Pattitilanne

Onko teillä vinkkejä seuraavanlaiseen pattitilanteeseen?

Miehelläni on kaksi lasta, joista toinen 6 v tyttö, johon tämä kirjoitus nyt liittyy. Tyttö on luonteeltaan melkoisen hankala (ja tämä nyt ei ole pahan äitipuolen mielipide vaan yleisesti kaikkien); itsekäs, määräilevä, kitisevä ja valittaja. Olemme mieheni kanssa järjestelleet lapsille ja samalla itsellemmekin pieniä kivoja reissuja saaristoon, rannalle, huvipuistoihin, jne. Ja joka ainoalla reissulla tämä nuori neiti ei tee muutakuin kitisee ja vinkuu, komentelee ja ulisee. Milloin on mikäkin retkipeite väärässä kohtaa, milloin häntä ei totella missäkin, milloin hän ei saa tehdä mitä haluaa mm. kivien heittelyä, jne. Tuntuu että tytön hermot eivät kestä vieraissa paikoissa oloa.

Tästä kitinästä tietenkin isäkin yleensä hermostuu ja mesoo tytölle, että me ei sitten koskaan enää tulla tänne ja sinä et tänne enää koskaan pääse, jne. Mutta eiväthän tuollaiset uhkaukset mitään tehoa, kun tyttö tietää että aina hänet mukaan otetaan, kun häntä ei voi yksinkään jättää.

Nyt minulle on alkanut tulla stoppi. En halua lähteä sillä porukalla enää minnekään. Kärsin tytön käytöksestä, tunnelma menee ihan pilalle ja lisäksi häpeän sitä reuhomista ihmisten ilmoilla. Kyllä tyttö samaa vikinää pitää myös kotona, mutta siellä se on helpompi hallita ja helpompi passiittaa omaan huoneeseensa vinkumaan.

Toisaalta en ole koskaan ollut mikään kotona-istuja-tyyppikään ja kärsin siitäkin että kauniit kesäpäivät istumme vaan kotona näkemättä ketään muita ihmisiä. Viime viikonlopun olimme tarkoituksella vain kotona ja meinasin tulla hulluksi...

Siis siitä että tyttö ei osaa käyttäytyä, kärsii nyt koko perhe. Isä, minä "äitipuoli" ja tytön isoveli. Joko istumme kotona kuin vankilassa, tai menemme jonnekin ja siellä kaikki pahoittaa mielensä tytön kitinästä ja räyhäämisestä.

Onko teillä antaa vinkkejä, miten tytölle saisi sellaisen napautuksen että hän oppisi ettei voi käyttäytyä miten sattuu. Olisi helppoa jos hänet voisi jättää kotiin yksin, niin silloin voisi tosiaan toteuttaa sen uhkauksen, että seuraavalla kerralla hän ei tule mukaan. Mutta kun hän on liian pieni yksin jätettäväksi.

Vinkkejä, pliis! Tuntuu että olemme pattitilanteessa, ja hienot kesäpäivät kiitävät ohitse...

 

Onpas tosi kurjaa!! ei kyllä ole kiva tilanne!!! olisiko teillä jotain sukulaista ystävää?? joka voisi tulla katsomaan tyttöä, kun menete jonnekkin! se voisi kyllä tepsiä!!!

 

No itse jo kerroitkin erään ratkaisevan seikan... eli tyttö tietää, ettei uhkailuista tarvitse välittää, kun kuitenkin aikuiset pyörtävät sanansa. Pitää sanoa mitä tarkoittaa, ja pysyä siinä! Ei aikuinen muuten auktoriteettiasemaa saavuta.
Ymmärrän kyllä, miltä nuo ikävät tilanteet tuntuvat. Meilläkään miehen lapsilla ei ole minkäänlaisia käytöstapoja (asuvat äidillään), ja vaikka lapset isäänsä tottelevatkin, retket ovat pilalla aina, kun isä joutuu suuttumaan ja on sen seurauksena huonotuulinen.
Onko erosta kauan? onko tyttö aina ollut tuollainen? Miehen poika oli pahimmillaan myös 6-vuotiaana. Joskushan lapset saattavat purkaa vanhempien eroon liittyvää pahaa oloa tuolla tavoin, hakevat huomiota keinolla millä hyvänsä.

