Pelkään, että lapsestamme tulee ruma! :(

Pakko kai tämä on sanoa ääneen, sillä se vaivaa mieltäni jatkuvasti. Mieheni ei ole mikään komistus, ja hänellä on aika iso pää ja silmät lähellä toisiaan, joten pelkään että lapsemme perii noita kammottavia piirteitä häneltä. :/ Oletteko itse edes hoksanneet pelätä tuollaista pinnallista asiaa, vai onko pelkoni täysin epänormaali tai jopa sairas?

Olen jopa harmitellut, etten eronnut miehestä ennen kuin aloimme yrittää lasta. *nolo*

 

Pelkäsin tai jännitin ainakin.

 

hohoi, näitä provoja

 

hohoi, näitä provoja

Teilaatko kaikki odottavien äitien mahdottomaltakin tuntuvat pelot ja ajatukset vain siksi, ettet itse ole kokenut samoin? Kiitti rakentavasta tsempistä...

 

En ole pelännyt. Tyttö on niin söpö, suuret vihreät silmät ja nöpönenä Minä sen sijaan en ole. Että voi jälkikasvu olla oikeinkin kaunis, vaikka perinötekijät ei ole suotuisia.

 

Pari seikkaa lohdutukseksi; eiköhän kaikki lapset näytä vanhemmistaan ihanilta. En usko, että normaalivanhempi pystyy hylkimään lastaan ulkonäön vuoksi. Jos lapsi inhottaa, vika on jossakin muualla. Eikös tätä todista jo se, että olet ilmeisesti pystynyt rakastumaan mieheesi, jota et pidä komistuksena?

Myös yllättävän usein erityisen kauniit lapset ovat vaatimattomannäköisten vanhempien jälkeläisiä. Voiko olla syynä sellainen että ulkonäössä keskimääräinen on kaunista, ja kun hieman keskimääräisestä poikkeavat piirteet sekoittuvat, ne jotenkin niinkuin "kumoavat" toisensa...?

 

Pelkäsin lähinnä että perii pari minun rumaa piirrettä, mieheni on kyllä oikein kaunis. Perikin sitten minun oudot korvat, ja lapsella ne on tosi nätit Kyllä sä siihen lapseesi rakastut niin, että sen ulkonäkökin miellyttää.

 

Mä tunnustan pelänneeni. Nyt en enää Lapsi on söpö kuin mikä. Ei se aina peri kummankaan piirteitä tai ne yhdistyy arvaamattomalla tavalla.

 

En oo vielä koskaan tavannut rumaa lasta!

 

Mä taas olen tyytyväinen että mulla on hyvännäköinen ja fiksu mies. Oon joskus miettinytkin miksi jotkut tekee lapsia rumien kanssa...

 

Mä tunnustan pelänneeni. Nyt en enää Lapsi on söpö kuin mikä. Ei se aina peri kummankaan piirteitä tai ne yhdistyy arvaamattomalla tavalla.

No just näin.*Me ei kukkasia olla mutta lapsi peri jotenkin silleen ristiin että on söpö silti.

 

Meillä ois ollut hyvät mahikset saada ruma lapsi ei meinaan olla me vanhemmat mitään kauneimpia ihmisiä. Mutta on tuo mun mielestä ainakin hirmu suloinen, eikä vielä oo vieraillakaan ihmisillä silmät syöpyny päästä kun on pojan nähneet. Vauvana hän kyllä näytti ihan martti ahtisaarelta, mutta kun ryppyisyys katos, hänestä tuli söpöinen.

 

Pelkäsin, koska lapsen isä ei mikään komistus tai hänellä ainakin muutamia ei niin hyviä piirteitä. Oikein yllätyin kun vauva syntyi, miten söpö oli. Nyt olen vielä yllättyneempi kuin lapsi lähes teini-ikäinen, tulikin oikea kaunotar hänestä. Hänessä on sekä minua, että isäänsä. Kummankin meidän piirteet yhdistyi parhaimmalla tavalla.

Mutta pitää muistaa, ettei ulkonäkö ole tärkeintä. Vaan oikeasti se sisäinen kauneus, sitä ehkä toivoisin lapselleni enemmän. Ja itselleni tietenkin ja kaikille muille.

