Pettämisen jälkeen... olen muuttunut huonoon suuntaan:(

puol vuotta sitten sain tietää miehen pettäneen. ja valehdelleen hirveästi. lupasi parantaa tapansa, olinhan jo raskaana. no nyt mun elämä on aika lailla vuoristorataa. en kestä ajatusta siitä missinaisesta, jonka kanssa mies oli. en kestä ajatusta, että mies on käsillään hyväillyt tuota naista, että hän on samoilla huulilla suudellut sitä naista kuin minua, samalla vartalolla painautunut tuon naisen päälle.

kuulin, että nainen oli erittäin hyvä laittamaan ruokaa. en halua enää tehdä ruokaa, enhän pysty olemaan yhtä hyvä kuin tuo toinen. nainen oli oikeasti missi, eli paljon kauniimpi kuin minä. nainen oli iloinen, mä olen masentunut. mulla on rumia vaatteita, tuo nainen panostaa pukeutumiseen. koen olevani ruma ja vastenmielinen, koska vertaan itseäni tuohon miehen pettämiskumppaniin.

jokainen nainen on mulle uhka. kaupassa kaunis nainen saa mut ahdistumaan, jos mies on mukana. ajattelen heti miehen haluavan tuota naista. ennen ajattelin olevani ihana ja rakkauden arvoinen, nyt tunnen olevani ruma luuseri, jota kukaan ei voi arvostaa, eihän mun mieskään arvostanut.

en ymmärrä, miten tässä näin kävi. miksi tuo pettäminen vaikutti kaikkiin ajatuksiini ja käytökseen. ennen olin iloinen ja huumorintajuinen, osasin nauraa itselle. nyt olen ahdistunut, neljän seinän sisällä. en luota mieheen yhtään.

Mitä mun pitäisi tehdä? mies yrittää tsempata mua, mutta mun ajatukset itsestä ja miehen luotettavuudesta on tosi synkkiä.

 

jättämällä sen miehen...
ei tuollainen ole parisuhdetta enää...
tai sitten meette parisuhdeterapiaan..tajuaako mies edes miltä sinusta tuntuu..tietääkö ettet luota häneen enää...??

 

jättämällä sen miehen...
ei tuollainen ole parisuhdetta enää...
tai sitten meette parisuhdeterapiaan..tajuaako mies edes miltä sinusta tuntuu..tietääkö ettet luota häneen enää...??

Näinpä juuri.

 

Ei mies tajua millaista mun elämä nyt on. olen raskauden loppusuoralla. mies elää samanlaista elämää kuin ennenkin, mutta mun elämä on muuttunut. en vain olisi uskonut että rakkaan tekemisillä on noin suuri vaikutus.

 

miehellä on paljon naispuolisia kavereita ja työkavereita, ja en enää luota hänen vilpittömyyteen niissäkään asioissa. ahdistun, kun mies tapaa heitä. pelkään ja maalaan kauhukuvia :/.

 

jotenkin mies on muuttunut mun silmissä eläimeksi, tai luotan häneen yhtä paljon kuin koiraani.. eli mies on uskollinen, ellei hollilla ole joku kaunotar, joka on miehestä kiinnostunut. kun tilaisuus tulee, niin minulla ei ole enää väliä. ihan kuin mun koira, joka on uskollinen siihen asti, kunnes vastaan tulee kiimassa oleva narttukoira.. silloin se lähtee...

 

Otan osaa!

Itse kertoisin sinuna miehelle ajatukseni. Menisin myös johonkin parisuhdejuttuun tjms. Sun kannattaa myös miettiä onko kaikki sen vaivan arvoista. Tulet käymään tosi pitkän ja suuren henkisesti raskaan ajan lävitse nyt jokatapauksessa, koska lapsikin on tulossa. Hae ystäviä, tukihenkilöitä, jotka auttavat sinua. Puhu avoimesti asioista. Älä jää peiton alle masennuksen valtaan!

VOIMIA

 

Jos sua ahdistaa toiset naiset, sano miehellesi siitä. Sano, ettei ole hyväksi, että nyt tapailee naispuolisia kavereitaan, koska olosi on niin huono.

Puhu puhu puhu!

Jos miehesi alkaa syytteleen sua vainoharhaiseksi tai jotain muuta sellaista, niin kysy avoimesti, että onko hän valmis tekemään teidän suhteen eteen jotain, jotta se vielä saadaan kuntoon. Jos vastaus on kielteinen, älä jää suhteeseen vaan pelastaudu siitä. Tuo vaan harmia lisää.

