Pari kysymystä lapsiperheille ruokailusta.

Teettekö koskaan tietoisesti "pahaa" ruokaa?
En siis tarkoita, että joka päivä syötäisiin lasten toivomia herkkuja vaan esimerkiksi meillä keitot ei kuulu lasten lempi ruokiin silti teen joskus keittoja vaikka samoista aineksista voisi valmistaa jonkun laatikon.

Entä kuinka vanhana piti ruveta syömään lautanen tyhjäksi ja juoma? Vai pitääkö teillä syödä kaikki?

 

Teen keittoja noin kerran viikossa, ne eivät maistu juurikaan lapsille. Muuten teen enemmän lasten herkkuja. Lautasta ei ole pakko syödä tyhjäksi missään iässä.

 

Meillä on viisi lasta ja lähes joka päivä joku ei tykkää ruuasta eli teen tavisruokia ja se joka ei tykkää, syö vähemmän, mutta tulee pöytään ja yleensä sitten kuitenkin syö sen normiannoksensa. Ei ole pakko syödä lautasta tyhjäksi. En siis todellakaan alkaisi tekemään lapsen suosimia ruokia pelkästään.

 

Esim. mun poika ei tykkää kalasta eikä sopista. Siitä huolimatta niitä tehdään. Tekisin karhunpalveluksen lapsille jos tekisin aina vaan niitä lempiruokia.

 

Teen myös sellaisia jotka eivät ole lempiruokia. Ei ole koskaan pakko syödä yhtään ruokaa (kehoitan kyllä) mutta aika nälkä voi tulla kun ei muutakaan saa. Yleensä syö kun kysyn, laitetaanko äidin suuhun. Joakus jos kiukuttaa, ruoka jää pöydälle ja joutuu nälkäisenä syömään ruokansa kylmänä, en edes lämmitä siis uudestaan jos kyse on ollut kiukuttelusta.

 

Meillä ei ole "pahoja" ruokia vielä. Kaikki menee. Lapsi on 4vuotias.
Lautasta ei tarvitse syödä tyhjäksi eikä juoda kaikkea, luotan siihen että lapsi tietää itse paremmin milloin on syönyt tarpeeksi.

 

en tee pahaa ruokaa.. vaikka tekisi keittoa, niin voi siitä tehdä hyvääkin. Tai sit meillä on vaan kaikkiruokaiset lapset. Ainoastaan ihan uudet ruuat saa lapset epäluuloisiksi, mutta aina pitää maistaa ja syödä vähän.

 

No jos meijän jätkältä kysytään, niin joka päivä olis makaronimössöö tai ranskalaisia ja nakkeja. Muiden ruokien kanssa on aina enemmän ja vähemmän tappelua.
Ja meillä ei todellakaan ole joka päivä noita em. ruokia, eli aika usein teen semmosta ruokaa mistä lapsi ei diggaa.
( tuon pojan kanssa on AINA ollut ongelmia syömisen kanssa, heti siitä päivästä kun kiinteet alotettiin - tähän päivään. Kasvaa kuitenkin normaalisti, vaikka syöminen on usein vaan närppimistä )

 

Lapsille mikään ruoka tai ruokatyyppi ei ole sellainen kestoinhokki, että olisi tarvinnut asiaa ajatella. Joskus tietysti nirsoilevat, mutta seuraavalla kerralla saattavatkin tykätä siitä samasta ruuasta, jolle vielä aikaisemmin nyrpistelivät. Sen sijaan olen miettinyt sitä, että pitäisikö minun välillä tehdä myös sellaisia ruokia, joista itse en tykkää ja joita en oikeastaan ikinä ole kokannut kotona. Esimerkiksi keitetyt perunat. Minä inhoan niitä, mutta toisaalta ne ovat aika oleellinen osa suomalaista ruokakulttuuria, joten olisi ehkä ihan hyvä, että lapset oppisivat jo kotona syömään niitä. Siis toki meillä on keitettyä perunaa useissa ruuissa, esim. munakkaissa ja ruokaisissa salaateissa, mutta sellaiset lisukeperunat ovat minusta niin ankeita.