 

Olen samaa mieltä, että tuon tyyppiset uhkailut, joita mieheni käyttää, ei ole hyviä, koska niiden takana ei voi pysyä muutakuin tavalla, josta kaikki kärsivät, syyttömätkin.

Erosta on runsas kolme vuotta. Tyttö on kuulemma pienestä asti ollut tuollainen hankala luonne, isän ja muiden sukulaisten mukaan. Ja erittäin huomionhakuinen. Kolme vuotta vanhempi isoveljensä on täysin tytön "tossun alla" kun tyttö on niin vahva luonne. Poika on todennut, että on helpompaa kun hän antaa aina periksi, niin ei kaikkien tarvitse kuunnella sitä huutoa ja kitinää. Tosi väärin pojan kehtiystä ajatellen. Lisäksi tyttö on välillä agressiivinen toisia lapsia kohtaan.

Mutta se on oikeastaan sama mistä hänen käytöksensä johtuu. Jotenkin siihen olisi vaan saatava loppu, mutta mikä on se keino...

Tuo jollekin hoitoon vienti ja itse me lähtisimme kolmistaan, olisi yksi vaihtoehto, jos vaan joku suostuisi ottamaan tytön siksi aikaa. Ei ole kovinkaan hyvä myyntipuhe, että otatkos meidän tytön siksi aikaa kun menemme huvipuistoon, kun tyttöä ei voi sinne ottaa, koska on niin kova kitisemään ja vinkumaan... =)

 

Mitäs jos jättäisitte tytön ensi kerralla miehen vanhemmille kun lähette huvipuistoon? tai kerrotte äidille että ensi viikonloppuna otatte vain pojan teille? Isällähän on oikeus tavata lapsiaan muttei velvollisuutta. Voitte sitten kertoa tytölle että hän ei pääse mukaan koska vinkuu ja kitisee koko ajan niin ettei kenelläkään ole hauskaa. Voipa oppia!

 

\

Mitäs jos jättäisitte tytön ensi kerralla miehen vanhemmille kun lähette huvipuistoon? tai kerrotte äidille että ensi viikonloppuna otatte vain pojan teille? Isällähän on oikeus tavata lapsiaan muttei velvollisuutta. Voitte sitten kertoa tytölle että hän ei pääse mukaan koska vinkuu ja kitisee koko ajan niin ettei kenelläkään ole hauskaa. Voipa oppia!

Isällä ei ole oikeutta tavata lapsia,tai siis etävanhemmalla,vaan lapsella on oikeus tavata etävanhempaansa! Muuten olen kyllä samaa mieltä,että tytön voisi kerran jättää äidille,ja ottaa vain pojan mukaan,ehkäpä se opettaisi tyttöä käyttäytymään seuraavalla kerralla paremmin,ettei jäisi kaikesta hauskasta paitsi jatkossakin.

 

Samaa mieltä edellisten kanssa siitä ettei tule antaa tyhjiä lupauksia/uhkauksia. Minä jos lupaan pojille vaikka purkkaa ja unohdan ostaa lähden TAKAISIN kauppaan ja ostan, ihan sama asia jos sanon että jos tulee huuto leikki loppuu siihen ja se LOPPUU jos huuto jatkuu. Kun pitää kaiken lupaamansa lapsi voi luottaa aikuiseen. Olen luvannut kerran luunappia kynsille jos vielä räplää hellaa ja olen myös pitänyt tässäkin asiassa sanani.