 

Sun kannattais käydä terapiassa. Se että mies petti on väärin sua kohtaan mutta mies et voi olla vastuussa sun tunteista, vaan ainoastaan tekemistään. tällä hetkellä. Jos sulla on huono itsetunto ton pettämisen jälkeen niin ei miehen jättäminen siihen asiaan auta. Mene terapiaan ihan ittesi takia ja selvität omat tunteesi ja mitä aisoita menneisyydessäsi on mitkä voi vaikuttaa sun nykysiin tunteisiin. Mä en nyt yhtään tarkota ettei sulla olis oikeutta voida huonosti, mut sun pitää itse oppia käsittelemään noita tunteita. Vaikka päätyisit eroon sun on silti käytävä noi asiat läpi muuten ne tulee jossain muodossa vastaan seuraavassakin pairsuhteessa. :hug:

 

Oli sun vikas, mitäs rupsahdit

 

no jos haluat yrittää vielä miehesi kanssa niin minäkin suosittelisin jotain parisuhdeterapiaa tms. eihän sitä koskaan tiedä jos siitä olisi apua ja voisit jotenki aloittaa uudelleen luottamuksen rakentamisen miestäsi kohtaan ja sinun olisi parasta nyt kertoa miehellesi samat asiat joita nyt täällä kerroit että miehesi ymmärtäisi minkälaisen olotilan on sinulle tuottanut teoillaan. jaksamista sinulle :hug:

 

fantaihana, mä tiedän tuon, etten voi syyttää näistä kaikista tunteista miestä. että joku on aiemminkin ollut mulla hataralla pohjalla, kun tää veti kaiken niin matalaksi. ei pelkkä miehen teko saa kaikkia vihaamaan syvästi itseään.

 

Ärsyttää tuollaiset JÄTÄ SE MIES kehoitukset. Miten ihmiset oppivat koskaan selviytymään jos periksi annetaan heti? Ihminen on ihminen joka tekee inhimillisiä erehdyksiä. Raskausaikana monetkin miehet pettävät, joo, myös omani teki niin. Ja kävin samat tunteet läpi. Mutta annas olla kun pääsin mahasta ja sain itseni kuntoon, itsetunto nousi ja kuljin ylpeänä mieheni rinnalla TIETÄEN että minä olen se ykkönen. Ja katsoin tuota miehen petoskumppania alaspäin halveksuen, nauraen. Joo, se ehkä sai hetken huumaa mieheltäni, minä saan sitä koska vaan. Ja tuo nainen oli katkera. Myös mieheni sai tilaisuuden tajuta mitä voi menettää, kun lapsi syntyi.

Mies petti uudestaan myöhemmin, vuosia myöhemmin. Asenteeni tilannetta kohtaan oli jo valmiiksi sellainen "haista-vittu-mitä-taas-teit" ja pitämällä nenäni pystössä ja oloni itsevarmana, selvisin.

Minä en ainakaan anna periksi. En todellakaan. Rakastan miestäni, ymmärrän tilanteet joissa on pettänyt. Suhteen molempien osapuolten täytyy kuunnella toista, petetyn kuunnella pettäjää, mahdollisia syitä ja yrittää selvittää tilannetta, myös pettäjän täytyy kuunnella petettyä, täytyy olla valmis siihen että petetty haluaa vatvoa asiaa pitkään, tietää yksityiskohdat jne. Mutta kun petetty sanoo ettei asiasta enää puhuta, sitten ei ole oikeutta enää ottaa asiaa puheeksi.

Ne tunteet menee ohi aikanaan. Usko minua.

 

Mun mielestä nuo "jätä se"-neuvot on sellaisten suusta jotka eivät tiedä mistä puhuvat. Toki se on yksi varteenotettava vaihtoehto, mutta mun mielestä ihan viimeinen nyt kun teille on vauvakin tulossa. Suosittelisin myös parisuhde- ja yksilöterapiaa. Ne on ihan ilmaisia perheneuvolassa. Soitapa nyt heti ja varaa sinne aika. Ota nyt niskasta kiinni itseäs ja ala kohentaan elämänlaatuasi. Se on todella tärkeää, että oot kunnossa vauvan syntyessä. Sä olet sun lapses maailman tärkein ihminen ja jotta vauva voisi hyvin, sunkin pitää voida hyvin. :heart:

En tarkoita asettua sun miehen puolelle, mutta se että tekee ison virheen elämässä ei välttämättä tarkoita että olisi läpeensä paha ihminen. Nuo pettämiset on surullisen yleisiä, tuntuu siltä ettei kukaan olisi säästynyt niiltä. Ikävä kyllä. En tarkoita vähätellä sun tilannetta vaan kertoa ettet oo ainoa jolle on käynyt noin. Se perheneuvola on oikeesti nyt oikee paikka sun hakea apua, ne näkee tätä niin paljon ja osaavat ihan oikeesti auttaa.

Tuo että oot ruma ja huono ym. on ihan subjektiivinen kokemus, ei todellakaan se mitä oikeasti olet tai miten sun mies sut näkee. Se on hyvin yleinen masennuksen oire, (been there done that) ja psykologit on tosi näppäriä auttamaan sen tunteen purkamisessa. Ne tekee ihan taikoja!

Jos nyt selviitte sun miehen kanssa tosta niin ajattele niin et teidän suhde on tosi vahva ja selviitte mistä vaan! Yrittäkää päästä takasin samalle puolelle taistelemaan yhteisten asioiden hyväksi, teidän perheen puolesta! Tuo on varmaan ollut raskas ja elämäämullistava kokemus myös sun miehelle jos hän kovin katuu sitä? Yrittäkää selvitä sen yli yhdessä. Ja yritä löytää siitä tapahtumasta myös positiivisia asioita vaikka se vaikeeta alkuun onkin. Ehkä tämä olisi mahdollisuus aloittaa kaikki alusta? Laittaa elämänarvot uusiksi. Yleensä tollaseen ajaudutaan elämän kriisivaiheessa. Uskaltaako sun mies puhua asioitaan sulle? Jos opitte tämän myötä olemaan avoimpia toisillenne niin ikäväkin tapahtuma on poikinut jo jotain hyvää.

Toivon kovasti voimia sulle, toi varmaan tosi raskasta varsinkin raskaana. Soita sinne perheneuvolaan ja varaa aika psykologille. Ne on koulutettu tällaisia juttuja varten ja todella osaavat hommansa! Toivottavasti selviätte tän yli! Moni muukin on selvinnyt, mut harva yksin. Hae ihmeessä apua. :hug:

Ja muista että oot ainakin yhdessä asiassa niiiin korvaamaton sun miehelle ettei yksikään missihempukka siihen yllä. Sä olet hänen lapsensa äiti. :heart:

 

kiitos vastauksistanne. tuo viimeinen kappale Pixien tekstissä sai mut ihan lohduttomaan itkuun... mutta niinhän se on, että ehkä on sen arvoista yrittää nousta tästä. kunhan kerään rohkeutta, soitan perheneuvolaan.

 

Ihana kuulla päätöksestäs, soita tosiaan sinne. Se olis nyt tosi tärkeetä teidän kaikkien, varsinkin vauvan takia. :heart:

Kerro että oot viimisilläs raskaana, saat ihan varmasti jonkun akuutin ajan. Voimia! Kyllä kaikki järjestyy! :hug:

 

Reaktiosi on ihan normaali, anna ajan kulua. Tuossa tilanteessa sun miehen pitäisi kaikin tavoin todistaa että katuu tekemäänsä, muuten jatkosta ei tule mitään. Teidän täytyy keskustella asia halki ja vähitellen asia saattaa unohtua, ei kokonaan mutta niin ettei se haittaa jokapäiväistä elämääsi. Mieti tarkkaan onko mies sun arvoisesi. Tsemppiä!

 

mä olisin terapian kannalla.siellä pääset purkamaan sellaisetkin ajatukset joita et halua miehellesi kertoa...sitten kun olet tarpeeksi vahva,pystyt kyllä puhumaan suusi puhtaaksi miehellesi.mutta tuollainen vie itsetunnon niin matalaksi,että menee aikaa ennen kuin pääset jaloillesi.joka tapauksessa tarvitset nyt apua siihen :hug:

 

siis miehet on niin kusipäitä jos pettää naisensa olessa raskaana...eikö mikään ole pyhää????????????????????????????????????????????????????????????????????

 

Koitahan jaksaa, tiedän millaista voi olla, paitsi etten ollut raskaana silloin. Exäni petti minua työkaverinsa kanssa vuosia sitten, ja jäi kiinni, lupasi lopettaa, lupasi tulla terapiaan kanssani, jos olisin halunnut. Annoin anteeksi, mutta se kalvoi sisintäni. Se oli ihan kamalaa. Tavallaan onnekseni mies jäi kiinni toistamiseen, hän ei ollutkaan lopettanut suhdetta sen naisen kanssa. Ja se loukkasi minua niin paljon enemmän - minun anteeksiantoani ei oltu arvostettu edes sen vertaa että olisi joko lopettanut sen työpaikkaromanssin tai jättänyt minut. Niinpä pakkasin tavarat ja lähdin. Se oli kammottavaa aikaa. Mutta exäni on yhä saman naisen kanssa, että ehkä loppu hyvin kaikki hyvin, minäkin löysin ihanan miehen sittemmin. En tarkoita, että teille kävisi näin, en suinkaan, tiedän vain tunteesi tällä hetkellä. Ja ehdottomasti olen sitä mieltä, että kannattaa yrittää selvittää asiat - viimeiseen asti!

Tunnen yhden vanhan vanhan pariskunnan, jotka pääsivät nimenomaan terapian avulla jatkamaan ihanaa liittoa pettämisen jälkeenkin - siinä tosiaan molemmat olivat sitoutuneita ja halusivat jatkaa, joten ehdottomasti suosittelen jotain ulkopuolista apua, muuten voi tulla katkeraksi.

Koitahan jaksaa, aivan varmasti tarvitsette asioiden selkeyttämiseen ulkopuolistakin apua, mutta tuntemuksesi ovat täysin normaaleja tuohon elämäntilanteeseen!