Pelkään näitä pakkoajatuksia....

  • Viestiketjun aloittaja Sirpale
  • Ensimmäinen viesti
Sirpale
Mulla edelleen niin pieni annos lääkettä..etten oikein tiedä meneekö hyvin vai huonosti.
Aika paljon on edelleen epätodellista oloa, ja aina vaan jotenkin masis fiilis ja mikään ei innosta.

Sama täällä: 0liko sulla tässä välissä kuitenkin ihan hyvää..vaik nyt ollutkin pari päivää huonoa oloa??

entä riitu: Miten sulla??

 
mamma82: Ymmärsin että söit lääkettä ihan läpi synnytyksen? Tuliko vauvalle vieroitusoireita??
Itselläni olis vastaava tilanne edessä..ja pelottaa jos vauva saa jotain v.oireita syntymän jälkeen.
Kauan olet muuten syönyt lääkettä??

 
hei, sairastuin viime tammikuussa keskivaikeaan masennukseen. Oireita oli jo n.vuosi aikaisemmin, paniikkihäiriöitä ja ärtymistä, ym. Joulun jälkeen romahdin täysin, meillä on kaksi lasta 5 ja 3v sekä laajennusremppa,pitkäaikainen. Hakeuduin heti tk lääkäriin, sain unilääkkeen,koska menetin uneni täysin, n.viikon kuluttua sain ajan terapeutille ja aloitin cipralexin 10mg. Mies on ihan huipputyyppi,jäi heti töistä pois,hoiti kaiken ja on edelleen kotona, minä sairaslomalla ja käyn terapiassa. Lääke auttaa antamaan tilaa ja voimia käydä ahdistusta läpi, terapeuttini on kultaakin kalliimpi, jos pitäsi valita lääke tai terapia, niin ehdottomasti terapia!! Nyt olen suht normaalissa kunnossa, erona entiseen että hyväksyn itseni jo vähäsen sentään keskinkertaisenakin ja keskeneräisenä, elämähän ei tule valmiiksi enkä minäkään. Toipilas olen edelleen, se kestää ylläättävän kauan, aikaa tarvitsee väsynyt mieli. Suurin auttaja on Jumala, hän ei jätä kesken työtänsä meissä kenessäkään, uskalla jättää kaikki hänen kannettavakseen. Psalmien kirjat ovat valtavan hoitavia!! Siunausta ja voimia kaikille matalamielisille, masennuksesta paranee,älä pelästy huonoja päiviä äläkä pakene tuskaa,sillä se on jonkin uuden ja ihanan kasvumaata. Jumala voi!!!
 
sama täällä
Hei Sirpale!

Oli mulla kaksi viikkoa 5 mg jälkeen yhtä tuskaa ja sitten noin viikko hyvää, samaten sitten kun nostin 10 mg, että kovin vähiin on jäänyt nuo hyvät ajat. Nyt alkaa kyllä ottamaan päähän, kun jo luulin että auttais ,mutta tuntuu että pahenee vaan...Yöllä en varmasti nukkuis, mutta mulla on nukahtamislääkettä. Mitenhän sitä taas jaksaa, tuntuu että kaikki alkaa alusta,itkukin taas herkässä.
 
Sirpale
Sama täällä:
Musta jotenkin tuntuu että tuo lääkitys ei nyt ole se "oikea" sulle. Olet kuiténkin syönyt jo niin kauan, että pahimpien olojen pitäisi helpottaa.
Joskin ei taida olla oikea lääke mullekkaan...
 
Moi! Sama täällä ja Sirpale: Tuo lääke kannattaa varmaan tarkistaa. Itselläni tuo Seronil on auttanut ihan hyvin nimittäin, enää ei ahdista kokopäiväisesti. Jaksan olla päivän valveilla jo, tosin toisinaan otan päivällä pienet unet. Ainut haittapuoli on kauhea hikoilu ja ruokahalun kasvu. En sitten tiedä, olisiko näiden syiden takia hyvä vaihtaa lääkettä.......Ei mun mielestä, koska mielialani on kuiteskin noussut. Voimia!
 
