"Vieras"
Minäkään en pelkää kuolemaa, siis sitä mitä minulle käy. En usko kuoleman jälkeiseen elämään, joten miksi murehtia kuolemaa kun silloin ei enää tunne/ikävöi jne.
Mutta pelkään kuolemaa tai oman kuoleman ajattelu ahdistaa, kun mietin miten lapseni asian kokevat ja en kestä ajatella heidän suruaan.
Mutta pelkään kuolemaa tai oman kuoleman ajattelu ahdistaa, kun mietin miten lapseni asian kokevat ja en kestä ajatella heidän suruaan.
Pelkäsin kuolemaa, mutta kun tulin uskoon pelko hävisi.
"vieras"
En muuten, mutta en haluaisi kuolla ennenkuin tarpeeksi vanhana. Sen takia, että haluaisin että lapseni saisivat pitää minut tarpeeksi kauan äitinä ja mummona, ja saisimme elää myös mieheni kanssa yhdessä
eläkeikäisinäkin.
Kuolemaa en pelkää, pelkään sitä että tulisin niin heikkokuntoiseksi että multa menisi joko järki tai fyysinen terveys niin, että joutuisin toisten armoille.
eläkeikäisinäkin.
Kuolemaa en pelkää, pelkään sitä että tulisin niin heikkokuntoiseksi että multa menisi joko järki tai fyysinen terveys niin, että joutuisin toisten armoille.
Nuorempana en pelännyt, nykyään kyllä ahdistus asiasta. Toivoisin saavani lapsuuden uskoni jotenkin elvytettyä ennalleen tai miten sen nyt sanoisi... Ajatus siitä ettei kuoleman jälkeen ole mitään ahdistaa aivan kurkkua kuristaen.
Ken guru
En sinäänsä. Mutta pelkään sitä elämän loppuvaihetta sairauksineen. En pysty elämään missään sairaalan tai tk:n vuodeosastolla, mutta usein ei pysty kotonakaan olemaan jos ei ole omaishoitajaa eikä kotihoidon tai kotisairaalan palvelut riitä.
Pelkään että pystykään pysymään päätöksessäni, että en halua mitään elämää pitkittäviä hoitoja vakavaan kuolemaan johtavaan sairauteen jos hoidot pidentävät elinikää vain hieman, ja huonontavat elämänlaatua.
Pelkään että pystykään pysymään päätöksessäni, että en halua mitään elämää pitkittäviä hoitoja vakavaan kuolemaan johtavaan sairauteen jos hoidot pidentävät elinikää vain hieman, ja huonontavat elämänlaatua.
"vieras"
No mä oon huono uskovainen ja pelkään ajottain kuolemaa.
Keittiönoita
Aiemmin en pelännyt kuolemaa, sillä olen elänyt siten, ettei mitään ole jäänyt sanomatta tai tekemättä. Kun viime joulukuussa sitten tosiaan "kävin kättelemässä Kuolemaa", suhtautumiseni kuolemaan muuttui. En edelleenkään pelkää itse kuolemistapahtumaa (ei se voi olla sen kivuliaampi ja kammottavampi kuin mitä jo koin), mutta olen huomannut pelkääväni äkkikuolemaa. En sittenkään ole niin valmis lähtemään kuin mitä olin kuvitellut. Jälleensyntymiseen uskovana kuoleman jälkeinen aika ei tietenkään pelota vaan se on vain luonnollinen uusi alku.
"vieras"
En ole jaksanut kunnolla rukoillakkaan. Elämässä tuntuu olevan vaan kriisiä ja painolastia, ja on jäänyt myös taka-alalle että Jumala johdattaa, ja on mukana elämässä.
vieraileva
Ei pelota, ahdistaa se, että jonain päivänä minua ei ole. Se ajatus, että olen ei missään. En voi käsittää sitä mitenkään, ja oksettaa ajatuskin. Ristiriidassa sen kanssa, että olen toivonut omaa kuoleemani moneen otteeseen väsyneenä...
