parisuhdeko ohi?

Ollaan oltu miehen kanssa jo kohta 10vuotta yhes. Meilä kaksi lasta toinen4vee ja vauva 3kk.
Nyt tämä nuorimmainen syntyi tuntuu että kaikki on pielessä. Meilä ei ole mitään läheisyyttä enää seksiä ei enää ole olleska ja sekin että mä saan tehä aloitteen mutta silti miestä ei kiinnosta. Silti sitä ei ole yhtään. Meilä on koko aika riitaa.
tälläistäkö tämä nytten sitten on parisuhde ohi hoidetaan lapset ei mitään läheisyyttä enää ei voida enää puhua ei mitään kontaktii. olen ajatellut jos miehel joku toinen muija ku ei kotona enää seksit kiinnosta ja ei muutenka tunteita näytä ja ota mua huomioon.
Olen päivät yksin lasten kanssa ja illat haluaisin olla miehen kanssa mut se on yleensä tietokoneella tämäkö sitten on tätä suhdetta. Mä hoidan muksut ja koti hommat ja mies käy töis. Se ei yhtään ajatteli miltä musta tuntuu. Mitä mun pitäis tehä lähtee eri osoitteesen ?
Vai voiko suhdetta jotenki korjata paha se on yksin yllä pittää jos mies on tollainen. En tiä olen jotenki loppu koko touhuun taas sama ky yksin asuis.

 

täällä sama tunne
miehellä toinen ollut nyt sanoo että heiän suhteesta ei tule mitään mutta uskoakko tuota
jos haluut kirjotella enempi laita yv.tä
jaksamista

 

Meillä kanssa sama juttu, esikoinen on 4 v. ja toinen lapsi on nyt 6 kk. Mies on toisen syntymän jälkeen vetäytynyt kuoreensa, murjottaa siitä kun seksiä ei olla oikein ehditty harrastaa. Vauva on nyt alkanut nukkua yöt ja minäkin olen jo pirteämpi, mutta mies istuu illat tv:n edessä ja odottaa että minä tulen häntä seksihepeneissä viettelemään. Musta taas tuntuu siltä että olisi ensin kivaa saada puheyhteys kuntoon ja olla lähekkäin. Mutta kun mies koko päivän käyttäytyy kuin minua ei olisi olemassakaan, touhuaa vain omia juttujaan (työn parissa) ja sitten olettaa että mä olen illalla joku seksipeto heti kun saan lapset sänkyyn.
Yritin asiasta jutella, niin mies ilmoitti että häntä ärsyttää kun lapset häiritsevät hänen seksielämäänsä ja että elämän pitäisi olla kivaa eikä rääkyvien kakaroiden hoitamista! Siis mä olin hetken ihan hiljaa ja sitten puhkesin itkuun, tuntuu niin pahalta kun seksi on ainoa tärkeä asia maailmassa miehelleni. Olenhan mäkin puutteessa mutta kyllä lapsien hoitaminen ja oman univajeen palauttaminen menee sen edelle tällä hetkellä.
Nyt ollaan puhelakossa, siis jutellaan vain pakolliset kuviot, mä en yhtään tiedä miten tästä jatkaisin. Pahimmalta tuntuu se, että mies murjottaa lapsillekin, vauvaakin pitää säälittävänä, parkuvana pentuna jos se vähänkin itkee. Koko tämä käyttäytyminen on ihan uutta, mä en vain voi uskoa että seksi on noin tärkeetä, tässä tuntee itsensä vaan pelkäksi panopuuksi, ei ihmiseksi lainkaan.....
Kiitti jos joku jaksoi lukea sekavaa sepitystäni!

 

En tiä mikä noita miehiä vaivaa. Miksi asioista ei voi puhua ja mikä siinä on niin vaikeeta. Miten miehet luulee että parisuhde toimii jos ei voi mistään puhua.
Sun viestiin vedoten ei seksi ole tärkein asia sitä voi muutenki näyttää tunteensa ja että välittää sille toiselle että hän tärkeä ihminen. Mutta jollekki miehille seksi on tärkeetä mut pitää muutki asiat olla kunnossa ja asoista pitää puhua.
Olen samaa mieltä lapset on tärkeitä jos ne häiritsee noin paljon elämää mutta tämä on nyt tämä vaihe elämäs. ja jos ei miehen kanssa asiat suju eikä voi puhua ja muutenki vaikeeta niin en kanssa ite tiä mitä mä täs tilanteessa teen ku kaikki on pielessä kanssa. Suhdetta ei voi yksin pitää koossa.

 

Miehet on kasvatettu tässä kulttuurissa jo heti syntymästä asti puhumattomiksi. Töitä vaan pitää tehdä...

 

Hei! Myös meillä mieti(tää)n, onko tässä nyt yhtään mieltä. Meillä sentään mies tekee puolet kotitöistä tai ylikin (silloin kun HÄNELLE sopii) ja seksipuolella ei ole valittamista... päinvastoin... mutta mutta, ei meillä ole mitään muuta yhteistä kuin silloin tällöin öistä vipinää. Me ei tehdä ikinä eikä koskaan mitään yhdessä, esim. ruokailla. Mies on tietokoneen tai töllön ääressä kotia tultuaan, eikä sieltä poistu kuin syömään ja käydäkseen sänkyyn. Mitä elämää tämä tällainen on on? Mitä kumppanuutta?? Eikä näin ole ihan kaikissa parisuhteissa, sillä exän kanssa tehtiin kyllä niin kauheasti kaikkea yhdessä, etten ikinä kokenut tällä saralla mitään ongelmaa. Haloo passiiviset ukkelit!!!!

 

Hei! Myös meillä mieti(tää)n, onko tässä nyt yhtään mieltä. Meillä sentään mies tekee puolet kotitöistä tai ylikin (silloin kun HÄNELLE sopii) ja seksipuolella ei ole valittamista... päinvastoin... mutta mutta, ei meillä ole mitään muuta yhteistä kuin silloin tällöin öistä vipinää. Me ei tehdä ikinä eikä koskaan mitään yhdessä, esim. ruokailla. Mies on tietokoneen tai töllön ääressä kotia tultuaan, eikä sieltä poistu kuin syömään ja käydäkseen sänkyyn. Mitä elämää tämä tällainen on on? Mitä kumppanuutta?? Eikä näin ole ihan kaikissa parisuhteissa, sillä exän kanssa tehtiin kyllä niin kauheasti kaikkea yhdessä, etten ikinä kokenut tällä saralla mitään ongelmaa. Haloo passiiviset ukkelit!!!!

PASSIIVINEN ukko minullakin tällä saralla juuri ,ettemme arkena MITÄÄN yhdessä duunaa.Kotitöissä auttaa hienosti plus lastenhoito.Siinäpä se sitten onkin.Seksiä satunnaisesti.Yleensä kyl hänen aloitteesta.Ja silloinkin se yksipuolista,minä jään ns."ilman"juuuu...Häntä ei saa meikäläinen ns.häiritä himassa.Puhua hänelle ei saa.Käskee heti olemaan "hiljaa!"hohhhoijjakkaa.Paljon on nielty ja ahdistavaa välillä.Mutt joku pitää vielä kiinni(se rakkausko)että josko tämä tästä parantuisi;lähinnä juuri kommunikointi meillä niiiiiin minimaalista ettei tosikaan.Pakolliset puhutaan.Ja jos minä yritän puhua ,hän tuijottaa tv;n ruutua taikka tietokoneen ruutua ,ei suostu edes päätään kääntämään?suorastaan v;tuttaa. |O