 

Mä jouduin miettimään tätä asiaa vähän aikaa sitten toiselta kantilta. Meidän lapset meinaan halusivat ruokaa mitä mä en voi sietää :O Siinä sitte mietin että pitäiskö aina tehdä vaan "kaikille sopivia" ruokia ja jos teen sen ruoan lapsille niin millaisen esimerkin annan heille ottamalla itse jotain muuta ruokaa. Onko heillekin tehtävä sitten jotain muuta jos tarjolla on sellaista mistä eivät tykkää? Oli muuten haastavaa vetää sitä ruokaa naamaan, näyttäen että kaikkea pitää maistaa näin ja näin monta lusikallista

 

meillä lapsilla on omat suosikit ja inhokit ja koska ne eivät mene yksiin niin noita inhokkeja tulee vähän väkisinkin. siis 6-vee rakastaa hernekeittoa ja 5-vee inhoaa, 5-vee rakastaa kanaa ja riisiä mitä taas 6-vee ei haluaisi syödä...
parivuotias syö tai ei.
Arkiruoka on jotain mitä syödään helpommin, viikonloppuisin voi sitten enemmänkin nirsoilla.
Jos ottaa itse ruokaa lautaselle tai ilmoittaa ehdottomasti syövänsä esim. 4 nakkia niin sitten ne on syötävä, muuten ei tarttee jos ei jaksa.
Ja lämmin ruoka syödään ensin, jos jaksaa saa ottaa ruokaa lisää tai sitten leipää.

 

Meillä tuntuu olevan kaikki ruuat välillä inhokkeja Tyttö on 2-vuotias. Teen kuitenkin perusruokia, mielestäni ihan hyviä. Jos on pidempi kausi ettei mitään mee alas niin sitten annan nuudeleita ja lihapullia, ne menee takuulla alas. Mut yleensä ajattelen, että ton ikäinen osaa jo itse kontrolloida syömisensä, ei se nälkään kuole ja takuulla syö mitä tahansa kun on tarpeeksi nälkä. Enkä halua tehdä ruokapöydästä taistelutannerta. Ruokaa pitää tulla syömään ja maistaa mutta kun tyttö sanoo "kiitos ruuasta" niin ruokailu saa sen osalta loppua.

 

Meillä on aika helpot lapset, syövät melkein kaikkea. Jos ei tykkää, ei ole pakko syödä mutta maistellaan. Sitten odotetaan seuraavaa ruokaa. Leipää saa vaikka ei syö kaikkea, mitään ei ole pakko syödä loppuun jos ei jaksa tai halua. Välipaloja ei ole joten siksikin varmaan maistuu hyvin.

 

No lautasta ei oo pakko syödä tyhjäksi. Mun mielestä lapsi itse tietää koska vatsa on täynnä. Ja teen sitä ruokaa mitä milloinkin, myös sellaisia, mitkä eioo lasten lemppareita.

 

lapset syö vatsansa täyteen ja poistuvat sitten pöydästä. ja jos ruoka ei sattunut olemaan mieleistä odottavat seuraavaa ruokailukertaa.

välillä tehdään lastentoivomusten mukaan ruokia, välillä meidän aikuisten. tosin lapset ovat oppineet syömään kaikkea mitä eteentulee.

 

Meillä lapsi jo 6 vee ja silti on "ronkeli" ruuan suhteen. Huomioin tämän asian niin, etten laita voimakkaita mausteita hänen annoksiinsa ja teen ns. perusruokaa. Hänen lempiruokaansa on tomaattijuustotäytteellä täytetty pasta, mutta sitä meillä on tosi harvoin, koska ei ole mitenkään terveellistä.

Lautasta ei tarvitse syödä tyhjäksi, jos minä olen sen annostellut. Eskarissa ottavat itse ruokansa, jolloin se pitää myös syödä. Ymmärtääkseni hän syö tosi pieniä annoksia siellä.