Pelkkien "iltatähtien" äidit

Tätä 40+ - palstaa lukiessani olen huomannut, että suurin osa äideistä tuntuu olevan sellaisia, joilla on jo teini-ikäisiä lapsia ja sitten se "pahnanpohjimmainen" (tai pari sellaista).
Itselläni on kuitenkin pelkästään näitä "iltatähtiä" eli olen saanut lapseni 40- ja 41-vuotiaana. Löytyykö täältä muita "myöhäisherännäisiä"? Toki olisin lapsia aiemminkin halunnut, mutta minkäs sille voi, että se sopiva isäehdokas löytyy vasta varttuneemmalla iällä.
Ja erääseen toiseen ketjuun viitaten, minulla on erittäin reippaat ja virkeät, yli 7-kymppiset vanhemmat, jotka todella mielellään hoitelevat pieniä lapsenlapsiaan ja pyytävät saada heitä yökylään. =)

 

Moi

Ainokaiseni sain 4-kymppisenä. Nyt hän on reipas eskari eikä ole vielä lainkaan huomannut, että vanhemmat olisivat muita äitejä tai isiä vanhempia. Varmaan sekin aika tulee väistämättä.
Ei elämää voi ajastaa etukäteen tai laittaa valmiiseen formuun. Meidän aika saada perillisiä on juuri oikea aika, niin kuin kaikilla muillakin. =)

 

\

Ei elämää voi ajastaa etukäteen tai laittaa valmiiseen formuun. Meidän aika saada perillisiä on juuri oikea aika, niin kuin kaikilla muillakin. =)

Samaa mieltä olen minäkin! =)

 

Minulla ja ainokaisellani on ikäeroa tasan 40 vuotta ja 4 kuukautta.
Tämä "millennium-baby" menee ensi syksynä eskariin.
Lapsia en halunnut aikaisemmin, pitkän harkinnan tuloksena kypsyin sitten vihdoin viimein ajatukseen. Ajattelin, että saa nyt tulla jos on tullakseen, mutta mihinkään hoitoihin en lähde. Ja kaikkien - myös itseni - suureksi hämmästykseksi tulin heti raskaaksi.
Joka päivä kiitän tästä saamastani lahjapaketista, josta on niin paljon iloa, etten voi sanoin kuvata!

 

Minä olin 41 v., kun sain lapsen, mutta ei hän olekaan mikään *pelkkä*, kuten lainausmerkeissä jo totesitkin. Me yrittelimme lasta silloin tällöin ja sitten totesimme, että ei sitten, kun ei tullut, niin ollaanpa kahdestaan - tulin raskaaksi seuraavasta ovulaatiosta. Erittäin hienona pidän sitä, että saimme olla kahden niin kauan ja elää omaa aikuisen elämäämme. Nyt meillä on lapsi, jota emme ole tyrkkäämässä sinne sun tänne hoitoon, että pääsemme viihteelle. Lapsi on meidän viihteemme. Hän on elämäni ainoa suuri saavutus.