy rinnalla odottaen suurta rakkautta ja hoivaa. Kuinka tärkeän työn siinä äiti saa harteilleen, kuinka tärkeän ja valtavan työn äiti on sen pienen ihmisalun eteen tehnyt.
Nykyaikana saamme lääketieteeseen turvautuen synnyttää turvallisesti,osaava henkiläkunta tekee kaikkensa synnyttäjän ja syntyvän lapsen hyväksi. Ei voi kuin ihmetellä ja kiitellä näitä ammattilaisia valtavan tärkeästä työstä.
Tämä aihe nostattaa niin suuria tunteita, onhan kyse niin luonnollisesta, sanoinkuvaamattoman ihmeellisestä asiasta.
Luojan työtähän tämäkin pienten Taivaan taimien maailmaan tulo.
Siinä on niin suuri lahja ettei suurempaa voi ihmiselle antaa kuin toinen ihminen.
En voi alkaa edes erottelemaan synnytyksen hyviä puolia, niin ihana tapahtuma se loppujen lopuksi on, kun siitä on selvinnyt hengissä ja terve lapsi kotona.

:heart: :heart: :heart:

 

Parasta on ollut kaikissa synnytyksissä se hetki kun saa vauvansa syliin.

 

Täytyy sanoa, että heti synnytyksen jälkeen en olisi voinut kuvitellakaan synnyttää enää koskaan, mutta jo viikon jälkeen olin valmis tekemään toisen pienokaisen. =)

Parasta synnytyksessä(mikä kesti 10 h)oli rauhalliset ja osaavat kätilöt, oman miehen tuki sekä kaikkein parhaimpana, ihanimpana ja koskettavimpana saada vastasyntynyt, verinen, limainen, lämmin, itkevä ikioma vauva(tyttö) rinnalle ja sanoa ei mitään hätää, äiti on tässä. Vieläkin tulee tippa silmiin kun muistelee sitä hetkeä :'( =)