 

Samaa mieltä olen kuin aiemmatkin kirjoittajat eli tytön jättö kotiin voisi olla ratkaisu MUTTA myös äidin pitäisi olla juonessa mukana ettei vain alkaisi sitten hyvitellä tyttöä ja sanoa että tekipä isi ja uusi sulle ilkeän tempun kun jättivät kotiin ym. eli kannattaisi kysäistä olisiko äiti myös mukana jutussa .

 

\

Mitäs jos jättäisitte tytön ensi kerralla miehen vanhemmille kun lähette huvipuistoon? tai kerrotte äidille että ensi viikonloppuna otatte vain pojan teille? Isällähän on oikeus tavata lapsiaan muttei velvollisuutta. Voitte sitten kertoa tytölle että hän ei pääse mukaan koska vinkuu ja kitisee koko ajan niin ettei kenelläkään ole hauskaa. Voipa oppia!

Ai elämä mikä ratkasu Viettääkö isä muuten yhtään kaksistaan aikaa lapsensa kanssa?

 

Jos lapsi on ollut koko ikänsä tällainen "kitisijä", niin ei siihen auta yksi huvipuistoreissun peruuntuminen. Lapsella on kokonaisvaltaisesti pahaolo ja sen parantamiseksi suosittelisin ihan esim. perheneuvolaa tai muuta keskusteluapua. Tyttö tarvitsee aikaa, luottamusta ja positiivisia kokemuksia niin isältä, kuin äidiltä ja äitipuolelta.
Aikuisilla on nyt peiliin katsomisen paikka ja pelin poikki viheltämisen hetki.

 

\

\

Mitäs jos jättäisitte tytön ensi kerralla miehen vanhemmille kun lähette huvipuistoon? tai kerrotte äidille että ensi viikonloppuna otatte vain pojan teille? Isällähän on oikeus tavata lapsiaan muttei velvollisuutta. Voitte sitten kertoa tytölle että hän ei pääse mukaan koska vinkuu ja kitisee koko ajan niin ettei kenelläkään ole hauskaa. Voipa oppia!

Ai elämä mikä ratkasu Viettääkö isä muuten yhtään kaksistaan aikaa lapsensa kanssa?

Tyttö ei paljoakaan kahdestaan vietä isän kanssa aikaa, koska yleensä aina isoveli on mukana. Mutta kolmistaan he viettävät jonkun verran, silloin kun lapset ovat meillä. Pyrin silloin keksimään itselleni muutakin tekemistä, ihan itsenikin vuoksi. Tämä on ollut kyllä yksi uusperheriidan aihekin; mieheni haluaisi että olisin koko ajan läsnä. Hän kokee, että vietän vapaata ns.sinkkuelämää sillon kun lapset ovat hänellä...

 

\

Jos lapsi on ollut koko ikänsä tällainen "kitisijä", niin ei siihen auta yksi huvipuistoreissun peruuntuminen. Lapsella on kokonaisvaltaisesti pahaolo ja sen parantamiseksi suosittelisin ihan esim. perheneuvolaa tai muuta keskusteluapua. Tyttö tarvitsee aikaa, luottamusta ja positiivisia kokemuksia niin isältä, kuin äidiltä ja äitipuolelta.
Aikuisilla on nyt peiliin katsomisen paikka ja pelin poikki viheltämisen hetki.

Jaa että lapsella on koko ikänsä ollut kokonaisvaltaisesti pahaolo? Kyllä hänen kanssaan on yritetty ihan samalla tavalla kuin yleensä muidenkin lasten kanssa, enemmänkin. Positiivisia kokemuksia on yritetty järjestää ihan olan takaa, mutta kitisemiseksi ja natinaksi ne aina menevät. Mitä aikuiset voivat enää tehdä?

 

Mikä siellä taustalla on?En usko ensinkään että tuon ikänen koko ajan tahallaan kiukuttelee,vaan joku syy.Te näätte sen huonokäytöksisen kitisijän.Mutta mikä siellä aiheuttaa sen kitinän?

Joo ja noi tyhjänpäiväset uhkailut ei vie mihinkään.