 

Mun on pakko myöntää että puolitosissaan vähän jännitin, koska ihan oikeasti läheskään kaikki vastasyntyneet eivät ainakaan ole söpöjä. Suurinosa on suloisesta kaukana ;D Mut sit meidän tyttö syntyi eikä ollut edes punainen ja ryppyinen niinkuin yleensä muut,vaan täydellinen ja kaunis lapsi. Eli siis pointtina se et vaikka meidän tyttö olis jonkun muun mielestä ollut ei niin suloinen,äidin silmissä on aina kaunis <3 (ja meidän tyttö oli kyllä oikeasti suloinen, vaikka ekana yönä näyttikin kiinalaiselta silmäpusseineen

 

En itse ainakaan lapseni ulkonäköä mieti siinä mielessä, että itse jotenkin häntä sitten 'hylkisin' tai en lapsi jotenkin 'inhottaisi' minua.. Mutta kyllä lapselle toivoo parasta, ja onhan kauniina kivampaa.

 

Mä oon sitä mieltä että miinus ja miinus on plussa... Tai ainakin toivon niin

Nimim. erittäin ohuthiuksinen nainan naimisissa kaljun miehen kanssa.

 

[QUOTE="vieras";25088765]Mä taas olen tyytyväinen että mulla on hyvännäköinen ja fiksu mies. Oon joskus miettinytkin miksi jotkut tekee lapsia rumien kanssa...[/QUOTE]

Niin-in. Minulla oli aina ennen hyvännäköisiä miehiä, mutta sitten haksahdin ei niin hyvännäköiseen ja sai minut heti paksuksi. Pidin lapsen ja ei mitään vikaa ulkonäössä, sanoisin jopa keskivertoa kauniimmaksi.

 

Mä oon sitä mieltä että miinus ja miinus on plussa... Tai ainakin toivon niin

Nimim. erittäin ohuthiuksinen nainan naimisissa kaljun miehen kanssa.

No mutta tuskin teille noilla geeneillä tulee paksuhiuksista lasta.

 

Suomalaiset lapsethan on kaikki rumia sellasia hevosnaamoja, ohuine vaaleine hiuksineen, tuttava näytti lapsensa luokkakuvaa venäläinen ja aasialainen tytöt olivat näteimmät siinä kuvassa.

 

Mä pelkäsin kans esikoista odottaessa. Onneks kukaan noista viidestä ei oo tullut äitiinsä vaan suloisia ovat

 

Mä oon miettinyt tota rumuutta joskus ennen kuin edes mietittiin lasta. Ajattelin, että jos lapsi onkin niin ruma etten rakasta sitä. Meidän lapsesta kuitenkin tuli aivan ihana Se on ihan tosi, että aina vanhemmat rakastavat lastaan ja ovat sitä mieltä että lapsi on paljon nätimpi kuin muut.

Noista muiden piirteiden periytymisestä, meidän tyttö on mahdoton papupata, vaikka kumpikaan vanhemmista ei ole erityisen puhelias. On perinyt piirteen isänsä äidiltä

 

[QUOTE="hehe";25088791]Vauvana hän kyllä näytti ihan martti ahtisaarelta [/QUOTE]

 

En oo vielä koskaan tavannut rumaa lasta!

Sinulla on sitten todella kaunis sielu. Minä olen kyllä nähnyt paljonkin ruman näköisiä lapsia, mutta eihän se ulkonäkö tietenkään ole tärkein asia tässä elämässä eikä varsinkaan lapsena. Yhtä tuttua lasta on tosi vaikea kehua facebookissa, kun on raukka punakkaihoinen, paksuposkinen ja omistaa tosi pienet tihrusilmät. Omien vanhempiensa mielestä tietysti tosi söpö vauva.

 

Mä olin vauvana aika ruma valokuvista katsottuna. Aikuisena ihan nätti kuitenkin.

 

No kyllä minua harmittaa, kun poika ei perinyt mieheni pituutta (lähes kaksi metrinen) vaan jänee äitinsä tavoin lyhyenlännäksi tallaajaksi...