Aloitin tänään lääkkeen.cipralex, masennukseen.
Aamulla 5mg.
Olo ihan hurja.. en tiedä onko ahdistusta vai mitä, mut olen ihan ihme tilassa. Kaikki tuntuu silmissä oudolta..koko maailma näyttää pelottavalta. . Välillä tulee ajatuksia että hulluksiko tulen...Kun jotenkin kaikki ahdistaa ja tuntuu vieraalta.
Yhtään en osaa rentoutua, ja jos jää paikalleen, niin tulee sellainen kohtaus että nyt sekoan, kun ajatukset käy niin sairaiksi.Hui kamalaa!
Onneksi täältä palstalta löytyi tällainen ketju...
 
hei sinä huhuhhuh

Mulla oli just tollasia oireita kun aloitin syömään lääkkeitä. Kyllä ne siitä tasaantuu ne olot. Itselläni kesti sen ekan päivän ja ne olot oli tosiaan ihan kauheita :snotty: tuntui tosiaan siltä, että hullux olen tulossa ja järki lähtee.
 
sama täällä
Hei Sirpale ja riitu!

Voihan olla ettei se lääke sovi, kävin juttelemassa psykiatrian sairaanhoitajan kanssa ja lupasi keskustella psykiatrin kanssa lääkkeistä, myös tuosta nukahtamislääkkeestä. En jaksaisi millään nostaa enään sitä, kun tiedän nuo olot...aloitan nyt terapian, katotaan kuinka se auttaa.Mites Sirpale sulla tuon lääkkeen kanssa, onko sulla yhtääkkisiä mielialan muutolsia?

 
alkaa elämä voittaa! talvella en saanut edes roikuttua kahta sekuntia kauempaa leuanveto tangossa. ja kamalaa puuskutusta. koitin tossa viimeviikolla... ja oho sain vedettyä oikeen yhen leuanvedon. sen verran oon saanu voimia että oon irtisanomassa itteni töistä ja muutetaan maalle missä on kaikki sukulaiset ja kaverit. jään himaan ja hommaan aikaa itelleni ja jonkun harrastuksen. olen aivan innoissani! talvella ei olis muutto tullu missään nimessä kyseeseen, siinä olis ollu NIIN HIRVEE HOMMA. nyt en malta päästä pakkamaan. odotellaan vaan et löytyy hyvä asunto. mulla on varmaan ollu kaikki:paniikihäiriö, masennus, työuupuminen. tsemppiä kaikille! :wave:
 
sureva
mulla alkoi masennus pikkuveljeni kuoleman jäkeen noin 2vuotta menin lääkäriin koska en muistanut enää tehdä edes ruokaa lapsille siivosin vaan kuin hullu tai istuin sohvan nurkassa sitten lääkäri
määräsi lääkettä masennukseen. ja lapset meni puolipäivä tarhaan.
lääke ei autanut vaan en välistä miustanut edes nimeäni joten lopetin lääkkeet ja olo on ollut normaali. olen ollut nyt yli vuoden ilman vauvakin syntyi 2.1.06
ja masennus alkoi taas näyttää hampaitaan en ole kyllä lääkäriin mennyt kun imetän .
ulos ei uskalla lähteä mutta on pakko kun on koira kävellyllä kuristaa niin ettei henki meinaa kulkea siksi teen pieniä lenkkejä mieheni menee pidempiä sitten illalla töistä tultuaan.
veljeni oli minulle niin rakas enkä jaksaisi täällä vaeltaa ilman häntä!
onneksi mulla on herra jeesus joka autta jaksamaan
itku ehkä helpottais mut en jotenkin kehtaa itkeä pelkään jonkun sanovan että siitä on jo niin kauan kun veli kuoli
ei se tunnu pitkältä ajalta kun tuntuu että olämä on kyllä jatkunut joo mut ei mun sisäinen elämä oo heippa teille kaikille ja jaksamista
:hug:
 
Sirpale
Sama täällä ja riitu:

Luettuani näitä viime hetken kuulumisia...tuli vain mieleen.... että onko teidän elämän laatu parantunut selkeästi lääkkeiden myötä??
siis muutosta parempaan tapahtunut??

Kun itse en ole ollenkaan varma...tahmeaa on!
 
sama täällä
Hei Sirpale!

Ei täälläkään mitenkään hyvin. Töissä yrittänyt käydä ja välillä jo ollut vähän parempaakin, mutta mielessä koko ajan pelko kaikesta mitä on kokenut. Käyn nyt terapiassakin, mutta katotaan nyt. Voisin kirjoitella sulle kun saan aikaiseksi ottaa sähköpostin.
 

Yhteistyössä