 

\

Mikä siellä taustalla on?En usko ensinkään että tuon ikänen koko ajan tahallaan kiukuttelee,vaan joku syy.Te näätte sen huonokäytöksisen kitisijän.Mutta mikä siellä aiheuttaa sen kitinän?

Joo ja noi tyhjänpäiväset uhkailut ei vie mihinkään.

Tarkoitatko syvällisempää syytä? Välitön syyhän aina näyttää olevan se, ettei asiat mene juuri niinkuin tyttö haluisi, vaan pitäisi ottaa muitakin ihmisiä huomioon. Syvällisempään syyhyn, miksi tyttö on tuollainen, en minä osaa ottaa kantaa. Onko se tytön luonne? Onko hänellä oikeasti syytä valitukseen? Vai mikä on? Lapset ovat meidän kanssamme 40% ajasta, äidillään 60% ajasta. Eikä minulla ole paljoakaan tietoa mitä äidin luona tapahtuu. Meidän kanssamme hänellä ei ainakaan pitäisi olla mitään hätää; on ruokaa, on iso talo, on leluja, huomiota annetaan, yhdessä leikitään, on kavereitakin naapurissa (joskin tappelee niiden kanssa hurjasti), järjestetään ohjelmaa, pidetään sylissä, jne.

Onko neuvonne siis että pitäisi jonkun ammattiauttajan ikanssa ottaa selvää mikä tytön kitisemisen takana on? Itse veikkaan vahvasti että tyttö on vaan luonteeltaan huomionhakuinen ja vaikea, ja se ilmenee ainaisella kitisemisellä. Mutta miten ihmeessä sitä luonnetta voisi kasvattaa niin, että hän huomaisi ettei se ainainen kitinä ole suotavaa?

 

\

\

Mikä siellä taustalla on?En usko ensinkään että tuon ikänen koko ajan tahallaan kiukuttelee,vaan joku syy.Te näätte sen huonokäytöksisen kitisijän.Mutta mikä siellä aiheuttaa sen kitinän?

Joo ja noi tyhjänpäiväset uhkailut ei vie mihinkään.

Tarkoitatko syvällisempää syytä? Välitön syyhän aina näyttää olevan se, ettei asiat mene juuri niinkuin tyttö haluisi, vaan pitäisi ottaa muitakin ihmisiä huomioon. Syvällisempään syyhyn, miksi tyttö on tuollainen, en minä osaa ottaa kantaa. Onko se tytön luonne? Onko hänellä oikeasti syytä valitukseen? Vai mikä on? Lapset ovat meidän kanssamme 40% ajasta, äidillään 60% ajasta. Eikä minulla ole paljoakaan tietoa mitä äidin luona tapahtuu. Meidän kanssamme hänellä ei ainakaan pitäisi olla mitään hätää; on ruokaa, on iso talo, on leluja, huomiota annetaan, yhdessä leikitään, on kavereitakin naapurissa (joskin tappelee niiden kanssa hurjasti), järjestetään ohjelmaa, pidetään sylissä, jne.

Onko neuvonne siis että pitäisi jonkun ammattiauttajan ikanssa ottaa selvää mikä tytön kitisemisen takana on? Itse veikkaan vahvasti että tyttö on vaan luonteeltaan huomionhakuinen ja vaikea, ja se ilmenee ainaisella kitisemisellä. Mutta miten ihmeessä sitä luonnetta voisi kasvattaa niin, että hän huomaisi ettei se ainainen kitinä ole suotavaa?

