Passitin miehen tauolle :´(

:'( En jaksanut enää mieheni ottamista vaan pyysin että hän lähtisi kokeilemaan poikamies elämää niin pitkäksi aikaa kun tietää mitä elämältään haluaa... :'(

Meillä on kolme lasta ja yhteistä aikaa 9-vuotta takana..

Kamalaa tuntea että en jaksanutkaan vaikka kuinka halusin ja yritin kaikkeni!
Rakastan toki miestäni ylikaiken,mutta ilmeisesti hän rakastaa kavereita ja pulloa enemmän kuin minua! :'(

En haluaisi tehdä näin! Sielu ja sydän huutaa jo takaisin,mutta henkisesti olen lopen uupunut...
En vain enää jaksa! :'(

Anteeksi purkaukseni,mutta en voi kertoa tästä perheillemme mitään... :/

 

:hug:Toivottavasti kaikki kääntyy parhain päin

 

Meillä on sama edessä :'( En jaksa enää jatkuvaa "taistelua" ja jännitystä siitä, millä päällä (ja usein myös missä kunnossa) herra suvaitsee saapua.

Meillä ei ole yhteistä lasta, minulla 9-vuotias lapsi edellisestä, miehen kanssa pidetty yhtä nyt 5 vuotta. Rakastan häntä älyttömän paljon, tunteet häntä kohtaan ovat aina olleet jotenkin syvemmät kuin lapseni isää kohtaan, jonka kanssa ei kauaa oltukaan, vaikka ihana lapsi saatiinkiin. En tiedä miten tästä eteenpäin, asutaan pienellä paikkakunnalla, molempien vanhemmat ja ystävät lähellä, ahdistaa jo ajatus siitäkin, kun pitää "selitellä" ja tietää sen että koko ajan tulee ihmisiä vastaan jotka muistuttavat miehestä.

Mutta vakaasti olen päättänyt, että näin ei voi jatkaa, niin kauan kun minulla itsellä on jossain "taustalla" koko ajan tunne, että ei ole hyvä näin. Ehkä osa rakkaudestakin on jo muuttunut tottumiseksi, ollaanhan niin kauan oltu yhdessä, että on vaikea muistaa millaista elämä oli ennen häntä. Itse toivon elämältäni ihan "tavallista" perhe-elämää ja arkea, ja lastakin vielä toivoisin, mutta mies ei valmis minkaanlaiseen "syvempään" sitoutumiseen ja joka asiassa tuntuu että kaverit/harrastukset/baari menee meidän edelle.

Tulipa pitkä teksti, kun tarkoitus oli vain ap:lle kertoa, että et ole yksin ja aina pitää olla toivoa ja haaveita ennen kaikkea! Onnea tulevalle vuodelle, asioilla on tapana järjestyä, vaikka se joskus viekin paljon aikaa ja tuntuu vaikealta uskoa :hug:

 

Meillä mies on asunnut jo kolme kk eri osoitteessa. Meillä on iso perhe ja olen hoitanut jo vuosia kodin ja lapset yksin. Tähän tilanteeseen ajoi alkoholi ja miehen mielenterveysongelmat sekä pettäminen. Nyt kun hän on asunnut erillään on alkannut koti asiatkin kiinostaa enemmän ja perhe tulla tärkeämäksi sekä on lähtenyt hakemaan apua itselle että meidän parisuhteelle. Minusta tuntui kamalalta alkuun että hän muuttaa omaan asuntoon, mutta ajan kanssa olen huomannut että se on ollut oikea ratkaisu. Rakastan miestäni ja olen halunnut ymmärtää häntä hänellä on ollut vaikea lapsuus ja monia muitakin käsittelemättömiä asioita elämässä.

Koen että tänä päivänä erotaan liian helposti, ei jakseta yrittää jä lähteä hakemaan apua vaikeuksien edessä. Ei ole häpeä hakea apua vaan olla hakematta kun sitä tarvii.

En ala tähän sen enempää meidän vaikeuksia kertomaan, mutta toivon sinulle voimia ja miehellesi,sekä että hän ymmärtää mitä on menettämässä. Mene paikkakuntasi perheneuvolaan sieltä saat tukea ja apua ja ehkä joskus voitte yhdessäkin hoitaa siellä suhdetta.

