1.Mikä muuttui kolmannen lapsen jälkeen? Ajankäyttö, auto, asunto, joku muu?
Auto piti vaihtaa isompaan, mutta koti pysyi samana. Ajankäyttökään ei ole mielestäni muuttunut suuntaan, taikka toiseen, eli aivan samalla tapaa tässä ollaan ja elellään, kuin mitä ennenkin.
2.Sama kysymys, mikä muuttui viidennen lapsen jälkeen, vai onko ihan sama onko lapsia neljä vai viisi?
-
3.Ostatko kaikille lapsillesi vaatteet, pyörät jne. uutena vai kiertääkö sisarusten kesken?
En juurikaan osta mitään uutena, vaan pyrin hankkimaan ennemmin käytettyä niin vaatteet, pyörät, kuin monet muutkin asiat. Mutta tämä asia ei sinänsä kyllä liity lapsilukuun, sillä olen suosinut käytettyä myös silloin, kun olin lapseton.
Kolme vanhinta on tyttöjä ja pienemmille tytöille on suorastaan kunnia-asia saada isompien pieneksi jääneitä vaatteita itselleen. Ne kun tuntuvat aina olevan kauniimpia, parempia ja upeampia, kuin mitä ne omat vaatteet ovat
Teini sai valita uuden ja käytetyn pyörä väliltä ja hän päätyi valitsemaan käytetyn pyörän. Mutta olisin siis ostanut hänelle pyörän uutenakin, mikäli hän olisi niin halunnut. Osa perheen pyöristä on hankittu uusina, mutta suurin osa käytettynä ja niitä on kierrätetty lapselta toiselle. En näe mitään järkeä siinä, että ostaisin uuden pyörän, käyttäisin sitä yhdellä lapsella yhden kesäkauden, jonka jälkeen myisin sen pois ja ostaisin seuraavana kesänä uuden, samankokoisen pyörän, koska perheen toinen lapsi on pyörää vailla...
4.Onko kaikilla oma huone?
Teinillä on oma huone, 6v:lle tein oman pikkuhuoneen vaatehuoneestamme ja 5v:llä on oma huone, jossa sijaistee myös 6v:n sänky (jossa hän siis nukkuu yöt).
Nuorimmainen on vielä vajaa 2v, eikä hänellä ole omaa huonetta, eikä tule olemaankaan vielä muutamaan vuoteen, sillä huoneet loppuvat kesken. Mutta oman tilan saamme hänelle kuitenkin rakennettua, kun hän sitä rupeaa kaipaamaan.
5. Onko kaikilla maksullisia harrastuksia?
Ei ole, mutta kyseessä ei ole vanhempien päätös tai rahapula, vaan se, ettei teini ole "harrastajatyyppiä", eikä perheen pieninkään vielä harrasta mitään.
Pikkutyttöjen harrastuskulut vuonna 2014 oli noin 850 euroa ja tänä vuonna summa nousee, toisen tytön siirtyessä valmennusryhmään. Lisäksi perheen aikuiset harrastavat (maksulliset harrastukset). Teiniä koitamme taas syksyllä innostaa jonkin harrastuksen pariin, mutta nuorin ei luultavasti aloita vielä harrastamista.
6.Mikä suuressa perheessä on parasta?
Vaikea sanoa. En näe, että suuri perhe nyt sinänsä tuo mitään sen kummempaa "etua", hieman pienempään perheeseen verrattuna. Koen, että 3-lapsinen perhe on aivan yhtä hyvä ja kiva, kuin mitä 4-lapsinenkin.
1-lapsiseen ja jossakin määrin 2-lapsiseenkin perheeseen verrattuna isommassa perheessä on yleensä aikalailla 24/7 se tilanne, että kotoota löytyy leikkikaveri ja seuraa. Jos joku lapsista haluaa olla rauhassa, niin joku toinen lapsi hyvin todennäköisesti haluaa aloittaa yhteiset leikit, askartelut tms.
Lisäksi ajattelen lämmöllä sitä aikaa, kun saan joskus olla mummo. Kun lasia on 4, on jo melko todennäköistä, että saan vähintäänkin sen yhden lastenlapsen. Todennäköisesti useammankin.
7. Mikä vaikeinta?
Sairastelut. Kun yksi sairastuu, niin sairastuu toinenkin. Ehkä kolmaskin. Huonolla tuurilla koko porukka.
Mikäli lapset ovat perusterveitä, niin nuo flunssat ja jopa oksennustaudit kyllä kestää, koska niiden tietää menevän melko nopeasti ohi. Mutta siinä kohtaa, kun lapsilla on pitkäaikaissairautta tai eteen tulee jotakin vakavampaa, voi perheen voimavarat olla melko kovalla koetuksella.