Itse työskentelen erityislasten kanssa ja on kaikenlaista;huomionhausta-lyhytjännitteisyyteen ym.Mutta aina on se "naru" mistä kun vetää niin homma toimii,älillä helpommin-välillä vaikeemmin.Ja jokaisella lapsella on löytynyt se oma juttu.Mistä tykkäävät ja mikä kiinostaa jne.Siis pointtini on se;etten usko ettei tuon ikänen olisi mistään kiinostunut.Toki luonteet on erilaiset mutta jos lapsi ei mistään kiinostu ja kyllästyy? nopeasti niin miksi?Mikä tarve on lapsella kokoajan hakea huomiota? Kokonaisvaltanen juttu,enkä pelkästään tuijottas esim.siihen että lapsi on vaan niin "vaikea kitisijä"

 

\

6 v tyttö, johon tämä kirjoitus nyt liittyy. Tyttö on luonteeltaan melkoisen hankala ...... itsekäs, määräilevä, kitisevä ja valittaja. Olemme mieheni kanssa järjestelleet lapsille ja samalla itsellemmekin pieniä kivoja reissuja saaristoon, rannalle, huvipuistoihin, jne. Ja joka ainoalla reissulla tämä nuori neiti ei tee muutakuin kitisee ja vinkuu, komentelee ja ulisee. Milloin on mikäkin retkipeite väärässä kohtaa, milloin häntä ei totella missäkin, milloin hän ei saa tehdä mitä haluaa mm. kivien heittelyä, jne. Tuntuu että tytön hermot eivät kestä vieraissa paikoissa oloa.

Tästä kitinästä tietenkin isäkin yleensä hermostuu ja mesoo tytölle, että me ei sitten koskaan enää tulla tänne ja sinä et tänne enää koskaan pääse, jne. Mutta eiväthän tuollaiset uhkaukset mitään tehoa, kun tyttö tietää että aina hänet mukaan otetaan, kun häntä ei voi yksinkään jättää.

Nyt minulle on alkanut tulla stoppi. En halua lähteä sillä porukalla enää minnekään. Kärsin tytön käytöksestä, tunnelma menee ihan pilalle ja lisäksi häpeän sitä reuhomista ihmisten ilmoilla. Kyllä tyttö samaa vikinää pitää myös kotona, mutta siellä se on helpompi hallita ja helpompi passiittaa omaan huoneeseensa vinkumaan.

.....................

Siis siitä että tyttö ei osaa käyttäytyä, kärsii nyt koko perhe. Isä, minä "äitipuoli" ja tytön isoveli. Joko istumme kotona kuin vankilassa, tai menemme jonnekin ja siellä kaikki pahoittaa mielensä tytön kitinästä ja räyhäämisestä.

Aika monet kuusivuotiaat ovat juuri tuollaisia.

Kun meidän neiti oli 6v, olin epätoivon partaalla. sattumalta luin Anna Wahlgrenin Lapsikirjaa. Kas kummaa, siellä kuvailtiin aivan tarkkaan meidän neitiä. otsikkokin oli kuvaava: Kuusi vuotta, vaikea elämä

 

\

Jos lapsi on ollut koko ikänsä tällainen "kitisijä", niin ei siihen auta yksi huvipuistoreissun peruuntuminen. Lapsella on kokonaisvaltaisesti pahaolo ja sen parantamiseksi suosittelisin ihan esim. perheneuvolaa tai muuta keskusteluapua. Tyttö tarvitsee aikaa, luottamusta ja positiivisia kokemuksia niin isältä, kuin äidiltä ja äitipuolelta.
Aikuisilla on nyt peiliin katsomisen paikka ja pelin poikki viheltämisen hetki.

Tai sitten tyttö on huomannut että saa paljon huomiota kitisemällä. Talvella tuli dr Phil jossa oli juuri tälläinen AIKUINEN, oli jo lapsuudesta oppinut mankumaan ja kitisemään ja sama tyyli jatkui myös aikuinena koska sai kaiken huomion tällä käyttäytymis mallilla.Mun mielestä olisi tärkeää että lapsi oppisi huomaamaan ettei sellaine käytös ole kivaa kenellekään ja todellakin keskustelu tähän olisi varmaan ensin sopiva ratkaisu mutta jos ei tehoa niin kyllä mun mielestä voi jätää myös kotiin huvimatkojen ajaksi niin kauan aikaa kunnes oppii käyttäytymään.