Meidän tilanne tuntui vielä alku syksystä toivottomalta, muutama päivä sitten sanoi, että hän ei halua mitään muuta kun saada minut sitten kun on itse kunnossa.

Elämä voittaa!!!!!!!

 

\

:'( En jaksanut enää mieheni ottamista vaan pyysin että hän lähtisi kokeilemaan poikamies elämää niin pitkäksi aikaa kun tietää mitä elämältään haluaa... :'(

Meillä on kolme lasta ja yhteistä aikaa 9-vuotta takana..

Kamalaa tuntea että en jaksanutkaan vaikka kuinka halusin ja yritin kaikkeni!
Rakastan toki miestäni ylikaiken,mutta ilmeisesti hän rakastaa kavereita ja pulloa enemmän kuin minua! :'(

En haluaisi tehdä näin! Sielu ja sydän huutaa jo takaisin,mutta henkisesti olen lopen uupunut...
En vain enää jaksa! :'(

Anteeksi purkaukseni,mutta en voi kertoa tästä perheillemme mitään... :/

No, niin. Teit niin kuin itse halusit, joten ei pitäisi olla noin surullinen mieli. Nyt elämä jatkuu tällä tavalla ja sitten kun ja jos mies saa poikamieselämästä tarpeekseen ja löydätte yhteiset säännöt jotka sopii kaikille osapuolille, niin palaatte takaisin perheeksi. Ei niitä välejä mieheen tarvitse katkaista ja riitaa kehitellä nyt "aikalisän" aikanakaan.

 

Täällä ollaan aika samanlaisissa tunnelmissa. Koko Joulun mies pinnisteli juomisen himonsa kanssa. Sitten se lopulta tiistaina häipyi ovesta mukamas naapurissa käymään, mutta kuten jo arvasin, ryyppyreissullehan se lähti.

Alan olla niin kypsä tähän viiden vuoden ramppaamiseen, tyhjiin lupauksiin, uusiin alkuihin ja yrittämiseen, että usko paremmasta on loppunut jo ajat sitten.

Nyt vaan ollaan ja odotellaan, että jotain ratkaisevaa tapahtuisi. Minä en jaksa enää yrittää mitään, en ehdottaa mitään, en keskustella enkä yrittää ratkoa ongelmia. Minä olen nyt luovuttanut.

Voi kunpa minäkin pystyisin lähettämään miehen matkoihinsa tuosta vain, helposti. Tulisin lasten kanssa mainiosti toimeen keskenään.

Nytkin ukolla on kolmatta viikkoa taukoa töistä. Eikä millään saa haettua kelalta rahaa. Niinpä ne jää taas laskut minun hoidettavikseni eikä ukko tee muuta kuin makaa sohvalla. Jonkin verran tässä alkaa riipiä, kun itse tulee työpäivän jälkeen kotiin ja saa heti aloittaa toisen työpäivän kotona. Mies valittaa miten rankkaa on ja häipyy ryyppäämään heti pienimmästäkin kärhämästä esim. lasten kanssa. Minnekäs minä pakenisin? Ai niin, mutta eihän minua saa väsyttää.

No, sekavat on ajatukset tällä hetkellä. Tuon tiistaisen reissun jälkipuintia ei ole vielä käyty. Minua ei oikeasti kiinnosta edes selvitellä enää mitään.

 

Meillä kanssa kotona vakava alkoholiongelma. Mies oli puolitoistakuukautta juomatta ja eilen se sitten ratkesi. Sillon kotona antabus-kuuri jota ei suostunut aloittamaan, kun kuulemma pärjää ilmankin. Eli kertoo minusta siitä ettei sitoudu raittiuteen kun pitää itsellään vapauden aloittaa milloin vaan. Lisäksi sillä on velkaa ulosotossa ja muita ongelmia, joista on nyt tullut minunkin ongelmiani. En taida enää jaksaa. Mulla ei ole itsellä mitään ongelmia ja rasitteita ja tuntuukin siltä että raahaan kivirekeä perässä. Kun saa yhden ongelman selvitettyä toinen odottaa. Kaikki revitään mun selkänahasta ja oikeen katsotaan että kauan toi ämmä jaksaa. Hyi #&%?$!* että mä välillä vihaan sitä juoppoa.