Viime kesänä mies ja lapset sairastuivat enterorokkoon kesken lomareissumme. Juduimme jättämään loman kesken ja palaamaan kotiin, koska nuorin oli niin huonossa kunnossa. Parin päivän päästä toiseksi nuorimman kunto romahti ja sen seurauksena perheemme arki heittikin melkoista kuperkeikkaa, eikä se ole täysin ennallaan vielä tänäkään päivänä.
Lapsi vammautui (hänen jalkansa halvaantui yhtäkkisesti) ja lapsen päivittäinen kuntoutuksensa jatkuu edelleen. Tämän lisäksi toisellekin lapselle tuli ongelmia jalkojen kanssa ja hänelläkin alkoi fysioterapiakäynnit + kotijumpat. Ja jottei tässä vielä kaikki, niin nuorimmainen on kärsinyt alkukeväästä saakka voimakkaista ja rajuista ihottumaoireista, joiden syytä ei vielä tiedetä (tutkitaan parhaillaan).
Joten tähän kysymykseen oli tosiaan helppo vastata...SAIRASTELUT!
8.Kuinka usein olet väsynyt lapsiin/arkeen?
Päivittäin. Mutta kyse on vain sellaisesta pienestä, ohi menevästä hetkestä ja koen aivan vastaavaa tunnetta ihan kaikkea kohtaan. Tunne on siis sellainen, että "äh, pitäisi laittaa pyykit koneeseen, en jaksa" tai "äh, joko lapset on taas vaatimassa jotakin", eli mistään todellisesta, ns. oikeasta väsymyksestä ei ole kyse.
Mieheni on hyvin osallistuva isä ja väitänkin, että se + omat harrastukseni ovat tekijöitä, joiden ansiosta en ole koskaan uupunut lapsiin tai arkeen. Koen, että arkemme on toisaalta hyvin tasaista, mutta toisaalta varsin vaihtelevaakin, joten ei siihen oikein voi mielestäni väsyä. Mikäli jokin homma tuntuu tylsältä, niin teen siihen muutoksen, jonka johdosta se taas muuttuu mukavammaksi.
9.Onko lapset koskaan yhtäaikaa yökykylässä, eli kuinka usein vanhemmilla kahdenkeskeistä aikaa?
Perheen nuorin (vajaa 2v) ei ole koskaan ollut yökylässä. Eli kahdenkeskesen yön olemme viettäneet viimeksi...hmmm...oiskohan ollut kesällä 2012, eli 3 vuotta sitten.
Mutta en niinkään koe, että tarvitsisimme kahdenkeskeistä aikaa YÖLLÄ, sillä öiseen aikaan arvostan eniten sitä, että saan nukkua
Arvostan siis enemmän sitä, että saan viettää mieheni kanssa aikaa PÄIVÄLLÄ, vaikka sitäkään en ihan hirmu korkeaksi prioriteetiksi elämässä juuri nyt josta.
Kävimme mieheni kassa viettämässä yhteisen päivän ja illan noin kuukausi sitten. Mukavaa meillä toki oli, mutta tietyllä tapaa me molemmat pidämme vielä mukavampana sitä, että saamme tehdä jotakin yhdessä, ihan koko perheen kanssa. Eli jos saa valita romanttisen, kahdenkeskeisen ravintolaillallisen tai lasten kanssa vietetyn Puuhamaaretken väliltä, niin kyllä me taidetaan sen Puuhamaan puoleen kallistua.
Meillä on mahdollisuus viedä kaikki lapset yökylään vaikka jo heti tänään, mutta emme tunne moiseen tarvetta ja halua.
10.Ehditkö viettää lasten kanssa yksilöllistä aikaa? Kaipaako he sellaista edes?
Kuten tuossa jo tuli esiin, niin me tehdään juttuja mielellään koko perheen kesken, eli arjen ulkopuolella tulee tehtyä hyvin vähän mitään sellaista, joka olisi ns. yksilöllistä. Lomareissuille lähdetään aina koko perheen voimin, mutta kun pienet ovat menneet nukkumaan, niin mies lähtee teinin kanssa vielä pulahtamaan järveen, "salaa" pienemmiltä. Teinille järkeätään lomilla muutoinkin aina mahdollisuuksien mukaan jotakin extraohjelmaa/juttua, jolla hänet huomioidaan erikseen.
Pikkutytöt eivät niinkään kaipaa kahdenkeskeistä aikaa vanhempien kanssa, mutta monasti hoidamme kauppareissut niin, että mukaan lähtee aikuinen ja yksi lapsi, jolloin tuo mukaan lähtevä lapsi saa olla vanhemman kanssa hetken kahden. Teini lähtee puolestaan aina toisinaan kanssani kirppistelemään tai kauppakeskukseen, jolloin vietämme "äiti-tytär"-aikaa. Käymme monasti samalla ravintolassa syömässä tai tekemässä jotakin muuta kivaa. Lisäksi teini tykkää auttaa puutarhahommissa, joten kesällä meidän tulee vietettyä kahdestaan useampia iltoja pihahommien parissa, kun mies on pienten kanssa iltapuuhien parissa.
