vierailija
Mä olen umpikujassa parisuhteeni kanssa. Erosin 2014 ja vuosi sitten tapasin nykyisen seurustelukumppanini. Alkuun meni hyvin ja olin onnellinen, mutta nyt on alkanut puuduttaa. En jaksa ainaista valitusta ja negatiivisuutta joka asiasta. Aina on joku vialla, terveys tai raha-asiat tai joku muu. Mä en tiedä pitäisikö mun sinnitellä tässä suhteessa, jossa lapset tulee tosi hyvin toimeen tämä nnykyisen kanssa ja toisinpäin, vai annanko olla ja kerään kimpsuni ja kampsuni ja lähden pois. Ei mulla paha ole olla, mutta rakkaus puuttuu. Miten pitkälle riittää että se toinen on "ihan kiva", varsinkin kun se toinen huutaa itä rakkauttaan kokoajan. Seksi ei toimi, ei tunnu miltään, eikä huvita. En edes muista koska sitä olisi viimeksi ollut.
Mutta kun en halua olla yksin Ja nyt viime aikoina olen nähnyt jatkuvasti unia exästä ja huomannut päivälläkin miettiväni häntä. Kai sekin osaltaan kertoo että tämä suhde ei voi hyvin. Viime ero oli lapille todella raskas, ja tunnen olevani idiootti kun päästin nyt uuden ihmisen heidän elämäänsä enkä halua repiä heitä tästä nyt irti. Kestänkö vaan hiljaa ja jatkan tätä näin vai annanko olla.
Mutta kun en halua olla yksin Ja nyt viime aikoina olen nähnyt jatkuvasti unia exästä ja huomannut päivälläkin miettiväni häntä. Kai sekin osaltaan kertoo että tämä suhde ei voi hyvin. Viime ero oli lapille todella raskas, ja tunnen olevani idiootti kun päästin nyt uuden ihmisen heidän elämäänsä enkä halua repiä heitä tästä nyt irti. Kestänkö vaan hiljaa ja jatkan tätä näin vai annanko olla.