pelottaa iskän puolesta.. :(

se epäteitoisuus on pahinta. huomenna kuulemma lekuri soittaa, mut saa nähdä kauan pitää odotella, et pääsee leikkaukseen. lekuri oli kyllä sanonut, että henkiin jää

 

Niin että oletko LTO?

ai LämmönTalteenOtto?

 

Hei ap. Äidilläni todettiin toukokuun lopulla munuaissyöpä. Kun näin hänet (tapaamme yleensä parin kuukauden välein) hän oli laihtunut parikymmentä kiloa ja kävely oli tosi huonoa. Diagnoosina oli tässä vaiheessa laajalle levinnyt syöpä (etäpesäkkeitä keuhkossa ja luustossa). Hänet tutkittiin viikkojen aikana päästä varpaisiin ja tuloksia tuli tasaisin välein. Tässä vaiheessa olin aivan varma että äitini on todennäkoisesti syksyllä kuollut. En siis ole ollenkaan pessimististä tyyppiä ja äitini on ollut tähän asti superterve, ja tosi terveet elämäntavat, mutta kun tilannne näytti niin toivottomalta. No, vaan ei näytä enää! Munuainen leikattiin pois ja äitini kunto lähti tästä kohenemaan aivan hämmmästyttävällä tavalla. Nyt tilanne on se että hänellä alkaa tällä viikolla lääkehoito, ei siis edes säde/sytostaattihoitoa (en kyllä tiedä onko sillä merkitystä mutta tuntuu siltä). Lääkäri ei missään vaiheessa antanut ikäviä ennusteita. Luustokuvastakin hän sanoi (kun äitini ei ollut innokas näkemään tätä) ettei ei näistä kuvista pitäisi mieltänsä pahoittaa. Ja kuvissa siis näkyi vähän ylimääräistä mutta se ei olekaan niin vakavaa kun mitä luulisi. Nyt olen siinä ajatuksessa että äitini sai ikävän kesäyllärin mutta elämä voitti! On sanottava vielä että äitini on hyvin positiivinen ja rauhallinen ihminen ja hän otti kaiken lunkisti koko ajan. En usko että siitäkään ainakaan haittaa on. Tsemiä sulle ap. Tulosteiden ym. odottelu ja kaikki on kyllä tosi rastkasta mutta älä ihmeessä luovu toivosta. (munuaissyövissä on kuulemma kyvät toipumisennusteet yleensäkin, mä en ettinyt mitään tietoa koska en uskonut että se olisi auttanut.)

tsemppiä sinnekin!!

 

Mulla isä kans ei mennyt lekuriin kun lopulta puolväkisin vietiin. Myöhäistä. Hän on nyt kuollut. Syöpä oli jo levinnyt.

 

[QUOTE="vieras";24175201]Mulla isä kans ei mennyt lekuriin kun lopulta puolväkisin vietiin. Myöhäistä. Hän on nyt kuollut. Syöpä oli jo levinnyt.[/QUOTE]

;( otan osaa.

 

Tulehan, Kati, kertomaan vaikkapa tähän ketjuun taas, kun selviää lisää isäsi tilanteesta ja ennusteesta - ja vaikkapa omista tuntemuksistasi.

 

tänään iskä saa tulokset TT-kuvauksesta, ultrassa kaikki näytti ok. tämän päivän tulokset tietty on varmemmat. pelottaa ja jänskättää ihan törkeesti

 

tänään iskä saa tulokset TT-kuvauksesta, ultrassa kaikki näytti ok. tämän päivän tulokset tietty on varmemmat. pelottaa ja jänskättää ihan törkeesti

Kati, voimia sulle. Tuo on pelottavaa ja jännittävää aikaa kun joutuun tuloksia odottamaan. Itse menetin äitini haimasyövälle.

 

[QUOTE="Iita";24271000]Kati, voimia sulle. Tuo on pelottavaa ja jännittävää aikaa kun joutuun tuloksia odottamaan. Itse menetin äitini haimasyövälle. [/QUOTE]

:hug:

 

iskä äsken tuossa soitti. syöpä ei ollut levinnyt ja ens ke on jo leikkaus. kylläpä helpotti!!!

 

Voimia:hug: Oma isäni nukkui pois juhannusaattona syövän väsyttämänä,ensi viikolla uurnanlasku. Ikävä on musertava. Teillä tilanne toinen ja varmasti valoisampi. Ei ollut tarkoitus masentaa mieltäsi.