 

\

\

:'( En jaksanut enää mieheni ottamista vaan pyysin että hän lähtisi kokeilemaan poikamies elämää niin pitkäksi aikaa kun tietää mitä elämältään haluaa... :'(

Meillä on kolme lasta ja yhteistä aikaa 9-vuotta takana..

Kamalaa tuntea että en jaksanutkaan vaikka kuinka halusin ja yritin kaikkeni!
Rakastan toki miestäni ylikaiken,mutta ilmeisesti hän rakastaa kavereita ja pulloa enemmän kuin minua! :'(

En haluaisi tehdä näin! Sielu ja sydän huutaa jo takaisin,mutta henkisesti olen lopen uupunut...
En vain enää jaksa! :'(

Anteeksi purkaukseni,mutta en voi kertoa tästä perheillemme mitään... :/

No, niin. Teit niin kuin itse halusit, joten ei pitäisi olla noin surullinen mieli. Nyt elämä jatkuu tällä tavalla ja sitten kun ja jos mies saa poikamieselämästä tarpeekseen ja löydätte yhteiset säännöt jotka sopii kaikille osapuolille, niin palaatte takaisin perheeksi. Ei niitä välejä mieheen tarvitse katkaista ja riitaa kehitellä nyt "aikalisän" aikanakaan.

Niin tein ja tänään tuntuu jo pikkasen paremmalta! En ikinä haluaisi turhaa riitaa välillemme,lapset ovat jo tarpeeksi kärsineet.
Ulkona ihana auringon paiste ja mies tulossa kotiin käymään..Hän pyysi minulta jos saisi edes sen aikaa täällä asustella,kunnes löytää oman kämpän jostakin.
Niin kylmä en häntä kohtaan ole et en päästäisi,mutta piti säännöistä puhua...
Mieheni punkkaa olohuoneessa sen aikaa kun tarvis on ja samalla lailla ottaa osaa taloudellisiin menoihin kuin ennenkin.(kunnes siis kämppä löytyy)

Voi,nyt kyllä tarttee päästä ulos!

 

Toi on tota miehen taktiikkaa. Oon huomannut että monesti, just vedotaan siihen että ei ole asuntoa. Ota kulta mut sohvalle nukkumaan. Vähän aikaa käyttäydytään hyvin ja ollaan etsivinään asuntoa. Sitten sama ralli jatkuu taas

 

\

Toi on tota miehen taktiikkaa. Oon huomannut että monesti, just vedotaan siihen että ei ole asuntoa. Ota kulta mut sohvalle nukkumaan. Vähän aikaa käyttäydytään hyvin ja ollaan etsivinään asuntoa. Sitten sama ralli jatkuu taas

Sitä en todellakaan anna tapahtua!En ennemmin,kunnes muuttuu! Ja autan kyllä siinä asunnon etsimisessä. :kieh:

 

Hyvä. Jos huomaat ettei tee mitään sen asunnon eteen niin ulos vaan.

 

\

Hyvä. Jos huomaat ettei tee mitään sen asunnon eteen niin ulos vaan.

Äsh! Mitä tää kone sekoilee...
Mutta tuo on kyllä hyvä idea,kannatan! :hug: <br><br>

 

\

Meillä kanssa kotona vakava alkoholiongelma. Mies oli puolitoistakuukautta juomatta ja eilen se sitten ratkesi. Sillon kotona antabus-kuuri jota ei suostunut aloittamaan, kun kuulemma pärjää ilmankin. Eli kertoo minusta siitä ettei sitoudu raittiuteen kun pitää itsellään vapauden aloittaa milloin vaan. Lisäksi sillä on velkaa ulosotossa ja muita ongelmia, joista on nyt tullut minunkin ongelmiani. En taida enää jaksaa. Mulla ei ole itsellä mitään ongelmia ja rasitteita ja tuntuukin siltä että raahaan kivirekeä perässä. Kun saa yhden ongelman selvitettyä toinen odottaa. Kaikki revitään mun selkänahasta ja oikeen katsotaan että kauan toi ämmä jaksaa. Hyi #&%?$!* että mä välillä vihaan sitä juoppoa.