-75
En oikeastaan pelkää sitä kuoleman hetkeä mutta kuolema kyllä muuten pelottaa. Haluaisin lähteä "saapaat jalassa" sitten joskus tosi vanhana. En tosiaankaan halua vuosiksi tai vuosikymmeniksi johonkin tk-vuodeosastolle makaamaan päivästä toiseen vaipoissa, syötettävänä, puhumattomana...
Pelkään kuolemaa siinä mielessä että jos se tulee liian aikaisin tai joku läheinen kuolee, miten elämään jääneet sitten selviävät. Pelkään kuoleman aiheuttamaa surua.
Pelkään kuolemaa siinä mielessä että jos se tulee liian aikaisin tai joku läheinen kuolee, miten elämään jääneet sitten selviävät. Pelkään kuoleman aiheuttamaa surua.
[QUOTE="vieras";28540995]En ole jaksanut kunnolla rukoillakkaan. Elämässä tuntuu olevan vaan kriisiä ja painolastia, ja on jäänyt myös taka-alalle että Jumala johdattaa, ja on mukana elämässä.[/QUOTE]
Tämä tarkoittaa että Hänellä on nyt tilaisuus auttaa sinua kun omat voimat loppuu. Jumala enemmän kuin mitään muuta vain odottaa, että sanot auta mua
Ei siinä korulauseita ja hienoja rukouksia tarvita:hug:
Tämä tarkoittaa että Hänellä on nyt tilaisuus auttaa sinua kun omat voimat loppuu. Jumala enemmän kuin mitään muuta vain odottaa, että sanot auta mua
Ei siinä korulauseita ja hienoja rukouksia tarvita:hug:
En pelkää, mutta kyllä mä sitä mietin. Etenkin, kun äidillä on ollut rintasyöpä ja suvussa muillakin ko.syöpää ja muita rinnan kasvaimia. Lisäks on yks toinen juttu, mikä saattaa altistaa ennenaikaiselle kuolemalle. Ja siinä se pointtini tulikin, kuolema itsessään ei pelota, mutta jos se tulee ennen vanhuutta, niin se pelottaa.
kokemus
Kauan lähetessä kuolemaa
ahdistus ja pelko katoaa.
Kevyt kulkea on rajan yli,
lohduttava putouksen syli.
Hän ken taistelutta siihen jää
ehkä eniten hän ymmärtää?
-Saima Harmaja-
En nyt pystynyt taistelutta jäämään, kun aivoverisuoneni repesi ja makasin kolme kuukautta letkuissa - ja toivuin. Pelko on vaikea sana, kuoleman vastustus ja kuoleman ahdistus on eri kuin pelko?
Vanhetessa kyllä vähitellen kuoleman ajatukseen suostuu. Pienten lasten äitinä kuolemaa varmaan pelkäsin eniten, enemmän kuin silloin kun se kuoleman mahdollisuus eniten käsillä oli.
ahdistus ja pelko katoaa.
Kevyt kulkea on rajan yli,
lohduttava putouksen syli.
Hän ken taistelutta siihen jää
ehkä eniten hän ymmärtää?
-Saima Harmaja-
En nyt pystynyt taistelutta jäämään, kun aivoverisuoneni repesi ja makasin kolme kuukautta letkuissa - ja toivuin. Pelko on vaikea sana, kuoleman vastustus ja kuoleman ahdistus on eri kuin pelko?
Vanhetessa kyllä vähitellen kuoleman ajatukseen suostuu. Pienten lasten äitinä kuolemaa varmaan pelkäsin eniten, enemmän kuin silloin kun se kuoleman mahdollisuus eniten käsillä oli.
-
En minäkään pelkää kuolemaa, mutta pelkään miten lapseni pärjäisivät, jos kuolisin. En siis halua kuolla vielä moniin moniin moniin vuosiin.