Myös mun isä kuoli 2viikkoa sit maanantaina keuhkosyöpään. Hautajaiset parin päivän päästä.
Ap:lle voimia, toi on todella rankkaa aikaa kun miettii mielessään kaikkea mahdollista.
Toivottavasti isäsi kasvain saadaan poistettua, eikä ole lähettänyt etäpesäkkeitä mihinkään.

 

Kiva kuulla hyviä uutisia!

 

tänään on iskällä se leikkaus. vein aamulla sairaalalle. jänskättää vimmatusti, mutta eiköhän kaikki mene hyvin

 

toivotaan parasta!! :hug:

 

voimahalit :hug: ihanaa, että isä pääsi näin pian leikkaukseen! kaikkea hyvää teille!

 

tänä kesänä meidän perheessä kävi niin että samalla viikolla kun pääsin opiskelemaan radiologiaa ja sädehoitoa, isäni sairastui luusyöpään. Ennuste ei lupaile hyvää mutta hoidolla yritetään saada tauti kuriin ettei leviäisi enempää. Raskaalta tuntuu, toivon vaan ettei opiskeluani hankaloittaisi läheisen sairaus vaan voisin ottaa opinnot ammatillisessa mielessä. Tietysti toivon että syöpä saataisiin parannetua mutta tällä hetkellä näyttää huonolta.

Kovasti tsemppiä Kati1979 että isäsi selviytyisi tästä ikävästä sairaudesta!

Itseäni mietityttää tällä hetkeellä se kuinka selittäisin tuolle 3-vuotiaalle papan poismeno kun sen aika koittaa. Olisiko kellään kokemuksia tästä?

 

[QUOTE="koi";24320862]tänä kesänä meidän perheessä kävi niin että samalla viikolla kun pääsin opiskelemaan radiologiaa ja sädehoitoa, isäni sairastui luusyöpään. Ennuste ei lupaile hyvää mutta hoidolla yritetään saada tauti kuriin ettei leviäisi enempää. Raskaalta tuntuu, toivon vaan ettei opiskeluani hankaloittaisi läheisen sairaus vaan voisin ottaa opinnot ammatillisessa mielessä. Tietysti toivon että syöpä saataisiin parannetua mutta tällä hetkellä näyttää huonolta.

Kovasti tsemppiä Kati1979 että isäsi selviytyisi tästä ikävästä sairaudesta!

Itseäni mietityttää tällä hetkeellä se kuinka selittäisin tuolle 3-vuotiaalle papan poismeno kun sen aika koittaa. Olisiko kellään kokemuksia tästä?[/QUOTE]


jaksuja siullekin!! kyllähän tuommoiset uutiset laittaa nöyräksi.

 

voimahalit :hug: ihanaa, että isä pääsi näin pian leikkaukseen! kaikkea hyvää teille!

kiitos

 

nyt on kuulemma iskä päässy osastolle ja kaikki menny suunnitelmien mukaan

 

koi:kerrot asiallisesti kun lähdön hetki koittaa.Meillä kuoli mummo puoli vuotta sitten ja lapsille kerrottiin niinkuin asia on eli mummo on kuollut.Ei mitään nukkunut pois tms.Ja väkisinkin kuulivat kun surunvalittelijoita alkoi virtaamaan.Parempi ettei tarvinnut siinä tilanteessa miettiä mitä voi sanoa/kertoa,vaan pystyin puhumaan ihan vappasti koska lapset tiesivät myös.Meillä mummo tuhkattiin ja sekin selitettiin että mummon sielu on jo taivaassa ja ruumis tuhkataan mummon omasta toiveesta.Ihan hyvin asian ottivat (3-v,7-v ja 8v).Eikä tuo nuorin edes kovasti kysellyt.Vähän oli ihmeissään siunaustilaisuudessa kun meitä itketti niin kovasti.Mutta kerrottiin että on niin kova ikävä mummoa.Tänäänkin hän on lauleskellut kovasti mummosta ja mummolle,isommat lapset surevat kun pienin laulelee.Meidän mummo on kirkkain tähti yötaivaalla,näin meidän lapset ajattelevat.

 

soitin äsken iskälle. olikin kuulemma leikkauksessa löytynyt imusolmukkeestakin jtn ;( leikkas sen tietty samal pois... mut ei se nyt sit oltkaan niin iisi juttu..