Pelottaako odotus keskenmenojen jälkeen?

Olen taas raskaana vko 17, mutta tuoreessa muistissa vielä keskenmenot 01 ja 02 eli vuoden sisällä kaksi (toinen vko 18 ja toinen 21).

Paniikki kohtaukset meinaa kaatua päälle, joka kerta kun käyn neuvolassa kuuntelemassa sydänääniä. Aina siinä maatessani odotan milloin ei kuulu enään sydänäänet, helpotuksen kyyneleet tulee silmiin kun äänet löytyy, mutta paniikki kasvaa, mikäli neuvolatäti ei saa niitä heti kuulumaan.

Tuntuu, että edelliset tapahtumat toistaa itseään, enkä uskalla nauttia tästä odotuksesta.

Miten teillä muilla on odotukset menneet keskenmenojen jälkeen ?

 

Pelottaa,Pelottaa...en millään edes usko olevani raskaana...(viikkoja siis pian 7)

 

...samoin myös pelottaa, en edes pysty vielä iloitsemaan tästä raskaudesta nyt viikkoja 12 ehkä ekan ultran jälkeen helpottaa ja sitten kun tuntee vauvan liikkeet. Positiivinen mieli ja paljon puuhaa pitää synkät mietteet syrjässä ainakin osittain.

 

kyllä, pelottaa ja paljon.... silti aion olla sitkeä ja taistella äitiydestä viimeiseen asti

 

Menetin myös vauvan viikolla 27. ja kokemus on tuoreessa muistissa :'( Tapahtuneesta on aikaa 5kk ja nyt olemme uskaltautuneet yrittämään jälleen. Tälläkin hetkellä pelottaa, että mites sitten taas jaksaa ja miten osaan iloita raskaudesta, kun kokoajan pelottaa :ashamed: Mutta täytyy vain toivoa, että onnistumme ja meillekin suodaan pieni nyytti. Ja raskausaikaa on turha murehtia etukäteen. Se menee varmasti pelon siivittämänä, mutta sille ei mahda mitään Voimia teille muillekkin, joita pelko vainoaa...eipähän ainakaan pelätä kukaan yksin

 

mulla oli kahden vuoden sisään 2 keskenmenoa ja yksi kuolleen lapsen synnytys. Synnytyslääkäri suositteli luovutus-soluja meidän tapauksessa.En enää uskalla ajatella raskautta omilla munasoluillani.

 

hei hellu! Minulla kanssa kokemusta epäonnisista raskauksista.. -97 keskenmeno, -01 kohdunulkonen ja -03 keskenmeno. Minulla on kaksi ihanaa lasta -02 p ja -04 t. Heidän odotusajat meni kauhusta kankeana että milloin....
:hug:

 

Ei se auta kuin päivä kerralla mennä eteenpäin. Mulla on takana kaksi keskenmenoa ja kaksi ihanaa lasta. Molemmat raskaudet olen saanut pelätä. Neuvolaan meno oli just yx niistä hirveimmistä, kun pelkäsi, ettei sydänääniä enää kuulu.
Molemmista onnistuneista raskauksista olen uskaltanut kertoa muille vasta n. 20 raskausviikon jälkeen, eli sitten kun rakenneultra on tehty. Mutta ei se pelko siitäkään vielä ole kadonnut. Voi kun joskus saisin odottaa onnellisesti...ilman pelkoja... :'(

 

Kyllä pelottaa! Vielä en ole uskaltanut edes haaveilla raskaudesta keskenmenon jälkeen. Onneksi minulla on yksi lapsi antamassa iloa elämään. Toivon kaikille teille turvallista odotusta ja suloista lopputulosta!
Lämmintä kevätmieltä!

