vierailija
Onko Pekka-Eric mielestäsi jo itsessään nimenä jotenkin asiaton tai "pilattu"? Tällaista palautetta olen saanut, koska muut ilmeisesti haluavat käsittää väärin tai kauhistuvat niin kovin, että rationaalinen harkinta sumenee.
Olin vuosien 2007 ja 2008 kahden suomalaisen kouluammuskelutapauksen aikaan vielä koululainen, voimakkaasti kiusattu. Tein 15-vuotiaana yhden aikakauden monista koulu-uhkauksista ja sain siitä sakot, vaikka tarkoitukseni oli lähinnä kiinnittää yleistä huomiota koulukiusaamisen vaikutuksiin ihmisen mielenterveyteen. Nykyään en ajattele aivan samoin: en enää uhkailisi enkä nykyään hyväksy koulusurmiakaan, vaikka vielä kymmenisen vuotta sitten jotenkin mielessäni pystyin oikeuttamaan menneet teot.
Vaikka olen henkisesti kypsynyt enkä arvosta Pekka-Eric Auvisen ja Matti Saaren tekoja (saati ihaile toisin kuin niiden tapahtuessa), katson Pekka-Eric Auvisen silti jouduttua käytännössä kuoliaaksi kiusatuksi. Ei hän olisi koskaan tehnyt pahaa kärpäsellekään ilman tuota erittäin traumaattista taustaa. Siksi Auvisen koulukiusaajat ovat mielestäni moraalisesti syyllisiä vähintään törkeisiin kuolemantuottamuksiin. Huomio koulusurmien käsittelyssä keskittyi uhreihin, mutta itse pidän myös Pekka-Eric Auvisen muistoa kunnioittamisen arvoisena, vaikka hänen viimeiset tekonsa pahoja olivatkin. Hänet oli henkisesti murrettu eikä hän nähnyt elämässään muita mahdollisuuksia. Ihmisen täytyy olla kokenut kauhistuttava menneisyys, jotta hän saattaa tehdä mitään sellaista mitä Auvinen teki 7.11.2007.
Nyt olen siinä iässä, että aloilleen asettuminen, avioituminen ja lasten hankkiminen alkavat olla ajankohtaisia asioita. Olisiko Pekka-Ericin antaminen poikalapsen nimeksi jotenkin väärin lasta itseään kohtaan, epäkunnioittavaa Auvisen teon uhreja kohtaan vai mikä ajatuksessa suututtaa osaa muista ihmisistä? Tarkoitukseni nimeämisessä ei olisi todellakaan osoittaa hyväksyntää tai edes ymmärrystä Auvisen teoille vaan ainoastaan vaalia hengiltä kiusatun ja lopulta tuhoisin seurauksin romahtaneen pojan muistoa. Pojan, joka ei koskaan saanut elää sellaista tervettä ja onnellista elämää, jonka Jumala jokaiselle ihmiselle on tarjonnut. Kiusaajien (demonien) pahat teot voivat joskus vesittää tämän Jumalan tarkoituksen ja se punnitaan viimeisellä tuomiolla Kristuksen palattua tuomitsemaan eläviä ja kuolleita.
Olin vuosien 2007 ja 2008 kahden suomalaisen kouluammuskelutapauksen aikaan vielä koululainen, voimakkaasti kiusattu. Tein 15-vuotiaana yhden aikakauden monista koulu-uhkauksista ja sain siitä sakot, vaikka tarkoitukseni oli lähinnä kiinnittää yleistä huomiota koulukiusaamisen vaikutuksiin ihmisen mielenterveyteen. Nykyään en ajattele aivan samoin: en enää uhkailisi enkä nykyään hyväksy koulusurmiakaan, vaikka vielä kymmenisen vuotta sitten jotenkin mielessäni pystyin oikeuttamaan menneet teot.
Vaikka olen henkisesti kypsynyt enkä arvosta Pekka-Eric Auvisen ja Matti Saaren tekoja (saati ihaile toisin kuin niiden tapahtuessa), katson Pekka-Eric Auvisen silti jouduttua käytännössä kuoliaaksi kiusatuksi. Ei hän olisi koskaan tehnyt pahaa kärpäsellekään ilman tuota erittäin traumaattista taustaa. Siksi Auvisen koulukiusaajat ovat mielestäni moraalisesti syyllisiä vähintään törkeisiin kuolemantuottamuksiin. Huomio koulusurmien käsittelyssä keskittyi uhreihin, mutta itse pidän myös Pekka-Eric Auvisen muistoa kunnioittamisen arvoisena, vaikka hänen viimeiset tekonsa pahoja olivatkin. Hänet oli henkisesti murrettu eikä hän nähnyt elämässään muita mahdollisuuksia. Ihmisen täytyy olla kokenut kauhistuttava menneisyys, jotta hän saattaa tehdä mitään sellaista mitä Auvinen teki 7.11.2007.
Nyt olen siinä iässä, että aloilleen asettuminen, avioituminen ja lasten hankkiminen alkavat olla ajankohtaisia asioita. Olisiko Pekka-Ericin antaminen poikalapsen nimeksi jotenkin väärin lasta itseään kohtaan, epäkunnioittavaa Auvisen teon uhreja kohtaan vai mikä ajatuksessa suututtaa osaa muista ihmisistä? Tarkoitukseni nimeämisessä ei olisi todellakaan osoittaa hyväksyntää tai edes ymmärrystä Auvisen teoille vaan ainoastaan vaalia hengiltä kiusatun ja lopulta tuhoisin seurauksin romahtaneen pojan muistoa. Pojan, joka ei koskaan saanut elää sellaista tervettä ja onnellista elämää, jonka Jumala jokaiselle ihmiselle on tarjonnut. Kiusaajien (demonien) pahat teot voivat joskus vesittää tämän Jumalan tarkoituksen ja se punnitaan viimeisellä tuomiolla Kristuksen palattua tuomitsemaan eläviä ja kuolleita.