Täällä on varmasti useaan otteeseen keskusteltu aiheesta nimeltä PCO ja olenkin Kaksplussaan hiljattain rekisteröityneenä vanhoja juttuja lueskellut kiinnostuneena. Hämmästyneenä olen saanut huomata, kuinka yleinen tuo ongelma oikein onkaan. En siis kamppaile suinkaan sen kanssa yksin. Tosin toistaiseksi en ole joutunut juurikaan sen vuoksi vielä kärsimään, mutta kerrompa nyt tarinani aivan alusta.
Minulla todettiin PCO reilut 7 vuotta sitten, kun menkkoja ei vaan kuulunut. Muita oireita ei ollut. En ollut enkä ole nytkään ylipainoinen tms. Menkat vaan puuttuivat. No ultrasta näkyi heti runsas munasarjojen monirakkulaisuus ja siis selvä PCO-"tuomio". Tuolloin olin 17 enkä tajunnut mistään mitään. En edes osannut huolestua koko diagnoosista, sillä vaikka lueskelinkin siitä netistä jonkin verran ja tiesin, että se voi aiheuttaa myös lapsettomuutta, en lapsirakkaudestanikaan huolimatta hätkähtänyt tietoa. Lasten teko tuntui vielä silloin niin kovin kaukaiselta asialta..
No, nyt tilanne on aivan toinen. Löysin elämäni miehen, mentiin kihloihin, ostettiin oma asunto ja keskusteltiin jo heti suhteen alkuvaiheista saakka lapsista. Halusimme suhteeltamme samoja asioita. Nyt lähes 7 vuotta yhdessä olon jälkeen olemme viimein päättäneet alkaa yrittää meille molemmille ensimmäistä lasta. Varasin ajan vakkarigynekologilleni, joka aikoinaan tuon PCO:n totesikin ja hän neuvoi yrittämään 4 kuukautta ns. luomuna (ensi kuusta täys yritys päälle). Jos en tuossa ajassa tule raskaaksi, varaan uuden ajan ja saan Clomifenit avuksi. Tunteeni tuon luomuajan suhteen vaihtelevat lähes päivittäin. Välillä olen kovastikin toiveikas ja uskon, että voisin ihan hyvin tulla tuossa ajassa raskaaksi, välillä taas olen täysin varma, että Clomeihin mennään. Toisaalta saan olla kyllä ikionnellinen jos noilla Clomeilla sitten lopulta tulenkin raskaaksi, sillä eiväthän nekään 100%:sti raskautta takaa. Mikähän mahtaa muuten olla onnistumismahdollisuus niiden avulla vai onko sellaista edes koskaan laskettu? Yleensä, mitä enemmän lueskelen netistä tietoa ja muiden kokemuksia PCO:sta, niin sitä enemmän ahdistun ja stressaan jo valmiiksi asiaa. Niinhän sitä sanotaan, että tieto lisää tuskaa. Gynekin kehotti jättämään nettisurffailut vähemmälle. Ja mitähän tässä taas tehdään..
Haluaisin kuulla teidän muiden "PCO-ihmisten" kokemuksia luomuraskaudesta, Clomifeneista, Pregnyl-piikistä, onnistumisista, epäonnistumisista ja kaikesta. Netistä löytyy kyllä paljon tietoa, mutta itse koen ehdottomasti muiden "oikeiden" ihmisten kokemukset kiinnostavimmiksi. Laittakaahan viestiä tulemaan ja tsemppiä kaikille saman asian kanssa kamppaileville tai jo pidemmän aikaa kamppailleille!
Minulla todettiin PCO reilut 7 vuotta sitten, kun menkkoja ei vaan kuulunut. Muita oireita ei ollut. En ollut enkä ole nytkään ylipainoinen tms. Menkat vaan puuttuivat. No ultrasta näkyi heti runsas munasarjojen monirakkulaisuus ja siis selvä PCO-"tuomio". Tuolloin olin 17 enkä tajunnut mistään mitään. En edes osannut huolestua koko diagnoosista, sillä vaikka lueskelinkin siitä netistä jonkin verran ja tiesin, että se voi aiheuttaa myös lapsettomuutta, en lapsirakkaudestanikaan huolimatta hätkähtänyt tietoa. Lasten teko tuntui vielä silloin niin kovin kaukaiselta asialta..
No, nyt tilanne on aivan toinen. Löysin elämäni miehen, mentiin kihloihin, ostettiin oma asunto ja keskusteltiin jo heti suhteen alkuvaiheista saakka lapsista. Halusimme suhteeltamme samoja asioita. Nyt lähes 7 vuotta yhdessä olon jälkeen olemme viimein päättäneet alkaa yrittää meille molemmille ensimmäistä lasta. Varasin ajan vakkarigynekologilleni, joka aikoinaan tuon PCO:n totesikin ja hän neuvoi yrittämään 4 kuukautta ns. luomuna (ensi kuusta täys yritys päälle). Jos en tuossa ajassa tule raskaaksi, varaan uuden ajan ja saan Clomifenit avuksi. Tunteeni tuon luomuajan suhteen vaihtelevat lähes päivittäin. Välillä olen kovastikin toiveikas ja uskon, että voisin ihan hyvin tulla tuossa ajassa raskaaksi, välillä taas olen täysin varma, että Clomeihin mennään. Toisaalta saan olla kyllä ikionnellinen jos noilla Clomeilla sitten lopulta tulenkin raskaaksi, sillä eiväthän nekään 100%:sti raskautta takaa. Mikähän mahtaa muuten olla onnistumismahdollisuus niiden avulla vai onko sellaista edes koskaan laskettu? Yleensä, mitä enemmän lueskelen netistä tietoa ja muiden kokemuksia PCO:sta, niin sitä enemmän ahdistun ja stressaan jo valmiiksi asiaa. Niinhän sitä sanotaan, että tieto lisää tuskaa. Gynekin kehotti jättämään nettisurffailut vähemmälle. Ja mitähän tässä taas tehdään..
Haluaisin kuulla teidän muiden "PCO-ihmisten" kokemuksia luomuraskaudesta, Clomifeneista, Pregnyl-piikistä, onnistumisista, epäonnistumisista ja kaikesta. Netistä löytyy kyllä paljon tietoa, mutta itse koen ehdottomasti muiden "oikeiden" ihmisten kokemukset kiinnostavimmiksi. Laittakaahan viestiä tulemaan ja tsemppiä kaikille saman asian kanssa kamppaileville tai jo pidemmän aikaa kamppailleille!