 

Mulla oli km viime marraskuussa rv 12+5 ja pitkään pelotti ajatus uudesta raskaudesta. Sairaalassa (ollessani "tyhjentymässä") eräs aivan ihana kätilö löi muhun voimaa kertomalla omasta keskenmenostaan ja sen jälkeisestä raskaudesta. Hän sanoi olleensa raskausaikana kuin elävä kivi. Ei siis ollut juuri hymyillyt eikä nauttinut ollenkaan vauvan liikeistä, koska pelkäsi jatkuvasti keskenmenoa. Hän kertoi,että nykyään harmittaa todella paljon, kun ei antanut itselleen lupaa nauttia, 9kk meni hänellä siis täysin pelossa. Tämä kätilö vannotti minua nauttimaan omista raskauksistani ja nyt onkin jo todella hyvä ja toiveikas mieli.
Raskaana en vielä ole, mutta kaiken hyvän otan avosylin vastaan.

 

\

Mulla oli km viime marraskuussa rv 12+5 ja pitkään pelotti ajatus uudesta raskaudesta. Sairaalassa (ollessani "tyhjentymässä") eräs aivan ihana kätilö löi muhun voimaa kertomalla omasta keskenmenostaan ja sen jälkeisestä raskaudesta. Hän sanoi olleensa raskausaikana kuin elävä kivi. Ei siis ollut juuri hymyillyt eikä nauttinut ollenkaan vauvan liikeistä, koska pelkäsi jatkuvasti keskenmenoa. Hän kertoi,että nykyään harmittaa todella paljon, kun ei antanut itselleen lupaa nauttia, 9kk meni hänellä siis täysin pelossa. Tämä kätilö vannotti minua nauttimaan omista raskauksistani ja nyt onkin jo todella hyvä ja toiveikas mieli.
Raskaana en vielä ole, mutta kaiken hyvän otan avosylin vastaan.

Olipas ihana kätilö Tuollaisia saisi olla enemmänkin. Minullakin oli tosi ihana kätilö ja yksi kertoi omasta kokemuksesta ja itki kanssani, kun synnytin kuolleen vauvan :'( Hän todella osasi kuunnella ja tsempata

 

Kyllä pelottaa ja paljon... :\|

Olen kuitenkin päättänyt nauttia seuraavan raskauden joka ainoasta päivästä alusta alkaen, jos minulle vain sellainen onni vielä suodaan.

On turha murehtia. Täytyy vain uskoa. Kun todella tietää ja ymmärtää sen, että maanpäällinen aika on rajallinen ja ettei koskaan voi tietää, mitä huominen tuo tullessaan. Vasta silloin alkaa elää jokaisen päivänsä täysillä, niinkuin se olisi elämän ainoa päivä.

Rohkeus ei ole pelon puutetta, vaan pelon hallintaa"

Rohkeutta ja voimia meille kaikille pelkääjille.
Täältä vielä noustaan... =)

 

Kyllä pelottaa.. Elokuun 04 jälkeen olen ollut kolmesti raskaana, kaikki menneet kesken; eka rv 12, toinen rv 10 ja kolmas rv 6. Nyt taas raskaana, mutta en uskalla nauttia raskaudestani ennen kuin menen ensimmäiseen ultraan rv 12 tjtn... eli siis niskapoimu-ultraan.

 

pelottaa todella paljon :ashamed: mutta kun ensimmäisen kerran kuuli vauvan sydänäänet ni helpotti vähän sit helpotti vielä enemmän ku ultrassa näki sen pienen vipeltäjän ja eka kerran tunsi potkut :hug: mulla on kaks ihanaa poikaa `97 ja `99. keskenmenoja oli kaks niiden jälkee,eka 2002 ja toinen 2003.nyt onnellisesti raskaana ja viikkoja jo 32.

 

KIITOS teille vastanneille. Turvallista huomata, etten ole yksin pelkojeni kanssa - vaan käyn samaa läpi mitä te muutkin.

Nyt tunnen jo liikkeet, joten pikkaisen helpottaa, mutta edelleen pelko jyrää ja usko lapsen syntymään on minimaallinen.

 

kyllä pelotti. Ensimmäiset 4kk pelkäsin koko ajan että keskenmeno tulee..Ehkä pidempääkin, mutta siitä se usko vahvistui kun vaavi masussa alkoi potkimaan.

 

pelottaa tosi paljon.ollaan yritetty vauvaa keskenmenon
jälkeen muutama kuukausi.aina välillä tulee kauhee
paniikki etten haluakkaan enään raskaaksi jos se taas
meneee kesken.