Niinpä. Ihan kuin puolitoista kuukautta ilman juomista olisi jotain merkillistä. Mä en millään opi käsittämään, miks sitä viinaa pitää ottaa aina räkäkänniin asti. Miksei voi ottaa vain yhtä kaljaa saunan jälkeen ja jättää sitä siihen? Miks viinipullosta ei voi juoda vain lasillista ja antaa sen sitten olla siellä kaapissa ihan rauhassa vaikka pari viikkoa? Miks ainoa tarkoitus on kännin vetäminen? Miten joku ihminen voi olla niin heikko, ettei osaa määrätä omia tekemisiään?

Meillä myös miehen laskut ulosotossa ja nyt kaikki minun nimissäni. Siksi se onkin pottumaista kun miehen pitäisi hoitaa puolet laskuista, mutta minä saan peesata aina kun sillä ei ole rahaa. Laskut on kuitenkin maksettava, koska minä en aio sen idiootin takia saada luottotietoihini merkintöjä.

Paremmin kyllä pärjäisin yksinhuoltajana. Saisin sentään lapsilisiin korotukset, sekä yhteisestä lapsestammekin elatusmaksua. Hoitomaksutkin pienenisivät. Se olisi jo enemmän kuin mitä mies tällä hetkellä osallistuu kuluihin.

Mä en vaan jaksa sitä riitaa, mikä siitä syntyy kun yritän ehdottaa että menisi muualle asumaan edes väliaikaisesti. Olisi sitten kunnolla poikamies, kun sellaista kerran haluaa leikkiä.

 

minä ja lapset katseltiin monta vuotta aina useammin ryyppäävää miestä.Kävi töissä ,mutta iltaisin otti ainakin ari kaljaa ,viikonloppuisin oli aina päissään.Juomisen viik.loppuisin aloitti jo keskipäivällä ja illalla sammui sitten soffalle tai vessanpöntölle.Kaikki juhlapyhät pilasi juomisellaan ,juhannukset ,joulut ym.
Välillä "piipahti " kaupungilla josta tuli kotiin aamusella umpipäissään ojien kautta naama ruvella.
Alussa hain ravintoloista pois ,koko matkan kotiin mäkätti ja haukkui.Sitten ajattelin etten enää hae .Itsenihän siinä vain nolaan.
Sössötteli ja valitteli aina kuinka minä olen a)kylmä vaimo
b)asuntovelkaa liikaa(n.60 000).c)milloin mitäkin syitä oli.
Kännipäissään aina osoitteli minulle ovea ja käski häipymään.HArjoitti myös ns. henkistä väkivaltaa :Olin lehmä,hu.o.ra,ym.
Loppuaikoina myös töni ja kerran löikin.
Sitä sitten kuin siinä kattelin alkoi kertakaikkiaan ällöttämään.Päivä päivältä tulin varmemmaksi että lähden ja annoin sen myös hänelle tietoon.Joko viina tai perhe.Viina voitti,ei edes luvannut lopettaa juomistaan.
Niinpä sitten tuli avioero-----ja mies itki ja vonkui takaisin.En mennyt ..ennen avioeroa oli puolivuotta asumiseroa ja harkinta-aikaa eri osoitteissa ja miehen viinanjuonti vain kiihtyi kun en ollut enää vahtimassa .Eli ei edes osoittanut että yritti viinasta eroon.
Nyt on asuttu sitten erossa puolitoista vuotta ja elämä on ihanaa ja rauhallista.Ei tarvitse kokoaikaa pelätä millä tuulella mies taas on ja haistella hengitystä onko taas naukkaillut.

Kun muutin ja pakkasin tavaroitamme löytyi tyhjiä viinapulloja uskomattomista paikoista,oikein pelästyin että näinkö kovaa juominen onkin ollut.
Neuvoksi voin vain antaa että jos ei mies lopeta juomistaan joka selvästi suuri ongelma ,lähtekää.Oaa ja lasten elämää ei viinan edessä kannata uhrata. :hug: